Tässä jalka kipeänä on mukava kirjoitella, kun ei pääse mihinkään liikkumaan.
Marttyyrikuolemat, kristittyjen vainoaminen on pitkälti legendaa, joka alkoi elämään vasta 1600 luvulla. Historia osoittaa aivan muuta. Suurin yksittäinen joukkomurha tapahtui Lyonissa 177, jolloin vajaa viisikymmentä pääsi hengestään. Vallalla on voimakas käsitys siitä, että tuo Lyonissa tapahtunut oli tietoisesti muokattu (fiktioitu) tapahtuma, jonka pohjana oli Makkabialaiskirjassa oleva kertomus. Aikajaksolla, alusta siihen asti jolloin kristillisyys oli vakiinnuttanut asemansa virallisena uskona, kuolleita oli alle parisen sataa, tai niillä main. Nämä siis kolmen sadan vuoden aikana. Ensimmäinen Marttyyri oli Stefanus joka kivitettiin Jerusalemissa vuonna 35, jolloin tarinan mukaan eräs Saul- niminen vainoaja seurasi tilannetta. Samana vuonna tuo Saul tuli uskovaksi ja otti itselleen nimen Paavali.
Suurin osa marttyyrikuolemista oli enemmän tai vähemmän itse aiheutettuja ja etsittyjä, jotkut jopa ilmiantoivat itsensä roomalaisille. Todellisuudessa vain ani harva joutui leijonien nälkäiseen kitaan. Tuon ajan kristityt on rinnastettavissa meidän ajan Jehovan Todistajiin ja Israelissa toimivaan Ortodoksiseen juutalaisryhmään, ne kaikki kieltäytyivät niin asepalveluksesta kuin kaikista julkisista viroistakin.
Vastoin meidän aikaamme, itse kukin, joka oli valittu julkiseen virkaan joutui kustantamaan kaikki kulut omasta pussistaan, siten kääntyminen kristillisiin oli oiva keino kieltäytyä kunniasta. Tuon seurauksena yksi sun toinen kieltäytyjä pääsi hengestään, ei sen takia että oli uskova, vaan koska oli kiellollaan pettänyt Keisarin. Jos sotilas kesken taistelujen tai sen alkaessa marssi esimiehen puheille jättääkseen irtisanoutumisen, perustellen tulleensa kristilliseen uskoon, niin kyllä siinä päätä taputeltiin, ei kädellä vaan miekalla, sieltä kaulan kohdalta ja näin kirjattiin uusi marttyyrikuolema.
Hyvin monet niistä henkilöistä jotka olivat vaikuttamassa kirjoitusten valmistumiseen ja niiden valintaan "raamattuun" olivat psykiatrisen hoidon akuutissa tarpeessa. Suuri ja kunnioitettu Origenes, jonka isä otti itselleen marttyyrikuoleman ja joka halusi itselleen samanlaisen kohtelun, leikkautti munansa egyptin kissoille. Pyhiin kirkon pyhimyksiin kuuluva kirkko isä Antonius myi suuren perityn omaisuuden ja lahjoitti sen pois, jopa sisarensa osuuden, ja kääntyi askeettisuuteen. Kertomukset hänen taistelustaan paholaista ja henkiä vastaan pienen majan lattialla kuvaa pikemminkin epilepsiakohtausta. Hänen suurin tekonsa oli siirtyminen rikkaasta nuorukaisesta askeettiseen elämään yksin autiomaahan, jossa hän vietti 20 vuotta puhumatta kenellekään. Se tuotti kuitenkin muutakin kuin Pyhimyksen arvon, nimittäin luostarilaitoksen katsotaan syntyneen siitä. Kirkko käyttikin sitä erinomaisena työvälineenä niitä kaikkia hankalia tapauksia vastaan joita ei muuten voitu käsitellä, - heidät pistettiin luostariin. Siellä sopi riehua ja puhua mitä sylki suuhun toi.
Clements, myös suuri kirkkoisä ja Aleksandriassa olleen Kristillisen Korkeakoulun yksi johtajista on sanonut: "askeettisen elämän päämäärä on yhdistyminen Jumalaan". Mikäli kaikki olisivat valinneet tuon askeettisen elämän ja sen ajan, useamman vuosisadan ajalta vallinneen opin, sen mukaan maailmassa ei olisi enää ihmisiä. Seksisuhteet kun oli tehty synniksi.
Jerusalemin Piispa Jaakobin (Jeesuksen veljen) kirjeen mukaan neitsyyttä suositeltiin ainoaksi ja oikeaksi tavaksi elää. 309 Elviran synodissa määriteltiin uuden katolisen kirkon toimintaan liittyviä periaatteita, kaiken kaikkiaan kuulema 81 kohtaa. Yksi kohta oli askeettisuus, neitsyeenä pysyminen (miehet ja naiset), ja ne jotka olivat naimisissa, niiden tuli luopua sukupuolisesta elämästä. Siitä tulikin katolisen kirkon ohjenuora aina tähän päivään asti jota edelleen harjoitetaan. Nuo piispat jotka osallistuivat Espanjassa pidettyyn Synodiin, Elvira nimisessä paikassa olivat mieleltään ja hengeltään noita Jaakobin, Origenesin ja muiden kaltaisia fanaatikkoja. Joidenkin mukaan pyhä avioliitto sallittiin, kunhan siihen ei sisältynyt sukupuolista suhdetta. Oivallinen toteamus miehiltä jotka eivät osaa tehdä itselleen ruokaa, pestä pyykkiä eikä silittää paitaa. Puhtaus kuului täydellisen kristillisen elämän vaatimuksiin ja sulkupuolinen hurjastelu oli sottaista puuhaa. Elviran kokouksella oli jalojakin pyrkimyksiä, kuten oman identiteetin muokkaaminen, joka eroaisi kaikista muista uskonnoista, tämä "puhtaus" ehkä kuului siihen identiteetin löytämisprosessiin.
Marttyyrikuolemat, kristittyjen vainoaminen on pitkälti legendaa, joka alkoi elämään vasta 1600 luvulla. Historia osoittaa aivan muuta. Suurin yksittäinen joukkomurha tapahtui Lyonissa 177, jolloin vajaa viisikymmentä pääsi hengestään. Vallalla on voimakas käsitys siitä, että tuo Lyonissa tapahtunut oli tietoisesti muokattu (fiktioitu) tapahtuma, jonka pohjana oli Makkabialaiskirjassa oleva kertomus. Aikajaksolla, alusta siihen asti jolloin kristillisyys oli vakiinnuttanut asemansa virallisena uskona, kuolleita oli alle parisen sataa, tai niillä main. Nämä siis kolmen sadan vuoden aikana. Ensimmäinen Marttyyri oli Stefanus joka kivitettiin Jerusalemissa vuonna 35, jolloin tarinan mukaan eräs Saul- niminen vainoaja seurasi tilannetta. Samana vuonna tuo Saul tuli uskovaksi ja otti itselleen nimen Paavali.
Suurin osa marttyyrikuolemista oli enemmän tai vähemmän itse aiheutettuja ja etsittyjä, jotkut jopa ilmiantoivat itsensä roomalaisille. Todellisuudessa vain ani harva joutui leijonien nälkäiseen kitaan. Tuon ajan kristityt on rinnastettavissa meidän ajan Jehovan Todistajiin ja Israelissa toimivaan Ortodoksiseen juutalaisryhmään, ne kaikki kieltäytyivät niin asepalveluksesta kuin kaikista julkisista viroistakin.
Vastoin meidän aikaamme, itse kukin, joka oli valittu julkiseen virkaan joutui kustantamaan kaikki kulut omasta pussistaan, siten kääntyminen kristillisiin oli oiva keino kieltäytyä kunniasta. Tuon seurauksena yksi sun toinen kieltäytyjä pääsi hengestään, ei sen takia että oli uskova, vaan koska oli kiellollaan pettänyt Keisarin. Jos sotilas kesken taistelujen tai sen alkaessa marssi esimiehen puheille jättääkseen irtisanoutumisen, perustellen tulleensa kristilliseen uskoon, niin kyllä siinä päätä taputeltiin, ei kädellä vaan miekalla, sieltä kaulan kohdalta ja näin kirjattiin uusi marttyyrikuolema.
Hyvin monet niistä henkilöistä jotka olivat vaikuttamassa kirjoitusten valmistumiseen ja niiden valintaan "raamattuun" olivat psykiatrisen hoidon akuutissa tarpeessa. Suuri ja kunnioitettu Origenes, jonka isä otti itselleen marttyyrikuoleman ja joka halusi itselleen samanlaisen kohtelun, leikkautti munansa egyptin kissoille. Pyhiin kirkon pyhimyksiin kuuluva kirkko isä Antonius myi suuren perityn omaisuuden ja lahjoitti sen pois, jopa sisarensa osuuden, ja kääntyi askeettisuuteen. Kertomukset hänen taistelustaan paholaista ja henkiä vastaan pienen majan lattialla kuvaa pikemminkin epilepsiakohtausta. Hänen suurin tekonsa oli siirtyminen rikkaasta nuorukaisesta askeettiseen elämään yksin autiomaahan, jossa hän vietti 20 vuotta puhumatta kenellekään. Se tuotti kuitenkin muutakin kuin Pyhimyksen arvon, nimittäin luostarilaitoksen katsotaan syntyneen siitä. Kirkko käyttikin sitä erinomaisena työvälineenä niitä kaikkia hankalia tapauksia vastaan joita ei muuten voitu käsitellä, - heidät pistettiin luostariin. Siellä sopi riehua ja puhua mitä sylki suuhun toi.
Clements, myös suuri kirkkoisä ja Aleksandriassa olleen Kristillisen Korkeakoulun yksi johtajista on sanonut: "askeettisen elämän päämäärä on yhdistyminen Jumalaan". Mikäli kaikki olisivat valinneet tuon askeettisen elämän ja sen ajan, useamman vuosisadan ajalta vallinneen opin, sen mukaan maailmassa ei olisi enää ihmisiä. Seksisuhteet kun oli tehty synniksi.
Jerusalemin Piispa Jaakobin (Jeesuksen veljen) kirjeen mukaan neitsyyttä suositeltiin ainoaksi ja oikeaksi tavaksi elää. 309 Elviran synodissa määriteltiin uuden katolisen kirkon toimintaan liittyviä periaatteita, kaiken kaikkiaan kuulema 81 kohtaa. Yksi kohta oli askeettisuus, neitsyeenä pysyminen (miehet ja naiset), ja ne jotka olivat naimisissa, niiden tuli luopua sukupuolisesta elämästä. Siitä tulikin katolisen kirkon ohjenuora aina tähän päivään asti jota edelleen harjoitetaan. Nuo piispat jotka osallistuivat Espanjassa pidettyyn Synodiin, Elvira nimisessä paikassa olivat mieleltään ja hengeltään noita Jaakobin, Origenesin ja muiden kaltaisia fanaatikkoja. Joidenkin mukaan pyhä avioliitto sallittiin, kunhan siihen ei sisältynyt sukupuolista suhdetta. Oivallinen toteamus miehiltä jotka eivät osaa tehdä itselleen ruokaa, pestä pyykkiä eikä silittää paitaa. Puhtaus kuului täydellisen kristillisen elämän vaatimuksiin ja sulkupuolinen hurjastelu oli sottaista puuhaa. Elviran kokouksella oli jalojakin pyrkimyksiä, kuten oman identiteetin muokkaaminen, joka eroaisi kaikista muista uskonnoista, tämä "puhtaus" ehkä kuului siihen identiteetin löytämisprosessiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
iha hauska kertomus sinänsä....
Tässä jalka kipeänä on mukava kirjoitella, kun ei pääse mihinkään liikkumaan.
K.
Otan osaa.
Marttyyrikuolemat, kristittyjen vainoaminen on pitkälti legendaa, joka alkoi elämään vasta 1600 luvulla.
K.
Apostolien teot on kirjoitettu ennen Jaakobin kuolemaa, koska niin tärkeä tapahtuma olisi sinne kirjattu. Tiettävästi Jaakob surmattiin vuonna 62.
Historia osoittaa aivan muuta. Suurin yksittäinen joukkomurha tapahtui Lyonissa 177, jolloin vajaa viisikymmentä pääsi hengestään. Vallalla on voimakas käsitys siitä, että tuo Lyonissa tapahtunut oli tietoisesti muokattu (fiktioitu) tapahtuma, jonka pohjana oli Makkabialaiskirjassa oleva kertomus.
K.
Entä Neron ajan vainot Roomassa? Katakombit ja kaikki!
Aikajaksolla, alusta siihen asti jolloin kristillisyys oli vakiinnuttanut asemansa virallisena uskona, kuolleita oli alle parisen sataa, tai niillä main. Nämä siis kolmen sadan vuoden aikana. Ensimmäinen Marttyyri oli Stefanus joka kivitettiin Jerusalemissa vuonna 35, jolloin tarinan mukaan eräs Saul- niminen vainoaja seurasi tilannetta. Samana vuonna tuo Saul tuli uskovaksi ja otti itselleen nimen Paavali.
Suurin osa marttyyrikuolemista oli enemmän tai vähemmän itse aiheutettuja ja etsittyjä, jotkut jopa ilmiantoivat itsensä roomalaisille. Todellisuudessa vain ani harva joutui leijonien nälkäiseen kitaan. Tuon ajan kristityt on rinnastettavissa meidän ajan Jehovan Todistajiin ja Israelissa toimivaan Ortodoksiseen juutalaisryhmään, ne kaikki kieltäytyivät niin asepalveluksesta kuin kaikista julkisista viroistakin.
Vastoin meidän aikaamme, itse kukin, joka oli valittu julkiseen virkaan joutui kustantamaan kaikki kulut omasta pussistaan, siten kääntyminen kristillisiin oli oiva keino kieltäytyä kunniasta. Tuon seurauksena yksi sun toinen kieltäytyjä pääsi hengestään, ei sen takia että oli uskova, vaan koska oli kiellollaan pettänyt Keisarin. Jos sotilas kesken taistelujen tai sen alkaessa marssi esimiehen puheille jättääkseen irtisanoutumisen, perustellen tulleensa kristilliseen uskoon, niin kyllä siinä päätä taputeltiin, ei kädellä vaan miekalla, sieltä kaulan kohdalta ja näin kirjattiin uusi marttyyrikuolema.
K.
Kristityille kyllä sanotaan Ramatussa selkeästi, että totelkaa asivaltaa ja että esivalta ei turhaan miekkaa kanna, joten outo juttu. Missä on lähteesi?
Ristiriita luonnollisesti on esivallan ja Jeesuksen käskyjen välillä.
Hyvin monet niistä henkilöistä jotka olivat vaikuttamassa kirjoitusten valmistumiseen ja niiden valintaan "raamattuun" olivat psykiatrisen hoidon akuutissa tarpeessa. Suuri ja kunnioitettu Origenes, jonka isä otti itselleen marttyyrikuoleman ja joka halusi itselleen samanlaisen kohtelun, leikkautti munansa egyptin kissoille. Pyhiin kirkon pyhimyksiin kuuluva kirkko isä Antonius myi suuren perityn omaisuuden ja lahjoitti sen pois, jopa sisarensa osuuden, ja kääntyi askeettisuuteen. Kertomukset hänen taistelustaan paholaista ja henkiä vastaan pienen majan lattialla kuvaa pikemminkin epilepsiakohtausta.
K.
Epilepsiako ei voi olla pimeydestä lähtöisin?
Hänen suurin tekonsa oli siirtyminen rikkaasta nuorukaisesta askeettiseen elämään yksin autiomaahan, jossa hän vietti 20 vuotta puhumatta kenellekään. Se tuotti kuitenkin muutakin kuin Pyhimyksen arvon, nimittäin luostarilaitoksen katsotaan syntyneen siitä. Kirkko käyttikin sitä erinomaisena työvälineenä niitä kaikkia hankalia tapauksia vastaan joita ei muuten voitu käsitellä, - heidät pistettiin luostariin. Siellä sopi riehua ja puhua mitä sylki suuhun toi.
Clements, myös suuri kirkkoisä ja Aleksandriassa olleen Kristillisen Korkeakoulun yksi johtajista on sanonut: "askeettisen elämän päämäärä on yhdistyminen Jumalaan". Mikäli kaikki olisivat valinneet tuon askeettisen elämän ja sen ajan, useamman vuosisadan ajalta vallinneen opin, sen mukaan maailmassa ei olisi enää ihmisiä. Seksisuhteet kun oli tehty synniksi.
Jerusalemin Piispa Jaakobin (Jeesuksen veljen) kirjeen mukaan neitsyyttä suositeltiin ainoaksi ja oikeaksi tavaksi elää.
K.
Missä lukee näin?
309 Elviran synodissa määriteltiin uuden katolisen kirkon toimintaan liittyviä periaatteita, kaiken kaikkiaan kuulema 81 kohtaa. Yksi kohta oli askeettisuus, neitsyeenä pysyminen (miehet ja naiset), ja ne jotka olivat naimisissa, niiden tuli luopua sukupuolisesta elämästä. Siitä tulikin katolisen kirkon ohjenuora aina tähän päivään asti jota edelleen harjoitetaan. Nuo piispat jotka osallistuivat Espanjassa pidettyyn Synodiin, Elvira nimisessä paikassa olivat mieleltään ja hengeltään noita Jaakobin, Origenesin ja muiden kaltaisia fanaatikkoja. Joidenkin mukaan pyhä avioliitto sallittiin, kunhan siihen ei sisältynyt sukupuolista suhdetta. Oivallinen toteamus miehiltä jotka eivät osaa tehdä itselleen ruokaa, pestä pyykkiä eikä silittää paitaa. Puhtaus kuului täydellisen kristillisen elämän vaatimuksiin ja sulkupuolinen hurjastelu oli sottaista puuhaa. Elviran kokouksella oli jalojakin pyrkimyksiä, kuten oman identiteetin muokkaaminen, joka eroaisi kaikista muista uskonnoista, tämä "puhtaus" ehkä kuului siihen identiteetin löytämisprosessiin.
K.
Kristityn tulee keskittyä Jeesuksen opetuksiin, eikä kirkon dogmeihin. Jos kirkko ja Jeesus ovat ristiriidassa, niin kumpaa kristityn tulisi kuunnella? Kumpi pelastaa, kirkko vai Jeesus?
Kirjoitan tekstejä nyt ulkomuistista, mutta en löytänyt asiavirheitä.
Eli laitan kyllä noita viitetietoja kun pääsen toiselle koneelleni.
Muutamassa kannanotossasi olet varmaankin oikeassa, joskin minun on vaikea ottaa niihin kantaa, koska en itse usko Jumalaan tai Jeesuksen pyhyyteen.
Kiitos kommenteista ja palaan niihin.
Kirjoitan tekstejä nyt ulkomuistista, mutta en löytänyt asiavirheitä.
Eli laitan kyllä noita viitetietoja kun pääsen toiselle koneelleni.
Muutamassa kannanotossasi olet varmaankin oikeassa, joskin minun on vaikea ottaa niihin kantaa, koska en itse usko Jumalaan tai Jeesuksen pyhyyteen.
Kiitos kommenteista ja palaan niihin.
kysymystä heräsi:
>309 Elviran synodissa määriteltiin uuden katolisen kirkon toimintaan liittyviä periaatteita,
>kaiken kaikkiaan kuulema 81 kohtaa. Yksi kohta oli askeettisuus, neitsyeenä pysyminen
(miehet ja naiset), ja ne jotka olivat naimisissa, niiden tuli luopua sukupuolisesta elämästä.
>Siitä tulikin katolisen kirkon ohjenuora aina tähän päivään asti jota edelleen harjoitetaan.
>Nuo
Voisitko mainita tarkan pykälän missä noin kirjoitettiin?
>piispat jotka osallistuivat Espanjassa pidettyyn Synodiin,
>Elvira nimisessä paikassa olivat mieleltään ja hengeltään noita
>Jaakobin, Origenesin ja muiden kaltaisia fanaatikkoja. Joidenkin
>mukaan pyhä avioliitto sallittiin, kunhan siihen ei sisältynyt
>sukupuolista suhdetta. Oivallinen toteamus miehiltä jotka
>eivät osaa tehdä itselleen ruokaa, pestä pyykkiä eikä silittää paitaa.
Voisitko nimetä yhden osallistujan?
Ulkomuistista osaan jotakin vastata, mutta miksi minun pitäisi "yksikin piispa" mainita. Teetkö testiä, miten asiat muistan.
Hyvä mies. Etsi Googlella ja hakusanoilla Elvira Synod... niin löydät itsekin hyvinkin tarkkaa selvitystä piispoista ja myös mainitsemastasi
"?pykälästä?"
Tarkennetulla haulla, hieman etsien, löytyvät kaikkien osallistujien nimet...no ei kaikkia....tuossa mainitaan nimeltä 6 osallistujaa.