Suomessa Opetusministeriön asettama Naisten tutkijanuran ongelmia ja esteitä pohtinut työryhmä toteaa vuonna 1982 ilmestyneessä mietinnössään: "Naisten eriarvoisuutta ylläpitävät mekanismit ovat luonteeltaan monenlaisia ja vaihtelevat naisia syrjivistä käytännöistä aina syvälle juurtuneisiin nais- ja miesidentiteetteihin". Seurantatyöryhmä joutui vuonna 1986 toteamaan, ettei naisten asema tutkijana ollut parantunut. "Nykynäkymät ovat huolestuttavia eikä tilanne nyt koottujen tietojen perusteella näytä tulevaisuudessakaan kohentuvan itsestään."
Naisten tutkijanuraa koskevat ongelmat ovat yleismaailmallisia: Unescon vuonna 1996 ilmestyneen Maailman tiede -raportin mukaan naisten menestymisen tiellä on tiedeyhteisössä runsaasti esteitä työpaikan saannista alkaen.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että sekä miehet että naiset arvioivat mieshakijoiden pätevyyden korkeammaksi kuin naishakijoiden, mikäli he tietävät hakijan sukupuolen, mutta eivät silloin, kun sukupuolta ei tiedetä.
Erittäin mielenkiintoinen tutkimus tehtiin Ruotsissa. Tämä Wenneråsin ja Woldin Nature-lehdessä raportoitu tutkimus pitäisi kaikkien tieteen rahoituksen kanssa tekemisissä olevien lukea huolellisesti!
Tutkijat saivat, tosin vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen, tutkimusaineistoksi biolääketieteen apurahojen myöntöprosessissa hakijoista annetut arviot.
Huolellisen tilastollisen analyysin tuloksena oli, että hakija sai merkitsevän määrän "ylimääräisiä lisäpisteitä" jos oli mies ja jos hänellä oli yhteyksiä arvioijaan.
Naisten tutkijanuran esteitä on Suomessa viimeksi kartoittanut Suomen Akatemian asettama Naisten tutkijanuran edistämistä tutkiva työryhmä, jonka raportista vuodelta 1997 löytyy tilanteesta selkeä yhteenveto. Työryhmä toteaa: "Suomessa ei kuitenkaan ole suosittu erityistoimia naisten tutkijanuran edistämiseksi, vaan on luotettu naisten osuuden kasvattamisessa niin kutsuttuun luonnolliseen kehitykseen. Kehitys 1980-luvun alusta 1990-luvun jälkipuoliskolle kuitenkin näyttää, ettei luonnollinen kehitys johda toivottuun tulokseen. Erityisesti 1990-luvulla on tapahtunut myös uudenlaista yhteiskunnallista eriarvoistumista.
Naisten tutkijanuraa koskevat ongelmat ovat yleismaailmallisia: Unescon vuonna 1996 ilmestyneen Maailman tiede -raportin mukaan naisten menestymisen tiellä on tiedeyhteisössä runsaasti esteitä työpaikan saannista alkaen.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että sekä miehet että naiset arvioivat mieshakijoiden pätevyyden korkeammaksi kuin naishakijoiden, mikäli he tietävät hakijan sukupuolen, mutta eivät silloin, kun sukupuolta ei tiedetä.
Erittäin mielenkiintoinen tutkimus tehtiin Ruotsissa. Tämä Wenneråsin ja Woldin Nature-lehdessä raportoitu tutkimus pitäisi kaikkien tieteen rahoituksen kanssa tekemisissä olevien lukea huolellisesti!
Tutkijat saivat, tosin vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen, tutkimusaineistoksi biolääketieteen apurahojen myöntöprosessissa hakijoista annetut arviot.
Huolellisen tilastollisen analyysin tuloksena oli, että hakija sai merkitsevän määrän "ylimääräisiä lisäpisteitä" jos oli mies ja jos hänellä oli yhteyksiä arvioijaan.
Naisten tutkijanuran esteitä on Suomessa viimeksi kartoittanut Suomen Akatemian asettama Naisten tutkijanuran edistämistä tutkiva työryhmä, jonka raportista vuodelta 1997 löytyy tilanteesta selkeä yhteenveto. Työryhmä toteaa: "Suomessa ei kuitenkaan ole suosittu erityistoimia naisten tutkijanuran edistämiseksi, vaan on luotettu naisten osuuden kasvattamisessa niin kutsuttuun luonnolliseen kehitykseen. Kehitys 1980-luvun alusta 1990-luvun jälkipuoliskolle kuitenkin näyttää, ettei luonnollinen kehitys johda toivottuun tulokseen. Erityisesti 1990-luvulla on tapahtunut myös uudenlaista yhteiskunnallista eriarvoistumista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...kumpi on tärkeämpi, tutkimus vai tutkija?
Mutta valitaanko aina pätevin?
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että sekä miehet että naiset arvioivat mieshakijoiden pätevyyden korkeammaksi kuin naishakijoiden, mikäli he tietävät hakijan sukupuolen, mutta eivät silloin, kun sukupuolta ei tiedetä.
...siihen, että meillä lähes poikkeuksetta kaikki palkattavat proffat on naisia??? Toki ihan päteviä, mutta mies alkaa eräissä laitoksissa ja tiedekunnissa olla jo harvinaisuus. Onko se tasa-arvo-ongelma?
näissä tarkoittamissasi laitoksissa ja tiedekunnissa on matalampi palkkaus joten sinne on naisenkin mahdollista päästä?
ihan normaali valtion palkka. Väitän, että väitteenne on osin puppua.
Viittaan vain tutkimuksiin.
Naisten osuus tohtorintutkinnon suorittaneista oli 47 prosenttia.
Professorien virantäyttömenettelyssä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että asiantuntijoina käytetään myös naisia. Vuosina 2000–2002 Teknillisessä korkeakoulussa oli 74 professuurin virantäyttömenettelyä. Asiantuntijoita valittiin yhteensä 174, joista naisia oli seitsemän. Asiantuntijoiksi Teknillisessä korkeakoulussa valitaan usein tohtorin tutkinnon suorittaneita miehiä, joita ei ole nimitetty professoriksi. Tämän vuoksi on selvää, että myös naispuoliseksi asiantuntijaksi voidaan valita henkilö, jota ei ole nimitetty professorin virkaan.
Eniten naisia on humanististen alojen professoreiden joukossa (31 %) sekä yhteiskuntatieteiden (23 %) ja lääke- ja hoitotieteiden (21 %) aloilla
Kun huomioon otetaan naisten yliopistollisen koulutuksen kasvu, voidaan kehitystä luonnehtia viimeisen kymmenen vuoden aikana tasaiseksi, vaikkakin hitaaksi. Naisten eteneminen tutkijanuralla ei ole suoraviivaista, ja siinä on havaittavissa rakenteellisia tekijöitä, jotka hidastavat tai estävät naisten tutkijanuralle ryhtymistä tai siinä etenemistä.
Tällä hetkellä korkeimmissa viroissa, professoreina ja apulaisprofessoreina toimivat naiset saavat noin viisi prosenttia pienempää palkkaa kuin mieskollegansa.