Sellainen lainasana kuin flegmaattinen on jo varsin yleinen suomen kielessä. Ihmistä, jota flegmaattisuus tilapäisesti vaivaa, voi myös kutsua flegmaattiseksi.
Mutta sellaista ihmistä, jolle flegmaattisuus on synnynnäistä, ei taida kirjakielessä olla valmista ilmaisua. Itämurteessa sellainen olisi jo valmiina ja se on vullake.
Niinpä ehdotan tämän vierasperäisen sanan korvaamista kotimaisella versiolla tapauksissa, jolloin kuvataan flegmaattista ihmistä käyttämällä sanaa vullake.
Vanha sana uudissanaksi
Vullottaja
17
383
Vastaukset
- Kääläilijä
" Itämurteessa sellainen olisi jo valmiina ja se on vullake."
Niin, ja salaviisas on kääläke.
Kyllä näistä vierasperäisistä ja yhdyssanoilla muodostetuista asioiden nimistä pitää päästä eroon. Flegmaattisuuden juuret ovat muinaisessa Kreikassa ja ihmiskehon nesteissä. Niitä tutkimalla Hippokrates ja Galen kehittivät tempperamenttien neljä perustyyppiä, sangviinikko (veri), koleerikko (keltainen sappi), melankoolinen (musta sappi) ja flegmaattinen (lima).
Sangviinikot ovat huolettomia, sosiaalisia ja puheliaita.
Koleerikot puolestaan ovat itsekeskeisiä, impulsiivisia ja agressiivisia.
Melankooliset ovat vakavia, sisäänpäinkääntyneitä ja varovaisia.
Flegmaattisten osana on olla kohtuullisia, suvaitsevaisia, rauhaa ja hiljaisuutta etsiviä, välittäviä ja ajatuksiiinsa uppoavia.
Ennen sotia psykologiassa rakastettiin ihmisten jaottelua ja luokittelua. Nämä temperamentit olivat yleisessä käytössä kuten myös ruumiinrakenteen mukaan jaottelu.
Kehon rakenteen perusteella voitiin ihmiskunta jakaa leptosomeihin, pyknikoihin ja atleetteihin. Psykologian oppikirjassa 1920-luvulta joukossa oli vielä normaalikin ruumiinrakenne. Alunperin ruumiinrakenteeseen liittyvän luonteiden erottelun teki Ernst Kretschmer 1900-luvun alkupuolella.
Leptosomit ovat laihoja, kapearakenteisia ja luonteeltaan sulkeutuneita sekä asioihin syventyviä.
Pyknikot ovat lihavuuteen taipuvia keskivartalopulskia, joilla on lyhyet raajat. Luonteeltaan pyknikot ovat seurallisia ja käytännöllisiä.
Atleetit puolestaan ovat nimensä mukaisesti voimakasrakenteisia ja lihaksikkaita, luonteeltaan hitaasti reagoivia, kestäviä ja joustavia.
Normaalilla rakenteella varustettu omasi ilmeisesti luonteen joka tasapainotteli kaikilla mainituilla ominaisuuksilla.
Näistä erotettiin aikoinaan vielä dysplastinen, joka oli rakenteeltaan selkeästi poikkeava yksilö. Mikä kyseisten luonteeksi oli ajateltu, lienee tapauskohtaista.
Onneksi voimme vähitellen löytää suomalaisia vastineita näille kovin vierasperäisille sanoille ja jaotteluille. Jos totta puhutaan niin minun korvissani vullake kuulostaa ihan yhtä vierasperäiseltä kuin Hippokrateen suustaan suoltamat keikkalaiset viisaudet.
Löytyisiköhän sieltä itämurteista vastineita leptosomille ja pyknikolle? Vai lopetettiinko siellä ihmisten nimittely niiltä osin sotien jälkeen?- Suomeakin voi puhua
"Flegmaattisuuden juuret ovat muinaisessa Kreikassa ja ihmiskehon nesteissä. Niitä tutkimalla Hippokrates ja Galen kehittivät tempperamenttien neljä perustyyppiä, sangviinikko (veri), koleerikko (keltainen sappi), melankoolinen (musta sappi) ja flegmaattinen (lima). "
Jaa että ihan Galen? Mutta ei kuitenkaan Hippocrates, Greece ja phlegmaticlaisuus?
- Vullottaja
"Löytyisiköhän sieltä itämurteista vastineita leptosomille ja pyknikolle?"
Sanontoja löytyy joka lähtöön. En nyt niitä äkkiä muista, kun olen jo alkanut vieraantua vanhan murteen käytöstä. Voin niitä tässä välillä muutaman kerrallaan kirjoittaa, vaikka epäilen, ettei niitä oteta missään käyttöön.
Leptosomi lienee uilake. Pyknikko taitaa olla tyskä. Turhantärkeä on törnäke. Näsäviisas on äekylä; siis sillä tavalla näsäviisas, että ryhtyy parsimaan toisen sanomisia.
Touhukkaalla tavalla vajaaälyinen on tuulmyllyn lämmittäjä. Miespuolinen maalaistollo on hankmon paino. Vuollottajalle kiitos.
Murresanasto on kuvaavaa ja elävää, kirjakieli puolestaan jäykkää ja tekemällä tehtyä johdannaisuutta.
Anteeksi että kärjistin asiaa ehkä anteeksiantamattominkin keinoin. Pidän murteita arvossaan. Siinä missä Amerikassa murhattiin alkuasukkaita 150 vuotta sitten, samalla tavalla meillä murhataan kieliä. Omia kieliämme, omaa puhettamme, sitä ihan oikeata kieltä.
Kirjakieli on Suomen kieli, mutta tunteet eivät sillä välity. Suomalaisten kieli on murre. Väinö Linna ymmärsi asian ja teki ainoan oikean ratkaisun, murteiden käyttäminen on ainoa tapa välittää viesti sellaisena kuin se on lähtenyt.
Linna on sodan aikaisessa yksikössään kuullut monia murteita ja hän ei halunnut vain raportoida tapahtumia. Hän halusi tuoda menneiden sukupolvien tunteita ja vaikeuksia julki. Miehet tai kukaan ei kärsi kirjakielellä vaan omalla kotikielellään. Kukaan ei kuole vieraskieliset fraasit huulillaan. Jokainen haavoittunut huutaa äitiä taikka Jumalaa omalla kielellään ja murteellaan. Se oli osa sitä vapautta minkä vuoksi kukin taisteli.
Myönnän, olen törnäke ja äekyläkin, mutta kuinka pian olen vain turhantärkeä näsäviisastelija?
Toisaalta kaikki kehittyy, niin yhteiskunta kuin sen sisällä puhutut kieletkin. Kun kieli on elänyt elämänsä, kuinka pitkään sitä tulee elvyttää ennen kuin sen annetaan kuolla?- Vullottaja
Tässäpä muutama itämurteinen sanontaehdotus lisää uudissanaksi:
Ikäisekseen hyväkuntoinen on kopsakka. Esim. kopsakka mummo.
Isokokoinen tapaus, menestys, kuvio yms. on jytky -sellainen. Esim. mainoksessa voi olla jytky Y-kirjain.
Isokokoinen pyöreitä muotoja käsittävä mieshenkilö, eläin, kuten kala, sika tai jokin huomattavan kookas ulkoneva elin, on köllykkä-sellainen. Esim. jos työmaalla on vaikkapa kaksi Sulo nimistä miestä, joista toinen on huomattavan kookas, on hän silloin köllykkä-Sulo, erotukseksi tästä toisesta.
Isokokoinen rakennus tai muu ihmisen pystyttämä luomus on hömäkkä. Esim. hömäkkä navettarakennus.
Nämä jytky, köllykkä ja hömäkkä ovat siis iso-sanan synonyymejä, mutta kukin hieman eri asiayhteyksissä käytettyjä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vain pilasi tämän jytky ilmaisun, kun ei ollut vaalikiireiltään ehtinyt sen merkitykseen tutustua ja tokaisi vaalivoiton jälkeen: "Tuli iso jytky". Sehän on sama, kuin sanoisi: "Tuli iso iso". - savoa.
Vullottaja kirjoitti:
Tässäpä muutama itämurteinen sanontaehdotus lisää uudissanaksi:
Ikäisekseen hyväkuntoinen on kopsakka. Esim. kopsakka mummo.
Isokokoinen tapaus, menestys, kuvio yms. on jytky -sellainen. Esim. mainoksessa voi olla jytky Y-kirjain.
Isokokoinen pyöreitä muotoja käsittävä mieshenkilö, eläin, kuten kala, sika tai jokin huomattavan kookas ulkoneva elin, on köllykkä-sellainen. Esim. jos työmaalla on vaikkapa kaksi Sulo nimistä miestä, joista toinen on huomattavan kookas, on hän silloin köllykkä-Sulo, erotukseksi tästä toisesta.
Isokokoinen rakennus tai muu ihmisen pystyttämä luomus on hömäkkä. Esim. hömäkkä navettarakennus.
Nämä jytky, köllykkä ja hömäkkä ovat siis iso-sanan synonyymejä, mutta kukin hieman eri asiayhteyksissä käytettyjä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vain pilasi tämän jytky ilmaisun, kun ei ollut vaalikiireiltään ehtinyt sen merkitykseen tutustua ja tokaisi vaalivoiton jälkeen: "Tuli iso jytky". Sehän on sama, kuin sanoisi: "Tuli iso iso".Lisää savonmurteisia sanoja:
Kalan uimarakko = maukku
Täysin oma = omituinen
Kummallinen = soma
Puhaltaa = puhua
Tontti = tonttu
Maatyöapulainen = kasakka
Hyvännäköinen = simpsakka - niettä sillee
savoa. kirjoitti:
Lisää savonmurteisia sanoja:
Kalan uimarakko = maukku
Täysin oma = omituinen
Kummallinen = soma
Puhaltaa = puhua
Tontti = tonttu
Maatyöapulainen = kasakka
Hyvännäköinen = simpsakkaOmituinen-sana tavattiin ennen myös kirjasuomessa tässä merkityksessä. Keisari Aleksanteri II:n antamassa Koulujärjestyksessä mainitaan, että kullakin oppilaalla tulee olla kussakin oppiaineessa omituinen vihkonsa.
Koulujärjestyksen 35 §:n 10 ensimmäistä momenttia, Koulukuri, piti olla naulattuna oppikartanon seinälle. Näistä olikin kuvia netissä ja 35 §:n 47 momenttia tekstinä, mutta vihko-osaa en löytänyt.
Muistan kuitenkin, kuinka luokkatoverini kanssa lainasimme kirjastosta koko asetuksen ja naureskelimme omituiselle viholle. Kuuliaisina kansalaisena pidimme tarkan huolen, että vihkomme olivat todella omituisia.
Muuten, monet luettelon sanat esiintyvät myös karjalassa, mutta siihenhän savo muutenkin pohjautuu. - Voep olla näennii
niettä sillee kirjoitti:
Omituinen-sana tavattiin ennen myös kirjasuomessa tässä merkityksessä. Keisari Aleksanteri II:n antamassa Koulujärjestyksessä mainitaan, että kullakin oppilaalla tulee olla kussakin oppiaineessa omituinen vihkonsa.
Koulujärjestyksen 35 §:n 10 ensimmäistä momenttia, Koulukuri, piti olla naulattuna oppikartanon seinälle. Näistä olikin kuvia netissä ja 35 §:n 47 momenttia tekstinä, mutta vihko-osaa en löytänyt.
Muistan kuitenkin, kuinka luokkatoverini kanssa lainasimme kirjastosta koko asetuksen ja naureskelimme omituiselle viholle. Kuuliaisina kansalaisena pidimme tarkan huolen, että vihkomme olivat todella omituisia.
Muuten, monet luettelon sanat esiintyvät myös karjalassa, mutta siihenhän savo muutenkin pohjautuu."Muuten, monet luettelon sanat esiintyvät myös karjalassa, mutta siihenhän savo muutenkin pohjautuu. "
Onkohan tuo ihan näin päin?
Nykyäänhän Karjalaa suurempana alueena ei maassamme ole kuin tämä Pohjois-Karjalan maakunta. Siitähän tiedetään, että sen alkuperäinen väki ei joskus 1700-luvulla suostunut kääntymään luterilaisiksi, vaan muutti mieluummin suurin joukoin sisä-Venäjälle. Autioiksi jääneet kylät asutettiin sitten pohjoissavolaisilla ja tämän kyllä kuulee Pohjois-Karjalan murteesta.
Hupaisa esimerkki lienee murteen suhteen tämä savolaisuuden perikuvana pidetty Esa Pakarinen. Kerran häneltä kysyttiin tästä savon murteen taitamisesta. Yllättäen Esa vastasi, että omasta mielestään hän ei puhu savoa ensinkään, vaan sitä Pohjois-Karjalan murretta, jonka hän synnyinseudullaan Rääkkylässä aikoinaan oppi. Esahan tietääkseni muutti Pohjois-Savoon vasta joskus yli kolmekymppisenä.
Toisaalta, enpä ole vielä kuullut päinvastaisesta tapauksesta, että jotakin Pohjois-Savon murteen puhujaa olisi epäilty karjalaiseksi. - niettä sillee
Voep olla näennii kirjoitti:
"Muuten, monet luettelon sanat esiintyvät myös karjalassa, mutta siihenhän savo muutenkin pohjautuu. "
Onkohan tuo ihan näin päin?
Nykyäänhän Karjalaa suurempana alueena ei maassamme ole kuin tämä Pohjois-Karjalan maakunta. Siitähän tiedetään, että sen alkuperäinen väki ei joskus 1700-luvulla suostunut kääntymään luterilaisiksi, vaan muutti mieluummin suurin joukoin sisä-Venäjälle. Autioiksi jääneet kylät asutettiin sitten pohjoissavolaisilla ja tämän kyllä kuulee Pohjois-Karjalan murteesta.
Hupaisa esimerkki lienee murteen suhteen tämä savolaisuuden perikuvana pidetty Esa Pakarinen. Kerran häneltä kysyttiin tästä savon murteen taitamisesta. Yllättäen Esa vastasi, että omasta mielestään hän ei puhu savoa ensinkään, vaan sitä Pohjois-Karjalan murretta, jonka hän synnyinseudullaan Rääkkylässä aikoinaan oppi. Esahan tietääkseni muutti Pohjois-Savoon vasta joskus yli kolmekymppisenä.
Toisaalta, enpä ole vielä kuullut päinvastaisesta tapauksesta, että jotakin Pohjois-Savon murteen puhujaa olisi epäilty karjalaiseksi.Varhaisessa Suomessa eli kaksi kansaa, suomalaiset (nyk. varsinaisuomalaiset) ja hämäläiset. Idässä Norgorodin alueella asuivat karjalaiset.
Suomalaiset ja hämäläiset kuuluivat itämerensuomalaisten läntisiin kansoihin, siis samoihin kuin virolaiset ja liiviläiset. Raja kulki Suomenlahden pohjukasta Pohjanlahden pohjukkaan v. 1323. Siitä itään asuivat Novgorodin alamaiset karjalaiset. Nykyinen Pohjois-Suomi oli heidän riista-aluettaan. Savolaisia ei vielä ollut.
Savolaisuus alkoi muodostua 1400-luvulla. Pohjana olivat Ruotsin ja Novgorodin välisen rajan pikkuhiljainen siirtyminen itään, jolloin osa karjalaisista joutui Ruotsin alueelle ja roomalaiskatolistettin ja edelleen luterilaistettiin. Toisaalta karjalaiset sekoittuivat osin myös hämäläisiin, mutta pysyivät kielellisesti itämerensuomen itäisen ryhmän edustajina, ja alkoivat muodostaa savolaisuutta.
Karjalaiset ja savolaiset ovat geneettisesti ja kielellisesti samaa juurta, mutta karjalaisuus palautuu jo muinaisuuteen. Molemmat eroavat sukujuuriltaan muista suomalaisista.
Suomen kansa siis on syntynyt kolmen kansan, suomalaisten, hämäläisten ja karjalaisten sulautuessa yhteen ja muodostaessaan välivaiheena nykyiset heimot, mm. savolaiset.
Vanha kirjasuomi rakentui (varsinais)suomalaisten kielen pohjalle Agricolan vaikutuksesta ja oli käytössä 1800-luvulle asti. Uusi kirjasuomi sai erityisesti Lönnrotin vaikutuksesta itäisen annoksen, joka oli jo savolaisuutta, mutta jonka pohjana oli karjala.
Nykysuomi on siis sekoitus itämerensuomen läntistä ja itäistä muotoa.Nykyisin suomenpuoleista karjalaa pidetään suomen murteena, Venäjän karjalaa kielenä. - Voep olla näennii
niettä sillee kirjoitti:
Varhaisessa Suomessa eli kaksi kansaa, suomalaiset (nyk. varsinaisuomalaiset) ja hämäläiset. Idässä Norgorodin alueella asuivat karjalaiset.
Suomalaiset ja hämäläiset kuuluivat itämerensuomalaisten läntisiin kansoihin, siis samoihin kuin virolaiset ja liiviläiset. Raja kulki Suomenlahden pohjukasta Pohjanlahden pohjukkaan v. 1323. Siitä itään asuivat Novgorodin alamaiset karjalaiset. Nykyinen Pohjois-Suomi oli heidän riista-aluettaan. Savolaisia ei vielä ollut.
Savolaisuus alkoi muodostua 1400-luvulla. Pohjana olivat Ruotsin ja Novgorodin välisen rajan pikkuhiljainen siirtyminen itään, jolloin osa karjalaisista joutui Ruotsin alueelle ja roomalaiskatolistettin ja edelleen luterilaistettiin. Toisaalta karjalaiset sekoittuivat osin myös hämäläisiin, mutta pysyivät kielellisesti itämerensuomen itäisen ryhmän edustajina, ja alkoivat muodostaa savolaisuutta.
Karjalaiset ja savolaiset ovat geneettisesti ja kielellisesti samaa juurta, mutta karjalaisuus palautuu jo muinaisuuteen. Molemmat eroavat sukujuuriltaan muista suomalaisista.
Suomen kansa siis on syntynyt kolmen kansan, suomalaisten, hämäläisten ja karjalaisten sulautuessa yhteen ja muodostaessaan välivaiheena nykyiset heimot, mm. savolaiset.
Vanha kirjasuomi rakentui (varsinais)suomalaisten kielen pohjalle Agricolan vaikutuksesta ja oli käytössä 1800-luvulle asti. Uusi kirjasuomi sai erityisesti Lönnrotin vaikutuksesta itäisen annoksen, joka oli jo savolaisuutta, mutta jonka pohjana oli karjala.
Nykysuomi on siis sekoitus itämerensuomen läntistä ja itäistä muotoa.Nykyisin suomenpuoleista karjalaa pidetään suomen murteena, Venäjän karjalaa kielenä."Suomen kansa siis on syntynyt kolmen kansan, suomalaisten, hämäläisten ja karjalaisten sulautuessa yhteen ja muodostaessaan välivaiheena nykyiset heimot, mm. savolaiset."
Niin, ja sitten oli vielä nämä saamelaiset.
On esitetty sellaistakin tietoa, että myöhemmin savolaisiksi kutsuttu väestö ei muista poiketen ajanut saamelaisia heidän alueiltaan, vaan sulautui heihin. Savolaisille aikoinaan ominainen kaskenpoltto viljelymenetelmänä sanotaan olevan saamelaisilta peräisin. Pohjois-Savon nimistössä on paljon saamenkielisiä tapauksia.
Ja kuulostaahan savon murre kaikkine vääntämisineen melko vahvasti saamen kielen kaltaiselta. - niettä sillee
Voep olla näennii kirjoitti:
"Suomen kansa siis on syntynyt kolmen kansan, suomalaisten, hämäläisten ja karjalaisten sulautuessa yhteen ja muodostaessaan välivaiheena nykyiset heimot, mm. savolaiset."
Niin, ja sitten oli vielä nämä saamelaiset.
On esitetty sellaistakin tietoa, että myöhemmin savolaisiksi kutsuttu väestö ei muista poiketen ajanut saamelaisia heidän alueiltaan, vaan sulautui heihin. Savolaisille aikoinaan ominainen kaskenpoltto viljelymenetelmänä sanotaan olevan saamelaisilta peräisin. Pohjois-Savon nimistössä on paljon saamenkielisiä tapauksia.
Ja kuulostaahan savon murre kaikkine vääntämisineen melko vahvasti saamen kielen kaltaiselta.Saamelaiset elivät paljon etelämpänä kuin nykyisin, ajanlaskun alussa ehkä koko maassa. He vetäytyivät suomalaisten levittäytyessä yhä pohjoisemmaksi. Siitä on kotoisin etelän saamelaisnimistö.
Saamelaiset ja itämerensuomalaiset kansat puhuivat ajanlaskun alussa yhteistä kielimuotoa, varhaiskantasuomea, jota saamelaiskielet edelleenkin muistuttavat. Savo muistuttaa ehkä jonkun korvaan saamelaiskieliä, mutta kyllä se on yhtä kaukana niistä kuin muutkin suomalaiskielet.
Missä määrin saamelaisia sekoittui savolaisiin, en tiedä.
Muuten, minulla on vain länsisuomalaisia sukujuuria, mutta olen syntynyt ja nuoruuteni viettänyt Savossa. En ehkä tunne itseäni siltikään kuin osittain savolaiseksi, mutta itäsuomalaiseksi kumminkin.
- ei yksinkertaista
Ennen kuin karjalaisista, savolaisista ja pohjalaisista tiedettiin mitään, on maahamme vuosituhanten aikana tullut paljon porukkaa etelämpää. Geneettinen perimämmekin viittaa eniten Keski-Euroopan pohjoisosiin.
Sanastossamme on paljon balttilaisia ja germaanisia lainasanoja. Voisi jopa väittää, että suomen esiastetta puhuneet maahantulijat omivat kieleensä maata aiemmin asuttaneiden termejä.- niettä sillee
Eipä ole väitettykään, että olisi yksinkertaista. Nykysuomalaisilla on pääasiassa europpalainen geenistö, mutta uralilainen kieli.
Lappalaisten geenistö on äidinpuolelta (mitokondrio-DNA) sama kuin berbereillä ja baskeilla, siis eteläeuroppalainen, ja miehenpuolelta (Y-kromosomin DNA) itäinen. Ja lappalaiset puhuvat muinaiskantasuomen sukuista kieltä.
Ainakin vaellusteoria on hylätty, siis oppi, että oltaisiin tultu Volgan mutkasta. Yhtä hyvähän olisi ollut teoria, että täällä on ollut alkukoti. josta porukka on vaeltanut Volgan mutkaan.
Kun tarkastellaan lähes koko Venäjän hydronyymejä eli jokien ja järvien nimiä, ne osoittautuvat alunperin suomalais-ugrilaisiksi. Hydronyymithan ovat sekä erittäin vanhoja että sitkeitä.
Suomalais-ugrilaiset ovat siis asuttaneet koko laajaa pohjoista aluetta Uralilta tänne asti. Indoeurooppalaiset venäläiset ovat tulleet alueelle ja elinkykyisinä syrjäyttäneet suomalais-ugrilaiset, joita on säilynyt enää muutamissa paikoissa, mm. Suomessa.
Ei tiedetä, onko jääkauden jälkeen täällä ollenkaan puhuttu muuta kieltä kuin suomalais-urgrilaista. Ajatus, että asutuksessa olisi ollut katkos ja myös kielen vaihto, on jouduttu arkeologisten löytöjen mukana hylkäämään.
Nykysuomen sanasto on pääasiassa viikingeiltä, aikaisemmiltakin ajoilta, balteilta ja venäläisiltä, siis naapureiltamme. Omaperäisiä sanoja on enää vähän, mutta ääntäminen ja kielioppi ovat melko hyvin säilyttäviä.
- ErNuTa
Flegmaattisuudesta eroon, mutta ei korvata sitä oudolla sanalla.
Kyllä ponnettomuus ja ponneton ihminen tarkoittaa aivan samaa.
Ne tunnetaan hyvin ja ovat käytössä.- Vullottaja
No, minun mielestä nämä ponneton/ponnettomuus kuvaavat tilapäisempää olotilaa. Vullake on ilmaisu, joka kuvaa ihmisen koko eliniän kestävää perushabitusta. Tätä tarkoitusta varten kirjakielestämme puuttuu suomenkielisiä ilmaisuja. Murteista niitä kylläkin löytyy. Siksi sanaa ehdotin.
- BLOODisLIFE
Flegmaattinen tarkoittaa tyyni ja rauhallinen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)886240Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252584- 292106
- 631837
- 121631
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51428Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341- 91337
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71269- 141223