tule apuun Marja-Leena.
Raskas puuvilla,
kirjoittanut Marja-Leena Mikkola 20.6.1971.
Haastattelukirja naisista, jotka työskentelevät suuressa tekstiilialan yrityksessä, kutojina, puolaajina, aputyöntekijöinä, siivoojina; nuorin on 22-vuotias, vanhin yli kuudenkymmenen.
Kirja ei pyri luomaan objektiivista kuvaa tekstiiliteollisuudesta tai sen asemasta suomalaisessa elinkeinoelämässä. Haastatellut puhuvat omalla suullaan, tuotantoprosessin inhimillisen tekijän näkökulmasta. “Työvoima” ei läheltä katsoen ole mikään yhtenäinen massa, vaan koostuu erilaisista yksilöistä, joilla kullakin on oma henkilöhistoriansa. Työpaikalla heillä on samat vaikeudet ja ongelmat, ja yksi keino niiden selvittämiseen, ammatillinen järjestäytyminen.
Kirjan haastattelut, jotka on tehnyt Marja-Leena Mikkola, ovat vuosilta 1970–1971.
Markka on 100 penniä.
Palkka 1.9.71 alkaen
1. palkkaryhmä 382 penniä/tunnissa
2. palkkaryhmä 395 penniä/tunnissa
3. palkkaryhmä 409 penniä/tunnissa
4. palkkaryhmä 425 penniä/tunnissa
5. palkkaryhmä 435 penniä/tunnissa
Eli 3 markkaa ja 82 penniä.
Vielä 1970-luvun puolivälissä Suomessa oli peräti 35 000 sähkötöntä taloutta. Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan perukoille sähköistys eteni hitaasti. Kansa ”vaelsi pimeydessä”, ja ainakin tässä suhteessa Raamatun kertomuksia noudattaen, kuten oheisessa ohjelmassa todetaan.
Jura Tarvasahon vuonna 1974 valmistunut ohjelma kertoo, miten elämä ilman sähköjä sujuu Kainuun korpikylissä ja miten eri tavoin ”sähköherroihin” yritetään saada vauhtia.
Kainuussa sähköttömiä talouksia oli paljon. Esimerkiksi Suomussalmella joka kolmas maatila oli vielä 1970-luvun puolivälissä ilman sähköjä. Osa tiloista oli myös sellaisia, ettei niitä ollut aikomuskaan sähköistää kustannussyistä.
Maaltapako, maaseudun rakennemuutos ja palvelujen loppuminen toivat muutenkin ankeutta korpikyliin. Kaamosta ja talven pimeyttä vastaan taisteltiin kaasulamppujen ja polttomoottorien avulla.
Oulujoki ja muut pohjoisen vesistöt valjastettiin jauhamaan halpaa sähköä etelän tarpeisiin. Ne alueet, joissa sähköä tuotettiin, jäivät sähköistämättä tai joutuivat maksamaan sähköstä kalliimman hinnan kuin muu Suomi.
Kainuussa sähköistämiseen yritetään saada vauhtia kyläläisten yhteisillä kirjelmillä Kainuun Valo Oy:n herroille. Ja kun sähkösopimus vihdoin syntyy, se on monessa pirtissä pullakahvien paikka.
http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/vuosikymmen/1970
Raskas puuvilla,
kirjoittanut Marja-Leena Mikkola 20.6.1971.
Haastattelukirja naisista, jotka työskentelevät suuressa tekstiilialan yrityksessä, kutojina, puolaajina, aputyöntekijöinä, siivoojina; nuorin on 22-vuotias, vanhin yli kuudenkymmenen.
Kirja ei pyri luomaan objektiivista kuvaa tekstiiliteollisuudesta tai sen asemasta suomalaisessa elinkeinoelämässä. Haastatellut puhuvat omalla suullaan, tuotantoprosessin inhimillisen tekijän näkökulmasta. “Työvoima” ei läheltä katsoen ole mikään yhtenäinen massa, vaan koostuu erilaisista yksilöistä, joilla kullakin on oma henkilöhistoriansa. Työpaikalla heillä on samat vaikeudet ja ongelmat, ja yksi keino niiden selvittämiseen, ammatillinen järjestäytyminen.
Kirjan haastattelut, jotka on tehnyt Marja-Leena Mikkola, ovat vuosilta 1970–1971.
Markka on 100 penniä.
Palkka 1.9.71 alkaen
1. palkkaryhmä 382 penniä/tunnissa
2. palkkaryhmä 395 penniä/tunnissa
3. palkkaryhmä 409 penniä/tunnissa
4. palkkaryhmä 425 penniä/tunnissa
5. palkkaryhmä 435 penniä/tunnissa
Eli 3 markkaa ja 82 penniä.
Vielä 1970-luvun puolivälissä Suomessa oli peräti 35 000 sähkötöntä taloutta. Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan perukoille sähköistys eteni hitaasti. Kansa ”vaelsi pimeydessä”, ja ainakin tässä suhteessa Raamatun kertomuksia noudattaen, kuten oheisessa ohjelmassa todetaan.
Jura Tarvasahon vuonna 1974 valmistunut ohjelma kertoo, miten elämä ilman sähköjä sujuu Kainuun korpikylissä ja miten eri tavoin ”sähköherroihin” yritetään saada vauhtia.
Kainuussa sähköttömiä talouksia oli paljon. Esimerkiksi Suomussalmella joka kolmas maatila oli vielä 1970-luvun puolivälissä ilman sähköjä. Osa tiloista oli myös sellaisia, ettei niitä ollut aikomuskaan sähköistää kustannussyistä.
Maaltapako, maaseudun rakennemuutos ja palvelujen loppuminen toivat muutenkin ankeutta korpikyliin. Kaamosta ja talven pimeyttä vastaan taisteltiin kaasulamppujen ja polttomoottorien avulla.
Oulujoki ja muut pohjoisen vesistöt valjastettiin jauhamaan halpaa sähköä etelän tarpeisiin. Ne alueet, joissa sähköä tuotettiin, jäivät sähköistämättä tai joutuivat maksamaan sähköstä kalliimman hinnan kuin muu Suomi.
Kainuussa sähköistämiseen yritetään saada vauhtia kyläläisten yhteisillä kirjelmillä Kainuun Valo Oy:n herroille. Ja kun sähkösopimus vihdoin syntyy, se on monessa pirtissä pullakahvien paikka.
http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/vuosikymmen/1970
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli Suomen sisällä, isoraha ryösti paikkakuntalaisten luonnonvarat.
" Oulujoki ja muut pohjoisen vesistöt valjastettiin jauhamaan halpaa sähköä etelän tarpeisiin.
Ne alueet, joissa sähköä tuotettiin, jäivät sähköistämättä tai joutuivat maksamaan sähköstä kalliimman hinnan kuin muu Suomi."
Ensin valtion sisällä nyt erimaanosien välillä köyhä ryöstetään rahan voimalla.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/afrikka/kehitysmaat-ovat-elektroniikan-kaatopaikka-jatevuori-korkeampi-kuin-mount-everest/?shared=35253-02f6be26-500
Jep, jep. Olin itsekin siellä, ensin harjoittelijana, niisimässä ja pujottamassa kaiteeseen ja sitten kutojana. Ei ole meillä enää niitä tehtaita. Kyllä tehdastyön loppuminen on ollut parasta mitä minun elämässä on tapahtunut. Työt loppui niin lähdin opiskelemaan ja siitä aukesi aivan uusi elämä, paljon parempi. Jos ei olisi loppunut niin en olisi tajunnnut lähteä, siellä olisin ikiköyhänä, nyt varmaan jo kehäraakkina työläisämmänä. Jos olisin hengissäkään.
Kyllä siellä moni sai vammoja ja kuolikin ihmisiä. Kerran yksi kutoja meni koneen alle korjaamaan lankaa ja jäi väliin. Sen muistaa aina kun ihmisen pään palasia lensi, kankaat sotkeutui. Sormia ja käsiä jäi väliin useastikin. Ei taida Mikkola kirjoittaa siitä? En ole tuota lukenut ...
Nykyinen köyhyys ei ole mitään verrattuna siihen köyhyyteen, mitä silloin oli. Nyt Suomessa on vain suhteellista köyhyyttä.