Syyskuun 19 päivänä

Katso, käsiini olen minä sinut piirtänyt. Jes. 49:14.

»Katso, käsiini olen minä sinut piirtänyt», sanoo Herra. Tämä Herran vakuutus osoittaa murheellisille, maan päällä kulkeville Jumalan lapsille, että hän ei voi heitä unhoittaa, vaikka tahtoisikin. Mutta sitä hän ei tahdo, sen hän nimenomaan vakuuttaa. Samallahan hän unohtaisi kätensäkin, jos sinut unohtaisi, koska nimesi on kuin muistikirjoituksena hänen silmiensä edessä! Mutta Herran tarkoitus on syvempikin. Hän ei ole vain niin piirtänyt meitä käsiinsä, kuin meillä on rakkaimpamme nimi sormukseemme kaiverrettuna, vaan tässä tarkoitetaan kämmentä: jo kauan ennen kuin nämä sanat lausuttiinkaan, on Herran Henki Vanhassa testamentissa sanonut Daavidin 22. psalmissa kertoessaan Kristuksen käsien ja jalkojen lävistämisestä: »Käteni ja jalkani he ovat lävistäneet.»

Täydellä syyllä piispa Hersleb selittääkin, että sanat »käsiini olen minä sinut piirtänyt» viittaavat Kristuksen käsien naulanjälkiin, jotka hän ylösnousemisensa jälkeen niin usein näytti opetuslapsilleen. Hersleb jatkaa: »Kristuksen käsien reiät muistuttavat häntä alituisesti niistä, joiden tähden hän on antanut itsensä lävistää. Hän ei ole merkinnyt meitä vain musteella, vaan myös omalla verellään. Hän ei ole sitä tehnyt kynällä, jonka jälki kuluu, vaan rautanauloin - niin että hän ei koskaan unohda meitä. Ei hän sitä koskaan tahdokaan tehdä. Daavidkin sanoo: »Jos unohdan sinut, Jerusalem, niin rauetkoon oikea kätenikin!» Niin tahtoo Herrakin tässä sanoa: »Älä pelkää, huokaava sydän, että unohtaisin sinut, niin kauan kuin en unhoita oikeaa kättäni, molempia käsiäni, joihin olet piirretty. Minun täytyy ensin unohtaa omat käteni ennen kuin voin unohtaa sinut.»

Herran sanojen merkitys on todella suuri. »Katso, käsiini olen minä sinut piirtänyt.» Suurta oli myös se, että Kristus lähti maan päältä käsissään naulain jäljet. Mutta meidän on helpointa ymmärtää ja meille on tärkeintä se, että nimemme ainiaaksi ovat kirjoitetut Kristuksen haavoihin, niin että Jeesus Kristus on meidänkin syntimme hyvittänyt. Sen Raamattu selvästi todistaa. Vaikka maailma tuntuisi kuinka synkältä tahansa, emme pääse siitä tosiasiasta, että syntimme ovat sovitetut. Vaikka olisimme luopuneet ja olisimme. Herran hyljänneet, eikä nimemme olisi enää elävien kirjoissa, olemme kuitenkin merkityt Kristuksen sovitusmerkkiin, so. meidän tähtemme on se sovitus tapahtunut, eikä se koskaan tule olemattomaksi, vaan se on aina kelpoinen ja antaa meille aina autuuden, kun sitä toivomme.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-19.html