Presidentti Ylelle: "Ei minkäänlaista suomettumista"
http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_yle_uutisille_meilla_on_selkea_linja_eika_minkaanlaista_suomettumista/7481610
Vanha totuus: Mitään politiikkaan liittyvää huhua / ikävää uutista ei kannata uskoa ennenkuin se on virallisesti kiistetty.
http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_yle_uutisille_meilla_on_selkea_linja_eika_minkaanlaista_suomettumista/7481610
Vanha totuus: Mitään politiikkaan liittyvää huhua / ikävää uutista ei kannata uskoa ennenkuin se on virallisesti kiistetty.
Vastaukset 23
Vanhimmat
möläys oli vain pettyneen viherpiipertäjän tussahdus. Ei siitä tosiaan kannata välittää.
Yhteistoiminta Rosatomin kanssa on bisnestä, ei politiikkaa.
Vihreät oli hallituksessa hyväksymässä kahta ydinvoimala lupaa, eikä siinä ollut mitään ongelmia.
Nyt kun toisen hakijan toimittaja vaihtui Rosatomiksi ja lupa pitää sen takia päivittää, niin siitä tulkin vihreille kynnyskysymys.
Vihreiden energiapolitiikka on epäloogisuuksia täynnä, vihreiden hallitusaikana Suomessa on eniten lisääntynyt kivihiilen käyttö ja myönnetty kaksi ydinvoimalupaa ja porukka sopertaa jostakin tuulivoimalasta.
Mikähän on kivihiilen hiilijalanjälki ????
Rosatom tekee Kremlin politiikkaa siinä ei ole bisnestä
Mutta mikä selittää tämän aivan karmean sekoilun. Niinistö kommentoi veteraaneistä itsenäisyyspäivän aikoihin, kaikki tiedot saatiin, kunnes nyt yllättäin hänen moittimansa naapurin isäntä onkin sopiva partneri ja vielä ydin-materiaalin suhteen.
Aika oksettavaa. Mutta ennen vaaleja N. oli joka asiassa kahtajalle kääntyilemässä, jätti kaikesta kantansa sanomatta, että sopivana hetkenä saisi sen omaksi tai puolueen hyväksi sanoa. Ei hyvä, ei kiitos.
En fundeeraisi liikaa nyt vihreiden ympäristöpolitiikkaan, tässä tapauksessa on enemmän kyse turvallisuuspolitiikasta. Joku totesi, että vihreät tekivät vahingossa turvallisuuspoliittisen eleen, kun jäivät pois hallituksesta. Ukrainan sodan aikana esiin tulleiden asioiden seurauksena on helpompi ymmärtää, että Krimin valloitus on kirjoitettu paperille jo 11 vuotta sitten. Melko varmaan myös Suomi on kirjattu jossain muodossa johonkin niihin. Mutta tällaiset "yllätyskeissit" ovat työkalu nykyjohdolle. He käyttävät hyväkseen sisäisiä valtapelejä ja yksi työkalu on luonnonvaroilla käytävä kauppa.
A. Duginin engl. kiel. sivut:
Formation of the Eurasia Movement
http://en.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Dugin
Alexandr Duginin kirja, Foundations of Geopolitics
http://en.wikipedia.org/wiki/Foundations_of_Geopolitics
"The book states that "the maximum task [of the future] is the 'Finlandization' of all of Europe".[1]
In Europe:
Germany should be offered the de facto political dominance over most Protestant and Catholic states located within Central and Eastern Europe. Kaliningrad oblast could be given back to Germany. The book uses the term a "Moscow-Berlin axis".[1]
France should be encouraged to form a "Franco-German bloc" with Germany. Both countries have a "firm anti-Atlanticist tradition".[1]
United Kingdom should be cut off from Europe.[1]
Finland should be absorbed into Russia. Southern Finland will be combined with the Republic of Karelia and northern Finland will be "donated to Murmansk Oblast".[1]
Estonia should be given to Germany's sphere of influence.[1]
Latvia and Lithuania should be given a "special status" in the Eurasian-Russian sphere.[1]
Poland should be granted a "special status" in the Eurasian sphere.[1]
Romania, Macedonia, "Serbian Bosnia" and Greece – "orthodox collectivist East" – will unite with the "Moscow the Third Rome" and reject the "rational-individualistic West".[1]
Ukraine should be annexed by Russia because "Ukraine as an independent state with certain territorial ambitions represents an enormous danger for all of Eurasia and, without resolving the Ukrainian problem, it is in general senseless to speak about continental politics". Ukraine should not be allowed to remain independent, unless it is cordon sanitaire, which would be inadmissible.[1]
"
Google-käännös:
"Kirja toteaa, että "suurin tehtävä [tulevaisuudessa] on" suomettuminen "koko Euroopan". [1]
Euroopassa:
Saksa olisi tarjottava de facto poliittinen valta-asemaa useimpien protestanttien ja katolisten valtioiden sijaitsevat Keski-ja Itä-Euroopassa. Kaliningradin alueelle voitaisiin antaa takaisin Saksaan.Kirja käytetään termiä "Moskova-Berliini akseli". [1]
Ranska olisi kannustettava muodostamaan "ranskalais-saksalaisen blokin" Saksan kanssa. Molemmat maat ovat "yritys anti-atlantistien perinne". [1]
Iso-Britannia on leikattava irti Euroopasta. [1]
Suomen pitäisi imeytyä Venäjälle. Etelä-Suomessa yhdistetään Karjalan tasavallan ja Pohjois-Suomessa on "lahjoittanut Murmanskin". [1]
Viro olisi annettava Saksan vaikutuspiirissä. [1]
Latviassa ja Liettuassa olisi annettava "erityinen asema" Euraasian-Venäjän alalla. [1]
Puola olisi myönnettävä "erityisasema" Euraasian alalla. [1]
Romania, Makedonia, "Serbian Bosnia" ja Kreikka - "ortodoksinen kollektivistisia East" - tulee yhdistyä "Moskovan kolmas Rooma" ja hylätä "järkevä individualistinen West". [1]
Ukraina olisi liitettiin Venäjään, koska "Ukraina itsenäisenä valtiona tiettyjä alueellisia vaatimuksia on valtava vaaraa koko Euraasian ja ratkaisematta Ukrainan ongelma, se on yleensä mieletön puhua Manner politiikasta". Ukraina ei saa pysyä itsenäisenä, ellei se ole suoja-aita, joka olisi jätettävä tutkimatta. [1]"
Ukraina on tapetilla vain siksi että EU tarvitsi ulkopoliittista kriisiä talousperikadon peittelemiseksi. Venäjä olisi halunnut pitää Ukrainan kokonaisena jos natsikaappausta ei olisi tapahtunut. Natsithan lupasivat Sevastopolin NATO:lle ja venäjänkielen kielletyksi.
Voi olla hyvinkin että routa porsaan kotinajaa ja Ukraina anoo jonkinlaista jäsenyyttä Venäjän federaatiossa kun EU-pankkiirit alkavat putsata maata .
Ikävä että Suomi ilmaisi vihamielisyytensä venäjän kansaa kohtaan likaisella kansansivuuttavalla NATO-sopimuksella - se tulee säilymään oiketetusti venäläiskuluttajien muistissa . Mutta luulen että suomen on taas aika oppia käytöstapoja mitkä ovat unohtuneet kokoomus-ruotsalaisen roskaväen hallinnassa.
Ns. suomettuminen oli reaalipolitiikkaa. Sitä paitsi maailman mahtavin supervalta USA oli kanssa "suomettunut". Unkari vuonna 1956 ja Tsekkoslovakia vuonna 1968, ei muuta tehnyt kuin soitti suutaan, ei apua herunut. Mitä Suomen olisi pitänyt tehdä toisin kun kerran USA oli rähmällään?
Suomen ei kuulu hakea vertailukohtia tekemisiinsä silloin kun kyseessä on Isänmaan
etu,ja näin on toimittu Rosatominkin kohdalla.Ville Niinistö selittelee sekavana pu-
heitaan julkisuudessa.On taivahan siunaus että meillä on PM Stubbin ja KTM Vapaavuoren kaltaisia järkimiehiä lakaisemassa Niinistön savuavia jälkiä.
Voi, mitä paatosta ja oksetusta jauhat erik. Stubb, suuri johtaja, oi voi.
Ei tuota kestä (prkl) kukaan. Yhtä v--t-u-a teidän vanhojen suomettuneiden kanssa.
Jaa onko? Kysyttiinkö muilta? Jotenkin epäilen aika paljon, että tämä valittu tie tulisi hyväksytyksi.
Yya-aikaan meno pahimmillaan tällaista:
Suomessa on koetettu ehdottaa kaikenlaisia muistopäiviä, kuten toista itsenäisyyspäivää Välirauhan solmimisen päivälle 19.9.1944.
Imelä-Eikka teki kyseenalaisen ennätyksen "naapurien nuolaisussa". Vain KePulainen voi alentua tällaiseen lipomiseen entisen vihollisen edessä! Ikuinen häpeä tuosta pahasta. Ei ihme jos Felix Karasevin kirjassa suomalaisia selkärangattomia poliitikkoja kuulemma kutsutaan kaulapantatsuhniksi, siis hyväntahtoisiksi idiooteiksi tai -hölmöiksi, jotka tekevät mitä käsketään, tai mitä isäntä käskee.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lepikon_torppa
Uudemman ajan kaulapantatsuhna on se "Kremlinmultakuriiri" eli Seppo Kääriäinen, joka vei Lepikon torpan multaa, "parasta mitä isänmaa voi tarjota",Kremlin herroille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Uusitalo
Vuonna 1974, ollessaan keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Uusitalo sai aikaan kohun esittämällä Suomelle toista itsenäisyyspäivää jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan päivämäärälle 19. syyskuuta. Myöhemmin Uusitalo perusteli esitystään sillä, että halusi tällä korostaa rauhanomaisen rinnakkainelon merkitystä. Uusitalo osallistui itsekin jatkosotaan 1942–1944 Kannaksen Metsäpirtissä.
Eino Uusitalo ehdotti vuonna 1974 Königstedtin kartanossa, että 19.9. tulisi nimetä Suomen toiseksi itsenäisyyspäiväksi. Perusteena Uusitalo käytti sitä, että 19.9.1944 allekirjoitettiin välirauhansopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Vaikka tuolloin elettiin pahinta suomettumiskautta, ei ehdotus saanut kannatusta. Uusitalo kertoo itsekin omassa muistelmateoksessaan Jälkipeli (1983), että Keskustan kenttäväki oli järkyttynyt ehdotuksesta. Silloin muistettiin enemmän kuin hyvin, että 19.9. tarkoittaa päivämäärää, jolloin sinetöitiin 11% maa-alan menetys ja 440.000 suomalaisen kotien menetys.
Sellainen "isänmaanystävä" on Kepu-Eino, joka muuten taitaa olla vieläkin keskuudessamme elävien kirjoissa.
Sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja, vuosina 1958-1980, Veikko "Aaretti" Pirilä, kertoo kirjassaa Sainpahan sanottua - Pohjanmaata ja politiikkaa mielenkiintoisen havainnon KePun rahankäytöstä tuohon aikaan. Pirilän kirjoittaessa kirjaansa hänellä ei liene ollut aavistustakaan KePun pimeästä kassasta.
Erityisesti mielenkiintoa herättää kirjassa usein mainittu "säätiö", joka käytteli isoja rahasummia kulisseissa halutun päämäärän saamiseksi.
Kirjan sivulla 104-105 kerrotaan mm. näin:
"Pidin välttämättömänä kertoa Ilkan lukijoille myös tästä kulissientakaisesta, puolueen sisäistä eheyttä jäytävästä raharenkaasta, jonka tiesin jo tuolloin häärivän myös Ilkan ympärillä Ilkan sisäisessä kiistassa. Olimme saattaneet tehdä havaintoja ylimääräisestä rahan kierrosta jo yhtiökokouksessa 1963, kun kokoukseen ilmestyi aivan ulkopuolisille, Ilkan piirissä tuntemattomille, myydyt ja kirjatut kahden (2) miljoonan markan osakkeet, vaikka tarjolla olleet osakkeet olivat jo aikaisemmin tulleet loppuunmerkityiksi. Johtokunta ei olluit kyseisiä osakekauppoja käsitellyt ja hyväksynyt."
Ei voi olla sattumaa tuo Aaretin kuvaus ja ajallisesti kaikki stemmaa täysin! Naapurin rahalla tehtiin Suomessa politiikkaa ja K-linjalle hankalat tahot koetettiin vaientaa monin konstein. Eipä tiennyt Aaretti elinaikanaan mistä rahasta oli kyse, sillä Rautkallion paljastus tapahtui vasta 1992.
Veikko "Aaretti" Pirilä: Sainpahan sanottua-Pohjanmaata ja politiikkaa
Wsoy, 1982, 382 s., 1. painos
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4340&hilit=korsimo&sid=27973bde113dcb61ee4afe86883b62bc#p22765
Historia toistaa itseään......
IS listasi kirjan kertomia suomettumisia, jotka ovat jääneet tuntemattomimmiksi kuin paljon puhutut Karjala-pullon etiketti, Kekkos-Suomi ja itsesensuuri.
* Suomessa ei 1960- ja 1970-luvuilla julkaistu ainoatakaan kirjaa Virosta tai Baltiasta. Poikkeuksen teki vain yksi matkailukirja Tallinnasta.
* Suomen kielellä ei ollut saatavana ainoatakaan kirjaa Neuvosto-Karjalan kehityksestä, Ukrainasta, Kaukasiasta, Keski-Aasiasta, Neuvostoliiton juutalaisista tai Puolan 1960-luvun juutalaisvainoista. Kaikista näistä julkaistiin kyllä kirjoja Ruotsissa.
* Neuvostoliiton toisinajattelijoiden lukuisia kirjoja ei suomennettu. Niitä olivat esim. Andrei Amalrikin Pysyykö Neuvostoliitto vielä vuonna 1984?, Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Andrei Saharovin kirjat ja Vladimir Bukovskin poliittista psykiatriaa käsitellyt Raportti punaisesta talosta.
* Tammen päätöksestä olla julkaisematta Nobel-palkitun Alexandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristo -kirjaa kerrottiin paljon ulkomailla. Ruotsalaisen kustantajan julkaistua kirjan suomeksi poisti mm. Turussa Centrum-tavaratalo sen myynnistä. Turun kaupunginkirjasto osti kirjaa yhden kappaleen, kun muita Solzhenitsynin kirjoja oli ostettu kutakin 40-50 kappaletta. Kustantaja jätti suurmenestyskirjan osat kolme ja neljä julkaisematta väitetyn painostuksen vuoksi.
* Josif Stalinin hirmuvaltaa kuvaavat englantilaisen Robert Conquestin perusteokset kuten Suuri pakkosiirto jätettiin julkaisematta.
* Helsingin Sanomat julkaisi loppukesästä 1975 englantilaisuutisen Neuvostoliiton satovahingoista. Tiedonantaja-lehti väitti kirjoitusta neuvostovastaiseksi. Pian Yleisradion kirjeenvaihtaja Aarre Nojonen selosti televisiouutisissa lainehtivien viljavainioiden edessä tilannetta paljon valoisammaksi.
* Uusi Suomi julkaisi huhtikuussa 1971 artikkelin Baltian kysymys nykypäivän maailmassa. Neuvostoliiton asiainhoitaja jätti kirjallisen vastalauseen "provokatiivisesta ja neuvostovastaisesta artikkelista" ja vaati ulkoministeriltä, ettei tällainen toistu.
* Finlandia-talon avajaiset pidettiin joulukuussa 1971. Siellä piti esittää Jan Novakin kappale Ignis pro Ioanne Palach. Kyse oli ylioppilas Jan Palachista, joka teki polttoitsemurhan Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Taistolaisen kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen eduskuntakyselyn jälkeen sävellystä ei esitetty.
* Ulkoministeriön kehotuksesta Donin kasakoiden konsertti Finlandia-talossa peruutettiin 1972, koska konsertti osui melkein Neuvostoliiton lokakuun vallankumouksen juhlapäiväksi. Donin kasakat olivat USA:ssa asuvia pakolaisia.
* Kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Suominen paheksui tammikuussa 1976, että Uusi Suomi oli lainannut Economist-lehden artikkelia Lännen kommunistit uhkaavat Moskovaa.
* Ulkoministeri Ahti Karjalainen ehdotti hallituksen kokouksessa 19. joulukuuta 1973, että Yleisradion toimilupaan lisättäisiin määräys, joka velvoittaisi viralliseen ulkopolitiikkaan. Asiaa selvittämään asetettiin ministerivaliokunta.
* Heinäkuussa 1973 Helsingissä pidätettiin hallituksen yöistunnon jälkeen liettualainen pakolainen Uldis Grava ja hänen ryhmänsä. Grava oli onnistunut tunkeutumaan täällä vierailleen Neuvostoliiton ulkoministerin Andrei Gromykon puheille. USA:n ulkoministeri vaati ryhmän amerikkalaisten vapauttamista, mutta he eivät suostuneet lähtemään, ennen kuin koko ryhmä pääsi vapaaksi.
* Kesällä 1975 Uldis Grava ja muu ryhmä palasi Helsinkiin Etykin huippukokoukseen. Heidät pidätettiin jo lentoasemalla..
* Kansandemokraattinen Uusi Nainen veti lokakuussa 1968 takaisin koko painoksensa. Lehteen oli päässyt juttu, jossa torjuttiin Tsekkoslovakian miehityksen puolustelu.
* Insinööriuutiset erotti 1973 päätoimittajansa, kun lehdessä kerrottiin 40:n ruotsalaisen lehden kertoneen neuvostosotilas Ivan Moisejevin kuolemasta kidutuksen jälkeen.
* Neuvostoliiton pääkonsuli yritti estää Ahvenanmaalla mielisairaalan ylilääkärin nimittämisen. Pääkonsulin mukaan hakija oli kiitellyt Chilen junttaa yleisönosastoissa ja tunsi sympatioita kiinalaisia kohtaan.
* Neuvostoliiton omistama Teboil toi huoltoasemilleen Maljutka-nimisiä jollia. Ne eivät läpäisseet turvallisuustestiä, mutta merenkulkuhallitus muutti määräyksiään. Viranomainen selitti, että neuvostojollaa pitääkin verrata pikemminkin pelastusliiveihin.
* Tullihallitus totesi lokakuussa 1974 neuvostoliittolaisessa tonnikalassa kolme kertaa sallittua enemmän elohopeaa. Lausuntokierroksella toinen lääkintohallituksen virkamies totesi, että myrkyllistä kalaa saadaan myydä. Pääjohtajan mielestä kiellon lätkäissyt ensimmäinen esittelijä oli tulkinnut raja-arvon "liian teoreettisesti".
* Elokuvasensuuri kielsi kokonaan kymmeniä elokuvia. Vielä useampia pätkittiin tai jätettiin joitain kohtia kääntämättä. Esimerkiksi Billy Wilderin menestyskomedia Yksi, kaksi, kolme kiellettiin yksi, kaksi, kolme kertaa vuosina 1962, 1966 ja 1970
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288336698515.html
Olen itse kasvanut 1970-luvulla muistan suomettumisen. Sitä katsottiin sormien läpi ja pidettiin kaupallisesti hyvänä, mm. Kekkosta pidettin hyvänä juuri talouden takia, kun idänkauppaa käytiin. Asia, josta en nuorena kiinnostunut oli ddr-jutut, ne olivat eurooppalaisia, mutta samalla liittyvät kylmään sotaan. Vasta aikuisena olen asioita politiikan näkökulmasta ajatellut.
Muistan täysin, että saksalaiset, itävaltalaiset, ranskalaiset eivät pitäneet suomalaisia täysin länsimaina, mutta eivät he meitä täysin itäblokkinakaan pitäneet, vaikka kieltämättä he nauroivat myös länsimaisuuttamme. Tunsin myös nuoruudessa puolalaisia, joilla oli suvuissaan tuoreita muistoja mm. sodasta. Puolalaiset nauroivat, kun yritimme väittää, että olemme länsimaisia. Nuori piti länsimaisuutta itsestään selvänä, suututti, kun muuta väitettiin. Tämä tietämys tekee sen, ettei voi tyynenä katsoa tällä hetkellä mm. demareiden ja kokoomuslaisten poliittisia vetoja. Niitä suomettumisia edustaa samalla tavoin myös esimerkki-mallioppiaiden, katainen ja stubb "eu-uskovaisuus" kuin halosen kannattajien "venäjä-uskovaisuus" ja muiden "ddr-uskovaisuus".
Tekee oikein pahaa katsoa sitä samaa shittiä, jonka on monessa muodossa jollain tapaa jo kokenut. Joskus tuntuu, ettei kannattaisi välittää, mutta tuntuu samalla hullulta, ettei kukaan kerro mm. nuorille kepulaisille ja monille muille, miten idioottimaista on toistaa kaikki vanha moka.
Ei liene montaa vuotta kun eräs englantilainen diplomaatti kertoi Suomen olleen NL:n miehittämä sodan jälkeen. Olisiko Max Jacobson kertonut jutun eräässä kirjassaan.
Vihavaisen kirja Kansakunta rähmällään on karua luettavaa.
Kung Andres Mitä Baltiassa tapahtuu?
Kustannuspiste Oy, 1975, 266 s., painos 1
Kung Andres Mitä Suomessa tapahtuu
Kirjayhtymä, 1976, 325 s., painos: P1
Vihavainen Timo Kansakunta rähmällään. Suomettumisen lyhyt historia
Otava, 1991, 314 s., painos: 1
Tämä saattaisi olla Seppo Myllyniemen väitöskirja-aineistoa.
Myllyniemi Seppo, 1977: Baltian kriisi 1938-1941.
Samat menetelmät käytössä useassa paikassa.
Venäjän suurin motiivi on nimenomaan suomettaa naapurit.
=> the maximum task [of the future] is the 'Finlandization' of all of Europe
Nyt kokoomuspolitikot menivät itse ansaan, vaikka vuosi sitten "kukkopojat" vertasivat maata Hollannin talouteen.
Alexandr Duginin kirja, Foundations of Geopolitics
http://en.wikipedia.org/wiki/Foundations_of_Geopolitics
"The book states that "the maximum task [of the future] is the 'Finlandization' of all of Europe".[1]
Suomettuminen elää ja voi hyvin. Kauhea huuto tyhjänpäíväisestä asiasta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014100318717677_uu.shtml
Suomettuminen oli kivaa jo -7o luvulla.Se oli hienoa aikaa.Itse suometun mielelläni sillä olenhan jyrkkä patriootti.
Ja ihan ilman iltapäivälehtiä ja iltasanomia :))
Niin olet ja olit. Tosin patriotismisi kohdistui Venäjään tai sen ajan Neukkulandiaan, joka teki sinusta Quislingin Suomessa:-D