Suudelman merkitys riippuu tietysti siitä, millaisia tunteita on toista osapuolta kohtaan jne., mutta henk.koht. mua kiinnostais tietää, miten korkealle arvostatte suudelman? Onko se lupaus jostain vai suuteletteko silloin, kun tilanne ajautuu suudelmaan? Tarkoitan siis ensimmäistä suudelmaa uuden ihmisen kanssa. Itse taidan olla vanhanaikainen, kun haluan suudella vain miestä, jota kohtaan tiedän tuntevani jotain aitoa... Ja olen valitettavasti saanut huomata, ettei hellyyteni kohde arvostanut suudelmaa aivan samoin kuin minä itse.
Suudelman merkitys
32
4698
Vastaukset
- ...
kun ette vaivaudu vastaamaan. Eikö kellään tosiaankaan ole yhtään ajatusta asiasta?
- mielipide
NO enpä minäkään ketä tahansa suutele. tietysti esim baarissa pienessä hiprakassa tulee suudeltua mutta kyllähän se sitä tarkoittaa että haluaisin vähän muutakin kuin vaan suukon. Minulle suutelu merkitsee että saattaisi olla seksiäkin tiedossa, suuteluhan on esileikkiä ;)
- olet
joskus suudellut jotakuta, tapahtuuko se helpommin uudestaan kun muuten...? Kun on kyse kahdesta "ystävästä" (joista toinen eli minä on hulluna siihen toiseen)...?
- mielipide
olet kirjoitti:
joskus suudellut jotakuta, tapahtuuko se helpommin uudestaan kun muuten...? Kun on kyse kahdesta "ystävästä" (joista toinen eli minä on hulluna siihen toiseen)...?
No tottakai kynnys on paljon matalampi suutelemiseen jos sitä on ennenkin harrasteltu. Ei tarvi jännittää että mitä toinen nyt ajattelee ;). Tosin sattuipa minulle kerran että jälkeenpäin selvisi että nainen oli ihastunut minuun. No itse en ollut ihastunut, tarvitsin vain seksiä. Kun selvisi että toinen on ihastunut niin mielestäni oli parempi etten enää suutele häntä ettei tule väärinkäsityksiä.
- pahalta
mielipide kirjoitti:
No tottakai kynnys on paljon matalampi suutelemiseen jos sitä on ennenkin harrasteltu. Ei tarvi jännittää että mitä toinen nyt ajattelee ;). Tosin sattuipa minulle kerran että jälkeenpäin selvisi että nainen oli ihastunut minuun. No itse en ollut ihastunut, tarvitsin vain seksiä. Kun selvisi että toinen on ihastunut niin mielestäni oli parempi etten enää suutele häntä ettei tule väärinkäsityksiä.
sillä uskon kaverin tietävän tunteistani... Ja hän on kerran sanonut haluavansa olla hyvä ystävä ja muutenkin hyvissä väleissä (mikä ero siinä mahtaa olla...?!), ei muuta. Omasta puolestani voisin tyytyä platoniseen rakkauteen, jos tietäisin edes vielä kerran voivani suudella häntä. Mitä sanot, tulkitsisitko yhden kahville pyynnön jonkin näköiseksi häiritseväksi "tunnustukseksi" suhteessa uuteen suudelmaan...?
- mielipide
pahalta kirjoitti:
sillä uskon kaverin tietävän tunteistani... Ja hän on kerran sanonut haluavansa olla hyvä ystävä ja muutenkin hyvissä väleissä (mikä ero siinä mahtaa olla...?!), ei muuta. Omasta puolestani voisin tyytyä platoniseen rakkauteen, jos tietäisin edes vielä kerran voivani suudella häntä. Mitä sanot, tulkitsisitko yhden kahville pyynnön jonkin näköiseksi häiritseväksi "tunnustukseksi" suhteessa uuteen suudelmaan...?
No voi voi ! Olen itsekin ollut myöskin samassa tilanteessa kuin sinä. Ihastunut naiseen ja nainen ei minuun. Paha moka oli kun tunnustin ihastukseni niin nainen alkoi hieman välttelemään minua. Jos sinä suutelisit minua niin täytyy kyllä sanoa että saattaisin yrittää päästä sänkyyn kanssasi. Mutta kahvillahan voi aina käydä kavereinakin ;), mutta älä ainakaan sinä tee aloitetta siihen suutelemiseen. Niin ikävää kun se onkin niin usein se sänkyyn meno saattaa pilata hyvän ystävyyden. Mutta jos mies suutelee sinua niin yritä jotenkin ovelasti kysyä mitä hän oikein haluaa, seksiä vai onko se aitoa kiinnostusta sinua kohtaan. Ja voihan sitä käydä useamminkin kahvilla, syömässä jne, vähän väsytystaktiikka ;).
Aika mielenkiintoista muuten että koet tuon kahvilla käymisen isompana ”tunnustuksena” kuin suudelman. Kyllä minä ainakin tulkitsisin sen ihan päinvastoin. Kahvilla kyllä voin käydä kenen kanssa vaan mutta en kyllä suutelisi ihan jokaista tuntemaani naista.
Miksiköhän muuten tuntuu ettei tuo ikinä ole molemminpuolista. Aina vaan jompikumpi osapuoli on ihastunut :( - se suudelmakin
mielipide kirjoitti:
No voi voi ! Olen itsekin ollut myöskin samassa tilanteessa kuin sinä. Ihastunut naiseen ja nainen ei minuun. Paha moka oli kun tunnustin ihastukseni niin nainen alkoi hieman välttelemään minua. Jos sinä suutelisit minua niin täytyy kyllä sanoa että saattaisin yrittää päästä sänkyyn kanssasi. Mutta kahvillahan voi aina käydä kavereinakin ;), mutta älä ainakaan sinä tee aloitetta siihen suutelemiseen. Niin ikävää kun se onkin niin usein se sänkyyn meno saattaa pilata hyvän ystävyyden. Mutta jos mies suutelee sinua niin yritä jotenkin ovelasti kysyä mitä hän oikein haluaa, seksiä vai onko se aitoa kiinnostusta sinua kohtaan. Ja voihan sitä käydä useamminkin kahvilla, syömässä jne, vähän väsytystaktiikka ;).
Aika mielenkiintoista muuten että koet tuon kahvilla käymisen isompana ”tunnustuksena” kuin suudelman. Kyllä minä ainakin tulkitsisin sen ihan päinvastoin. Kahvilla kyllä voin käydä kenen kanssa vaan mutta en kyllä suutelisi ihan jokaista tuntemaani naista.
Miksiköhän muuten tuntuu ettei tuo ikinä ole molemminpuolista. Aina vaan jompikumpi osapuoli on ihastunut :(on tietysti tunnustus, mutta juttu meni niin, että se meidän ainoa suudelma tapahtui miehen aloitteesta ja kahvilajuttu oli mun idea. Itse pidän suudelmaa paljon isompana juttuna, mutta ilmeisesti mies ei... Ja suudellessa tilannetta avitti alkoholi, kahvilaan pyyntö tapahtui ihan selvänä. Tästä miehestä ei kyllä ota selvää, välillä on niin hyvä kaveri ja puhuu mulle kaikenlaista ja sitten on taas tylynpuoleinen ja hakeutuu muuhun seuraan. Tänään ollaan menossa samoihin juhliin, saa nähdä mistä tänään tuulee...
On se kyllä mystistä, että nämä jutut on aina yksipuolisia. Varsinkin, kun joskus ajattelin, ettei sitä oikeastaan voisi ihastua ihmiseen, joka ei olisi edes vähän kiinnostus myös itsestä. No, kai tämäkin tapaus ainakin oli vähän kiinnostunut, mutta nyt- en tiedä!
Ikävintä on se, että olisi niin paljon sanottavaa hänelle, asioita, jotka voivat nyt jäädä kokonaan sanomatta... - mielipide
se suudelmakin kirjoitti:
on tietysti tunnustus, mutta juttu meni niin, että se meidän ainoa suudelma tapahtui miehen aloitteesta ja kahvilajuttu oli mun idea. Itse pidän suudelmaa paljon isompana juttuna, mutta ilmeisesti mies ei... Ja suudellessa tilannetta avitti alkoholi, kahvilaan pyyntö tapahtui ihan selvänä. Tästä miehestä ei kyllä ota selvää, välillä on niin hyvä kaveri ja puhuu mulle kaikenlaista ja sitten on taas tylynpuoleinen ja hakeutuu muuhun seuraan. Tänään ollaan menossa samoihin juhliin, saa nähdä mistä tänään tuulee...
On se kyllä mystistä, että nämä jutut on aina yksipuolisia. Varsinkin, kun joskus ajattelin, ettei sitä oikeastaan voisi ihastua ihmiseen, joka ei olisi edes vähän kiinnostus myös itsestä. No, kai tämäkin tapaus ainakin oli vähän kiinnostunut, mutta nyt- en tiedä!
Ikävintä on se, että olisi niin paljon sanottavaa hänelle, asioita, jotka voivat nyt jäädä kokonaan sanomatta...No tänäänhän sinulla on sitten mainio tilaisuus ottaa asioista selvää. Yritä jotenkin hienovaraisesti ilmaista kiinnostuksesi häntä kohtaan ja ehdota vaikka huomiselle sitä kahvittelua tai syömään lähtemistä. Ja juhlissahan sen suukonkin voi sitten vaihtaa ;, suukon jälkeen sitten kysyt että "tunnetko mua kohtaan jotain". Laitathan sitten viestiä miten ilta sujui ? :)
- toki
mielipide kirjoitti:
No tänäänhän sinulla on sitten mainio tilaisuus ottaa asioista selvää. Yritä jotenkin hienovaraisesti ilmaista kiinnostuksesi häntä kohtaan ja ehdota vaikka huomiselle sitä kahvittelua tai syömään lähtemistä. Ja juhlissahan sen suukonkin voi sitten vaihtaa ;, suukon jälkeen sitten kysyt että "tunnetko mua kohtaan jotain". Laitathan sitten viestiä miten ilta sujui ? :)
Täytyyhän tarinalle saada onnellinen loppu... Palaan asiaan sitten huomenissa...:) Tarkkailen ennen mitään toimenpiteitä, kuinka etäiseltä mies tänään vaikuttaa -jos on yhtä mukava ja sosiaalinen kuin pari viime päivää (huom. näemme opiskelun puolesta melkein päivittäin, minkä takia jutun tunaroiminen olisi tod. piinallista...)on ollut, niin tästä voi tulla ihan hyvä päivä!
- ninnis
olet kirjoitti:
joskus suudellut jotakuta, tapahtuuko se helpommin uudestaan kun muuten...? Kun on kyse kahdesta "ystävästä" (joista toinen eli minä on hulluna siihen toiseen)...?
Onhan se vähän niin ja näin omalla kohdallakin on näitä ns.ystäviä joiden kanssa on tullu suudeltua ja useammin kuin kerran tosin... ei ole ollut enään yks kaks ystäviä tai jtn... sekin on varmasti yksilöllistä... Taas kävi näin... minä hulluna kundiin joka asustaa lähistöllä oltiin vaan ystävii ollaan oltu monta vuotta sitten jotain tapahtu ja tää katoaa mun elämästä... nyt ollaan taas kavereita...
- sujunut
toki kirjoitti:
Täytyyhän tarinalle saada onnellinen loppu... Palaan asiaan sitten huomenissa...:) Tarkkailen ennen mitään toimenpiteitä, kuinka etäiseltä mies tänään vaikuttaa -jos on yhtä mukava ja sosiaalinen kuin pari viime päivää (huom. näemme opiskelun puolesta melkein päivittäin, minkä takia jutun tunaroiminen olisi tod. piinallista...)on ollut, niin tästä voi tulla ihan hyvä päivä!
se ilta kovin ihmeellisesti... Alusta saakka lähti väärille raiteille, kun mies esim. istui pöydässä kaverini viereen, kun kummankin vieressä oli tyhjä paikka. Tyyppi joi itsensä hyvään humalaan enkä viittinyt siinä mennä erityisempiä filosofisia pohdintoja hänelle esittämään. Suudelmaetäisyydestä olimme valovuosien päässä, koska mies vietti illan lähinnä kavereidensa (siis miespuolisten) kanssa. Siinä vaiheessa, kun musiikki siirtyi vähän rauhallisempiin tahteihin, olin juhlatilan ulkopuolella juttelemassa muiden ystävieni kanssa (en ollut ainoa, jonka ilta oli tylsä -musiikki oli huonoa ja porukkaa vähän). Hitaiden loputtua ihastukseni putkahti narikkaan eräs tyytö käsipuolessaan, jonka kanssa oli jutellut aiemmin aika kiinteästi. Lähtivät yhdessä pois... Että niin. Tänä aamuna ainoa valonpilkahdus oli se, että oltiin saatu ylimääräinen tunti!
Ja toisaalta ehkä myös se, että olen tajunnut ihastukseni olevan varsinainen peluri. Tuskin tämän eilisiltaisen tytön kanssa mitään roihuavaa rakkautta syntyy... Mutta naiseudelleni uskollisesti en voi silti unohtaa kaveria, ainakaan näin nopeasti. Kerropas seuraavaan miehen mielipide, olisiko tyhmää/kiusallista/vapauttavaa/outoa/luonnollista, jos pyytäisin miehen ihan vaan kaverina kahville tms. tässä lähiaikoina vedoten siihen, että mulla on jotain asiaa. Voisin sitten kysyä suoraan, kuvittelenko vaan vai vältteleekö mies mua tahallaan (vaikka tuskin myöntäisi...) tai mistä kiikastaa, kun välillä ollaan niin kun kavereiden kuuluukin ja välillä mies tuntuu esim. istuvan mieluummin muiden vieressä ja suhtautuvan muhun jotenkin kiusaantuneesti. Se on sikäli outoa, etten ole todellakaan vihjannut sen yhden suudelman ja kahville pyynnön jälkeen mitenkään muuhun kuin ystävyyteen. Voisin siis kysyä, että jos tässä nyt ollaan sovittu, että ollaan ystäviä, niin eikö hänkin voisi yrittää unohtaa, että saatan olla hänestä kiinnostunut ja ettei minua tarvitse vältellä -en tulkitse ystävällisyyttä miksikään muuksi kuin ystävyydeksi, ellei hän tee asiaa selväksi johonkin muuhun suuntaan...
Mietin myös, että mies varmaan välttelee juuri väärinymmärrysten estämiseksi. Miten voisin ilmasta hänelle, etten minäkään välttämättä halua häneltä mitään vakavaa, mutta ettei pienten hellyydenosoitusten uusiminen haittaisi ystävyyttämme?
Jos saisit naispuoliselta ystävältäsi, johon sinulla on samanlainen suhde kuin ko. miehellä ja minulla, kahvillepyyntöviestin kaveruuden nimissä sen jälkeisenä päivänä, kun olet pitänyt hauskaa jonkun toisen naisen kanssa, niin miten suhtautuisit a)kutsuun b)sen esittäjään?
Tulipa rönsyilevä ja epäselvä viesti, vähän tämmöstä tajunnanvirtaa. Toiv. tajusit kuitenkin asian ytimen ja haluaisin mielelläni kuulla miehen mielipiteen:) - mielipide
sujunut kirjoitti:
se ilta kovin ihmeellisesti... Alusta saakka lähti väärille raiteille, kun mies esim. istui pöydässä kaverini viereen, kun kummankin vieressä oli tyhjä paikka. Tyyppi joi itsensä hyvään humalaan enkä viittinyt siinä mennä erityisempiä filosofisia pohdintoja hänelle esittämään. Suudelmaetäisyydestä olimme valovuosien päässä, koska mies vietti illan lähinnä kavereidensa (siis miespuolisten) kanssa. Siinä vaiheessa, kun musiikki siirtyi vähän rauhallisempiin tahteihin, olin juhlatilan ulkopuolella juttelemassa muiden ystävieni kanssa (en ollut ainoa, jonka ilta oli tylsä -musiikki oli huonoa ja porukkaa vähän). Hitaiden loputtua ihastukseni putkahti narikkaan eräs tyytö käsipuolessaan, jonka kanssa oli jutellut aiemmin aika kiinteästi. Lähtivät yhdessä pois... Että niin. Tänä aamuna ainoa valonpilkahdus oli se, että oltiin saatu ylimääräinen tunti!
Ja toisaalta ehkä myös se, että olen tajunnut ihastukseni olevan varsinainen peluri. Tuskin tämän eilisiltaisen tytön kanssa mitään roihuavaa rakkautta syntyy... Mutta naiseudelleni uskollisesti en voi silti unohtaa kaveria, ainakaan näin nopeasti. Kerropas seuraavaan miehen mielipide, olisiko tyhmää/kiusallista/vapauttavaa/outoa/luonnollista, jos pyytäisin miehen ihan vaan kaverina kahville tms. tässä lähiaikoina vedoten siihen, että mulla on jotain asiaa. Voisin sitten kysyä suoraan, kuvittelenko vaan vai vältteleekö mies mua tahallaan (vaikka tuskin myöntäisi...) tai mistä kiikastaa, kun välillä ollaan niin kun kavereiden kuuluukin ja välillä mies tuntuu esim. istuvan mieluummin muiden vieressä ja suhtautuvan muhun jotenkin kiusaantuneesti. Se on sikäli outoa, etten ole todellakaan vihjannut sen yhden suudelman ja kahville pyynnön jälkeen mitenkään muuhun kuin ystävyyteen. Voisin siis kysyä, että jos tässä nyt ollaan sovittu, että ollaan ystäviä, niin eikö hänkin voisi yrittää unohtaa, että saatan olla hänestä kiinnostunut ja ettei minua tarvitse vältellä -en tulkitse ystävällisyyttä miksikään muuksi kuin ystävyydeksi, ellei hän tee asiaa selväksi johonkin muuhun suuntaan...
Mietin myös, että mies varmaan välttelee juuri väärinymmärrysten estämiseksi. Miten voisin ilmasta hänelle, etten minäkään välttämättä halua häneltä mitään vakavaa, mutta ettei pienten hellyydenosoitusten uusiminen haittaisi ystävyyttämme?
Jos saisit naispuoliselta ystävältäsi, johon sinulla on samanlainen suhde kuin ko. miehellä ja minulla, kahvillepyyntöviestin kaveruuden nimissä sen jälkeisenä päivänä, kun olet pitänyt hauskaa jonkun toisen naisen kanssa, niin miten suhtautuisit a)kutsuun b)sen esittäjään?
Tulipa rönsyilevä ja epäselvä viesti, vähän tämmöstä tajunnanvirtaa. Toiv. tajusit kuitenkin asian ytimen ja haluaisin mielelläni kuulla miehen mielipiteen:)nyt täytyy kyllä näin ulkopuolisena sanoa, valitettavasti, että eipä tuo tilanne nyt niin hyvältä vaikuta. Toki tämä on vain minun mielipide eikä mikään yleispätevä ohjesääntö :). Kun en edes tunne teistä kumpaakaan. Mutta tietysti se että jos se mies ei edes tullut lähellesi. Minä kyllä menen sen naisen lähettyville josta olen kiinnostunut. Olisin tullut viereen istumaan jos olisin huomannut että paikka vieressäsi on vapaana. Ja sitten se että hän lähti toisen naisen kanssa sieltä pois. Ajattelepas jos onkin tapahtunut "pahin mahdollinen". He viettivät mukavan yön yhdessä. Ainakaan minä en välttämättä olisi sen jälkeen kiinnostunut lähtemään kuulemaan kenenkään toisen naisen vuodatuksia ystävyydestä, anteeksi jos on jotenkin törkeästi sanottu. pidä mieluummin vähän taukoa ja katso sitten tilanne uudestaan. Ajattele myös asiaa toisinpäin. Jos itselläsi olisi ollut kiihkeä yö jonkun kanssa niin kiinnostaisko sinua kuulla minkäänlaisia vuodatuksia muilta heti sen jälkeen ? Ja tuo on aika paha minusta että "Miten voisin ilmasta hänelle, etten minäkään välttämättä halua häneltä mitään vakavaa, mutta ettei pienten hellyydenosoitusten uusiminen haittaisi ystävyyttämme?" Sehän se juuri haittaakin. Silloin kun se eräs nainen oli kiinnostunut minusta mutta minä en hänestä niin koin varsin kiusalliseksi sen että hän halusi halata ja suukotella ja tulla syliin. Minä en olisi halunnut niin läheisiä juttuja. Toki kahville olisin voinut mennä mutta joskus kun hän alkoi taas lähentelemään niin sitten en halunnut edes kahville enää. Ajattelepas taas toisinpäin tuota. Mitäs jos joku mies haluaisi halata ja suukotella sinua ja sinä et olisi lainkaan kiinnostunut hänestä. Taitaisit itsekin juosta karkuun siinä vaiheessa ? Vaikea antaa toisille vinkkejä mutta mieti nyt kuitenkin pari päivää mitä olet tekemässä. Mutta huumorihan on hyvä työkalu. Vaikka kahville pyytäisitkin hänet niin älä missä tapauksessa ala "tivaamaan" asioita vaan esitä se jotenkin huumorilla tyyliin että "kiinnosti sitten se toinen nainen mua enemmän" ja hymyilet seksikkäästi ;).
- huolehdit
mielipide kirjoitti:
nyt täytyy kyllä näin ulkopuolisena sanoa, valitettavasti, että eipä tuo tilanne nyt niin hyvältä vaikuta. Toki tämä on vain minun mielipide eikä mikään yleispätevä ohjesääntö :). Kun en edes tunne teistä kumpaakaan. Mutta tietysti se että jos se mies ei edes tullut lähellesi. Minä kyllä menen sen naisen lähettyville josta olen kiinnostunut. Olisin tullut viereen istumaan jos olisin huomannut että paikka vieressäsi on vapaana. Ja sitten se että hän lähti toisen naisen kanssa sieltä pois. Ajattelepas jos onkin tapahtunut "pahin mahdollinen". He viettivät mukavan yön yhdessä. Ainakaan minä en välttämättä olisi sen jälkeen kiinnostunut lähtemään kuulemaan kenenkään toisen naisen vuodatuksia ystävyydestä, anteeksi jos on jotenkin törkeästi sanottu. pidä mieluummin vähän taukoa ja katso sitten tilanne uudestaan. Ajattele myös asiaa toisinpäin. Jos itselläsi olisi ollut kiihkeä yö jonkun kanssa niin kiinnostaisko sinua kuulla minkäänlaisia vuodatuksia muilta heti sen jälkeen ? Ja tuo on aika paha minusta että "Miten voisin ilmasta hänelle, etten minäkään välttämättä halua häneltä mitään vakavaa, mutta ettei pienten hellyydenosoitusten uusiminen haittaisi ystävyyttämme?" Sehän se juuri haittaakin. Silloin kun se eräs nainen oli kiinnostunut minusta mutta minä en hänestä niin koin varsin kiusalliseksi sen että hän halusi halata ja suukotella ja tulla syliin. Minä en olisi halunnut niin läheisiä juttuja. Toki kahville olisin voinut mennä mutta joskus kun hän alkoi taas lähentelemään niin sitten en halunnut edes kahville enää. Ajattelepas taas toisinpäin tuota. Mitäs jos joku mies haluaisi halata ja suukotella sinua ja sinä et olisi lainkaan kiinnostunut hänestä. Taitaisit itsekin juosta karkuun siinä vaiheessa ? Vaikea antaa toisille vinkkejä mutta mieti nyt kuitenkin pari päivää mitä olet tekemässä. Mutta huumorihan on hyvä työkalu. Vaikka kahville pyytäisitkin hänet niin älä missä tapauksessa ala "tivaamaan" asioita vaan esitä se jotenkin huumorilla tyyliin että "kiinnosti sitten se toinen nainen mua enemmän" ja hymyilet seksikkäästi ;).
en ole sellaista ihmistyyppiä, joka esittää ihmisille säälittäviä vuodatuksia, lähinnä vain itseäni häiritsee niin pirusti tämmöinen epämääräinen välitila ja epätietoisuus. En minä nyt jaksa murehtia asiaa enkä kahvilaankaan pyydellä, katsotaan miten käy. Huvittavaa sinänsä tuo viimeinen vinkkisi: eilen narikassa ennen miehen ja tämän uuden seuralaisen lähtöä vaihdoin pari sanaa miehen kanssa (tuli sitten siinä vaiheessa iltaa juttelemaan, kumma tapaus!) ja totesin vaan, että eipä ollut kovin ihmeellinen ilta. Sitten katsoin miestä merkitsevästi ja hymyilin (seksikkäästi? en tiedä, ehkäpä...) ja sanoin, että hänellä oli varmaan ollut sitten sitäkin hauskempaa. No siihen sanoi, että no jaa, enpä tiedä... Ja sitten jo lähtivätkin siitä. Että vaikka heillä olisikin ollut kiihkeä yö, en todellakaan usko jutun kestävän päivänkoittoon asti(toiveajattelua...?).
Olen myös miettinyt asiaa niin, että entä jos itse olisin hänen asemassaan ja juuri näiden pohdintojen takia en ole tehnyt elettäkään, joka viittaisi siihen, että olen yhä kiinnostunut. Koko kahvila-ajatus nousi nyt vähän siitä, että haluaisin ottaa mieheltä luulot pois ja sanoa kupposen ääressä, että silloin edellisellä kerralla, kun pyysin kahville eikä lähtenyt, niin olisin halunnut ihan vaan sopia, että ollaan kavereita, ei muuta. Se olisi mannaa itsetunnolleni ja miehen ei tarvitsisi enää olla varautunut suhteeni. Voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ikävintä tässä kaikessa on se, että tämmöisten asoiden märehtiminen tekee elämästä aika hankalaa -sitä tuppaa kadottamaan mittasuhteet ja priorisoimaan vähän väärin. Ja opiskelutkin kärsii, kun ajatukset harhailee luennolla. Mutta onneksi huomenna on uusi päivä:)
Ai niin, niistä hellyydenosoitusten uusimisista: Olen varmaan hullu, mutta uskon, että jo yksi pieni suudelma tai edes käden hipaisu hänen puoleltaan tekisi minut maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Koska mies ei ilmeisesti pidä minua vastenmielisenä (kun sen ainoan suudelman aloitteentekijäkin oli), olisi siis pieni halailu varmaan molemmin puolin ihan ok, jos mies ei nyt välttelisi ilmeisesti kammoten, että tulkitsen kaikki tämmöiset syvän kiintymisen ja sitoutumisen merkeiksi... Mutta joo, en aio ripustautua miehen kaulaan, katselen vaan etäältä ja toivon parasta. - mielipid
huolehdit kirjoitti:
en ole sellaista ihmistyyppiä, joka esittää ihmisille säälittäviä vuodatuksia, lähinnä vain itseäni häiritsee niin pirusti tämmöinen epämääräinen välitila ja epätietoisuus. En minä nyt jaksa murehtia asiaa enkä kahvilaankaan pyydellä, katsotaan miten käy. Huvittavaa sinänsä tuo viimeinen vinkkisi: eilen narikassa ennen miehen ja tämän uuden seuralaisen lähtöä vaihdoin pari sanaa miehen kanssa (tuli sitten siinä vaiheessa iltaa juttelemaan, kumma tapaus!) ja totesin vaan, että eipä ollut kovin ihmeellinen ilta. Sitten katsoin miestä merkitsevästi ja hymyilin (seksikkäästi? en tiedä, ehkäpä...) ja sanoin, että hänellä oli varmaan ollut sitten sitäkin hauskempaa. No siihen sanoi, että no jaa, enpä tiedä... Ja sitten jo lähtivätkin siitä. Että vaikka heillä olisikin ollut kiihkeä yö, en todellakaan usko jutun kestävän päivänkoittoon asti(toiveajattelua...?).
Olen myös miettinyt asiaa niin, että entä jos itse olisin hänen asemassaan ja juuri näiden pohdintojen takia en ole tehnyt elettäkään, joka viittaisi siihen, että olen yhä kiinnostunut. Koko kahvila-ajatus nousi nyt vähän siitä, että haluaisin ottaa mieheltä luulot pois ja sanoa kupposen ääressä, että silloin edellisellä kerralla, kun pyysin kahville eikä lähtenyt, niin olisin halunnut ihan vaan sopia, että ollaan kavereita, ei muuta. Se olisi mannaa itsetunnolleni ja miehen ei tarvitsisi enää olla varautunut suhteeni. Voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ikävintä tässä kaikessa on se, että tämmöisten asoiden märehtiminen tekee elämästä aika hankalaa -sitä tuppaa kadottamaan mittasuhteet ja priorisoimaan vähän väärin. Ja opiskelutkin kärsii, kun ajatukset harhailee luennolla. Mutta onneksi huomenna on uusi päivä:)
Ai niin, niistä hellyydenosoitusten uusimisista: Olen varmaan hullu, mutta uskon, että jo yksi pieni suudelma tai edes käden hipaisu hänen puoleltaan tekisi minut maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Koska mies ei ilmeisesti pidä minua vastenmielisenä (kun sen ainoan suudelman aloitteentekijäkin oli), olisi siis pieni halailu varmaan molemmin puolin ihan ok, jos mies ei nyt välttelisi ilmeisesti kammoten, että tulkitsen kaikki tämmöiset syvän kiintymisen ja sitoutumisen merkeiksi... Mutta joo, en aio ripustautua miehen kaulaan, katselen vaan etäältä ja toivon parasta.no joo... Vaikeahan sitä on toiselle "neuvoja" antaa kun ei tunne ollenkaan. Vaikutat kyllä ihan "järki naiselta". Ja ainahan se on hankalaa kun on ihastunut ;). Ja sitten toisaalta kun ei taas tiedä mitä toinen ajattelee. Niin moni juttu on itseltänikin mennyt sivu suun kun en ole tiennyt mitä nainen ajattelee minusta enkä toisaalta ole aina uskaltanut ottaa selvääkään. Ollut vaan "kylmästi" taustalla vaikka sydän on ollut tulikuuma. Ota siitä sitten selvää ;)).
- olla ongelma
mielipid kirjoitti:
no joo... Vaikeahan sitä on toiselle "neuvoja" antaa kun ei tunne ollenkaan. Vaikutat kyllä ihan "järki naiselta". Ja ainahan se on hankalaa kun on ihastunut ;). Ja sitten toisaalta kun ei taas tiedä mitä toinen ajattelee. Niin moni juttu on itseltänikin mennyt sivu suun kun en ole tiennyt mitä nainen ajattelee minusta enkä toisaalta ole aina uskaltanut ottaa selvääkään. Ollut vaan "kylmästi" taustalla vaikka sydän on ollut tulikuuma. Ota siitä sitten selvää ;)).
Siinä olet oikeassa, että yleensä mietin asiat ensin ja toimin sitten, jos siis toimin ollenkaan. Se on juuri se ongelma toisinaan -joskus olisi ihan terveellistä antaa tunteiden vaan viedä. No, raportoin taas, jos tapahtuu jotain -tai luultavammin sitten, kun ei taphdu yhtään mitään:)
- uutiskatsaus
olla ongelma kirjoitti:
Siinä olet oikeassa, että yleensä mietin asiat ensin ja toimin sitten, jos siis toimin ollenkaan. Se on juuri se ongelma toisinaan -joskus olisi ihan terveellistä antaa tunteiden vaan viedä. No, raportoin taas, jos tapahtuu jotain -tai luultavammin sitten, kun ei taphdu yhtään mitään:)
Oli tosi hyvä päivä. Ensinnäkään sillon lauantaina ei ilmeisesti tapahtunut mitään vakavampaan, utelin asiasta vähän kiusotellen ja se tais olla väärä hälytys :). Toiseksi meillä oli tod. hauskaa yhdessä, hyviä vitsejä ja sellasta. Tulin jossain vaiheessa ajatelleeksi, että tällainenkin riittää itselleni aika pitkälle, niin kauan kun hän ei välttele minua. Tänään ei vältellyt, ehkä "kypsä suhtautumiseni" siihen lauantai-illan ladyyn auttoi asiaa...
- mielipide
uutiskatsaus kirjoitti:
Oli tosi hyvä päivä. Ensinnäkään sillon lauantaina ei ilmeisesti tapahtunut mitään vakavampaan, utelin asiasta vähän kiusotellen ja se tais olla väärä hälytys :). Toiseksi meillä oli tod. hauskaa yhdessä, hyviä vitsejä ja sellasta. Tulin jossain vaiheessa ajatelleeksi, että tällainenkin riittää itselleni aika pitkälle, niin kauan kun hän ei välttele minua. Tänään ei vältellyt, ehkä "kypsä suhtautumiseni" siihen lauantai-illan ladyyn auttoi asiaa...
sehän on kiva kuulla että asiat on taas mallillaan. Ja onhan se kiva että näette toisianne kuitenki lähes päivittäin. Sehän "helpottaa" oloa kummasti. Ja nythän sitä voi taas vaivihkaa "tuppautua" siihen kosketus etäisyydelle ja vähän hipaista kädellä ;).
- juuri
mielipide kirjoitti:
sehän on kiva kuulla että asiat on taas mallillaan. Ja onhan se kiva että näette toisianne kuitenki lähes päivittäin. Sehän "helpottaa" oloa kummasti. Ja nythän sitä voi taas vaivihkaa "tuppautua" siihen kosketus etäisyydelle ja vähän hipaista kädellä ;).
Olet ihan oikeassa, tänäänkin ihan vahingossa jouduin vähän tönimään jalkoja pöydän alla ;).
- tulkita
juuri kirjoitti:
Olet ihan oikeassa, tänäänkin ihan vahingossa jouduin vähän tönimään jalkoja pöydän alla ;).
On niin vaikea tulkita tämän miehen mielenliikkeitä. Välillä on hetkiä, jolloin olen ihan varma, että kyllä tässä nyt on muutakin kuin ystävyyttä, mutta toisaalta suurin osa ajasta ollaan kun ketkä tahansa tutut... Viikko meni niin, että oltiin aika paljon yhessä, mutta ei mitenkään kahden, vaan kavereiden kesken. Mitäs sanot, jos pyytäisin miehen leffaan viikonlopulla ja laittaisin viestiin ihan selvästi, ettei kyseessä ole mikään treffikutsu...? Jos olisit ko. tilanteessa, ettet haluaisi ainakaan mitään vakavampaa jonkun naispuolisen ystäväsi kanssa, joka taas saattaisi olla itsestäsi kiinnostunut, niin miten suhtautuisit tämmöiseen kutsuun? Lähtisitkö jonnekin muualle mieluummin kuin leffaan ja jos niin, niin minne?
- mielipide
tulkita kirjoitti:
On niin vaikea tulkita tämän miehen mielenliikkeitä. Välillä on hetkiä, jolloin olen ihan varma, että kyllä tässä nyt on muutakin kuin ystävyyttä, mutta toisaalta suurin osa ajasta ollaan kun ketkä tahansa tutut... Viikko meni niin, että oltiin aika paljon yhessä, mutta ei mitenkään kahden, vaan kavereiden kesken. Mitäs sanot, jos pyytäisin miehen leffaan viikonlopulla ja laittaisin viestiin ihan selvästi, ettei kyseessä ole mikään treffikutsu...? Jos olisit ko. tilanteessa, ettet haluaisi ainakaan mitään vakavampaa jonkun naispuolisen ystäväsi kanssa, joka taas saattaisi olla itsestäsi kiinnostunut, niin miten suhtautuisit tämmöiseen kutsuun? Lähtisitkö jonnekin muualle mieluummin kuin leffaan ja jos niin, niin minne?
No onhan se leffaan lähtö sillai "viaton" juttu jonka voi tehdä ihan kenen kanssa tahansa, joko kaverin tai ihastuksen. Ellet sitten meinaa ottaa ihan kädestä kiinni siellä teatterin pimeydessä ;). Itse olen ollut ihan vaan kavereina leffassa, syömässä jne. Vaikeahan se on tulkita mitä toisen mielessä milloinkin liikkuu. Jos minä sen tietäisin niin enpä itsekään olisi sinkku ;). On niin vaikea tulkita noita juttuja ulkopuolisena. Kuitenkin kun olette paljon yhdessä niin kyllähän siinä väkisinkin tulee läheiseksi vaikkei tunteita olisikaan. Et ole ikinä rohjennut kysyä ihan suoraan että voisiko teidän välillä olla muutakin kuin ystävyyttä ? Vaikka onhan tuosssa aina se itsensä nolaamisen pelko jos tuommoisia menee kysymään :O. Ota sitä miestä kaulasta kiinni ja anna oikein intohimoinen suukko, eikähän selviä mitä mies ajattelee :D. Mitähän nyt itse oikein haluat tuolta mieheltä ? Entäs jos hän onkin kiinnostunut sinusta ja laitat siihen viestiisi "ettei kyseessä ole mikään treffikutsu". Hän saattaa ottaa siinä vaiheessa pari askelta taas taaksepäin. Miksipä et vaan ehdota sitä leffaa ilman sen kummempia tarkennuksia ?
- kuitenkin näin
että pyysin kaverin leffaan ja heitin loppuun sen "ei treffikutsun". Ajattelin, että sen on jotenkin helpompi sitten lähteä, olivatpa tunteet mitä ikinä. Ja jos mies nyt lähtee (vastasi tosi kivasti, mutta ei ollut varma kerkeääkö, lupasi ilmoittaa myöhemmin), niin varmaan jossain vaiheessa tulee tilaisuus puhua asioista. Jos taas ei lähde, niin ei tarvitse ajatella tulleensa torjutuksi, kun laitoin sen loppuhuomautuksen... Sehän siinä on, että kun ei tiedä toisen tunteista, niin kynnys tehdä jotain tai puhua avoimesti nousee. Ja ihan hyvä kysymys sekin, että mitä itse haluan mieheltä -välillä kuvittelen tämän olevan suurta rakkautta, välillä taas ajattelen, että ehkä voisin unohtaa hänet. Mutta enpä ole kahden viime kuun aikana ollut tuntiakaan valveillaoloajastani ajattelematta häntä edes vähän... Että ei tästä pääse eroon ihan nukkumalla asian päälle. Laitan sitten taas viestiä, kun tiedän, miten tilanne etenee...:)
- tuloskatsaus
Ei sitten ehtinyt leffaan, mutta sillä oli kyllä ihan oikeesti muuta tekemistä... En oikeastaan jaksaisi enää pohtia ja tutkailla, että voisiko tällä miehellä olla tunteita itseäni kohtaan, vaan luulen tarttuvani ensi viikolla härkää sarvista ja kysyväni jotain asiaan liittyvää- jos en nyt suoraan kysy, niin ainakin yritän järjestää tilanteen, jossa voisimme puhua siitä ensimmöisestä ja ainoasta hellästä hetkestämme. Siitä ei nimittäin olla puhuttu oikeastaan kertaakaan, ainoastaan tekstailtu silloin joskus ikuisuus sitten.
Yksi juttu vähän huolestuttaa. Mies on tällä viikolla kovasti vilkuillut ympärilleen, myös minun suuntaani, mutta yhtä hyvin voi olla, että hän katselee ystävääni, jonka kanssa olen ollut aina, kun tätä vilkuilua on tapahtunut. Eli vaikea sanoa, vainoharhaisena pessimistinä olen heti varma, että tyyppi on menettänyt sydämensä yhdelle parhaista ystävistäni... Ehkä sekin selviää sitten ensi viikolla. - mielipide
tuloskatsaus kirjoitti:
Ei sitten ehtinyt leffaan, mutta sillä oli kyllä ihan oikeesti muuta tekemistä... En oikeastaan jaksaisi enää pohtia ja tutkailla, että voisiko tällä miehellä olla tunteita itseäni kohtaan, vaan luulen tarttuvani ensi viikolla härkää sarvista ja kysyväni jotain asiaan liittyvää- jos en nyt suoraan kysy, niin ainakin yritän järjestää tilanteen, jossa voisimme puhua siitä ensimmöisestä ja ainoasta hellästä hetkestämme. Siitä ei nimittäin olla puhuttu oikeastaan kertaakaan, ainoastaan tekstailtu silloin joskus ikuisuus sitten.
Yksi juttu vähän huolestuttaa. Mies on tällä viikolla kovasti vilkuillut ympärilleen, myös minun suuntaani, mutta yhtä hyvin voi olla, että hän katselee ystävääni, jonka kanssa olen ollut aina, kun tätä vilkuilua on tapahtunut. Eli vaikea sanoa, vainoharhaisena pessimistinä olen heti varma, että tyyppi on menettänyt sydämensä yhdelle parhaista ystävistäni... Ehkä sekin selviää sitten ensi viikolla.On se vaikeata toi ihastuminen ;). Tosin nyt kun ajattelen mitä itselleni ja kavereilleni on käynyt niin aikas usein se on mennyt kyllä niin että sitten kun alkaa tapahtumaan ni se tapahtuu aika äkkiä , eikä useiden kuukausien päästä. Eli aikas huono juttu sun kannalta :(. Toisaalta taas kun muistelen että minulle kävi kerran niinkin että olin katsellut yhtä tyttöä vähän sillä silmällä ;), mutta kun itse en tunne olevani mitenkään komea ja se nainen oli tyrmäävän kaunis ja mukava niin en olisi ikäpäivänä voinut kuvitella että hän oli minuun ihastunut. Se ihastus selvisi sitten jälkeenpäin kun tyttö muutti pois paikkakunnalta ja hänen kaverinsa vaan baarissa ohimennen sanoi minulle että "tiesitkö muuten että Suski oli tosi ihastunut suhun". Arvaas harmittiko siinä vaiheessa ?
- harmittaa
mielipide kirjoitti:
On se vaikeata toi ihastuminen ;). Tosin nyt kun ajattelen mitä itselleni ja kavereilleni on käynyt niin aikas usein se on mennyt kyllä niin että sitten kun alkaa tapahtumaan ni se tapahtuu aika äkkiä , eikä useiden kuukausien päästä. Eli aikas huono juttu sun kannalta :(. Toisaalta taas kun muistelen että minulle kävi kerran niinkin että olin katsellut yhtä tyttöä vähän sillä silmällä ;), mutta kun itse en tunne olevani mitenkään komea ja se nainen oli tyrmäävän kaunis ja mukava niin en olisi ikäpäivänä voinut kuvitella että hän oli minuun ihastunut. Se ihastus selvisi sitten jälkeenpäin kun tyttö muutti pois paikkakunnalta ja hänen kaverinsa vaan baarissa ohimennen sanoi minulle että "tiesitkö muuten että Suski oli tosi ihastunut suhun". Arvaas harmittiko siinä vaiheessa ?
aika lailla, kaikki sympatia vaan sinulle (ja Suskille, kuka ikinä lieneekään). Niin, onhan se totta, että usein nämä jutut tapahtuvat vähän toisessa tempossa, mutta tämä mun juttunihan saattaa olla täysin yksipuolinen, joten ei siis ihmekään, jos kestää... Nyt rauhotan tän viikonlopun ihan muiden asioiden pohtimiselle enkä ajattele koko miestä (tai siis yritän olla ajattelematta)! Vaikka tuota en kyllä usko itsekään...
- mennyttä
harmittaa kirjoitti:
aika lailla, kaikki sympatia vaan sinulle (ja Suskille, kuka ikinä lieneekään). Niin, onhan se totta, että usein nämä jutut tapahtuvat vähän toisessa tempossa, mutta tämä mun juttunihan saattaa olla täysin yksipuolinen, joten ei siis ihmekään, jos kestää... Nyt rauhotan tän viikonlopun ihan muiden asioiden pohtimiselle enkä ajattele koko miestä (tai siis yritän olla ajattelematta)! Vaikka tuota en kyllä usko itsekään...
Kysyin suoraan (kypsästi tekstiviestillä, kun ei mies ehtinyt nähdä), että voisiko löytyä vastakaikua ja sain hyvin selvän vastauksen. Pitää musta, "muttei niinkun ehkä haluaisin". Se siitä sitten. Nyt täytyy vaan yrittää a)rakentaa ystävyys uudelle pohjalle b)unohtaa, että olen haaveillut hänestä muuna kuin ystävänä. Kiduttavinta koko jutusssa on, että tämän "ein" jälkeen pystyin suhtautumaan mieheen ihan luontevasti (tapasimme tosin tilanteissa, joissa joko mies tai kumpikin olimme pikku nosteessa), mutta juuri kun pystyin pitämään hauskaa ajattelematta häntä, veti eräs ystäväni minut syrjään ja kysäisi, että onko minulla ja miehellä jotain juttua, kun on vähän ajatellut niin... Sanoi, että sopisimme toisillemme ihan täydellisesti. Ja ei aikaakaan, kun toinen ystävä sanoi, että "joo, teillä on sellasta kemiaa ihan selvästi". Kiitti tytöt vaan kovasti, juuri kun meinasin unohtaa, kuinka täydellinen pari OLISIMME olleet... Mutta niin, yritän nyt unohtaa parhaani mukaan muiden mielipiteistä huolimatta.
- mielipide
mennyttä kirjoitti:
Kysyin suoraan (kypsästi tekstiviestillä, kun ei mies ehtinyt nähdä), että voisiko löytyä vastakaikua ja sain hyvin selvän vastauksen. Pitää musta, "muttei niinkun ehkä haluaisin". Se siitä sitten. Nyt täytyy vaan yrittää a)rakentaa ystävyys uudelle pohjalle b)unohtaa, että olen haaveillut hänestä muuna kuin ystävänä. Kiduttavinta koko jutusssa on, että tämän "ein" jälkeen pystyin suhtautumaan mieheen ihan luontevasti (tapasimme tosin tilanteissa, joissa joko mies tai kumpikin olimme pikku nosteessa), mutta juuri kun pystyin pitämään hauskaa ajattelematta häntä, veti eräs ystäväni minut syrjään ja kysäisi, että onko minulla ja miehellä jotain juttua, kun on vähän ajatellut niin... Sanoi, että sopisimme toisillemme ihan täydellisesti. Ja ei aikaakaan, kun toinen ystävä sanoi, että "joo, teillä on sellasta kemiaa ihan selvästi". Kiitti tytöt vaan kovasti, juuri kun meinasin unohtaa, kuinka täydellinen pari OLISIMME olleet... Mutta niin, yritän nyt unohtaa parhaani mukaan muiden mielipiteistä huolimatta.
No voih. Vaikka täytyy kyllä sanoa että melkeinpä arvasin miten siinä käy. Kuten jo aiemmin sanoinkin niin sekä oman että kavereitteni suhteita kun ajattelen niin kyllä se seurustelu yleensä lähtee liikkeelle aikas äkkiä jos on lähteäkseen. Toki poikkeuksiakin on että ei tietenkään pidä ottaa minään "lakina" sitä. Mutta jos toinen on kerta suoraan sanonut niin taitaa olla sillä selvä. Ja toisinaan ulkopuolisista saattaa näyttää juuri siltä että "te olette selvä pari". Arvaas vaan kuinka monesti itselleni on niin käynyt että kavereiden mielestä "toi on ihan valmista kauraa" mutta asianomainen onkin aivan eri mieltä. No nyt ei auta muuta kuin toivoa ettei sun tunteet haittaa hienoa ystävyyttä mitenkään. Tsemppiä sulle :))
- alkanut
mielipide kirjoitti:
No voih. Vaikka täytyy kyllä sanoa että melkeinpä arvasin miten siinä käy. Kuten jo aiemmin sanoinkin niin sekä oman että kavereitteni suhteita kun ajattelen niin kyllä se seurustelu yleensä lähtee liikkeelle aikas äkkiä jos on lähteäkseen. Toki poikkeuksiakin on että ei tietenkään pidä ottaa minään "lakina" sitä. Mutta jos toinen on kerta suoraan sanonut niin taitaa olla sillä selvä. Ja toisinaan ulkopuolisista saattaa näyttää juuri siltä että "te olette selvä pari". Arvaas vaan kuinka monesti itselleni on niin käynyt että kavereiden mielestä "toi on ihan valmista kauraa" mutta asianomainen onkin aivan eri mieltä. No nyt ei auta muuta kuin toivoa ettei sun tunteet haittaa hienoa ystävyyttä mitenkään. Tsemppiä sulle :))
Ei tässä tainnut olla kyse mistään elämää suuremmasta munkaan puolelta, koska olo on tavallaan tosi helpottunut. Silti jäin miettimään, olisiko parempi puhua asiasta (kun nyt kaikki kommunikaatio tapahtui kaikkien aikoijen lapsellisimmalla tavalla eli tekstiviestein) ihan kasvokkain. Mitä sanot, onko jankutusta, jos soitan ja ehdotan, että puhuttais asia ikuisesti pois päiväjärjestyksestä vai olisiko parempi antaa asian jäädä silleen. En siis haluaisi puhua muusta kuin siitä, ettei miehen tarvitse miettiä koko asiaa, että olen pääsemässä hyvin yli ja ettei koko jutusta tarvitse enää puhua. Tuntuisi vaan jotenkin helpottavalta puhua.
- mielipide
alkanut kirjoitti:
Ei tässä tainnut olla kyse mistään elämää suuremmasta munkaan puolelta, koska olo on tavallaan tosi helpottunut. Silti jäin miettimään, olisiko parempi puhua asiasta (kun nyt kaikki kommunikaatio tapahtui kaikkien aikoijen lapsellisimmalla tavalla eli tekstiviestein) ihan kasvokkain. Mitä sanot, onko jankutusta, jos soitan ja ehdotan, että puhuttais asia ikuisesti pois päiväjärjestyksestä vai olisiko parempi antaa asian jäädä silleen. En siis haluaisi puhua muusta kuin siitä, ettei miehen tarvitse miettiä koko asiaa, että olen pääsemässä hyvin yli ja ettei koko jutusta tarvitse enää puhua. Tuntuisi vaan jotenkin helpottavalta puhua.
No meissähän on käsittääkseni sellainen ero että naiset yleensä haluaa käsitellä asian pilkulleen loppuun asti kun taas me miehet yleensä vaan todetaan että "se oli tässä ja sillä selvä", siis kun ei teillä kuitenkaan ollut suhdetta. Eli jos sinusta itsestäsi tuntuu että asiat täytyy vielä kerran puhua loppuun niin sitten puhut. Niin halusi minunkin exäni tehdä silloin kun meidän suhde päättyi. Seurusteltiin kylläkin 2 vuotta eli silloinhan kuuluukin puhua. Puhuttiin sitten kolmeenkin kertaan. Itse taas silloin ajattelin että tiet erosivat eikä siinä sen kummempaa. Siis minulle olisi riittänyt sekin että asia oli jo kerran käsitelty. Elikkäs saattaa mennä jankutuksen puolelle. Sanoisin mieluummin että älä nyt ihan asiaksesi soita, vaan puhu jossain sopivassa tilanteessa kun kuitenkin edelleen näette toisianne. Mutta tosiaan sinun täytyy tehdä sillai ettei itseäsi jää asia vaivaamaan :). Ja haleja sulle ;)
- kuin miehetkin
mielipide kirjoitti:
No meissähän on käsittääkseni sellainen ero että naiset yleensä haluaa käsitellä asian pilkulleen loppuun asti kun taas me miehet yleensä vaan todetaan että "se oli tässä ja sillä selvä", siis kun ei teillä kuitenkaan ollut suhdetta. Eli jos sinusta itsestäsi tuntuu että asiat täytyy vielä kerran puhua loppuun niin sitten puhut. Niin halusi minunkin exäni tehdä silloin kun meidän suhde päättyi. Seurusteltiin kylläkin 2 vuotta eli silloinhan kuuluukin puhua. Puhuttiin sitten kolmeenkin kertaan. Itse taas silloin ajattelin että tiet erosivat eikä siinä sen kummempaa. Siis minulle olisi riittänyt sekin että asia oli jo kerran käsitelty. Elikkäs saattaa mennä jankutuksen puolelle. Sanoisin mieluummin että älä nyt ihan asiaksesi soita, vaan puhu jossain sopivassa tilanteessa kun kuitenkin edelleen näette toisianne. Mutta tosiaan sinun täytyy tehdä sillai ettei itseäsi jää asia vaivaamaan :). Ja haleja sulle ;)
eli annan olla, jos ei hyvää tilaisuutta ilmaannu. Mielenkiintoista, että arvasin vastauksesi jo etukäteen. Miehisen ajattelun ABC alkaa olla hallussa. Onko sulla muuten mitään näkemystä siihen, että missä tällainen nuori nainen voisi tavata mukavan nuoren miehen, kun musta vähän tuntuu, ettei baarit jne. ole ihan SE paikka...? Ollaan puhuttu naispuolisten kavereiden kesken asiasta ja kaikki ihmettelee samaa. Sinkkuja ollaankin suurin osa.
Kiitos haleista, ne tuntuu aina hyviltä, vaikka mieli tuntuukin tällä hetkellä ihmeen tasapainoselta. Halit myös sinnepäin, on ollut hauskaa purkaa sydäntä jollekulle:) - mielipide
kuin miehetkin kirjoitti:
eli annan olla, jos ei hyvää tilaisuutta ilmaannu. Mielenkiintoista, että arvasin vastauksesi jo etukäteen. Miehisen ajattelun ABC alkaa olla hallussa. Onko sulla muuten mitään näkemystä siihen, että missä tällainen nuori nainen voisi tavata mukavan nuoren miehen, kun musta vähän tuntuu, ettei baarit jne. ole ihan SE paikka...? Ollaan puhuttu naispuolisten kavereiden kesken asiasta ja kaikki ihmettelee samaa. Sinkkuja ollaankin suurin osa.
Kiitos haleista, ne tuntuu aina hyviltä, vaikka mieli tuntuukin tällä hetkellä ihmeen tasapainoselta. Halit myös sinnepäin, on ollut hauskaa purkaa sydäntä jollekulle:)Hei ajattelin (jo aiemminkin) sellaista että kun me ollaan mielipiteitä vaihdeltu aikas paljonkin eikä tähän keskusteluun oikein ole muutkaan osallistuneet niin haluaisitko vielä vaihtaa mielipiteitä ihan kahden kesken meilitse. En ole iskemässä sinua, ajattelin vain kun on ollut kiva vaihdella mielipiteitä silloin tällöin. Voin toki vastata tälläkin palstalla sinulle.
[email protected] - siinä
mielipide kirjoitti:
Hei ajattelin (jo aiemminkin) sellaista että kun me ollaan mielipiteitä vaihdeltu aikas paljonkin eikä tähän keskusteluun oikein ole muutkaan osallistuneet niin haluaisitko vielä vaihtaa mielipiteitä ihan kahden kesken meilitse. En ole iskemässä sinua, ajattelin vain kun on ollut kiva vaihdella mielipiteitä silloin tällöin. Voin toki vastata tälläkin palstalla sinulle.
[email protected]Laitan mailia sulle, kun kerkiän. Onhan se vähän hankalaa tulla aina jollekin seksipalstalle purkamaan tuntojaan.:)
- Kaimania
aina ensimmäistä suudelmaa kamalasti, sillä suutelu on minulle kovin tärkeä hellyyden osoittamisen muoto. On kamalaa, jos mies työntää kielensä heti syvälle kurkkuuni tai huulet ovat kovat, kaikki tyssää siihen hetkeen. Haluan maistella ja tutustua pehmein huulin, hitaasti. En minäkään pysty suutelemaan ihmistä, jota kohtaan en tunne mitään, mutta harvoinpa sellaisiin tilanteisiin joutuukaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊921423Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1841400Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?761175- 901125
- 81985
- 82971
- 39952
Kelloniemeltä harvinaisen lapsellista käytöstä valtuustossa
Olipa harvinaisen ala-arvoinen esitys kelloniemeltä valtuustossa. Alkoi Nivalaa oikein matkimalla matkimaan siteeratessa66895Satonen Kelaan, on paras mies ?
Kukaan ei ole tehnyt enemmän Kelalle asiakkaita kuin Satonen kokoomuksineen, näin ollen täyttänee paikan edellytykset v74879Korjaamo Kiesifix
Hei. Kävin viime viikolla tuolla korjaamolla, siistiä oli mutta yksi asia jäi mieleen!Joitakin jätkiä istui ja katseli/5841