Ongelma feminismin määrittelemisessä tasa-arvon kautta on siinä, että feminismi ei ole filosofinen liike, vaan ideologia.
Humanismi on filosofiaa. Jo termi itsessään kuvaistaa neutraaliutta. Humanismi on helppo nähdä terminä, joka ei uhkaa ketään.
Feminismi, FEMI- soiva ideologia, naiseusISMI, kuvaistaa terminä naisellista erityisyyttä, naiseuden ideologiaa, jossa naiseudessa on jotakin erityistä lisäarvoa, jota pitää saada kaikkialle.
Miesasialiike kuvaistaa terminä liikettä, joka ajaa miesten asiaa. Se ei ole maskuliinismia, se ei aja maskuliinisuuden ideologiaa, eikä patriarkkaalisuutta. Se on puhdas painotus, osa humanismia. Se myöskään ole sovinismia tai seksismiä, jota itseasiassa feminismi on paljon lähempänä väittäessään, että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, koska pippeli.
Naisten asioiden ajamista ei ole aina kutsuttu feminismiksi. Aikanaan on ollut hyvä syy ajaa naisten asiaa. Feminismi ei myöskään ole aina ollut kaikkien naisten asialla, vaan erityisesti yläluokkaisten valkoista heteronaisten asialla, joita kyllästytti kotielämä.
Naisilla on aina ollut valtaa, jo ennen feminismiä. Jo victoriaanisena aikana naisväki valitti, kun miehet pyörivät liikaa klubeilla puhumassa politiikasta, eivät ole naisväen silmien alla ja petihommatkaan eivät kiinnostaneet tarpeeksi kun poikien kanssa oltiin ulkona yömyöhään.
Naisilla on aina ollut valtaa, naisia on aina kuunneltu, ja länsimaissa on ollut aina vahva ritarikoodisto naisten hyvin voinnin takaamiseksi. Naisia on pidetty arvokkaina olentoina, joille on pyritty tarjoamaan kaikki mahdollinen.
Naiset ovatkin saaneet melko nopeasti kaikki miesten oikeudet, heti kun ovat keksineet pyytää. Miesten oikeudet taasen ovat yleensä liittyneet vastuisiin ja velvollisuuksiin, joita naisväki ei ole koskaan halunnut ottaa vastaan.
Nykyfeminismi on tietysti vasemmistolaispainotteista ja juontuu marksilaisuuteen ja siksi työelämä ja ansainta on keskeinen osa nykyfeminismiä, oikeistolaisempi feminismi on tietysti löytänyt feminismistä hyvän vipuvarren menestykselleen, naissukupuolesta onkin nykyään jo enemmän hyötyä urapolulla kuin haittaa, jos ei aio perheellistyä.
Valitse vain ala huolella, niin et voi hakuprosessissa hävitä, jos vastustajana on lähinnä vain miehiä.
Feminismi on siis vahvasti ideologinen liike, ei filosofinen. Jos feminismi olisi filosofinen liike, se olisi nykyään hyvin hiljainen ja diversoitunut monille ihmisoikeusasioille kuten miesten ja lasten oikeudet, nyt feminismi näkee nämä lähinnä uhaksi omalle naisagendalleen.
Humanismi on filosofiaa. Jo termi itsessään kuvaistaa neutraaliutta. Humanismi on helppo nähdä terminä, joka ei uhkaa ketään.
Feminismi, FEMI- soiva ideologia, naiseusISMI, kuvaistaa terminä naisellista erityisyyttä, naiseuden ideologiaa, jossa naiseudessa on jotakin erityistä lisäarvoa, jota pitää saada kaikkialle.
Miesasialiike kuvaistaa terminä liikettä, joka ajaa miesten asiaa. Se ei ole maskuliinismia, se ei aja maskuliinisuuden ideologiaa, eikä patriarkkaalisuutta. Se on puhdas painotus, osa humanismia. Se myöskään ole sovinismia tai seksismiä, jota itseasiassa feminismi on paljon lähempänä väittäessään, että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, koska pippeli.
Naisten asioiden ajamista ei ole aina kutsuttu feminismiksi. Aikanaan on ollut hyvä syy ajaa naisten asiaa. Feminismi ei myöskään ole aina ollut kaikkien naisten asialla, vaan erityisesti yläluokkaisten valkoista heteronaisten asialla, joita kyllästytti kotielämä.
Naisilla on aina ollut valtaa, jo ennen feminismiä. Jo victoriaanisena aikana naisväki valitti, kun miehet pyörivät liikaa klubeilla puhumassa politiikasta, eivät ole naisväen silmien alla ja petihommatkaan eivät kiinnostaneet tarpeeksi kun poikien kanssa oltiin ulkona yömyöhään.
Naisilla on aina ollut valtaa, naisia on aina kuunneltu, ja länsimaissa on ollut aina vahva ritarikoodisto naisten hyvin voinnin takaamiseksi. Naisia on pidetty arvokkaina olentoina, joille on pyritty tarjoamaan kaikki mahdollinen.
Naiset ovatkin saaneet melko nopeasti kaikki miesten oikeudet, heti kun ovat keksineet pyytää. Miesten oikeudet taasen ovat yleensä liittyneet vastuisiin ja velvollisuuksiin, joita naisväki ei ole koskaan halunnut ottaa vastaan.
Nykyfeminismi on tietysti vasemmistolaispainotteista ja juontuu marksilaisuuteen ja siksi työelämä ja ansainta on keskeinen osa nykyfeminismiä, oikeistolaisempi feminismi on tietysti löytänyt feminismistä hyvän vipuvarren menestykselleen, naissukupuolesta onkin nykyään jo enemmän hyötyä urapolulla kuin haittaa, jos ei aio perheellistyä.
Valitse vain ala huolella, niin et voi hakuprosessissa hävitä, jos vastustajana on lähinnä vain miehiä.
Feminismi on siis vahvasti ideologinen liike, ei filosofinen. Jos feminismi olisi filosofinen liike, se olisi nykyään hyvin hiljainen ja diversoitunut monille ihmisoikeusasioille kuten miesten ja lasten oikeudet, nyt feminismi näkee nämä lähinnä uhaksi omalle naisagendalleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juuri niin, tasa-arvo ei ole ideologia. Tasa-arvo on inhimillisyys.
Tasa-arvo on moraalia feminstit ovat tehneet siitä väärinkäytön välineen.