Puhutaanpa ulkonäöstä

No mä kuulen aika ajoin sekä naisten että miesten kertomana että olen nätti. Nuorempana tein mallinhommia et kai se pitää uskoa.
Itse värjään pitkän tukkani. Nykyisin on myös hoitavia väriaineita. Aikoinaan blondasin ja oli hiuslisäkkeitäkin kut siitä seuras vaan se et lähti puolet tukasta.
Yleisesti ottaen oon sitä mieltä että jokaisen (vähänkään terveen) ihmisen kansalaisvelvollisuus on näyttää niin hyvältä kuin suinkin. Itse ainakin paljon mielummin katselen kadulla tyylinsätuntevia persoonallisia puhtaita ihmisiä.

Tuossa on enemmän kyse tyylistä. Jos on punkkari, rokkari tms. niin musta, punainen tai vaikka vihreä tukka ei merkitse mitään. Muutenkin hiuksiaan ja vaatteitaan on erittäin helppo vaihtaa, siksi en ymmärräkään miksi nuo niin kovasti monille merkitsevät. Sama pätee meikkiin ja lävistyksiinkin, tatuointeihin ehkei mutta ne useimmilla vaatteiden alla muutenkin.

Suhtautumiseni omaan ulkonäköön on lähinnä se että en tietenkään ole siihen täysin tyytyväinen kuten eivät useimmat ihmiset käsittääkseni ole. Aina on jotain pientä vikaa joka häiritsee.

Realististi arvioiden luulen olevani suunnilleen "keskitasoa" ulkonäöltäni.
Mutta kuten tiedämme, naisten tulkinta keskinkertaisesta ulkonäöstä on tosin jotain hieman muuta, eli useimpien naisten oletan arvioivan ulkonäköni esim. jonkin kuvan perusteella hieman keskitason alle viehättävyydessä.

Se ulkonäköni riippuu myös paljon siitä kuinka hyvin on tullut nukuttua edellinen yö ja onko esim. kesäinen pieni rusketus naamassa vai näytänkö talvisen kalmankalpealta ja haudasta juuri ylösnousseelta. Oikeasti sopiva meikkaus voisi auttaa aika paljonkin ulkonäkööni, mutta miehenä sellaista ei oikein voisi sosiaalisesti hyväksytysti harrastaa.

Todellinen ongelmahan tulee lähinnä sitten livenä, kun nainen arvioi miehen viehättävyyttä ulkonäön lisäksi sen ulkoisen "olemuksen" perusteella - johon vaikuttaa ryhti, liikkumistyyli, katse, hymy, yms. ja viimeistään silloin alkaa useimmiten tökkimään ja viehättävyys katoamaan. (Tosin tämä riippuu paljolti tilanteesta ja siitä onko alkoholia juuri oikea määrä veressä, yms. ;)

Muilta osin ulkonäköni ja pukeutuminen on aika klassisen hillittyä ja ei yleensä kovin silmiinpistävää.

Yleensä naisissa eniten kiinnostaa ulkonäöllisesti lähinnä kasvonmuodot ja mielellään se ettei ole aivan yliampuvaa meikkausta.

Nuoremmilla naisilla, joilla iho on vain kunnossa ja kasvonmuodot hyvät meikkaus ei yleensä oikeastaan kaunista naista vaan tekee vain teennäisen ja tyrkyn näköisen ja poistaa tiettyä viatonta söpöyttä. Vanhemmilla naisilla sekä sellaisilla, joilla kasvonmuodot eivät ole luonnostaan kovin hyvät, meikkaus yleensä tuntuu parantavan huomattavasti ulkonäköä, koska se peittää virheitä ja voi korostaa niitä kasvojen parempia puolia.

Pitkät hiukset on yleensä kauneimmat, mutta jotkut puolipitkätkin voi mennä. Joku siilitukka tai kalju naisella on yleensä todella rumentava seikka. Tunnen vain yhden naisen, joka muiden todella naisellisten muotojensa ja kasvojensa ansiosta näyttää edelleen kauniilta lähes irokeesi-tukallaan. (Olisi kyllä varmaan vieläkin kauniimpi toisenlaisella kampauksella.)

Muilta osin on aika sama millaiselta nainen ulkoisesti vaikuttaa kunhan ei ole aivan anorektisen laiha luuranko eikä selvästi ylipainoinen. Ihon sileys on ulkoisista detaileista ehkä se oleellisin joka viehättää (pyöreät muodot yleensä tuovat tuota ihoa esille, mutta sinällänsä eivät ole oleellisia).
Urheillulliset naisten kropat on toki yleensä hyvän näköisiä, kunhan ei mennä sinne kehonrakentaja-puolelle, jossa ne alkaa näyttää enemmän miesten kuin naisten kropilta.

Lävistyksistä en pidä yhtään, korvakorut on ainoa poikkeus. Ehkä joku oikeasti nätti napakorukin voi vielä juuri mennä, mutta kaikki muut lävistykset vaan rumentaa. Sama tatuoinneissa. Kun se naisen kroppa on juuri se kaikista kaunein asia, niin ei se mitään muuta hömpää sen päälle maalailemalla parane, eikä myöskään metallitappeja siihen kiinni pulttaamalla. Joku pieni hieno tatuointi vielä voi mennä ilman että rumentaa, mutta ei siis myöskään juuri koskaan kaunista. Ehkä alle 1% näkemistäni tatuoinneista ovat olleet plussaa. Kaikki muut joko mitäänsanomattomia tai naista rumentavia.

Ja sitten se kaikkien naisten epävarmuuden aihe.. Rinnat. Olen nähnyt rumia isoja rintoja ja kauniita pieniä rintoja. Ja niitä kauniita isojakin. Koosta se rintojen kauneus ei ainakaan ole kiinni. Jopa useimmin pienemmät ovat alastomana kauniimmat, koska ne harvemmin roikkuvat. Ja ei se haittaa vaikka rinnat roikkuisikin, etenkin jos ymmärtää ettei niitä alastomia rintoja tarvitse aina väläytellä. Ne kauniit push-upit vaan päälle niin rinta kuin rinta näyttää lähes täydelliseltä miehen silmiin. :)

Siinäpä noita oli ajatuksia omasta puolesta. Oikeasti se ulkonäkö naisessa ei ole kaikki kaikessa. On toki noita tiettyjä asioita jotka viehättää, mutta se kokonaisolemus kyllä ratkaisee enemmän. Vähemmänkin kaunis nainen muuttuu viehättäväksi jos sen käytös ja olemus on mukava ja naisellisen söpö. Ja kauniskin nainen muuttuu luotaantyöntäväksi jos luonne ja puhetyyli on todella ärsyttävä. Onhan noita naisia nähnyt jotka ulkoisesti ois ollu siedettäviä, mutta puhetyyli esim. on ollut niin ärsyttävä ettei naisen seuraa vaan voisi sietää montaa tuntia.

Mä olen aika tyytyväinen ulkonäkööni. Tietty naisella tulee niitä kausia kun on niin ruma ja lihava ja hiuksetkin hapsottaa jne. Mutta yleisesti ottaen olen tyytyväinen.
Ikäisekseni ihan kohtuuhyvin säilynyt ja tyyli on klassisen ja trendikkään väliltä. Seuraan muotia jonkun verran ja sovitan sitä omaan tyyliini.
Yritän pitää huolta ihosta ja hiuksista, meikkaan tilanteeseen sopivasti.
Enemmän voisin panostaa liikuntaan ja kehonhuoltoon, myönnetään :)

Arvostan miehen ulkonäössä tyylitajua ja persoonallisuutta. Uskaliaskin saa olla jos on pokkaa. Siisteys ja puhtaus on tärkeitä näyttämättä kuitenkaan kliinisen tylsältä.
Tupakointia en siedä enkä liiallista alkon käyttöä.
Miehessä saa olla lihaa luiden päällä, mikään ylikuntoileva kuivan kesän orava ei kiinnosta.

Minä näytän kiltiltä naapurin tytöltä ja tykkään ulkoisesti hipster-miehistä.

Tuossa ainakin on ex- lihava nainen koukuttunut korjailemaan ulkonäköään:

http://www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art-1288740431997.html

Eipäkai siinä mitään muuten mutta tuo alussa mainittu vatsan piennennysleikkaus ainakin on mennyt varmaan meidän muiden piikkiin suurimmaksi osaksi.

naisissa kiehtoo ehdottomasti luonnollisuus, eli ylimeikattu barbi ei säväytä millään tavalla. Naamassa saa olla persoonallisuutta, kunhan näyttää naiselta. Esim. itämaiset piirteet sytyttää. Maskuliiniset piirteet etoo vahvasti. Tärkeetä on just, että näyttää suht freessiltä, eikä röökiä kiskoneelta kurttuotsalta.

Oma ulkonäkö on muuten kunnossa, mutta tuo kaulan jatkona roikkuva pallo ei ole kai komeimmasta päästä. Aiemmin luulin olevani ok-näköinen, mutta nettideittailukokeilu palautti todellisuuteen, että mun täytyy olla sysiruma. Kroppa on ehkä jo ylitreenatun näköinen, mikä tuntuu herättävän outoja stereotypioita, jostain peilin edessä pullistelevasta oman kehon palvojasta.

Mikäs se kysymys olikaan..Ehdin jo unohtaa sen matkalla tänne alas. Niin siis oma ja vastakkaisen sukupuolen ulkonäkö..

Olen omaa ulkonäköäni miettinyt tässä muutamana päivänä kun olen saanut katseita paljon nuoremmilta miehiltä..Mikä on muuttunut? Ei mun mielestä mikään mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen esim. hiuksiini. Niissä on kyllä väriä ja pesun jälkeen käytän suoristusrautaa. Harmaata juurikasvua taas pukkaa kyllä. Ihoni on aika hyvä ja ei ole juurikaan ryppyjä. Varmasti olisi enemmän ryppyjä jos olisin hoikka? En tiedä. Ylipainooni en ole tyytyväinen mutta se on kerääntynyt suhteellisen tasaisesti ympäri kroppaa. Tässä iässä hoikillekin naisille voi alkaa kertyä vyötärölle vararengasta eikä se näytä hoikalla hyvältä...varsinkin jos on notkoselkä tai muuten huono ryhti. Olen löytänyt oman tyylini pukeutua enkä pukeudu makkarankuoriin. Olen liiankin tarkka siitä, ettei esim. selkäläskit näy puseron alta tms. Vaikka kyllähän sen läskiyden näkee päälle päin. Niin ja on mulla ihan kauniit silmät ja nätti hymy (silloin kun hymyilen)

Miehestäkin piti kai jotain sanoa..Miesihanne on tietty se "pitkä, tumma ja komea"..Paitsi, että pidän monennäköisistä miehistä mutta kyllä enemmän viehättää sellaset rokkarityyliset kuin sliipatut toimitusjohtajat. Hyvät kasvonpiirteet, sielukkaat silmät ja (tumma) kihartuva tukka. Kehon pituus voi olla pitkä tai lyhyt, sopusuhtainen kroppa, ei tarvi olla näkyviä lihaksia. Ai niin mutta enhän mä saa tollasia "vaatia" koska olen lihava. En mä vaadi, kyse oli ihanteesta.

Tykkään luonnollisen näköisistä ja ujoista naisista. Ne on vaan niin söpöjä, että en voi vihata heitä. Paitsi jos paljastuvatkin lutkiksi. Lihavat ei sytytä, koska en ole itse lihava. Tummista hiuksista pidän enemmän kuin vaaleista, mutta ei sillä ole niin merkitystä jos se nainen on vaan mukava minulle. Harva on, mutta ujot ei sano pahasti ainakaan päin rumaa naamaani.

Itsehän olen ruma kuin mikä ja sen olen saanut kuulla monelta taholta.
Kroppani on tasapaksu, mutta en aio sitä muuttaa alkamalla miksikään bodariksi. Ehkä jos harrastukseni sallisi niin voisin kyllä alkaakin.
Pää on kuitenkin se kiinnostuksentappaja numero yksi. Naaman alue on se kamalin paikka minussa. harmi, että se onkin juuri se alue, joka yleensä on näkyvillä.
Jos joku nainen tuleekin minulle juttelemaan niin viimeistään aivot pettää ja alan sössöttämään ihan omiani ja nainen hiippailee pois etsimään jotain supliikkia jännämiestä.

Ei hitto jaksaas joku lukee noita pitkiä vuodatuksia. Jotain asburgeritilityksiä kun jostain ulkonäöstä jaksaa noin paljon kiinnostua.
Tilitättekö livenäkin noin pitkästi jaaritellen?

Suhde omaan ulkonäköön on aina ollut erittäin kompleksinen. On muutama asia joihin en ole tyytyväinen ja kovallakaan vaivannäöllä en ole saanut läheskään kokonaan ratkaistua näitä ongelmia. Huonon ihon voisi nyt tässä mainita. Teini-iässä itsetunto katosi kokonaan ihon takia ja aikuisenakin se vaivaa vielä kolmekymppisenäkin. Millään en ole saanut ihosta täydellistä, eikä se taida olla edes mahdollista, geeneistä kiinni.

Naisten ulkonäöstä en jaksa erityisemmin kiinnostua, kauniita naisia on Suomessa suorastaan häirisevän paljon. Jos oma ulkonäkö ja itsetunto ei ole kunnossa niin naisista haluaa vaan pysytellä mahdollisimman kaukana.

Yritän olla mahd. siisti ja hyvässä kunnossa parhaani mukaan. Hampaat pesen päivittäin ja suihkussa käyn päivittäin ja aina jos siihen on tarve. Hiki ei saa haista.
Eikä kauniisti meikattu nainen ole koskaan pahasta. Päinvastoin, kaunis nainen kuvan-kauniisti meikattuna saa hengen salpaamaan ja sukat pyörimään jaloissa vain entisestään.
Toinen makuni femakkoääripää on luonnonkauniit naiset ilman meikkiä.

Ei juuri kiinnosta oma tai muidenkaan ulkonäkö tällä hetkellä :)

Muiden ulkonäkö ei oo mua oikeestaan koskaan kiinnostanutkaan, en juuri kiinnitä huomiota vaan millainen ihminen on, jutut yms.

Sen sijaan itselle en todellakaan ole ollut armollinen. Mulla on takana syömishäiriö(t), pakkomielteinen liikunta, pakko-oireeksi yltynyt itsensäpuunaus (ei edes roskia viemään voinut mennä ennen parin tunnin laittautumista, onneks ei ollut silloin ylimääräistä rahaa niin onneksi jäi plastiikkakirurgiat käymättä katuisin niitä nyt todella paljon)

ja oon vaan onnellinen että nyt oon päässyt siihen ettei tuolla ole mitään väliä. Olen kyllä huomannut, ettei oikeastaan muutkaan välitä, siis töissä ja tilaisuuksissa pitää toki olla sinne sopivasti pukeutunut, siisti yms, mutta muuten persoona kyllä peittää pikkuviat peitepuikkoa paremmin :)

Jokaiselle tekisi hyvää kokeilla erilaisia tyylejä, se kun harmitonta ja helppoa. Esimerkiksi tylsä villaliivinörtti kävisi värjäyttämässä tukkansa ja vetäisi vaikka niittitakin niskaan, tai tietty päinvastoin rokkarille siisti puku ja kraka kaulaan.

Monet vaan mieluummin näyttävät samalta kuin aina, ettei nyt vaan kukaan vahingossa katso ja huomaa.

Ikä on tuonut hyväksymistä. En ole koskaan ollut katseita kääntävä kaunotar ja nuorempana itsetuntoni oli huono, mutta ei enää.

Miesihanteeni on ollut lyhyehkö, pikemmin tanakka kuin hoikka, kaikin puolin tavallinen. Ruskeisiin silmiin olen ollut heikkona.

Ja kas, nyt sukat pyörivät jalassa pitkän sinisilmäisen miehen takia ;)

JOS SUORAAN SANOTAAN NIIN ULKOINEN ULKONÄKÖ EI RATKAISE MULLA SITÄ HALUANKO SUHDETTA NAISEEN VAI EN.
ITSE EN KATSO NAISESSA PELKKÄÄ ULKONÄKÖÄ.. MYÖS MUUT ASIAT KUTEN KÄYKÖ TÖISSÄ, ONKO TYÖHISTORIAA MERKITSEVÄT. TYÖHISTORIALLA ON PAJON VÄLIÄ SIINÄ HALUANKO NAISEN KANSSA PARISUHTEEN VAI EN.
ITSE ALOITIN 19-VUOTIAANA TYÖT K RAUDASSA. NYKYÄÄN OPISKELEN YLIOPISTOSSA TAMPREELLA 3.VUOTTA.

Ulkonäkö on kaikkein tärkein asia. Jos olet komea niin saat pil.lua ja naisia.Jos olet tavis tai ruma niin et saa naisia etkä pil.lua. Se vaan on niin asiat tässä maassa.

no kyllä oikeasti ulkonäkö merkitsee täytyy olla naisellinen ja seksikäs eli haluttava ja sitten tuleeko toimeen ja onko jutut samat siinä ne tärkeimmät

Oman ulkonäköni suhteen olen yleensä ihan sujut, mutta jos lihoamaan pääsen niin silloin myös liikun enemmän koska haluan näyttää hyvältä. Naisten ulkonäön suhteen olen mielestäni liian valikoiva - liekö se pinnallisuutta, varmaankin.

Mulla pää kääntyy, jos näen huolitellun ja muotitietoisen naisen. Vielä jos on kauniit kasvot niin olen myyty. Pinnallisuus naisissa on heikkouteni. Muovisuutta tosin en siedä.

Tosin itse en ole ko. naisten tasoa ulkopuolisesti, kun ulkonäköni vastaa parrakasta sandinistasissin ja nörtin sekoitusta. Mutta mistä sitä tietää jos joku todella kaunis nainen etsii hirviötä(ulkonäöllisesti) itselleen.

Tosin kyllä mun oma kaunotar minut huoli....

Nuorena olin kai varsin hyvännäköinen tuuhean, kiharahkon tukkani takia, nykyisin tuskin. Se ei juurikaan haittaa, koska ei siitä nuorenakaan mitään konkreettista iloa ollut. Tietysti tyttöjen huomio oli ihan kiva juttu. Muistan lukioajoilta kun kanadalainen vaihto-oppilas sanoi kaverilleen tullessani bussiin "that boy's really cute". Sellaiset tuntuivat ihan kivoilta.

Lähinnä täällä Suomessa on niin että "erikoisen" näköisille naureskellaan kun ei itse kehdata olla erottuvia. Tulee mieleen juttu yhden miehen viiksistä joita hän kasvatti ja hoiti, niin täällä juntit nauroivat kadulla kun ulkomailla ihailtiin ja herroteltiin.

Suomessa näkee ihmeen paljon sellaisia tapauksia, jotka ovat jumiutuneet johonkin rooliin, jossa myös ulkonäkö kuuluu pitää tietynlaisena (eli ei omaa persoonaa lainkaan). Siis esim. hipstereitä, hevareita, näitä 50-luvun pikkuvaimoiksi pukeutuvia naisia, päästä varpaisiin brändeissä kulkevia jne. Täällä äärimmäisen harva uskalata olla oma itsensä ja tuoda omaa persoonaansa esiin. Tai sitten sitä persoonaa ei koskaan vain ole kehittynyt, hyvin mahdollista...

Olin koulukiusattu räpylävarpaani vuoksi. Sukukalleus. Itkin äidiltä pääsyä leikkaukseen, äiti sanoi, että odota aikuisuuteen. Äiti oli oikeassa, heti päästyäni koulun jumppasaleista olen ollut ylpeä räpylästäni ja esitellyt sitä kaikille

Suhde omaan ulkonäkööni on luonnollisesti huono, se on tullut esille varmasti aiemmin jos on jaksanut sepustuksiani lukea.
Syy on pitkään jatkuneessa koulukiusaamisessa, se alkoi kyllä jo tarhassa ja jatkui kuudennen luokan puoliväliin asti. Haukkuminen ei rajoittunut kyllä pelkästään kouluun.

Kun saa jatkuvasti kuulla olevansa läski, tankki jne ja näkee inhon ja vihan toisen kasvoilla niin aika vaikea sitä on saada normaalia suhdetta ulkonäköönsä.

Tulen aina pitämään itseäni rumana ja lihavana. Varmasti olen ruma useammankin mielestä vaikka muunlaistakin kommenttia olen saanut.
Lihava tulen olemaan mielestäni aina vaikka painaisin kuinka vähän, ainakaan en tule koskaan olemaan tyytyväinen kroppaani vaikka tekisin mitä.

Nykyisin en oikein edes välitä, en jaksa tehdä mitään terveyteni eteen. Liikkua pitäisi jo ihan kremppojeni takia.

Miehen ulkonäkö sitten?
Huono ryhti, semmoinen kumara ja pää työntyneenä eteen ei miellytä. Muutenkin olemus joka kielii "anteeksi, että olen olemassa"- käsityksestä itsestään on turnoff myös.
Iän myötä sellainen "pinnallisuus" on vähentynyt. Pituudella ja painolla ei ole niin väliä, kunhan ei ole aivan tajuttoman ylipainoinen. Hiustenväri ym on yhdentekevää, punaiset hiukset ovat kyllä ihanat mutta kaikki käy, kaljukin.

Ulkonäöstä viis, tärkeintä on luonne, se sisin vaikkei sitä hevillä uskotakkaan.

Kait oma ulkonäkö menettelee, joskin ei mitään huippua ole lähelläkään. Livenä ei kukaa sentään oo päin naamaa suoraan rumaksi sanonu, joskaan ei juuri komeaksikaan kuin muutamia kertoja joskus harvoin.

Mutta siis kun katson mikä ei juuri kiinnosta niin niitä löytyy aika lista... kasvoissa ja suussa olevat lävärit ei nappaa yhtään, liiat tatuoinnitkin saavat kaikkoamaan (hyvin pieni värillinen kukka jossain olkapäässä menettelee mut ei muut). Liika meikkaaminenkin saa mut kaikkoamaan, eniten pidän täysin luonnollisesta tyylistä. Muuten ulkonäöllisesti niin kapea nenä ei viehätä yhtään, vaan pitää olla hieman leveyttä ja kokoakin :) Muutenkin kulmikkuus ei viehätä vaan pyöreät muodot viehättävät :)

En myöskään pidä hoikkuudesta, vaan muotoja ja rehevyyttä täytyy olla :) Että kun nuo ottaa huomioon niin aika nirso olen, noiden asioiden lisäksi pitäis olla mielellään päihteetön (pieni alkon käyttö menettelee, mutta savuttelu ei yhtään). Lopputulemana vois sanoa että noiden asioiden täyttyminen on hyvin harvinaista... eli sinkkuus jatkuu takuulla pitkään.