Mistä tulevat, mikä niitä aiheuttaa, voiko niistä jotenkin kasvaa pois, tai lähentyä toisiaan??
Siinäpä viisasten kivi ratkottavaksi.
Siinäpä viisasten kivi ratkottavaksi.
Erilaiset näkemykset ja oppiriidat
Evita-
70133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Uskonto on kyllä oikeastaan viimeinen asia mistä kannattaa alkaa keskustelemaan, siis ainakin IRL ei kyllä kannata alkaa inttämään kenenkään kanssa, ihan varma katastrofi seuraa, siis jos ollaan erimielisiä. Samanmielisten kanssa tietty on helppo keskustella. Itse olen lähinnä keskustellut yhden kaverini kanssa joka opiskelee teologiaa. Mutta noin muuten niin parempi välttää koko aihetta ja yleensä ihmiset tekeekin niin. Minä en oikeastaan koe mitään tarvetta siihen että eri näkemyksten pitäisi lähentyä, jokainen pitäköön oman näkemyksensä. Toisaalta tietty joissain asioissa mitkä vaikuttaa yhteiskunnallisesti, niin olisi hyvä päästä siihen että kaikilla olisi humaani näkemys, mutta ei siihen välttämättä koskaan päästä ja kuka jaksaa sellaista edes yrittää kun vaatisi paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.
Niin, ehkä näistä asioista ei kannata keskustella. Voi olla ettei tulla hullua hurskaammaksi, mutta joskus on hyvä tuulettaa ilmaa, nostaa kissa pöydälle, mitä sanontaakin haluaa käyttää, kuin lakaista ongelmat maton alle
Joo ihan hyvä aihe ja netissä voi paremmin keskustella näistä vieraiden kanssa kuin IRL tuttujen kanssa. Voi kuitenkin mennä inttämiseksi täälläkin.
Niin, on eräänlainen normi, ettei uskonnosta ja politiikasta saisi keskustella. Tätä on perusteltu että jokainen on kuitenkin eri mieltä ja tunteet tulevat peliin. No, tätä sääntöä on tullut usein rikottua.
Kyllä kaikesta voi ja saa keskustella, mutta se miten niistä keskustellaan, onkin se haastavampi juttu.
Siis kirjoitukseni oli jotenkin typerästi muotoiltu, kirjoitin vain nopeasti jotain mitä tuli mieleen. Tietty uskontojutuista saa keskustella, eikä kukaan muutenkaan voi määrätä mistä saa keskustella, jos vain ollaan asiallisia. Itse en tykkää inttää elämänkatsomusasioista, ajattelen että ne on jokaisen oma asia. En tajua mikä tarve joillakin ihmisillä on yrittää vimmaisesti muuttaa toisten vakaumusta, inhoan suorastaan kaikkea uskonnollista käännyttämistä ja myös ateismiin käännyttämistä. Minusta se on muiden ihmisten oikeuksien polkemista, siinä ikään kuin mitätöidään se käännytyksen kohde ihmisenä. Toinen juttu mitä en tajua on se että nettifoorumeilla on lähinnä negatiivisia aloituksia foorumin aiheesta, jos joku kerran inhoaa foorumin aihetta niin pysyisi pois, itse ei tulisi mieleenkään kirjoittaa jollekin foorumille jonka aihetta inhoaisin. Ja muutenkin on jotenkin tyypillisen suomalaista sanoa kaikesta aina jotain pahaa, aina on pelkkää valittamista, ihme touhua. Että minä ainakin katson tarkkaan mitä täällä luen ja jos näyttää tympeältä kirjoitukselta, niin saa jäädä lukematta.
Niin, keskustelu kasvokkain on aina helpompaa kuin pelkästään kirjoituksen kautta. Kirjoitus on niin helppoa tulkita aivan toisin kuin kirjoittaja on sen tarkoittanut.
Itse pidän keskusteluista, joissa perustellaan ja annetaan toinen toiselleen jotain uutta näkökulmaa. Sehän on sitten jokaisen omassa vallassa, mitä lopulta ajattelee.
Käännyttäminen puolestaan on siitä ikävää, että siinä ei erilaiset mielipiteet tule esiin, vaan koetetaan saada muut ajattelemaan samoin kuin itse. Liian usein siitä tuleekin inttämistä sekä vallankäyttöä tavalla tai toisella.
Jostain syystä täällä vain tietty ärhäkkyys tuntuu toimivan paremmin.
Eikä kenenkään tarvitse vastata aiheeseen josta ei pidä, mutta ehkä se voikin olla ainoa foorumi, jossa voi ilmaista eriävää mielipidettään?
Ne aloitukset jotka ovat positiivisia tai muuten myönteisiä jatkuvat joko melkoisella iva ryöpytyksellä tai jäävät aika tyngiksi. Mutta aina kannattaa yrittää.
Oppiriidat syntyy vallanhalusta.
Jos kirjoitettu Sana kategorisesti riittäisi ettei tarvitsisi keskustella ollenkaan mitä Jumala jossain kirjoittaa, niin oppiriitoja ei olisi. Mutta hetikun alkaa tulkinnat tyyliin "Onko Jumala todella sanonut?" niin alkaa myös riidat ja sitä rataa sodat ja veri lentää.
Itseasiassa teologia on kaiken pahan alku ja juuri tässä asiassa. Teologia on paholaisen eräs parhaimmista keksinnöistä sitten tappamisen. Teologin ensimmäinen kysymys tuli käärmeen suusta "Onko Jumala todella sanonut?" - ja siitä se sitten alkoi.
"Teologia on paholaisen eräs parhaimmista keksinnöistä sitten tappamisen."
Päinvastoin, jos uskovat ymmärtäisivät enemmän teologiasta (ja filosofiasta), tappamista olisi vähemmän. Jumalan nimissä surmataan koko ajan ihmisiä -- Lähi-Idässä ja muualla -- ilman että edes tiedetään mikä on se Jumala, jonka nimiin vannotaan, tai mikä on se usko, jota muka puolustetaan.
Eri teologiat aiheuttaa uskonriidat ja tappamiset.
Ihmisen tulee luottaa Jumalaan ja Hänen kirjoitettuun tahtoonsa nöyrästi ja sellaisenaan ilman kysymyksiä ja mietiskelyjä. Yksikin ajattelun kipinä aiheuttaa kymmenien ihmisten kuoleman ennenpitkää.
Ihmisen ei tule asettautua Jumalan yläpuolelle ikäänkuin ihmisen järki olisi suurempi kuin Jumalan.
Olen hyvin samaa mieltä. Siinä filosofistikin luulisi tuon ymmärtävän. Se kun yleensä on analysoivaa pohdintaa luonteeltaan.
Jos filosofinen ajattelu edes toimisi, niin löytäisi heti syylliseksi ihmisen heikkoudet, joita synneiksikin voi sanoa.
Mutta joo, kaikki se ihmisen vallan ja kunnian tavoittelu on taustana riidoille.
Ihan kun kyseessä olisi jollain tapaa ihmisen kunniasta tai vallasta.
Ihminen kuitenkin mielellään ottaisi kunnian ja vallan itselleen pohtiessaan Jumalaa ja analysoidessa Jumalaa.
Ihmisestä ei siihen ole.
Hyvä kun itseään edes ymmärtää arkipäiväisissä pienissä asioissaan.
Lisäisin vielä, vaikka ensin ajattelin jättää sen pois.
Jeesus itse on sanonut:
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan..
Matt. 10:34
On näet ilmeisesti niin, että Jumala tarkalleen tietää, että millaisia olemme.
Myös tietää, että pahuus taistelee hyvää vastaan loppuun asti.
Ei meitä taida auttaa se, että tunnistamme hengen, väärät ja vääryydet, kunnian ja vallan himot, vaan kaikkea epäjärjestystä tulee ollakin, jotta ilmeisesti ihminen voi löytää puhtaan uskonsa Jeesuksesta, kuten hän tuossa matt. 10 ilmoittaa.
Kaikesta huolimatta voimme sääliä toisiamme siitä, että heillä / meillä on kunnianhalu ja vallanhalu.
Vallanhalu ja kunnian halu (sairaudet=synnit) ovat kovin lähekkäin toisiaan ja taistelevat yhdessä puhtautta vastaan.
Jaa a, näin aluksi voisi jälleen tuumata, ettei ole yhtä syytä.
Oppiriidat – kun eri näkemyksiä syntyy, se tulee sitä kautta että oivalletaan, halutaan erityisesti painottaa jotain keskeistä asiaa jossain uskonnossa tai aatteessa. Näin hajaannus syntyy kuin itsestään etenkin silloin, kun on paljon ihmisiä.
Oppiriidat saattavat kasvaa riidoiksi silloin, kun jokainen pitää omasta näkemyksestään kiinni tiukasti ja haluaa muidenkin ajattelevan samoin.
Niin, mitä ehdottomampi on asenne, sitä enemmän riitaa. Miten siis saada aikaan sopuisampi olo ja kompromisseihin kykenevä asenne aikaan?
Historiallisesti oppiriidat syntyivät samaan aikaan kun aito Kristuksen evankeliumikin, jota pyrittiin esiintyen opillisina auktoriteeteina ja opettajina vääristelemään vaatien kaikilta näiden vääristeltyjen evankeliumin muotojen ja oppien hyväksymistä. Tämä toiminta pääsi täyteen vauhiinsa jo toisella vuosisadalla ja kantoi hedelmänänä antikristillisen katolisen maailmankirkon komannella vuosisadalla. Tälle kirkolle oli ominaista diktatuuriin perustuva monarkinen piispuus, jossa uskonnollinen valta, ja maallinen vallankäyttö pyritiin yhdentämään yhden valtakunnallisen johdon alle, eli kirkon pääksi asetettiin keissari, joka oli koko silloisen maailman vaikutusvaltaisin maailmavaltias = kosmokrator auringonjuman poikana eli Konstantinus I (suuri).
Papeiksi naamiotuneet fiosofit loivat Jumalasta filosofisia oppeja eli dogmeja, joiden perusteella nämä kaupunkipiispoina esiintyvät vallankeskittäjät rytyivät opeillaan alistamaan hallitsemaan kaikkia näiden näkemysten alaisuuteen. Tämä kehitys alkoi Justianuksesta ja Ingenatiuksesta, mutta sai jo valtakunnanuskonnollisia ilmaisumuotoja Augustinuksesa ja Ambrosiuksessa, joiden panos uuden maailmanuskonnon syntymiselle oli uskonnollisesti varsin keskeinen. Toki myös muillakin Konstantinus I valitsemilla uskonnollisilla tukijoilla oli merkittävä vaikutus uuden valtouskonnon syntyyn, - siis sen jossa v. 274 valtionuskonnoksi julistettu "Sol Invictus eli aurinkokultti/uskonto sai synteesinä kristillisistä nimikkeistä ja juutalaisista rituaaleista uuden uskonnollisen muotonsa, synteesinä pakanuudesta ja näistä rakennuspalikoista joihin myös kuului roomalaisten rakastama mitralaisuus.
Filosofiset pohdiskelut "kolmiyhteisen jumalan" olemuksesta ja tämän ajatuksin luodun alati muuttuva mielikuvitus-ameeban olemuksesta toimivat mainiona valtasudanteiden mukaisena välineenä toistensa julistamiseen "kerttiläisiksi" ja niille valtapyrkimyksille jossa aikansa "kosmokrattorit", eli "sijais-Kristukset" pyrkivät keskittämään kaikkea uskonnollis-poliittis-kulttuurellia valtaa omien jalkojensa alle antikristillisenä valtiomuotona: "unum corpus christianum" eli suomennettuna kansankielellemme hieman tulkittuna: "per-keleen maailmankirkoksi" joka hallitsisi koko maailmaa, muka aidon Kristuksen sijaisuutta ja hallintavalaa maan päällä edustaen.
Tältä pohjalta siis syntyi se historiallinen filosofinen dogmatiikka, josta tehtiin vaatimuksia, joilla voitiin näppärästi julistella toisinajattelijoita "kerettiläisiksi" ja asettaa sen jälkeen myös uskonnollisesti maailman integroituna valtana, kulloinenkin "esivalta" tuhoamaan kerettiläisiksi julistetut uskonnollis-filosofisin perustein annetuin tappokäskyin, - tarhaamatta omia käsiä ihan konkreettisesti marttyyrien vereen, - ja näinhän toimivat yhdessä myös uskonpuhdistuken jälkeen katoliset ja luterilaiset papistot ja niitä tukevina keisarillinen ruhtinasvalta, - silloisessa saksalais-roomalaisen germaanikulttuurin "kulttuurikristillisyyden" oikeutuksella - siis saamatta asiasta tuomiota, kuten Andes Breivik - joka sekosi toettamaan samaa menttaliteettia - mutta ei tuettuna kuten katoliset ja luterilaiset herrakirkon johtajat ja kirkkoruhtinaat - vaan "yksinäisen hullun sotana" islamia vastaan.
Uskonnolis-filosofisten oppien perustana ei ole RAAMATTU vaan filosofiset opit ja metodit joilla manipuloidaan Raamatun ilmoitusta "skismaisiksi" tulkinnoiksi --> ja juuri tämä "hajottava toiminta" saa monipäisen kruununsa "teogologiaksi" nimitetyssä valetieteessä, jonka keskeisin voima on "diabolosta" eli kaiken terveen Kristuksen opin tuhoavana suoritettu hajoittaminen ja lävistäminen. Siis myös väärentämätön "Elävä Sana" = 1 Joh. 1:1-4; pyritään tuhoamaan lävistämällä ja silpomallakin, eikä vain siis RISTIINAULITTU josta sana kertoo, SYNTIEMME sovituksena, - joka ei ole minkään saivartelevan filosofian piiriin kuuluva spekuloitava oppi, - vaan Jumalan voima pelastukeksi - niille jotka uskovat: 1 Kor. 1:18.
Varsinkin kirkko puhuu lähes aina tulkinnoista. Tämä tulkintojen keksiminen on ollut se pahan lähde, joka mahdollistaa sen, että se ihminen on ilmoituksen antaja. Ihminen janoaa olla Jumalan yläpuolella, jota kaikki tulkitsijat edustaa. Jeesus ei puhunut tulkinnoista - Jeesus käytti ilmaisua "Kirjoitettu on" ja Jeesus vielä tähdensi, että Sanasta ei katoa pieninkään piirto. Ainut mikä toimii on KIRJOITETTU Jumalan sana ja sen ottaminen ylimmäksi auktoriteetiksi sellaisenaan ilman kapinointia ja kysymyksiä.
Juuri niin Proclaim, ja siksi kaikki Raamattuun sitoutuvat kristityt, ovat Jeesuksen omaa metodia käyttessään hengellisesti voittamattomia, vaikka heitä ulkonaisesti monin tavoin "devalvoiden" ja poistellen yritetäänkin vastustaa. Se ei kykene kukistamaan väärentämättömän evankeliumin voittokulkua, tehdessä sen mitä varten se on maailmassa julistettukin- ja julistetaan.
Voi kun tietäisinkin miten oppiriidoista voitaisiin päästä pois!
Mitään viisasten kiveä minulla ei ole tarjota. Aika usein oppiriitojen takana on ehdoton käsitys jostain asiasta. Ja ehdottomuus puolestaan johtaa helposti umpikujaan.
Toisesta näkökulmasta katsoen, erilaiset riidat kärjistyvät helposti silloin, jos toisen kanssa ei ole pakko pärjätä, vaan voi erota tai vetäytyä omaan porukkaan. Jos toisen kanssa on pakko elää ja toista tarvitsee, silloin erimielisyyksien kanssa täytyy myös jotenkin elää.
Yleisesti ottaen ainoa ratkaisu mitä voin tarjota on se, että sen sijaan, että näkee toisen ihmisen käsityksen Jumalasta kilpailevana oman käsityksen kanssa, sen voisi myös nähdä omaa käsitystä täydentävänä. Että kun minä ymmärrän tämän näin, niin ahaa, sinä ymmärrätkin näin. Voisiko tästä kenties oppia jotain?
Toinen, haastavampi tapa päästä eteenpäin voisi olla se, että yritettäisiin puhua enemmän käsitysten takana olevista ennakkokäsityksistä. Siis siitä, miten käsitykset muotoutuvat, enemmän kuin vain jäädä jumiin siihen, mistä ollaan eri mieltä. Puhumalla ja purkamalla enemmän ennakkokäsityksiä voisi ehkä enemmän oppia toisen ajattelusta ja uskosta.
Vilppu H.
pappi
"Voi kun tietäisinkin miten oppiriidoista voitaisiin päästä pois!"
Helppoa kuin heinänteko :))
Lopetat vaan Vilppu kaiken tulkinnan ja seuraat Jeesuksen jalanjälkiä kun Jeesus luki kuinka kirjoitettu on ....
Jumala ja Hänen ilmoituksensa on se ehdottomuus mitä peräänkuulutatkin, mutta et varmaan sitten kuitenkaan sitä hyväksykään. Lopeta Vilppu kaltaistesi tavoin kaikenlainen tulkinta ja uskot vaan sen suoraan mitä kirjoitettu on. Se on kuule juuri sitä Jumalan Sanaa mitä sunnuntaisin messuatte kirkoissa.
" Että kun minä ymmärrän tämän näin, niin ahaa, sinä ymmärrätkin näin. Voisiko tästä kenties oppia jotain?"
Et tainnut nyt Vilppu-pappi olla oikein kartalla. Et ehkä tiennyt että tuo on juuri sitä ateististen marksilaisten dialektiikkaa jossa rakennetaan kahdesta mielipiteestä synteesi ja kuvitellaan että maailma pelastuu :))
Jeesus vastaa tähän selvin sanoin todetessaan että mitä yhteistä on Jumalalla ja Belsebuubilla - ei näistä voi rakentaa synteesiä eli jonkinlaista puolijumalaa.
Jumala on yksi ainoa ja ylin auktoriteetti ja Hänen Sanansa totuus - pyhitä meidät totuudessasi.
”…puhua enemmän käsitysten takana olevista ennakkokäsityksistä.”
Tuo olisikin aivan hyvä ajatus. Tosin se on vaativaa, sillä pitää ensin tuntea itseään sekä tulee olla kyky erottaa mielikuvat tosiasioista. Mutta näin on että erilaiset ennakkokäsitykset ja luulottelut ovat vahva muuri ihmisten välillä. Siksi kai niitä käytetään aseinakin, eli luodaan pahaa ilmapiiriä jotta saataisiin muita sen oma näkemyksen kannalle.
Niin, entä kun kaikki uskonnot ja aatteet lähtevät samasta: Kunhan kaikki ihmiset saadaan ajattelemaan juuri samalla tavalla, niin siitä syntyy rauhallinen ja hyvä kukoistaa. Niin vain ei koskaan ole käynyt ja tuskin käykään.
Eivätkö ne riidat ole vallankäyttöä myös? Eli ensin tulee olla valtaa ihmisten keskuudessa jotta voi pakottaa kaikki ajattelemaan ja uskomaan saman kaavan mukaan. Eli miten esim. sinä aiot tuota valtaa ottaa?
Vilppu H. Mitähän ajattelet siitä, että esim vanhakirkkoisille kysymys ainaisesta neitsyestä on sellainen tabu, että aiheeseen liittyvä asiallisena pysynyt keskustelu on poistettu S24 sekä luterilaisuus että yleistä kristinuskosta osastolta useammin kuin kerran. Onko niin että protestanttisessa Suomessa on alistuttava koko maailman kattavaan repeämättömään immenkalvoon, niin kuin jokseenkin eräs itämainen henkilö asian ilmaisi. Kysymys oli siitä miksi ja miten tuo oppi syntyi, mutta maailmoja kattava immenkalvo oli aivan liian tulenarka aihe. Raamattu kuitenkin Matt. 1:23-25 kuitenkin implisiittisesti viittaa siihen, että Maria olisi ollut normaali vaimo. Te luterilaiset papit olette tietenkin saaneet vapaasti ilmaista epäuskoanne neitseestä syntymiseen ja epäuskon viljeleminen Raamatun sanaa kohtaan onkin kirkossa uskoa ja sen ilmaisemista suotavampaakin. Mutta minä vain ihmettelen kuinka Suomessa viidaan tällaista keskustelufoorumia hallinnoida siten, että Rooman katolisten näkemyksille on alistuttava. Sama tietysti koskee toistakin suurehkoa uskontoa, joka puolestaan uhkaa terrorilla piirtäjiä. Elikkäs tabuista ei kertakaikkisesti saa edes kysyä perusteita ja historiallista opin kulkua, vaikka Raamattua pitäisi sen toisenkin osapuolen kunnioittaa ainakin silloin, kun keskustelee protestantin kanssa. Yksi ortodoksipappi sanoi minulle minun kotonani kahvipöydässä, että Neitsyt Maria on meille sellainen itsestään selvyys ettei siitä edes keskustella. Minä en kyllä itse siinä mitään kysynytkään, mutta toinen perheenjäsen tuli maininneeksi, että minulla kiikastaa siitäkin etten voi heihin liittyä. Elikkäs koitapa keskustella, kun asenne on tuo.
Parahin Vilppu,
Ongelma oppiriidoissa liittyy oleellisesti vallankäyttöön, eli siihen miten opit velvoittavat käyttäytymään ja toimimaan. Uskonnolliset opit kun yleensä edellyttävät myös tietynlaisia rituaaleja, moraalikoodistoja ja muita käyttäytymistapoja. Oppiriidoissa ei siis ole yleensä kyse pelkästään telogisista abstraktioista (tai absurdioista), vaan siitä miten opin omaksuminen ilmenee arkielämässä ja siitä, että toisen osapuolen edellytetään käyttäytyvän oman opin mukaisesti.
Jos oppiriidassa olisi kysymys vaikkapa siitä, että oliko Jeesus oikea- vai vasenkätinen, ei syntyne kovin isoja konfliikteja. Mutta jos ja kun oppiriidassa on kyse naispappeudesta, ehkäisystä, samaa sukupuolta olevien avioliitosta, tai ympärärileikkauksesta on kyseessä asianosaisten arkielämään vaikuttava asia. Ja tällöin on kyse vallankäytöstä, halusta ottaa määräysvalta toisen ihmisen elämään ja vaatia toista noudattamaan omia standardejaan. Ja näille omille standardeille vedetään vahvemmaksi vakuudeksi Taivaallinen Takuumies, johon vedotaan tehtäessä omia tulkintoja Pyhiksi kutsuista vanhoista kirjoituksista.
Voitaisikohan oppiriitoja välttää pidättäytymällä väittämästä omia mielipiteitään ja tulkintojaan Jumalan Sanaksi, ja esittämällä omat mielipiteet vain ominaan. Jos minä sanon että Maahiset haluavat mielestäni minun syövän joka aamu lautasellisen kaurapuuroa ja pitävän punaisia villasukkia jalassa, ei siihen pitäisi olla mitään sanomista kenelläkään, ellen sano, että Maahiset vaativat että sinunkin on niin tehtävä, ja koska teet, kuulut Maahisseurakuntaan ja koska kuulut, on sinun maksettava myös minun kaurapuuroni ja villasukkani.
"Jumala on yksi ainoa ja ylin auktoriteetti ja Hänen Sanansa totuus - pyhitä meidät totuudessasi"
Parahin Proclaim,
Tuossa on nyt vain se perustavaa laatua oleva ongelma, että Jumala ei koskaan tule sanomaan mikä Hänen Sanansa on, vaan Jumalan sanojen esittäjänä esiintyy poikkeuksetta aina joku ihminen, joka ilmoittautuu kertomaan, mitä Jumala meiltä edellyttää tai millä tavalla Jumala haluaa meidän toimivan. Vai oletko nähnyt jossain Jumalan sanoja ilmestyvän, ilman että niiden sanojana tai kirjoittajana on toiminut ihminen?
Tuolloin todellisuudessa kyseessä ovat kyseisen ihmisen omat sanat, ja sellaisina niihin on suhtauduttava.
Onneksi ei noin käy koskaan. Jumala ei voi hyväksyä syntiä ja vääryttä. Hänellä ei ole tarvetta mihinkään mäkisten ja askoloiden filosofiaan.
Eikös Ben Avraham viittaakin jo kirjoitukissaan siihen "oikeassa" olemisen historialliseen syntyyn, joka tapahtui kirkon alkaessa muokata oppejaan dogmeiksi, ja tietysti jatkossa myös uskontunnustuksiksi, joiden avulla suoritettiin sitä "omaan porukkaan" sitouttamista ja liittoutumista, kuka kenenkin puolelle, sen mukaan millaista oppia vaikkapa siitä "kolmiyhteisen Jumalan" olemuksesta kannattivat ?
Jos taas valitaan sellainen linja, että käsitys uskosta ja Jumalastakin muodostetaan moninaisten ihmisten näkemysten summana, eikös tällainen suvaitsevainen asenne voi johtaa siihen, että Jumalastakin muodostetaan käsityksiä vain ihmisten ajatusten summana?
Eikös tuollainen käsitys Jumalasta olekin lopultakin vain ihmisten luomus ja heidän vapaamielisten käsitystensä muovaama uskonto?
Miksi olit muuten balttis, laittanut tuonne että olet Uudeltamaalta? Sinähän asut nykyään Pohjois-Suomessa, kuten täällä olet selittänyt. Olet kyllä Uudeltamaalta kotoisin, mutta et asu siellä.
ben avraham on myös toinen rekisteröitymätön nimimerkkisi, mutta sinullahan niitä nyt sitten on aivan lukemattomia. Tuota vain hämmästelin, miten jos sinulla Balthasar-nimimerkki, olet voinut rekisteröityä myös tällä nimimerkillä. Se on siis ollut pakko poistaa, tuo Balthasar, muutenhan sinulla olisi kaksi rekisteröityä nimimerkkiä, niiden muiden lukuisten lisäksi.
Kuinkahohan moni täällä kirjoittaa rekisteröidyllä nimimerkillä säännöllisesti, kun luotsikaan ei sitä tee, kuin välillä?
Pitäisikö asiaa edistää?
Jos olet antanut rekisteröityessäsi ylläpidolle väärät tiedot, ei siis rekisteröitymiselläkään ole mitään virkaa.
Itse olen sitä mieltä, että olisi pakkorekisteröityminen, eikä mitenkään muuten voisi kirjoittaa, koska mitä virkaa olisi rekisteröityneellä nimimerkillä, jos joku vain kirjoittaisi se ja se, ei kirj.
Mutta koska aloitit kirjoittaa sellaistenkin nimimerkeillä, jotka käyttävät vakituista, vaikka eivät olekaan rekisteröityneet, siitähän tuli täysi sekasotku. Siksi minä en koskaan kirjoita tänne samalla nimimerkillä, koska joku voi käyttää sitä ja kirjoittaa nimissäni vaikka mitä potaskaa, kuten juuri teit tuolla yhdessä poistetussa ketjussa.
Minusta ei ole väliä, kuka kirjoittaa ja millä nimellä kirjoittaa. Onko sillä väliä ?
Eikö sisältö ole tärkeintä ?
Ymmärrän minä, että ihmisestä yrittää luoda jonkin mielikuvan. Itseäni ei kuitenkaan haittaa yhtään, että millainen ihminen on muuten, eli missä asuu tai hyppiikö kolmiloikkaa. Selkeät ajatukset kiinnostaa ja hengellinen taso.
Mikään manipulointikaan ei ole mahdollista, sillä kaikkea ainakin itse peilaan raamatun valossa.
Anteeksi jos loukkasin.
Ben ei ole tajunnut, että etsimme syitä. Hän höpisee historian huminoista.
Syyt ovat nytkin syntyviä ja olevia. Siihen ei tarvita historiaa. Ainoastaan Raamattu.
Hih hih. No voidaan me jättää sinut tuon kaverin kanssa tänne yksiksesi muutamaksi päiväksi, niin näet mistä on kyse. Taidat olla uusi palstalla, viaton karitsa -parka?
Olet tavallaan oikeassakin "ystävät", ja niin se on että kyllä "Raamattu riitää", sillä kirkkohistoria on varsin sekopäistä luettavaa, ja todellista valtapolitiikan ja väkivallanharjoittamisen historiaa, mutta on seikoja ja aisotta joiden selvittäminen tekee ilmsiseksi kirkkohistoria suuria väärennöksiä ja petoksia, ja niiden tunteminen on sikäli hyödyllistä, että niitäkin asiota tunetmalla voi nähdä kuinka rappautunutta ja valheisiin perustuvaa vallankäyttöä maailmakirkot läpi historian edustavat. Lisäksi asiasta tekee niemomaan historiallisesti mielenkiintoisen vainottujen kristittyjen asemaan ja ryhmiin tututustuminen joita voittajienkin kirjoituttama kirkkohistoria toki välillisesti paljastaa, ja julkituo. Se on kiinostavaa, ja sekin millaisen myllyn läpi kristinusko on Raamattuliikkeinä joutunut läpikäymään ennen nykyistä tilannetta, jossa vallitsee ennen näkemättämät vapaudet tutkia ja uskoa ilman kirkkojen pakkovaltaa harteillaan. Mielestäni historia on se kaikupohja, josta monet nykisetkin väännöt kumpuavat, ja siksi sen tunteminen on jopa hyvää ja hyödyllistä - yleistietona, eikä suinkaan uskon rakennusaineina, joihin riittää se Raamattu ja Pyhä Henki joka yksin voi sen salaisuuksiakin avata ja tehdä kirjoitukset eläviksi, - eli johdattaa meidät Elävän Sanan tykö: 1 Joh.1:1-4.
Aivan. olet oikeassa sinäkin osaltasi.
Ihmisellä on aina kiire ja tuntuu että pysähtyminen on vaikeaa.
Siksi myös historian tapahtumat ovat ...tärkeimpiä lukuunottamatta, turhan tuntuista tietoa. Ei jaksaisi lukea.
Olet kuitenkin näkemyksesi kanssa mielestäni mukava hahmo, koska varmasti historiastakin ollaan kiinnostuneita joidenkin ihmisten ajatuksissa.
Mukavaa, että vastasit ilman suurempia kiihkoilun merkkejä tai tarpeita.
:D
Toisaalta on hyvä tuntea historiaa, ettei sorruttaisi aina samoin virheisiin.
Onkos "riippuvat puutarhat" sit vai mitkä ? Ajokoiran korvatko?
Useimmat ihmiset ovat aivan nuorina hirveän ehdottomia ja musta-valkoisia. Ja haluavat olla oikeammassa kuin toiset. Jotkut jäävät sellaisiksi koko iäkseen. Jotkut sentään kehittyvät ja alkavat nähdä asioissa monia puolia. He pystyvät hyväksymään sen, että muut voivat ajatella eri tavalla ilman, että erilainen ajattelu uhkaa omaa turvallisuutta.
Niin siis riita syntyy, kun se toisen tulkinta koetaan uhaksi omalle näkemykselle ja kenties koko omalle olemassaololle.
Tuossa on perää, miksi koetaan uhkakasi se toisenlainen mielipide?
Tässä taas oikein huippunäyte yksi ystävä -nimimerkille, tästä balttiksesta, joka esiintyy kaikilla mahd. nimimerkeillä. Ja tämän saman jankutusta vuosikaudet.
Ei koeta minään uhkana. Ei vain kiinnosta valheiden puhuminen.
Ei koeta miksikään uhkaksi. Minä en ainakaan vain viitsi käyttää aikaani ja energiaani esim. homokysymysten ja ylenpalttisen suvaitsevaisuuden jauhantaan.
No, se hieno juttu ettet koe uhkaa. Eihän kaikkia kiinnosta samat asiat.
Ylenpalttista homojauhantaa taitaa harrastaa enemmän ne, joille on varsin vaikea suhde asiaan? Homoudesta on saatu aihe, jonka avulla voi siirtää mielenkiintoa poispäin kenties vielä vaikeimmista asioista?
Toden totta energiaa voisi suunnata ihan toisaalle. Vaikka siihen, mikä kaikkia kristittyjä yhdistää?
Olet kuin setan kävelevä manifesti. Olet ihan työksesi näköjään näillä palstoilla "töissäkö"?
Ei koeta uhkaksi vaan oksettavaksi.
Kyllä Jumalaakin jo kannattaa syytellä, hän kun ei luonut hämärää olotilaksemme, vaan erotti jo luomisessa valkeuden ja pimeyden toisistaan, ja kutsui valkuetta sitä katseltuaan hyväksi: 1 Moos.1:4; ja myökään Jeesuksessa ei ollut mitään "pimeyttä": eikä hän valetanut pimeydessä, eikä "hämärässä" kuten eivät hänen seuraajansakaan, Jumalan sanan ja Hengen lapmun valaistessa heidän jalkainsa tietä.
Itse näen oppiriitojen taustalla lihan mieltä . Ihminen ei ajattele hengellisesti vaan se vanha aatami sieltä taustalla pyrkii esiin. Hengellinen ylpeys, vallanhimo, narsismi, turhautumat, elämän historia ym. Ne eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä itsestään nousevia tekijöitä. Taustalla oikeassa olemisen tarve suhteessa toisiin ihmisiin.
Eikö lahkohenkisyyskin nouse sieltä ihmisestä itsestä. Ei sillä ole Pyhänhengen kanssa mitään tekemistä, vaikka hengellistähurmaa siinä onkin.
"Sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä" (Efes.5:9)
Voisi miettiä mielessään, että onko se oma hengellisyys tätä; rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä, itsensähillitsemistä.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että toivomisen varaa on. Ainakin tuo itsensä hillitseminen teettää kovasti työtä. Monesti olen viimetingassa saanut vedettyä takaisin ne tulenkatkuiset sanat, mitä meinasin sanoa.
Usein sekin tuo eripuraa, kun katselemme asioita eri näkökulmilta. Luulemme samasta asiasta puhuvamme, vaikka toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä niinkuin sanotaan.
Kyllä siitä on jo mielestäni riittävästi esimerkkejä että: luterilaisuudessa ollaan taitavia uhrien syyllistäjiä, - joten jos tämän lahkon syntejä ja rikoksia ihmisyyttä, - kristittyjä ja Jumalaakin vastaan kapinallisia toimia osoitetaan, varottaen ketään eksymästä heidän kanssaan toisinaljattelevien tuomitsijoina sille "Kainin tielle" jota valtiokirkon ovat läpi historian saaton kulkeneet, vetäen perässään pitkää verivanaa allkaen aina Augustinuksesta asti Luthriin ja siitäkin eteenpäin, on turha mielestäni "Evita-" yrittää esiintyä tätä lahkoa kannattaessaan ja siihen sitoutuessan kovin hurskaaksi ja rakastavaksi - sillä jokainen historiaa tunteva tietää miten kavala ja kaksinaamainen, tämä aina kulloiseenkin maailmanaikaan sopeutuva kirkkolahko "luterilaisuus" historiallisena tappajalahkona on.
Onko sinusta vaikeaa ajatella, että kaikki olemme erillisiä ihmisiä, kaikilla on oma taustansa. Ei kaikki ajattele niinkuin sinä, ei kaikki luterilaiset ajattele samalla tavalla.
On monessa vaiheessa uskossa olevia. Nämä mistä puhut on toisille pelkkää hebreaa, useimmille tavallisille luterilaisille, siis tavallisille ihmisille, ne ei näytä minkäänlaista roolia. Heille on vain tärkeätä tämä aika ja tässä ajassa selviäminen.
Et sinä voi niiden ihmisten kärsimyksiä, jotka ovat historian saatossa vääryyttä kärsineet korvata millään. Et vaikka kuinka rupeaisit kanssasi Lutheria mollaamaan. Jokaisella on oma elämä elettävänä vain sihen voi vaikuttaa, ei enää kuolleitten. "Antaa kuolleitten haudata kuolleensa", niinkuin Jeesuskin sanoi.
"Itse näen oppiriitojen taustalla lihan mieltä . Ihminen ei ajattele hengellisesti vaan se vanha aatami sieltä taustalla pyrkii esiin."
Tässä olet Evita oikeassa - vanha aatu on eräs tekijä kun ihminen alkaa tehdä noita tulkintojaan jotka ovat vallanhimon seurauksia. Siinä tämä ihminen omassa lihassaan pyrkii Jumalan yläpuolelle ja saa aikaan riitoja, sotia ja murhia. Sadat miljoonat ihmiset on tapettu näiden tulkintojen vuoksi.
Aina kun joku ihminen puhuu tulkinnoista niin siinä puhuu itse asiassa se paholainen, joka oli jo syntiinlankeemustapahtumissa omia tulkintojaan tuoden.
Tuossakin olet oikeassa, että emme pääse täydellisyyteen vaan on koko elämän kestävä taistelu lihaa ja verta vastaan taivaan avaruuksissa ja omassa sydämessä.
Mutta lohdutuksemme on että Jeesus on voittanut nämä paholaisen voimat eikä nillä ole enää valtaa meihin. Tämä on se pääasia - henki voittaa aina lihan mielen. Mutta vain heidän kohdallaan joilla on usko Jeesukseen.
Lisäksi Evita- kirjoituksesi osoittaa sen että: ethän sinä edes ymmärrä kiristinuskon perusteita, eli ns. "vanhan ihmisen kuolemaa" lainkaan - sellaisena kuin mitä Jumalan sana siitä opettaa. Haluatko jatkaa aiheesta? Teen siitä uuden avauksen, jos haluat oppia sen mistä siinä on kyse.
En halua. Minulla on oppaanani Pyhähenki ja sitä kuuntelen.
"Koetko sinä luterilaisuuden jollain tavalla uhaksi itsellesi? Ihan siis nykyhetkessä?"
Tätä kysyttiin tuolla yllä ainakin kahdessa eri viestissä!
Uskovalle luterilaisuus ei ole uhka, koska se ei pääse vaikuttamaan Jeesuksen pelastamaan ihmiseen millään muodoin.
Mutta ihmisten enemmistölle luterilaisuus on uhka, koska se epää epäsuorin menetelmin ihmisten pääsyn uskoon Jeesukseen.
Tehokeinoina luterilaiset tässä käyttävät kasteen armoa, armoa ja jotain hämäräperäistä uskoa. Annetaan moninkin eri keinoin ymmärtää, että vauvana kun päälakea on vedellä vähän valeltu, niin tämä antaa ihmiselle "uskon" joka sitten pelastaa vaikka mitenkä eläisi elämänsä lähimmäisilleen pahuutta syytäen.
Kristinuskossa asiat ovat ihan toisin. Me julistamme Jeesuksen aloittamaa evankeliumia tunnustakaa syntinne, tehkää parannus ja ottakaa vastaan usko Jeesukseen niin saatte voiman korkeudesta, joka vaikuttaa koko elämäänne ja koko persoonallisuuteenne iankaikkisuuden ajan. Ja mitkään luterilaisuudet eikä edes helvetin portit voi tätä uskoa Jeesukseen riistää häneltä enää pois.
Siinä oli tuulahdus yläsalista !
sen tuntee kilometrien päähän joka on sisällä pelastuksessa.
No toivotaan että Pietari sitten valehtelee teille, että tuolla ne muut ovat helvetissä, kun olette siellä omassa pikku taivasosastollanne, joka on suljettu kauhistuttavalta näyltä, nimittäin ne huonot siellä taivaassa!
Oikeastaan annoit surullisen esimerkin siitä, kuinka niitä oppiriitoja synnytetään.
Tahdot riistää toiselta hänen uskonsakin, ja näin alentaa häntä. Harva jaksaa olla tästä pahastumatta, ja sen varaan kai lasketaankin, jotta saadaan se riita aikaan?
Niin, jos kokee kaikki muut näkemykset uhkana, niitähän riittää. Jokaiselle joku. Ellei muuten saa uhkaa aikaan, rakennetaan jonkinlainen skisma väliin.
Koska uskonnot eivät perustu havaintoihin ja rationaaliseen ajatteluun, joilla voitaisiin tarkistaa opinkappaleiden oikeellisuus, tai edes falsifioida totuuden kanssa ristiriitaiset käsitykset, niin mitä erilaisimmat uskomukset saavat sijaa uskonnoissa.
Pyydän pappeja vastaamaan, käsittävätkö he tämän ilmiön.
Muuta selitystä ei tarvita, kuin uskonnollisten meemien mutatoituminen ja puutteellinen karsiutuminen tosiasioiden pohjalta.
Viisasten kivi,
En ole ihan varma ymmärsinkö kysymyksesi, mutta tarkenna jos ymmärsin väärin.
Kuten sanoit, uskonnot eivät perustu samalla tavoin havaintojen tekemiseen sekä rationaalisuuteen kuin luonnontieteet. Tämä ei silti tarkoita, että uskonnot olisivat epärationaalisia. Kaikissa järjestäytyneissä uskonnoissa on oma sisäinen rationaalisuutensa, minkä puitteissa eri opinkappaleet ovat joko perustellumpia tai vähemmän perusteltuja.
Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa Jeesuksen korostama Rakkauden kaksoiskäsky: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken. Koska käsky on Jeesuksen antama, sillä on keskeinen merkitys kristinuskossa, jota ei voi kiistää. Tästä näkökulmasta katsoen johdonmukaista on esimerkiksi se, miten Luther aikoinaan nosti Rakkauden kaksoiskäskyn myös yhteiskunnallisen etiikan keskiöön. Sen sijaan kristinuskossa ei olisi johdonmukaista esittää, että naapurit pitää kivittää. Se ei olisi linjassa Rakkauden kaksoiskäskyn kanssa.
Toinen asia sitten on, miten käskyn toteuttamisessa on onnistuttu. Mutta ymmärrätkö tuon sisäisen logiikan mitä yritän tuoda esille?
Vilppu H.
pappi
Kuka oli Jeesuksen isä, jos hän ylipäätään oli historiallinen henkilö?
Siitä on hyvä jatkaa.
Kristinuskon näkökulmasta voi ihan hyvin sanoa, että Jeesuksella oli kaksi isää.
Nikean uskontunnustuksessa, joka on yksi kirkon vanhoista uskontunnustuksista, todetaan Jeesuksesta näin:
"Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä."
Samaan aikaan Joosef oli Jeesuksen isä siinä merkityksessä, että hän piti huolta Jeesuksesta ja oli sen perheen pää, missä Jeesus kasvoi. Ei sen merkitystä ole mitään syytä vähätellä.
Vilppu H.
pappi
Toivoisin todella, että myös luterilaisuudessa käytettäisiin Nikean ja Konstantinopolin uskontunnustusta sen alkuperäisessä muodossa mahdollisimman usein, sehän on Kirkon aikoa uskontunnustus ja toisi luterilaisuudenkin lähemmäksi kristillisyyttä.
Tämä on ihana tämä Nikean uskontunnustus.
Vielä kun se laulettaisiin meilläkin. Kauniilla sävelellä. Toki joskus lauletaankin, mutta erittäin harvoissa tilaisuuksissa.
Valitettavasti et näytä tietävät edes sitä ettei tämä kaksoikäsky ole suikaan mikään "Jeesuksen antama käsky" , vaan Jeesuksen Mooseksen laista siteeraama käsky josta hän puhui nimeomaan lain alasten juutalaisten kanssa, tai tarkemmin juutalaisen nuorukaisen kanssa joka puhutteli häntä "rabbina", jollaisena Jeesus myös toimii: Matt. 23:8; "Ihmeellisenä Neuvonantajana": "uuden lliton puitteissa, jossa "yksi on teidän opettajanne" --> ja siteerasi tuolloin nimomaan kahta lain kohtaa, eli 5 Moos.6:5:ttä, jossa on käsyky - tai pyyntö rakastaa Jumalaa, - ja: 3 Moos.19:18;sta, jossa on lakiin kirjttauna käsky "rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään"; eli tämäkään ei ole mitään Jeesuksen asettamaa uutta lakia, vaan tässäkin hän opettaa ja osoittaa rakkauden velvoietta laista, jopa niin että: näiden sanojen kuulijoiden olisi tullut ymmärtää että nyt niitä opetti heille itse Herra, sillä laissa oli viittaus tässäkin kohdassa siis Jeesukseen Kristukseen itse Herrana:
>> rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä Olen Herra. > eikä pitäytyen perinnäissäätöihin (Ihmisoppeihin) ja maailman alkeisvoimiin (kosmologiaan) eikä Krisukseen.
Vilppu H:lle
Kirkollisen synodien pähkäilemät uskontunnustukset ovat niitä ihmisten järkeisoppeja Jumalasta, joita rusnattiin filosofien toimesta kristinuskon Jumalasta, ja josta tehtiin itseasissa näissä loputtoman skismaisissa kokouksissa kuolleita ulkokohtaisia oppeja Jumalasta - Jumalan Hengestä ja sen ykseydestä osalttomina - ihmisjärjen muuttuvina päätelminä.
Niin ja vielä nuotilla: keisari on jumalan poika.
Jeesuksen kaksoiskäskyn merkitystä perustellaan sillä, että se on ennen aikojen alkua isäksi nimitetystä henkiolennosta syntyneen samaisen henkiolennon toisen persoonan antama. En viitsi kirjoittaa tähän sanaa, joka hyvin kuvaa tuollaista uskomusta.
Sikäli kuin rakkauden kaksoiskäsky on hyvä kehottaessaan rakastamaan lähimmäisiä, niin yhtä hyvä se on vaikka satukirjan menninkäisen antamana. Menninkäisiä pidetään satuolentoina (kuten Raamatun jumalakin rationaalisesti ajatellen on), eikä niistä kirjoitettujen kirjojen tutkimiseen ole kokonaisia tiedekuntia. Jumalan olemassaolon olettava tiede on yhtä lailla pseudotiedettä kuin olisi menninkäisopin tiedekuntakin.
Ilman oletusta jumalasta (ja valtionuskontoa) luterilainen teologia voidaan supistaa kirjallisuuden, kulttuurihistorian ja uskontotieteen sivujuonteeksi.
Ja koska "olemassaolevasta" jumalasta ei ole ensimmäistäkään tiedonjyvää, mutta luuloja ja kuvitelmia sitäkin enemmän, jo kristinuskon piirissä valitseva hajaannus on ymmärrettävää.
Miten selvität, kumpi oli oikeassa filioque-kiistassa? Pseudotieteellisiä uskomuksia ei voi perustella tieteellisesti.
Voi sinua balttis-raasua, kun on noin kova Pyhän Hengen pilkkaamisen tarve.
Lue raamatusta sielllä on kerrottu. Ja oikeastaan jos et tuota tiedä niin olet väärällä palstalla....
Totuus ja valhe eivöät koskaan voi lähentyä toisiaan eikä ole tarkoituskaan.
Jotta jyvät pystytään erottamaan akanoista tarvitaan keskustelua. Riidat on kuitenkin liian vahva sana!
Riidoista ja kapinoinneista syytetään aina niitä, jotka eittävät vaikkapa kirkkokritiikkiä, joka osoittaa kirkkojen syntejä ja rikoksia faktisesti.