Huono omatunto

Esität useita kysymyksiä
- Mistä pitäs potee huonoo omaatuntoo?
- Oonko mä sit oikeesti tullu uskoon
- mikä mättää?
- Miten sen saa takas?

Elät epäilystesi keskellä ja olet epätietoinen jo siitä tärkeimmästä asiasta eli oletko oikeasti Jeesuksen oma eli uskovainen. Tämä epävarmuus tuo mukanaan kaikki muutkin esittämäsi kysymykset. Olet varmasti sydämessäsi ja rukouksessa kääntynyt joskus Jumalan puoleen, tunnustanut syntisi, saanut Raamatusta vakuutuksen siitä, että Jeesus on ristillä sovittanut kaikki syntisi ja Hän antaa syntisi anteeksi. Usko Jeesuksen Kristuksen syntien anteeksiantamiseen on koko uskonelämämme keskipiste. Tämän sinä varmaan tiedätkin.

Kiusaukset kuuluvat uskovaisen elämään tässä ajassa ja erilaisia epäilyksiä voi nousta mieleen. Käy hyväksi kokemassasi seurakunnassa tai uskovien pienpiirissä, älä jää epäilyksinesi yksin. Saat esirukoilijoita ja voit kohdata seurakunnassa kokeneemman uskovan, joka voi vahvistaa sinua Jeesuksen seuraamisessa. Jumalan Sanasta tullaan uskoon, Jumalan Sana kasvattaa meitä ja vahvistaa kaikkia meitä heikkoja.
2. Piet. 3:18 "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään."

Uskova on ihminen, joka uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman perusteella ja tahtoo elämässään ojentautua Jumalan Sanan mukaan. Hänessä on tapahtunut sisäinen muutos ja hän kaipaa puhtautta ja vapautta Herrassa eikä hän tahdo enää elää synnin orjuudessa. Meissä on uudenlainen tahto elää oikein ja miellyttää elämällämme Herraamme, Jeesusta Kristusta. Meidän ei tule potea huonoa omaatuntoa vaan hyvää omaatuntoa.
Hepr. 13:18 "Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa."

Meidän omatuntomme on kuin sisäinen kello, joka hälyyttää, jos toimimme arvojemme vastaisesti sanoissa, teoissa, ajatuksissamme tai laiminlyömällä hyvän tekemistä. Kristityn omatunto viritetään toimimaan oikein Raamatun Sanalla. Meidän ei tule rukoilla huonoa omaatuntoa, riittää, että uskomme Raamatun Sanaa, kun sitä luemme. Jumalan Sana tutkii sydäntämme ja puhuttelee meitä, missä meidän tulisi tehdä parannusta ja tunnustaa jokin mieltämme painava asia Taivaalliselle Isällemme. Tunnustamme sen rukouksessa Jumalalle ja saamme taas jatkaa elämäämme puhtaalla omallatunnolla.

On mahdollista, että uskoon tulleella on hyvin heikko itsetunto ja hän kokee syyllisyyttä vähän kaikesta. Tällöin puhutaan. ns. sairaalloisesta syyllisyydestä, jota ei hoideta Jeesuksen ristin edessä vaan ns. sielunhoidollisessa, ymmärtävässä keskustelussa jonkun rakkaudellisen sielunhoitajan kanssa. Hyvä ystävä on usein tähän rinnallakulkijan tärkeään tehtävään paras henkilö. Heikko itsetunto ja sen mukanaan tuoma vääränlainen syyllisyys mättää useiden uskovien kohdala. Jos taas et koskaan koe syyllisyyttä mistään, niin kysyn sinulta: luetko rukoillen Raamattua ja uskotko myös, mitä luet? Jos käyt jossain seurakunnassa, siellä etsitään aina syntisten armahtajaa ja hengellistä uudistusta elämäämme - oletko muiden rinnalla siellä, missä Jeesuksen risti on keskeisintä?

- Miten sen saa takas?
Mitä haluat takaisin, mitä olet menettänyt, uskosiko vai raittiisti toimivan omantunnon?

Hei 1313!
Saan sen käsityksen, että olet herkkätunteinen ja hyväsydäminen nuori ihminen. On mahdollista, että se kristillinen liike, jossa olit mukana, sitoi sinun omaatuntoasi sellaiseen, mihin Jumala ei Sanassaan tahtonut sinua sitoa. Hengen vapauden sijasta sinut ajettiin tilaan, jossa uskon elämästä tuli enemmän synnin välttelemistä kuin rauhan ja ilon sävyttämää Jeesuksen läheisyyden kokemista. On mahdollista, että ihmismääräyksiin sidottu omatunto kokee Jumalan Sanan ankarana eikä lukija löydä sieltä armon ja rakkauden lähdettä. Ainoa vahvistava lääke meille on kuitenkin Jumalan armo.
Hepr. 13:9 ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.”

Meillä tulee olla arka tunto Raamatun Sanan edessä. Tunnustaessamme, että Jumala puhuu Sanassaan oikein ja totuudellisesti osoitamme oikeaa nöyryyttä. Se, että kerrot omantuntosi olleen liian herkkä, saattaa kieliä siitä, että luit Raamattua lakina, käskyinä ja vaatimuksina itseäsi kohtaan etkä armon Jumalan rakkauskirjeenä sinua kohtaan. Ehkä taustalla vaikuttava kristillinen liike oli siihen syypää. Jumalan Sanan tarkoitus on vahvistaa uskoamme ja luottamustamme Jumalaa kohtaan niin, että koemme ja iloitsemme Hänen armostaan ja rakkaudestaan.
Jes. 66:2 ”Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”

On täysin ymmärrettävää, että jos emme koe Raamattua lukiessamme Jumalan rakkautta, niin lukeminen ei maistu. Tarvitset sellaisen raitishenkisen uskovien piirin, jossa yhdessä hiljennytään Raamattua tutkimaan ja elämän kokemuksia jakamaan. Se voisi hoitaa herkkää sisintäsi niin, että alkaisit enemmän ja enemmän kokea Jumalan hyvänä Taivaallisena Isänäsi. Raamatun lukeminen ei saa olla mikään suoritus – eräs apukeino voisi olla jokin hyvä hartauskirja, jossa on lyhyt selitys kullekin päivän tekstille. Sillä tavalla saa ottaa vastaan jonkun toisen valmistaman ”voileivän”, joka ravitsee sisintä. Raamattua voi lukea pieninäkin pätkinä, evankeliumeja ja UT:n kirjeitä ja ottaa vastaan sen, mitä kullakin kerralla ymmärtää. Tärkeää on lukea Raamattua rukoillen, sillä vain Pyhä Henki avaa meille Sanaa.

Kuuntelet joka päivä jonkun saarnan - se on hienoa! Toivottavasti löydät saarnoja, joissa on oikealla tavalla ja sopusoinnussa laki ja armo. Sinulla on lupa etsiä sellaisia saarnoja, sillä netin kautta meille tarjotaan kyllä hyvin monenlaisten kristillisten yhteisöjen saarnoja ja opetuksia. Älä jää sellaisiten saarnojan alle, jota vain ahdistavat sinua - tärkeintä on aina se, että keskeisinä sanomassa on syntiemme sovitus Jeesuksessa Kristuksessa.

Älä väheksy hätäisiä rukouksiasi. Rukous on aina sydämen asennetta, eikä meidän sanojemme moninaisuutta. Jeesus meitä jopa varoittaa pitkistä, mutta tarkoituksettomista rukouksista.
Matt. 6:7 ”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.”