Suomen armeijalta kesti kuukausia vallata kesällä 1941 se sama alue mikä menetettiin muutamassa päivässä kesällä 1944.
Olisi kannattanut rakentaa kunnolliset eli syvään porrastetut asemat asemat niiden kolmen vuoden aikana kun saatiin pitää tämä alue.
HIKI SÄÄSTÄÄ VERTA KUTEN JOKU SOTAHULLU AIKOINAAN SANOI!
Olisi kannattanut rakentaa kunnolliset eli syvään porrastetut asemat asemat niiden kolmen vuoden aikana kun saatiin pitää tämä alue.
HIKI SÄÄSTÄÄ VERTA KUTEN JOKU SOTAHULLU AIKOINAAN SANOI!
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Suomen armeijalta kesti kuukausia vallata kesällä 1941 se sama alue mikä menetettiin muutamassa päivässä kesällä 1944."
Tosiasiassa Suomen armeija valloitti 1941 koko Kannaksen lyhemmässä ajassa, kuin puna-armeija sen kapean rannikkokaistaleen 1944. Eivätkä olleet etenemisen pysähdyttyä lähelläkään sitä tasaa, jolta Suomen armeija lähti hyökkäämään.
On myös muistettava, että Suomen armeija taisteli hyökkäysvaiheessa tasavoimaista vastustajaa vastaan. Yleensähän sotatoimissa pidetään nyrkkisääntönä, että hyökkääjällä pitää olla menestyäkseen kaksinkertainen voima puolustajaan nähden.
Ja kaiken kukkuraksi puna-armeija lähti 1944 hyökkäykseen ylivoimalla, joka oli yli kymmenkertainen puolustajaan nähden. Valtava ylivoima huomioon ottaen, oli puna-armeijan suoritus kokonaisuudessaan melko surkea... tai sitten suomalaisten torjuntataistelu tasokasta...
Ota poika historian kirja esille ja lue mitä oikeasti tapahtui.
Suomella oli ylivoima Venäjään nähden kesällä 1941 eli meillä oli siihen aikaan enemmän joukkoja käytettävissä kuin heillä Karjalan suunnalla.
Voi viddu että sinä Vaka Vanha olet tyhmä! Et ymmärrä lukemaasi, tai sitten vain et mitään ole lukenut, koskaan. Ajattele, kuinka paljon kuoli punaisia 1918 ja rysssiä 1939-1944, kun me ihmiset pysäytimme niiden ali-apinoiden invaasion. Itkettääkö?
"Suomella oli ylivoima Venäjään nähden kesällä 1941....."
Sotahistoriaa on luettu.
Kyse oli Kannaksen valtaamisesta niin Suomen toimesta 1941 kuin myös Neuvostoliiton toimesta 1944. Maininnat voimasuhteista koskivat näitä taisteluja, ei koko itä-Karjalan valtaamiseen käytettyjen joukkojen voimasuhteita.
Suomen armeija aloitti sotatoimet Kannaksen suunnalla paljon myöhemmin, kuin muualla Karjalan rintamalla. Kannaksella hyökkäys toteutettiin tasaveroisia vihollisvoimia vastaan. Todelliset Kannaksen läpijuoksijoita olivat siis tosiasiassa puna-armeijan sotilaat, sillä he toteuttivat sen päästä päähän ja alueen koko leveydeltä.
Nimimerkki "Vaka Vanha" = tarkkispoika
joka taas levittelee homojuttujaan niitä asioita vastaan, joita hän inhoaa! Sellaisia ovat mm. seuraavat:
- pohjalaiset
- virolaiset
- karjalaiset evakot
- torjuntavoitot Neuvostoliitosta
- Mannerheim
- Suomen upseerit
Näistä aiheista hän julkaisee trollin tasaisin väliajoin ja levittelee samalla omia homo-fantasioitaan!
Joku kertoi,etä eturintamalla oli juoksuhaudat täynnä kyykäärmeitä! Kävelivät kilometrin päisvässäSuomeen päånja kyyt luikersi perässä.
Miksi se alue olisi pitänyt pitää, kun se aselevon tultua voimaan olisi kumminkin luovutettu pois.
"Olisi kannattanut rakentaa kunnolliset eli syvään porrastetut asemat asemat niiden kolmen vuoden aikana kun saatiin pitää tämä alue."
Onpa taas yksi viisas neuvomassa! Tehtiin mitä voitiin, ei enmpää!
Tutustu ensin asioihin ennen kuin alat kirjoittelemaan typeryyksiä!
Ennen joukkojen keskittämistä Kannakselle siellä oli vain kolme neuvostodivisioonaa. Touko-kesäkuun aikana 1944 keskitettiin Leningradin alueelle 24 divisioonaa, 2 tykistödivisioonaa, 6 panssariprikaatia, 8. Panssarirykmenttiä, 8 rynnäkkötykkirykmenttiä, 146 patteristoa ja noin 1 500 lentokonetta. Neuvostojoukkojen kokonaisvahvuus ennen hyökkäyksen alkua oli noin 260 000-280 000 miestä, 440-460 panssarivaunua, 170 rynnäkkötykkiä ja noin 1 600 kenttätykkiä sekä yli 100 rannikkotykkiä. Venäläisten suurhyökkäyksen valmistelua ja toteuttamista johti Leningradin Rintaman komentaja, kenraali Leonid Govorov, joka ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi 18.6.1944.
Painopistesuunnassa noin 22 kilometrin levyisellä alueella Suomenlahdesta itään oli kenraaliluutnantti D. Gusevin komentama 21. Armeija , johon kuului 15 divisioonaa. Murtoalueella oli keskimäärin 200 tykkiä rintamakilometrillä. Itä-Kannaksella toimivalla, kenraaliluutnantti A. Tsherepanovin komentamalla 23. Armeijalla oli käytössä 5 divisioonaa. Näiden armeijoiden lisäksi venäläisillä oli toisessa portaassa reservinä kenraaliluutnantti Korovnikovin komentama 59. Armeija, josta suomalaisilla ei hyökkäyksen alkuvaiheissa ollut tietoa.
Neuvostoliitto pyrki valmisteluissa ja joukkojen keskityksissä mahdollisimman suureen salaisuuteen. Kaikille alueilla määrättiin radiohiljaisuus, kiellettiin tulevaa hyökkäystä koskeva kirjeenvaihto ja puhelinkeskustelut, puolustukseen viittaavia linnoitustöitä jatkettiin Kannaksella suomalaisten harhauttamiseksi ja lisäjoukkojen keskittäminen jätettiin varsin myöhäiseen ajankohtaan. Kolmen armeijakunnan miehistö tuotiin Kannakselle pääasiassa meritse vain muutamaa päivää ennen hyökkäystä. Salaamisessa onnistuttiin hyvin. Esimerkiksi evakuointia ei ehditty aloittaa lainkaan ennen suurhyökkäystä. Neuvostoliittolaiset tiedustelivat lisäksi yksityiskohtaisesti suomalaisten asemat ja ryhmitykset.
Suomalaisia oli Kannaksella hyökkäyksen alkaessa määrävahvuuksien mukaan 75 000 miestä, 100 panssarivaunua, 25 rynnäkkötykkiä ja 289 kenttätykkiä. Koko Suomen ilmavoimilla oli rintamakäytössä kaikkiaan 209 lentokonetta, joista ensi linjan taistelukoneita oli neljännes. Henkilöstöstä oli noin 5 % vielä maanviljelyslomilla, joten suomalaisten todellinen vahvuus 8.6.1944 oli noin 70 000 miestä. Neuvostoliittolaisilla oli näin ollen nelinkertainen miesylivoima, kuusikertainen panssariylivoima ja kuusikertainen tykistöylivoima. Suomalaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia torjua neuvostojoukkojen hyökkäystä Kannaksen vajavaisesti linnoitetuissa pääasemassa ja VT-asemassa.
Joku on taas niin tyhmä ettei osaa erottaa historiallista päätöksentekoa jälkiviisaudesta. On helppo olla jälkiviisas ja sitten selitellä kaikki asiat toisinpäin kuin ne olivat.
Se mitä päätettiin ja tehtiin "eilen" on aivan toista kuin se mitä jälkiviisaus olisi päättänyt tai tehnyt "nyt". Typerä ei osaa erottaa eilistä nykyhetken jälkiviisaudesta. Historiallisia virheitä on helppo arvostella vuosikymmenten jälkeen.