Pankaamme pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valon aseisiin. Room. 13:12,
Apostoli tarkoittaa pimeyden teoilla kemuja ja juominkeja, haureutta, riitaa ja kateutta, kuten hän luettelee seuraavassa säkeessä. Kun hän nimittää niitä pimeyden teoiksi, ei hän tarkoita ainoastaan, että niitä tehdään silloin kun luonnollinen valo on sammunut. Tässä ei ole puhe luonnollisesta valosta ja pimeydestä, vaan ne kuuluvat henkisen pimeyden töihin, lihallisen suruttomuuden ja jumalattomuuden tekoihin. Mutta erikoisesti on meidän syytä huomata, että apostoli sanoo »pankaamme» pois nämä pimeyden työt - kohdistaen sanansa uskovaisille.
Se todistaa, että uskovaisetkaan eivät ole täysin vapaat sen kaltaisista synneistä, vaikka emme tee niitä niin tietoisesti kuin maailma, joka parannusta tekemättä elää syntisesti. Meihinkin saattaa tarttua torkkuessamme tai joutuessamme koviin kiusauksiin houkuttelevat himot, kuten monien pyhien elämästä tiedämme. Se opettaa meille, että emme heti saa joutua epätoivoon, emmekä saa itseämme ja muita kristittyjä tuomita, vaikka niin tapahtuisikin.
Ei, jos sielumme vielä parannusta toivoen ja kiintyen Kristukseen etsii hänen armoansa anteeksi anoen ja vedoten hänen sovitukseensa, niin me vielä voimme saada armon osaksemme. Siitä saamme kiittää Jeesusta Kristusta, joka on hankkinut meille täydellisen anteeksiannon kaikista synneistämme.
Mutta toiseksi on meidän huomattava, että apostoli sanoo, että panisimme pois nämä pimeyden työt. Meidän on armon voimalla ne kokonaan hylättävä. Apostoli ei sano, että tuntisimme tai tunnustaisimme ne, vaan että ne kerta kaikkiaan panisimme pois. Tällä tavalla koetellaan, kuka on tosi kristitty ja kuka vain tekokristitty. Kun edellinen koko sydämestään kauhistuu syntiään ja koettaa Jumalan armotekoihin turvaten niistä vapautua, tekee jälkimmäinen salaisen sopimuksen synnin kanssa saadakseen jatkaa sen tekemistä. Hän puolustaa itseänsä sydämessään, vaikka myöntääkin rikkoneensa. Voihan uskovainenkin seulomisen hetkenä unohtaa Jumalansa ja Hengen, kuten Pietari teki kolmasti kieltäessään Herransa. Mutta samoin kuin Pietari heti sen jälkeen meni ulos ja itki katkerasti, niin myös jokainen tosi kristitty sydämessään kauhistuu syntiään.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-24.html
Apostoli tarkoittaa pimeyden teoilla kemuja ja juominkeja, haureutta, riitaa ja kateutta, kuten hän luettelee seuraavassa säkeessä. Kun hän nimittää niitä pimeyden teoiksi, ei hän tarkoita ainoastaan, että niitä tehdään silloin kun luonnollinen valo on sammunut. Tässä ei ole puhe luonnollisesta valosta ja pimeydestä, vaan ne kuuluvat henkisen pimeyden töihin, lihallisen suruttomuuden ja jumalattomuuden tekoihin. Mutta erikoisesti on meidän syytä huomata, että apostoli sanoo »pankaamme» pois nämä pimeyden työt - kohdistaen sanansa uskovaisille.
Se todistaa, että uskovaisetkaan eivät ole täysin vapaat sen kaltaisista synneistä, vaikka emme tee niitä niin tietoisesti kuin maailma, joka parannusta tekemättä elää syntisesti. Meihinkin saattaa tarttua torkkuessamme tai joutuessamme koviin kiusauksiin houkuttelevat himot, kuten monien pyhien elämästä tiedämme. Se opettaa meille, että emme heti saa joutua epätoivoon, emmekä saa itseämme ja muita kristittyjä tuomita, vaikka niin tapahtuisikin.
Ei, jos sielumme vielä parannusta toivoen ja kiintyen Kristukseen etsii hänen armoansa anteeksi anoen ja vedoten hänen sovitukseensa, niin me vielä voimme saada armon osaksemme. Siitä saamme kiittää Jeesusta Kristusta, joka on hankkinut meille täydellisen anteeksiannon kaikista synneistämme.
Mutta toiseksi on meidän huomattava, että apostoli sanoo, että panisimme pois nämä pimeyden työt. Meidän on armon voimalla ne kokonaan hylättävä. Apostoli ei sano, että tuntisimme tai tunnustaisimme ne, vaan että ne kerta kaikkiaan panisimme pois. Tällä tavalla koetellaan, kuka on tosi kristitty ja kuka vain tekokristitty. Kun edellinen koko sydämestään kauhistuu syntiään ja koettaa Jumalan armotekoihin turvaten niistä vapautua, tekee jälkimmäinen salaisen sopimuksen synnin kanssa saadakseen jatkaa sen tekemistä. Hän puolustaa itseänsä sydämessään, vaikka myöntääkin rikkoneensa. Voihan uskovainenkin seulomisen hetkenä unohtaa Jumalansa ja Hengen, kuten Pietari teki kolmasti kieltäessään Herransa. Mutta samoin kuin Pietari heti sen jälkeen meni ulos ja itki katkerasti, niin myös jokainen tosi kristitty sydämessään kauhistuu syntiään.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-24.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.