On kauheaa että niin suuri ja mahtava asia kuin ihmisen ruumis, voi vain kuolla ja tuhoutua hetkenä minä hyvänsä. Jokin pieni asia kun menee pieleen niin kohta se on kuollut eikä sillä tee enää mitään. Kauheaa ajatella.
Ruumis
afgzdb
8123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ruumis muuttuu maan tomuksi, mutta henki ja sielu palavat Jumalan tykö.
1 Moos.2:7"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ... Ja tämä onkin ihan Raamatullista, Saarn.12:7"Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa ... Jumalan tykö.
Ja vielä mikä ihana tieto: ylösnousemuksessa Jumala luo uuden kirkastetun ruumiin, saamme elää iankaikkisesti ruumiina, sieluna ja henkenä.
Ruumis maatuu, mutta sielu elää IKUISESTI! Joko helvetissä tai taivaassa!
No älä ajattele silleen.
Niin valtavan hieno ja monimutkaisuudessaan uskomaton järjestelmä kuin ihmisen anatomia onkin, niin silti olen aloittajan kanssa eri mieltä. Joskus kuolema tulee ja korjaa nopeasti, yht'äkkiä yllättäen, mikä saattaa ja voi olla ihmiselle myös sangen onnellista.
Mutta ihan yhtä usein kuolema antaa odotuttaa ja kidututtaa odottajaansa, jonka maallinen ruumis on saanut monen monta kolhua, kipua, sairautta ja tautia. Ihmiset elävät 'ristiensä' kanssa uskomattoman pitkiä elämiä, jotka loppupäästään ovat pelkkää odottamista.
Ja vaikka ruumista särkee ja kivut koettelevat fyysistä olemusta ja muuta ei niin kovin mukavaa ja mahtavaa, niin kaikista kovimmilla on kuitenkin se asia, joka asuu ruumiin sisällä eikä sitä voi paljain silmin nähdä. Henkinen hätä, ahdistus, paine, pelot ... ovat myös somaattisten sairauksien syitä useammin kuin ihmiset tulevat edes ajatelleeksi.
Se on paljon kauheampaa, kuin voi koskaan kuvitella, kun todella läheinen ihminen kuolee. Sitä tunnetta ei voi edes kuvailla, kun se osuu kohdalle. "Kun tuuli käy hänen ylitseen, häntä ei enään ole." On hyvin kuvaava sanonta. Ruumis maatuu ellei sitten tuhkata, mikä on nopeutunutta maatumista. Näin me vaan kaikki lähdetään kukin vuorollaan.
Onneksi olen kasvanut ja kehittynyt ihmisenä edes sen verran, että tiedän maailmassa ja elämässä olevan paaaljooon pahempiakin asioita kuin kuolema ja ne myös aiheuttavat tuskaa ja ahdistusta enemmän epäoikeudenmukaisuudessaan ja vääryydessään.
Esittämäsi fraasi kuvaa hyvin sitä, miten äkkiä joku voi lähtönsä tehdä. Mutta on myös heitä, joita ei kaada ja lopeta juuri mikään maallinen myrsky.
Mitä suurta ja mahtavaa ruumiisa on... Ise olen aina ajatellut että se on vain hauras kemikaalikoktail ja herkkä menemään sekaisin ja kuihtumaan kuin kasvi. Joillakin ruumis on sitkeämpi kestämään kaikenlaista kuin toisilla... Lopulta se on Game over jokaisella. Joka väittää kuoleman jälkeen olevan jotakin, valehtelee vain itselleen. Mutta suotakoon se heille mielenrauhansa takia.
Taitaa teikäläisellä anatomiaopiskelu olla olematonta. Puhumattakaan, että et ole tainnut ikinä kuulla mielen puolen asioista mitään, saatikka hengestä, jota sieluksi toiset kutsuvat. Mutta em. tarvitaankin niitä alitajuisia voimia, mitkä "kedulta" kuuluvat uupuvan.