silloin kun olin uskossa,15 v sitten, lähipiiriini kuului kolme seurakunnissaan arvostettua uskovaa.
Pidin parhaana ystävänäni peruskoulusta tuttua ihmistä, jonka hmm...käännytin uskoon.
Hän liittyi kasteen kautta helluntaiseurakuntaan. Hän oli opiskellut psyk.sairaanhoitajaksi, ja nyt hän kävi Vivamossa sielunhoitajakurssin. Hän on ahkera kotisoluissa rukoilija.
Hyvin arvostettu uskovaisten keskuudessa.
Hän ei kuitenkaan tehnyt koskaan parannusta ns.siveyskäskyt. Hänen avioliittonsa uskovan miehen kanssa päättyi koska hän petti häntä. Monen eri miehen kanssa.
Tänä päivänä hän käy kapakoissa kuten aina ennenkin, ja miehet vaihtuu tiuhaan.
Ystävyytemme päättyi pari vuotta sitten kun hän kiinnostui miehestäni. Monet ovat sanoneet minulle että hän vain käytti minua hyväksi eikä siis ole lähimmäiseni.
Mieheni sanoi samaa, että hän vain käytti minua päästäkseen mieheni lähelle ja siltä se näytti, yksityiskohtiin menemättä.
Te-vaikka vaikutatte kovin tuomiomielisiltä välillä-ette varmaankaan kapakoissa käy saati paneskele jokaisen vastaantulijan kanssa.
Minäkin elän pyhempää elämää kuin tämä seurakunnan sielunhoitaja. En petä miestäni, en vaihda miestä kuin pipoa. En ole koskaan ollut mikään ns.helppo nakki, kuten tämä uskovainen ex-ystäväni.
Sitten oli eräs luterialaiseen kansanlähetyslahkoon kuulunut mies. Jonka ystävä on minulle täällä palstalla kirjoittanut. Minut on siis tunnistettu. Tämä oli Raamattukoulun käynyt, ja teki talkootöitä -hyvin arvostettu seurakunnassaan-siellä Raamattukoululla.
Hän ihastui äitiini ja koetti saada kunnollista äitiäni sänkyyn. Kerran kun olin jo muuttanut työsuhdeasuntoon pakoon tätä väkivaltaista uskovaista miestä-hän päätti polttaa Lasol-nimisestä aineestä myrkyt pois, ja jokin meni pieleen ja koko asuntoni syttyi palamaan ja alue evakuoitiin. Olin silloin toisella paikkakunnalla, kun tämä tapahtui.
Hän sai 400 euron sakot omaisuuteni polttamisesta ja hän oli siitä oikein hyvillään. Hän vaati että minun piti ymmärtää häntä ja hän sanoi"Armon merestä ei saa kalastaa."
Silti hän kalasteli minun syntejäni ja pui niitä kotiseurakunnassani muiden kanssa sekä äitini kanssa ja katsoi velvollisuudekseen kertoa minulle niistä suoraan-nyrkein.
Silloin tutustuin erääseen uskovaan mieheen joka työskenteli One Way Missionissa erilaisissa töissä. Uskovainen siis hänkin.
Ja rappioalkoholisti. Hän veti ns.putkia jolloin ei työssäkään kyennyt käymään, kunnes sitten taas asettui, ja taas alkoi jutut jumalasta ja saatanasta, jota hän syytti itsensä sijasta. Hän jopa näki saatanan välillä, kertomuksensa mukaan.
Minulle riitti.
Uskovaiset.
Tämä on minun kokemukseni heistä.
Ehkäpä olen ollut suhteenne väärässä. Tämä ajatus on tullut kun olen lukenut juttujanne vuosia palstalla.
Teissä on monia jotka eivät halua tehdä ns.syntiä, vaan pyrkivät tekemään parhaansa joka asiassa.
Esm.nimmari hellari, joka toimii sielunhoitajana ja kirjoittelee täällä. Ei hän juo, eikä harrasta irtosuhteita.
Sellaista minä kunnioitan ja kiitän että olette onnistuneet muokkaamaan mielipidettäni uskovista kaiken kokemani jälkeen.
Ikävä kyllä oma kokemukseni uskovista on se että hehän ovat pahempia kuin tavalliset.
En ole missään tekemisissä niiden kanssa jotka uskossa ollessani elämääni hallitsivat: se one way missiolainen, yksi hellari ja yksi kansanlähetystön jäsen.
Minun elämääni kuuluu nykyisin ihmisiä jotka ovat rehellisesti sitä mitä ovat, ilman uskonhömpötyksiä: alkoholia kuluu silloin tällöin, pettämiseenkin olla ehkä valmiita...mutta eivät saarnaa!! Mitä ex-uskovat ystäväni kehtasivat viel tehdä.
Hyviltä ihmisiltä olisin saarnan valmis ottamaankin.
Pidin parhaana ystävänäni peruskoulusta tuttua ihmistä, jonka hmm...käännytin uskoon.
Hän liittyi kasteen kautta helluntaiseurakuntaan. Hän oli opiskellut psyk.sairaanhoitajaksi, ja nyt hän kävi Vivamossa sielunhoitajakurssin. Hän on ahkera kotisoluissa rukoilija.
Hyvin arvostettu uskovaisten keskuudessa.
Hän ei kuitenkaan tehnyt koskaan parannusta ns.siveyskäskyt. Hänen avioliittonsa uskovan miehen kanssa päättyi koska hän petti häntä. Monen eri miehen kanssa.
Tänä päivänä hän käy kapakoissa kuten aina ennenkin, ja miehet vaihtuu tiuhaan.
Ystävyytemme päättyi pari vuotta sitten kun hän kiinnostui miehestäni. Monet ovat sanoneet minulle että hän vain käytti minua hyväksi eikä siis ole lähimmäiseni.
Mieheni sanoi samaa, että hän vain käytti minua päästäkseen mieheni lähelle ja siltä se näytti, yksityiskohtiin menemättä.
Te-vaikka vaikutatte kovin tuomiomielisiltä välillä-ette varmaankaan kapakoissa käy saati paneskele jokaisen vastaantulijan kanssa.
Minäkin elän pyhempää elämää kuin tämä seurakunnan sielunhoitaja. En petä miestäni, en vaihda miestä kuin pipoa. En ole koskaan ollut mikään ns.helppo nakki, kuten tämä uskovainen ex-ystäväni.
Sitten oli eräs luterialaiseen kansanlähetyslahkoon kuulunut mies. Jonka ystävä on minulle täällä palstalla kirjoittanut. Minut on siis tunnistettu. Tämä oli Raamattukoulun käynyt, ja teki talkootöitä -hyvin arvostettu seurakunnassaan-siellä Raamattukoululla.
Hän ihastui äitiini ja koetti saada kunnollista äitiäni sänkyyn. Kerran kun olin jo muuttanut työsuhdeasuntoon pakoon tätä väkivaltaista uskovaista miestä-hän päätti polttaa Lasol-nimisestä aineestä myrkyt pois, ja jokin meni pieleen ja koko asuntoni syttyi palamaan ja alue evakuoitiin. Olin silloin toisella paikkakunnalla, kun tämä tapahtui.
Hän sai 400 euron sakot omaisuuteni polttamisesta ja hän oli siitä oikein hyvillään. Hän vaati että minun piti ymmärtää häntä ja hän sanoi"Armon merestä ei saa kalastaa."
Silti hän kalasteli minun syntejäni ja pui niitä kotiseurakunnassani muiden kanssa sekä äitini kanssa ja katsoi velvollisuudekseen kertoa minulle niistä suoraan-nyrkein.
Silloin tutustuin erääseen uskovaan mieheen joka työskenteli One Way Missionissa erilaisissa töissä. Uskovainen siis hänkin.
Ja rappioalkoholisti. Hän veti ns.putkia jolloin ei työssäkään kyennyt käymään, kunnes sitten taas asettui, ja taas alkoi jutut jumalasta ja saatanasta, jota hän syytti itsensä sijasta. Hän jopa näki saatanan välillä, kertomuksensa mukaan.
Minulle riitti.
Uskovaiset.
Tämä on minun kokemukseni heistä.
Ehkäpä olen ollut suhteenne väärässä. Tämä ajatus on tullut kun olen lukenut juttujanne vuosia palstalla.
Teissä on monia jotka eivät halua tehdä ns.syntiä, vaan pyrkivät tekemään parhaansa joka asiassa.
Esm.nimmari hellari, joka toimii sielunhoitajana ja kirjoittelee täällä. Ei hän juo, eikä harrasta irtosuhteita.
Sellaista minä kunnioitan ja kiitän että olette onnistuneet muokkaamaan mielipidettäni uskovista kaiken kokemani jälkeen.
Ikävä kyllä oma kokemukseni uskovista on se että hehän ovat pahempia kuin tavalliset.
En ole missään tekemisissä niiden kanssa jotka uskossa ollessani elämääni hallitsivat: se one way missiolainen, yksi hellari ja yksi kansanlähetystön jäsen.
Minun elämääni kuuluu nykyisin ihmisiä jotka ovat rehellisesti sitä mitä ovat, ilman uskonhömpötyksiä: alkoholia kuluu silloin tällöin, pettämiseenkin olla ehkä valmiita...mutta eivät saarnaa!! Mitä ex-uskovat ystäväni kehtasivat viel tehdä.
Hyviltä ihmisiltä olisin saarnan valmis ottamaankin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinut Sarisusanna on petetty yksilöihmisten kohdalta, mutta se suhteesi Jumalaan, eikö se olisi kuitenkin tärkein?
Eräs uskova, veli- jonka perheen tunnen ja miehen nimi on Suomen kansan tietoisuudessa.
Hänestä olisi moni nimikristitty nainen ollut kiinnostunut "muutenkin". Perheellinen mies. Mutta, hän ei koskaan antautunut vaan palveli Herraa, että siksi Herra käytti häntä tässä elämäntiellä niin monen ratkaisevan valintojen edessä.
Hän on jo edesmennyt, mutta vieläkin hänen työtään jatkaa jälkipolvi.
Siksi, vaikka törmää nimikristityihin, jotka omassa kilvoituksessaan ovat horjuneet, ei pidä omaa tietään luovuttaa.
Itsellenikin, on kaikkein eniten "tarjouksia" tuotu maailmasta käsin, ennen uskoontuloakin. Ei se maailma ole "naisten" kohdalla niin pyhäkoulu enkelimäistä, että voi kehua. Ehkä sitä samaa sitten sekottuu kristillisyyteenkin, kun ja jos kilvoittelu on kovasti itsestä lähtöistä.
Siksi on pidettävä ITSE kiinni siitä, minkä omistaa. Usko aina rakentuu omaan valintaan ja siihen, että MINÄ teen oikein.
En voi mennä TOISEN uskolla eteenpäin, koska ihminen on langennut ja kenenkään sydämen asennetta ei voi panna kulmakiveksi, että siihen rakentaa.
Et sinä voi kulmakivenä pitää sitä, joka teki uskovana mitä teki ja meni maailmaan, et voi kulmakivenä pitää ONE Wayn kaveria jne.
Siksi kulmakivi seurakunnassa onkin Jeesus ja Hän puhdistaa itse morsiamensa hääjuhlaa varten.
Oletko morsian, vai katseletko sivusta niitä kuivuneita katkottuja oksia, jotka tulevat palamaan viimeisellä tuomiolla ja jätät kilvoittelusi kilvoittelematta.
Hyvä kun kirjoitit.
Meistä jokainen näkee hyvän ja pahan, sekä tietää, että rienaaja kiljuvana leijonana on ympärillä.
Mutta, matka jatkuu. Se ei jätä välille, ellei sitä itse valitse jättäytymistä.
Eikö sarisusannan suusta tule koskaan mitään hyvää?
Hedelmistään puu tunnetaan.
Miten niin? KYSYMYS kuuluu: saako uskovainen ryypätä ja harrastaa irtosuhteita?
Se on se mun hedelmä. Mitä pahaa siinä on?
Sanon että kunnioitan sellaisia uskovia jotka eivät tee niin, eikö se olekkin aika hyvä etelän hetelmä?
Kunnioitan kovasti senkaltaista mitä kirjoitit: että on uskollinen ja pyrkii tekemään hyvää, vaikka toiset siihen kaiken aikaa kannustavatkin. Siis sitä uskovaista miestä josta kerroit, ja hänenlaisiaan.
Ja mitä tulee uskoon niin vaikka ateistit sun muut pilkkaavatkin niin uskallan sanoa että hyviltä ihmisiltä olisinkin valmis saarnan ottamaan vastaan.:)
Korjaus: vaikka toiset pahaan kannustavatkin...
Tästä on näköjään poisettu toiminto"poista oma viesti."
Toivon että tästä ei ketään tunnisteta. Sareja on maailmassa tuhansia, joten luulempa että pelkoni on turha.
Sinun lisäksesi niitä muita kun ei ole olemassakaan. Olet ainoa synnitön maan päällä?
Minä puhun ajasta jolloin olin uskossa vielä. Opin että uskova saa juoda ja huorata, niinhän ne tekivät.
Saako uskova tehdä niin?
Minä en ole enää uskossa. Juon silloin tällöin, mutta miestäni en petä.
Olemme luvanneet toisillemme että vaikka me sairastuisimme niin toista ei jätetä, sairaanakaan.
Olen uskollinen kuolemaani asti. Minulla on arvoja, pilkkaa vain.
ps. myös ystävänä pyrin olemaan uskollinen. Ryhtyisitkö ystäväkseni?
Paitsi eihän tämä netti sitä mahdollista.
Niillä et silti pelastu tuomiolta, jos uskomme Raamattuun ja Jeesuksen sanoihin.
Milläs sitten sun mielestä pelastuu? Eikö hyvillä arvoilla ole sinulle merkitystä?
Vähän provo kysymys mutta mieti.