Vai molempia?
Haavoitetun männyn runkoon ilmestyy pihkaa. Ihmisen surukin on pihkaa. Se on aidoimpia tunnekokemuksia elämässä, mitä on mahdotonta teeskennellä.
Kokeeko ateisti hengellistä yhteyttä surun keskellä, vai. Puhutaanko vain menetetyn rakkauden heikentävästä vaikutuksesta immuuniteettijärjestelmään.
Aivoverkon hermoyhteyksien katoamisestä, rytmihäiriöistä, tunnottomuudesta jne.
Vanhusten nopea-aikaiset lähdöt peräjälkeen ovat yleisiä. Onko kyse syvästä sielujen yhteydestä, missä osa minuudesta lähtee toisen mukana.
Haavoitetun männyn runkoon ilmestyy pihkaa. Ihmisen surukin on pihkaa. Se on aidoimpia tunnekokemuksia elämässä, mitä on mahdotonta teeskennellä.
Kokeeko ateisti hengellistä yhteyttä surun keskellä, vai. Puhutaanko vain menetetyn rakkauden heikentävästä vaikutuksesta immuuniteettijärjestelmään.
Aivoverkon hermoyhteyksien katoamisestä, rytmihäiriöistä, tunnottomuudesta jne.
Vanhusten nopea-aikaiset lähdöt peräjälkeen ovat yleisiä. Onko kyse syvästä sielujen yhteydestä, missä osa minuudesta lähtee toisen mukana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ainakaan hengellinen kokemus. Eikä kannata ajatella että biologinenkaan, muutenhan sitä alkaa pelätä biologisia muutoksia jos suree.
Se on psykologinen ja henkinen kokemus.
Minuus ei myöskään lähde kenenkään mukana, selllaiset peräjälkeen lähtemiset on muilla tavoin selitettävissä.
Hmm. Täällä haiskahtaa yurki1000, jossa on häivähdys Neddaa.
Psykologinen kokemus jossa annos biologiaa mukana.
Eihän uskovaisen pitäisi tuntea surua ollenkaan, jos siis tarkoitetaan läheisen kuoleman tuottama tunne.
Uskovaisenhan tulisi riemuita ja olla onnellinen. Ateisti kun ei usko enää koskaan tapaavansa rakasta ihmistä suree sitä että menetti ystävän.
Toisaalta Raamatun mukaiseen piinahelvettiin uskovilla sellaisen kuolema, joka ei ole ollut Jeesuksen kertoman mukainen seuraaja tai joka ei uskovan omasta mielestä täytä niitä uskovan kriteerejä, lienee jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Taivaassaanhan heitä ei sitten enää sureta rakkaiden ikuinen kärsimys, mutta maan päällä kun se vielä painaa, niin on vaikea edes kuvitella, miten sen tuskan kanssa selviävät. Että siellä se kituu nyt sitten ikuisuuden, tuo rakas puoliso tai sisko tai lapsi.
Suru on eräs ilmiö biologisessa systeemissä.
Juu sillä tavoin. Ei se ateisti tietenkään ihan Oikea Ihminen ole, niinkuin Uskovainen, joka tuntee surun syvästi. Että varmaan miettii ateisti vain immuniteettijärjestelmää ja muuta. Voi hyvä ihminen. Mieti nyt vähän.
Yleensäkään ei ole pidetty merkillisinä niitä seikkoja, joita kunkin yksilön aivoissa tapahtuu, kun siellä on jonkinmoinen tunne.
Normaalisti ihminen ajattelesi, että erilaiset asiat voivat olla kuvannettavissa esim. ihmisen aivokemiassa. Ja ovat siksi kiinnostavaa materiaalia, jolla erilaisten tunteiden olemassaoloa voitaisiin todentaa.
Miksi sitten tutkimusta asiasta ei ole tehty? Siihen on hyvinvaikea vastata.