Mikä osoittaa Raamatun Jumalan eläväksi?
Eikö se , että luonnossa näkyvien ihmetekojen lisäksi elävä Jumala tekee parantamisihmeitä ilman määrää? Vaikka jumalattomat kuinka epäilevät ja mustamaalaavat Herran nimeä ja Jeesukseen uskovia ihmisiä, niin elävä Jumala muistaa laupeutensa ja auttaa kärsiviä ihmisiä.
Kiitos ja ylistys sinulle elävien ja kuolleitten Herra!! Että sinä niin ihmeenomaisesti pelastit tuon tuttavani syövästä. Sinä kuulit monien uskovien rukoukset!!
Tänään tuo yliopistosairaalassa syövästä puhtaaksi todettu ihminen todistaa: ”Minulle ei tarvittu tehdä leikkausta .Keskussairaalassa todetut syöpäsolut olivat hävinneet mystisesti. Kiitos Jumala että kuulit rukoukset ja teit ihmeen . Että annoit minulle lisäaikaa. Minulle on tapahtunut niin kuin parantuneelle rammalle ,josta apostoli Pietari sanoo: ”Aabrahamin ,Iisakin ja Jaakobin Jumala on kirkastanut Poikansa Jeesuksen”.
Niin . Ja tämäkin on vain yksi monista ihmeparantumisista, joiden kautta elävä Jumala kirkastaa Poikansa Jeesuksen nimen. ,ks. Ap.teot 3:13 .Esim. saarnaaja Niilo Yli-Vainion kokouksissa 70-luvun lopulla, tai tänään Pirkko Jalovaaran ja Seppo Juntusen kokouksissa Herran ihmeitä tapahtuu jatkuvasti. Nokian khra Markku Koiviston elävä Herra myös paransi ja nosti kuoleman varjon laaksosta uuteen elämään ja tehtävään.
Vaikka kaikki sairaat eivät parane ,niin eikö se ole hienoa että kaikesta ateistien ja epäuskoisten narinasta huolimatta näemme että Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.!!
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Eikö se , että luonnossa näkyvien ihmetekojen lisäksi elävä Jumala tekee parantamisihmeitä ilman määrää? Vaikka jumalattomat kuinka epäilevät ja mustamaalaavat Herran nimeä ja Jeesukseen uskovia ihmisiä, niin elävä Jumala muistaa laupeutensa ja auttaa kärsiviä ihmisiä.
Kiitos ja ylistys sinulle elävien ja kuolleitten Herra!! Että sinä niin ihmeenomaisesti pelastit tuon tuttavani syövästä. Sinä kuulit monien uskovien rukoukset!!
Tänään tuo yliopistosairaalassa syövästä puhtaaksi todettu ihminen todistaa: ”Minulle ei tarvittu tehdä leikkausta .Keskussairaalassa todetut syöpäsolut olivat hävinneet mystisesti. Kiitos Jumala että kuulit rukoukset ja teit ihmeen . Että annoit minulle lisäaikaa. Minulle on tapahtunut niin kuin parantuneelle rammalle ,josta apostoli Pietari sanoo: ”Aabrahamin ,Iisakin ja Jaakobin Jumala on kirkastanut Poikansa Jeesuksen”.
Niin . Ja tämäkin on vain yksi monista ihmeparantumisista, joiden kautta elävä Jumala kirkastaa Poikansa Jeesuksen nimen. ,ks. Ap.teot 3:13 .Esim. saarnaaja Niilo Yli-Vainion kokouksissa 70-luvun lopulla, tai tänään Pirkko Jalovaaran ja Seppo Juntusen kokouksissa Herran ihmeitä tapahtuu jatkuvasti. Nokian khra Markku Koiviston elävä Herra myös paransi ja nosti kuoleman varjon laaksosta uuteen elämään ja tehtävään.
Vaikka kaikki sairaat eivät parane ,niin eikö se ole hienoa että kaikesta ateistien ja epäuskoisten narinasta huolimatta näemme että Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.!!
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset 31
Vanhimmat
tuon vaahtoamisen. Tajuatko sinä hyvä mies, että sinä olet kaiken aikaa saatanan asialla ja kylvät tuskaa ja ahdistusta niille ihmisille, jotka EIVÄT OLE PARANTUNEET; ja joiden elämä on jatkuvaa henkisen jaksamisen ärirajoilla elämistä; ja joista sinä, Mikko, enempää kuin muutkaan hurmiohurskaat ette välitä pätkääkään.
Sinä yrität jatkuvasti ratsastaa erilaisilla kohujutuilla milloin Armista, milloin mistäkin ja tässä suhteessa olet täysin rinnastettavissa tämän maailman markkinamiehiin. Sensaatiolehtiin ym, jotka yrittävät kääriä voittoja milloin milläkin kohujutulla. Julkkisten avioeroilla ja uusilla avioliitoilla ym välittämättä pätkääkään siitä, mitä nämä jutut vaikutavat nuorison moraaliin. Ovat siis saatanan asialla. Ja niin olet sinäkin, Mikko parka. Herää hyvä mies ja nöyrry kiiruusti parannukseen.
Suosittelee Jeesuksen Kristuksen nimessä Leo Salmela evankelista Sodankylästä.
Mitä sinä höpötät Leksa?
Älä anna Perkeleen ravisuttaa lihaasi kateellisuuteen ja johtaa ajatuksiasi synnin polulle ja kuoleman tielle.Herää valvomaan ,sillä kysymys on sielusi autuudesta Leksa.
Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta mihinkään anteeksipyytämiseen silloin kun Pyhä Henki ei puhu mitään synnistä.ks. Joh. 16:8-11. Varsinkaan silloin ,kun kerron Herran antaman tehtävän ja valtakirjan oikeutuksella Jumalan suurista teoista.Sillä elävän Jeesuksen kunniaaa ja kirkkauttahan ne julistavat.Sekä muotojumalisille pakanoille että kylmenneille uskoville.
Tämä tiedoksi sinulle ja muille hengenheimolaisillesi Leksa.Ja tiedäthän sinä että Herra vahvistaa sen miehen askeleet ,jonka tie hänelle kelpaa.Et jää siitä epätietoiseksi.
Elävä Jumala kyllä rankaisee minua jos tarvetta on. Siitä ei sinun tarvitse huolta kantaa.
Koplasin tekstin tuolta toisesta keskustelunaiheesta:
"........Tosiasiat ovat tosiasioita. Eli että. Paranemiset voivat tapahtua vain tiettyyn rajaan asti ja sellaisissa sairauksissa ja vammoissa, joihin ei liity vakavia fyysisiä tai elimellisiä tekijöitä.
Puuhasin runsas vuosi sitten Sodankylään (itsekin istun tällä kertaa pyörätuolissa) invalidiyhdistyksen ja olen tämän yhdistyksen tiedotusvastaava. Tunnen monia invalideja, liikenteessä tai työtapaturmissa vammautuneita ym. joiden vamman tai sairauden laatu on sellainen, että sen kanssa on vain jaksettava elää. Esim. amputaatiot tai esim. selkäydinvauriot. (Sama koskee mainitsemaasi kohdun poistoa. Kun se on poistettu, se myös pysyy poissa)
Omakohtaisella henkisellä vahvuudella ja mielialalla on ratkaiseva merkitys yleiselle kunnolle ja liikuntakyvyn edes osittaiselle palautumiselle ja säilymiselle ja ainakin minua korppii tosissaan Mikon kaltaiset vouhottajat, jotka vouhottaa joistain yksittäisistä muka ihmeparantumisista, kun taas niille tuhansille ja taas tuhansille, jotka joutuvat lopun ikäänsä vammojensa tai sairaudensa kanssa elämään, Mikolla enempää kuin muillakaan hurmiohurskailla tai super autuailla ei ole mitään annettavaa. Ei ainuttakaan rohkaisun sanaa, ei minkäänlaista henkistä tukea tai virvoitusta ei käydä katsomassa ja jos kylillä näkevät, niin nokka pystyssä ohi kävelevät. Ainakin täällä Sodankylässä. Joten jotain on kristillisyydessämme pielessä ja pahasti........"
Ehkä olet katkeroitunut kun kaikki eivät parane.
Mutta muistatko raamatusta että Jeesus ei parantanut ja tehnyt kaikkinaisia ihmeitä heidän epäuskonsa takia.
On totta että kaikki eivät parane, mutta ollaan kiitollisia että syövästä ja monesta muusta ihmisiä on parantanut. Itse näin kuinka nuori nainen jonka käsi oli kantositeessä parantui
kokouksen aikana. Hän oli menossa kuulemaan
voiko asialle tehdä mitään (Tampereelle) tuli pohjoisita. Hänellä oli erittäin vaikea sairaus
jonka johdosta häne kätensä ei toiminut. Hän kertoi kuinka hän näki kuinka Jeesuksen veri valui hänen päällensä ja hän sai terveyden.
Olin itse tuon todistaja. Itseltäni Jeesus paransi rukouksen yhteydessä vaikean olkapää kipuni kerrasta. On minullakin sairauksia joista en ole parantunut, muttta eräänä päivänä ei saírautta tunneta ja silloin meillä on taivaassa
riemun päivä. Monet eivät halua edes kuulla Jeesuksesta kun eivät usko siihen, miksi Jeesuksen tarvitsisi heidät parantaa kun eivät usko parantajaansa. Kysyn vaan?
Mikko. Väitteesi osoittaa sinun olevan sairas. Mene pois.tee bisneksiäsi muualla, älä hyväksikäytä uskovia ja kuolleita ja sairaita. Ole kerrankin mies.
vähän outoja.
Mene Skepsiksen tilaisuuteen ja saat 20000mk jokaisesta ihmeparantumisesta.Mene hyvä ihminen.Vai eikö onnistukaan valvotuissa olosuhteissa.
""........Tosiasiat ovat tosiasioita. Eli että. Paranemiset voivat tapahtua vain tiettyyn rajaan asti ja sellaisissa sairauksissa ja vammoissa, joihin ei liity vakavia fyysisiä tai elimellisiä tekijöitä."
asetat Jumalalle sen rajan?
komenneta mihinkään valvottuihin olosuhteisiin tekemään parannusihmeitään.
Tuuli puhaltaa missä se tahtoo!!
Kohdaltani kysymys ei ole katkeruudesta vaan ennenkaikkea tosiasioiden rehellisestä tunnustamisesta ja enennkaikea ihmisten henkisten tarpeiden tiedostamisesta ja niihin haasteisiin vastaamisesta. Tämän lisäksi voin kertoa, että minulla on kokemuksia uskonelämän alueilta ja uskovaisista vuosikymmenien ajalta. Kokemuksista, joissa ei olla parannuttu kuin myös kokemuksia niistä, jotka ovat henkisesti voittaneet ja selviytyneet.
Jo 10-vuotiaana poikasena tein pienessä metsämökissämme kaikessa hiljaisuudessa täyttä totta Jumalan edessä ja koin valtavan hyvänolontunteen, jota kesti monta päivää, mutta hiipui kun ei ollut ainuttakaan uskovaista nuorta lähiseudulla.
Syksyllä 1975 hakeuduin helluntaiherätyksen piiriin Sodankylässä. Pian tämän jälkeen Sodankylän terveyskeskuksessa oli keski-ikäinen keuhkosyöpää sairastava mieshenkilö, joka oli tehnyt uskonratkaisun; ja jonka puolesta rukoiltiin pitkiä aikoja hyvin massiivisesti. Mutta. Ainut tulos oli, että potilas kuoli.
Kymmenen vuotta myöhemmin, juhannusviikolla 1987 lähetettiin Oulusta eräs kaveri kotiin. Oli lerikattu, puoli metriä ohutsuolta pois, mutta etäispesäkkeet maksassa ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Lääkärit, omaiset, jopa usovainen sairanhoitajasisko asennoitui niin, että se on menoa nyt ja ymmärrettävää on, että kaverin saat olivat hiljaiset ja harvat kun hän minulle soitti. Mutta. Me otettiin otettiin elämän ja kuoleman voittajan asenteet ja tulos oli, että kaveri nousi henkisesti oman sairautensa yläpuolelle ja alkoi katsomaa sairauttaan ja jopa kuolemaa voittajan silmin ja kaveri elää tänäkin päivänä.
Olin viimevuoden toukokuussa Rovaniemellä Invalidiliiton koulutustilaisuudessa, jossa oli myös eräs keski-ikäinen kaveri, jonka molemmat jalat oli amputoitu polven yläpuolelta. Joten siinä on haastetta kerrakseen sinun Jumalallesi. Kerro minullekin sitten kun tälle kaverille on kasvanut uudet jalat. EIKÖ NIIN?
Eli. "PUHUN TOTUUDEN JA TOIMEN SANOJA".
että Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa?
Kenen kirjoitukseen Leo,viittasit lainauksessasi?
Ei tuo ainakaan minun tekstiäni ole. Enkä varmasti ole kohdunpoiston asiantuntija.
Ensiksi. Olisi kovin toivottavaa Leo ,että pitäisit jotenkin mielessäsi kaksi asiaa. Katkeruudestasi huolimatta. Minä en ole syypää sinun pyörätuoli-istuntoosi missään määrin . Ja omissa sairauksissani on tarpeeksi kestämistä. Toki ymmärrän että sairautesi aiheuttaa sinulle kärsimystä ; ilmeisesti olet vanhurskaan Jobin seuraaja tällä haavaa elämässäsi.
Tiedäthän että Job myös syytti Jumalaa väärämieliseksi kiduttajaksi. Eikä Jobin tärkeilevät ystävät, jotka pitivät patriarkan kärsimystä synnin seurauksena, tuoneet miehelle juuri muuta kuin lisää ahdistusta. Siksi Job valitti : ”Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?”Job.19:22
Olet varmaan Leo kysynyt Herran apua ahdistukseesi, ja voin vain toivoa että olisit saanut /ja saat tyydyttävän vastauksen kysymyksiisi. Saihan Jobkin pitkän vastauksen (38-42) naristuaan aikansa. Sellaisia me olemme. Kenelle muullekaan valittaisimme kuin salatulle Jumalalle? Ihmisistä kun ei ole juurikaan apua jos mennään tarpeeksi syvälle syövereihin. Tiedänhän sen omasta kokemuksesta.
Toiseksi. Eikö Jumala saisi tehdä toisille sairaille parantumisihmeitä ,koska sinä Leo nyt kärsit sairaana?
Se, että monet kärsivät, ei suinkaan tee tyhjäksi sitä etteikö laupeuden Jumala muistaisi heitäkin. Herra antaa uuden voiman. Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän ja sitoo heidän haavansa.
Jeesuksen parantaman ,syntymästään sokean miehen kohdalla toteutui ihmeparantuminen ja Herran sana … ”Jumalan tekojen piti tulla hänessä julki”, ks Joh. 9: 3.
Niin on tänäänkin.
Me emme tiedä miksi joku paranee ja joku ei
se on Jumalan asia, joskus paraneminen on välitöntä ja joskus ei koskaan. Itse ole saanut
kokea paranemisen. Sitä kun en itse voinut tehdä.
Joskus Jumala puhuu sairauden kautta ihmistä tekemään tilivälit kuntoon Hänen kanssaan, kun
ihminen ei muuten nöyrry. Jumala kyllä tietää
jokaisen mikä konsti meidät saa pyytämään Häneltä apua. Jotkut eivät nörry silloinkaan. He kulkevat etsikkoajan ohitse. Sanoohan Jumala sanassaan, muista luojaasi nuoruudessa ettei pahat päiväsi pääse yllättämään.
Miksi Jumalan pitäisi parantaa vaikka hän ei edes usko Häneen? Teot kyllä saavat joskus ihmiset
uskomaan, mutta uskovatko ihmiset enää mihinkään
paitsi kännykkään, telkkariin, tietokoneeseen,
ym. maallisiin vekottimiin, siinä on meidän jumalamme, me vietämme aikamme näiden parissa,
emmekä suinkaan Jeesuksen edessä.
Miksei Jumalaa koskaan löydy?????
Sitä kaikkivaltiasta ja kaikkivoipaa Jumalaa tämä maailma, ja myös minä, tarvitsisi jatkuvasti panemaan asioita järjestykseen. Hoitamaan ja parantamaan sairauksia, hankkimaan oikeutta vääryyttäkärsineille ym. ym. mutta kun tällaista Jumalaa ei ole. On vain universaalinen Henki, joka Henkenä ei voi tehdä yhtään mitään ellei hänen palveluksessaan ole ihmisiä, joiten kautta hän toimisi. Ja nyt kun uskovaiset ovat mitä ovat, niin Jumala on voimaton. JUMALALTA PUUTTUVAT TODELLISET PALVELIJAT. (Katso Jesaja 42 luku.)
Minä nimenomaan olen muistanut luojaani nuoruudessani. Jo joskus 10-vuotiaana poikasena tein ensikertaa todellista parannusta synneistäni ja tätä kipuilua Jumalan puoleen on riittänyt jo kohta 50 vuotta. (Katso http://www.aretalogia.com/spiritus/spiritus.htm )
Juhannusaattona 1983 olin raamattukoulun käynyt ja kätten päällepanemisen kautta siunattu evankelista. Olin uhrannut koko elämäni Jumalan käyttöön. pidin sivukyläkokouksia, tein nuorisotyötä Sodankylän öisillä kadulla ja turvasin sinä juhannusaattona täydellisesti Jumalaan. Luotin siihen, että Jumala vajelee niin, ettei hiuskavakaan päästäni katkea. Ja kas kummaa. Seuraavana päivänä tulin taujihini Lapin keskussairaalassa. Oli tapahtunut kolari, minulta niskat poikki, pää pois paikaltaan ja kaulan alapuolinen täydellinen halvautuminen ym. ym.
Mitäpä sanot tällaisesta Jumalan varjeluksesta?
"On vain universaalinen Henki, joka Henkenä ei voi tehdä yhtään mitään ellei hänen palveluksessaan ole ihmisiä, joiten kautta hän toimisi"
katkeruutesi onnettomuutesi johdosta.
Eihän tuota kukaan omalle kohdalleen toivo ja tuossa tilanteessa pää on varmaan täynnä kysymyksiä enemmän kuin sinne itse asiassa mahtuu.
Edellä oleva kommenttisi kuitenkin osoittaa, että olet tietyiltä osin mennyt TÄYSIN HAKOTEILLE. En tiedä johtuuko hypnoosin harrastuksestasi vai mistä.
Sanot edellä, että Jumala ei voi tehdä yhtikäs mitään ilman ihmisten apua!!!
Mietihän vähän mitä tuli sanottua.
Paljonko ihmisten apua tarvittiin vaikkapa Lasaruksen herättämisessä kuolleista?
".........Elettiin syyskuuta 1985. Tapahtuneesta autokolaristani oli kulunut jo yli kaksi vuotta ja vaikka kuntoutumista tapahtui kaiken aikaa, olin vielä pyörätuolikaveri ja tämän lisäksi oli tapahtunut se, mikä näissä vammautumisissa on kaikkein vaikeinta. Eli tapahtunut raju liikenneonnettomuus oli menettänyt mielenkiintonsa tuoreempien puheenaiheiden tieltä ja samalla minusta oli tullut kakkien unohtama ja hylkäämä "kaatopaikkatavara", kuin unohdettu huonekaluromu jossain kamarin loukossa. Päivät ja viikot kuluivat ja kukaan ei fysioterapeuttia lukuunottamatta pitänyt enää minkäänlaista yhteyttä.
Eräänä sunnuntai-iltana päätin lähteä kärräämään pyörätuolillani Sodankylän keskustaan siinä toivossa, että tapaisin edes yhden ihmisen. Niinpä vaimoni vei minut autolla keskustaan, johon jäin pyörätuoleineni. Ilta oli lämmin ja kaunis kun auringon viimeiset säteet painuivat horisontin taakse. Istuin pitkän tovin ja seurasin jatkuvaa autonhurinaa kun nuoret ajoivat samaa rataa yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ainuttakaan tuttua en tavannut. Lopulta minulle tuli sellainen tunne kuin istuisin yksin autiolla rautatieasemalla, josta kaikki junat ovat lähteneet ja kaikki matkustaneet lopullisesti pois. Minut valtasi valtavan syvä suru ja niin lähdin kärräämään pientä sivukatua Kitisen rantaa kohden. Täysi kuu paistoi joen takana kohoavan tumman Kommattivaaran yllä ja rakensi sillan Kitisen virrankalvolle. Siinä muistui mieleeni monet kuutamoiset illat, jolloin lapsuudessani olin onkinut ahvenia siskoni tai veljieni kanssa. Siinä muistui mieleni monet kuutamoiset illat hanhimailla ja monet kuutamoiset illat erämaissa rakotulilla ja havuvuoteella; ja jotka nyt olivat auttamatta jääneet taakse. Nyt siinä tilanteessa tajusin ensimmäisen kerran kuinka valtava arvo ihmisen terveys on ja kuinka paljon olin menettänyt. Tämän tajuaminen oli minulle niin järkyttävää, että kärräsin erään liikkeen nurkan taakse ja kirkkaan tähtitaivaan loisteesa itkin hillitöntä itkua pitkän tovin, kunnes lähestyi aika, jolloin vaimoni tulee hakemaan minut kotiin ja niin ryhdistäydyin.
"Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa ja kaikki sinun vesilaineesi käyvät minun ylitseni", sanotaan Psalmien Kirjassa.
Seuraavana aamuna, niin pian kuin lapsista pienimmät menivät päiväkotiin, isommat kouluun ja vaimoni opettajaksi ja talo hiljeni, makasin sängyssäni, itkin ja piehtaroin sekä rukoilin itselleni kuolemaa: "Oi Herra! Ota minut pois täältä! Oi Herra! Anna minun kuolla". Tätä rukousta rukoilin tunnista toiseen niin syvältä sydämestäni kuin pystyin. Välillä join termospullosta kahvia ja taas itkin, piehtaroin ja huusin itselleni kuolemaa aina siihen asti kuin kotiväkeni iltapäivällä kotiutui. Seuraavana aamuna, niin pian kuin talo hiljeni, taas toistui sama. Itkin ja huusin Jumalalta itselleni kuolemaa aina keskipäivälle asti kunnes koin merkillisen kokemuksen:
Oli kuin joku merkillinen lämmin virta olisi käynyt läpi ruumiini ja oli kuin joku olisi sisälläni sanonut: "Kuule poikani! Ei sinua vielä pois oteta. Sinua tarvitaan vielä". Tämän jälkeen minun tuli valtavan kevyt ja hyvä olla moneksi päiväksi. Kun vielä samana päivänä joku vanhempi naishenkilö soitti Ivalosta ja kyseli toimittamaani lehteä, tämä oli kuin Jumalan vahvistus sille kokemukselle jonka olin kokenut.
Näitä samantyyppisiä Jumalan koskien syviä pauhuja oli niihin aikoihin useitakin. Niin monet kerrat yritin viestiä niin uskovaisille kuin muillekin, että kävisivät edes kahvikupillisen seuranani ryyppäämässä, ettei minun tarvitsisi kokea olevani kaikkien hylkäämä kaatopaikkatavara. Ja jos niihin aikoihin olisi käynyt joku vaikka vain hiljaa istumassa vuoteeni vierellä pyyteettömästä sydämestä, niin tämä joku olisi ollut minulle yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei ketään. Usein rukoilin pitkiä aikoja, jopa viikkoja, että Jumala lähettäisi jonkun. mutta ei ketään ja on sanottava, että niinä vuosina meni uskoni uskovaisiin: "Olkoon missä lystäävät ja pysyköön siellä. Mutta ennen kuin menevät mihinkään muualle, niin menköön itseensä". Kaiketi odottivat, että minä hädässäni alkaisin ryömimään heidän edessään ja näin yrittäisin "ostaa" heiltä jotain. Vaan kun Leksa ei ryömi vastoin totuutta Jumalan mielikarvaudeksi. Ennemmin vaikka kuolen. Ja onneksi on hypnoosi.
Lokakuussa 1990 istuin autossani entisen kotikyläni, Vuojärven, vanhalla maantiellä ja katselin edessäni avautuvaa maisemaa. Horisontissa kohoavaa Vuovaaraa sekä sen takana vieläkin korkeammalle kohoavaa Luostotunturia. Nämä maisemat olivat nuoruuteni "pyhiä metsästysmaita", minun pyhäkköni ja temppelini, jossa olin nuoruuteni parhaat vuodet samoillut ja löytänyt siellä omat henkiset ulottuvuuteni ja henkiset voimavarani. Nyt näitä maisemia katsellessani ajatukset palautuivat nuoruuteeni. Eränkäyntiin, rautaiseen henkiseen ja fyysiseen kuntooni sekä myös nuoruuteni hypnoosiopintoihini, jotka olivat huipentuneet pariin yleisöesitykseen kotikyläni maamiesseuran talolla. Nyt näitä aikoja muistellessani olisi kuin joku olisi taas sisälläni sanonut: "Kuule poikani! Ala vetämään hypnoosikurssia ja opettamaan hypnoosia ihmisille".
Tämä sisäinen kehotus oli kuin suoranainen Jumalan vastaus siihen huolestuttavaan tilanteeseen, jossa olin jo pitemmän aikaa ollut. Edessä oli taas pitkä ja pimeä talvi pakkasineen ja minua huolestutti se, että jos tulee kova pakkastalvi enkä pääse liikenteeseen ja ihmisten ilmoille, saattaa olla, että en kovin pitkää "kotiarestia" enää kestä ja tähän huoleeni olin jo pitkään huokaillut Jumalalta ratkaisua ja nyt tämä ratkaisu tuli aivan yllättävältä suunnalta - hypnoosikurssista.
Pohdin pitkän tovin tätä ajatusta ja miten tulisin tällaisesta kurssitoiminnasta selviytymään. Varsinkin, kun oli kulunut jo liki parikymmentä vuotta siitä kun olin viimeksi ollut hypnoosin kanssa tekemisissä ja niin parin viikon "Jaakopin painin" jälkeen päätin, että se ei paljon viekkään jos ei mitään tuokkaan ja niin pistin Lapin Kansaan asiaa koskevan ilmoituksen ja reaktiot olivat yllättävät.
Sinä aamuna, jona kyseisen hypnoosikurssi-ilmoituksen sisältänyt Lapin Kansa jaettiin, puhelin soi jo ennen kahdeksaa ja sen päivän aikana monet soittivat ja kyselivät tästä kurssista, aina Yleisradiota myöten ja niin syntyi pieni tiimi asian tiimoilta. Sen talven aikana kirjoitin yli 80-sivua hypnoosikurssiaineistoa ja käsikirjoituksen pariinkin pieneen kirjaseen ja kokonaisuutena se talvi oli yksi elämäni parhaimpia.
Mutta heräsivät myös Sodankylän uskovaiset. Tämän hypnoosikurssi-ilmoituksen jälkeen sain monia nimettömiä ja tuomitsevia kirjeitä ja viestejä paikallisilta helluntailaisilta ja täytyy sanoa: "Voi raukkoja". Monta vuotta olin rukoilemalla rukoillut ja etsinyt yhteyksiä mm. uskovaisiin, mutta turhaan. Kaikki olivat tyhjää täynnä eikä toivoakaan paremmasta tulevaisuudesta ja nyt kun Jumala oli opastanut minut uusille ja yllättäville urille, niin nyt heille tuli hätä. Tulee mieleen Jeesuksen sanat: "Itse he eivät sisälle mene eivätkä sallisi meneväisten mennä"...."
http://www.aretalogia.com/hypnos.html
Minä pystyn kohtalaisen hyvin kuvittelemaan tilannettasi.
Olen itse käynyt läpi maanpäällisen helvetin liikenneonnettomuuden, monien leikkauksien sekä todella rankkojen särkyjen kautta.
En lähde tässä kertomaan omaa Via Dolorosaani niin tarkkaan kuin sinä.
Ajoittain oli todella rankkaa, mutta yritin riippua kiinni Jumalassa ja kyllä sitten aikanaan helpotti jossain määrin.
Olen suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin sinä.
Sinä Leksa kuitenkin peilaat ihmisten huonoa käytöstä Jumalan niskaan. Onko se oikein?
Ihmiset ovat todella raadollisia ja helposti käy kuten kuvasit, että ihmiset unohtavat sinut juuri silloin kuin eniten heitä tarvitsisit.
Et myöskään vastannut siihen, kun sanoin sinun olevan pahasti hakoteillä, kun sanot että Jumala ei voi tehdä mitään ilman ihmisten apua.
Samoin jätit kommentoimatta tapauksen Lasarus.
Ensinnäkin.
Niin kuin olen monissa yhteyksissä korostanut sitä, että Jumala on Henki ja tämä rajoittaa Jumalan toiminnan riippuvaiseksi ihmisistä ja heidän halustaan palvella Jumalaa palvelemalla lähimäisiään, maatansa ja kansaansa. Ihmisille on puhuttava ihmisten kieltä, ihmistä on kuunneltava ihmisten korvilla, ihmistä on ymmärrettävä ihmisten sydämellä (Jesaja 50:4) Samoin Jumala tarvitsee palvelukseensa niitä käsiä ja jakoja, jotka voivat olle kädettömän kätenä ja jalattoman jalkoina tässä ajassa ja tämän sukupolven keskellä. Niin kuin oli esim. Fransiskus Assisilainen omana aikanan.
Nyt nämä todelliset jumalan palvelijat puuttuvat lähes totaalisesti nykyisen kristillisyyden keskeltä ja niinpä "hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin luullahan, ken tahtoo kärsivää auttaa" laulun sanat ovat ajankohtaisia juuri nyt. JUMALA ON VOIMATON SEN VUOKSI, ETTÄ HÄNELTÄ PUUTTUU PALVELIJAT.
Hebr. 9 luku
14. kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
Mitä taas siihen Lasaruksen tapaukseen tai muihin Raamatun ajan ihmeisiin ja tunnustekoihin tulee, niin kautta raamatun, vanhan liiton profeetoista aina uuden liiton apostoleihin ja evankelistoihin asti Jumala on toiminut ihmisten kautta. Jeesus oli oman aikansa rakentajan poika, ihminen ihmisten keskellä, ja Jumala oli hänessä ja toimi hänen kauttaan. Sittemmin Jumala oli Pietarissa, Paavalissa, Filippuksessa ym. ja aina siellä, missä jotain tapahtui, oli joku apostoleista tai evankelistoista paikalla. Esim. siinä vaiseessa kun Tabita kuoli, lähetettiin hakemaan Pietari Joppesta paikalle (Ap.t 9:36)ja Pietarin toimesta Tabita virkosi eloon.
Samaa pitäisi olla tänäkin päivänä. Eli nykyisen kristillisyydessämme esiintyvän pelkän rukousmentaliteetin ja käännyttämisen sijasta pitäisi panostaa enemmän käytännön tekoihin ja sellaiseen toimintaan, jossa otetaan todellista vastuuta lähimmäisten selviytymisestä ja jaksamisesta. Eli tekemään niitä tekoja, joita kaikki todelliset Jumalan palvelijat ovat kautta aikain tehneet. Vaikeissa sairauksissa ja vammautumisissa emme voi taata heidän paranemistaan, mutta voimme auttaa heitä selviytymään ja henkisesti jaksamaan siinä tilanteessa, jossa he päivittäin elävät.
naisella oli jolla oli käsi paketissa, ja joka parani? Kerro Tuulia se, kerro myös tunsitko tämän naisen henk.koht.?
Minäkin olin ollut jo nuoruudesta saakka uskossa ja muistanut Luojaani nuoruudessa. Kuitenkin Jumala salli myöhemmin minulle hirveitä vastoinkäymisiä mm. oma krooninen sairaus (haavainen paksusuoli). Viimeisin ja tähän asti minusta itsestäni vaikein ja kamalin omalla kohdallani on tämä lapsettomuus, kun vaimoltani postettiin syövän takia kohtu runsaat 2 vuotta sitten, eikä adoptiokaan onnistu, koska sos. viranomaisten mielestä emme ole tarpeeksi "täydellisiä".
Joten ymmärrän oikein hyvin sinua Lesksa. Mutta miten uskosi on yleensä kestänyt kokemasi onnettomuuden jälkeen? Kävin joillakin laatimillasi sivuillasi ja ne oli minusta hyviä. Olisi jopa kiva vaihtaa mielipiteitä henk.koht. kanssasi sähköpostitse.
Vaikeuteni ei ole koko aikana ollut tämä kolari ja sitä seuranut pysyvä vammautuminen. Suurin vaikeuteni on siinä, että kun ihminen menettää pysyvästi terveytensä, hänestä tulee kaikkein hylkäämä kaatopaikkatavara - arvoton roska - jolla ei ole mitään ihmisarvoa, ei ihmisoikeuksia enempää kuin muitakaan oikeuksia. Jatkuva henkisen jaksamisen äärirajoilla olemista ja yksinäisyyttä yksinäisyyden perään. Nytkin tilanteeni on se, että olen viikot samojen seinien sisällä ja kerran vikossa kotonani käyvä fysioterapeutti on ainut yhteys kotini seinien ulkopuolelle. Ja merkillisintä tässä on se, että uskovaisina esiintyvät ovat olleet pahimpia verikoiria, mitä koskaan olen nähnyt tai kuullut. Uskoni Jumalaan on kestänyt joten kuten, mutta uskoni uskovaisiin olen menettänyt aikapäiviä sitten ja ainakaan nämä Mikon hillumiset eivät sitä uskoa palauta.
Mutta mailataan
[email protected]
Aamen. Kyllä Jumala on voimallinen
???????????????
En muista ihan tarkalleen diagnoosia, kyseessä
oli kuitenkin parantumaton sairaus, hän oli menossa keskustelemaan Tampereelle mitä on enää tehtävissä. Käsi ei toiminut, joten aviopuoliso puki hänet ja laittoi jopa naiselliset killuttimet
ranteeseen. Mies tuli eteen vaimonsa kanssa
kertomaan minkälainen lähtö heillä oli aamulla.
Vaimo tunsi että hänen on pakko mennä kyseiseen
tilaisuuteen että Jumala koskettaa häntä.
En henkilökohtaisesti tunne heitä mutta minulla
on kyllä näkö vielä tallella. Kun hän ilmoitti
parantumisestansa, saarnaaja siunasi tuota naista
ja Jumalan voimasta hän lepäili lattialla tovin.
Ja iloitsi heiluttelemalla käsiään edestakaisin.
Oma olkapääni kun oli tosi kivulias, nukkuminen
oli hankalaa sen kovan säryn takia, uskova veli
laittoi käden olkapääni päälle ja rukoili ja se parantui,
huomasin vasta kotona että kipua ei enää ollutkaan, särkylääkkeet eivät tuohon kipuun auttaneet. Eräs asiakkaani sormi oli vääntynyt
laskin käteni sen päälle ja se oikesi hetkessä,
tuo ihminen sanoi minulle, että laitoitko siihen
jotain kylmää kun se siltä tuntui.
Erään metsurin selkä oli todella kipeä, rukoilimme sen puolesta ja tuosta hetkestä sairaus alkoi paranemaan, hän tuli luoksemme ja kertoi muutoksesta. Yhden rouvan puolesta rukoilin kun hänen kävelynsä oli erittäin kivuliasta, (kuuluu seurakuntamme), lääkkeet eivät olleet enää auttaneet ja hän pyysi että voitaisiinko rukoilla sen puolesta. Hän parantui
täysin tuosta kivusta kerralla. On monta muuta
mistä Jumala on parantanut. Olen itse ollut
näkemässä. Kun olen rukoillut. Mutta on niitäkin jotka eivät aina parane, Jumala tietää nekin asiat. Itselläni on yksi kiusallinen vaiva, jonka puolesta on rukoiltu, mutta olen huomannut että se vaiva pitää minut lähellä Jeesusta, tulee mieleen Paavalin pistin lihassa joka ei lähtenyt hänestä, Jeesus vain totesi että minun armossani on kylliksi.
Olen itse eri mieltä, silloin kun minä huusin Jumalaani hän vastasi, minun täytyi tehdä parannus, se seuraamus oli kun huusin Häntä,
Kiitos Jeesukselle, olen nyt ollut jo monta vuotta
Jeesukseen uskova. Ihmeitä ja merkkejä on tapahtunut perhekunnassani. Olen monesti todistanut näillä palstoilla. Kehoitan sinuakin,
etsi sydämestäsi ja kolkuta, Jeesus haluaa niitä jotka totisella sydämellä etsivät häntä.
Sori että olet joutunut tuohon tilanteeseen,
on varmasti vaikea ymmärtää miksi olet siinä
tilanteessa kuin olet. Uskovaisinakaan emme
elämämme päiviä tiedä ovatko ne omasta mielestämme
hyviä vaiko pahjoja, Jumala yksin tietää mikä meille on parasta. Onneksi sinulla ajatus pelaa,
ehkä Jumala on kutsunut sinut eri tehtävään, jos tuo evankelista ei ollut Jumalan mieleinen asia.
Hänellä on sinua varten varattu paljon enempi.
Esirukoilijoita Jumala tarvitsee todella paljon,
Sain aamuyöstä tekstin tällaisen, ehkä se oli sinulle tarkoitettu, etsikää elon Herraa sillä
työntekijöitä on vähän. Työntekijöitä tarvitaan
todella nyt Entistä enempi, sillä aikakautemme
on on pimentymässä, Siunattua aamua sinulle rakas veljeni Herrassa ja Anteeksi jos loukkasin sinua
tuolla edellisellä kommentillani, en ehkä ajatellut tarkkaan mitä kirjoitit, kohdistin vain katseeni, että kuitenkin olet elävien kirjoissa,
kmuutenhan Jumala olisi ottanut sinut jo pois,
jos hän olisi nähnyt että sinulla ei täällä ole
enää mitään tekemistä. Moi
Eräs näkökohta asiaan löytyy Jesaja 42 luvusta.
13. Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
14. Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo -
15. niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.