Usein kristinuskossa puhutaan parannuksenteosta. Se kuuluu keskeisesti evankeliumiin.
sanotaanhan, että tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Mitä se siis tarkoittaa? Onko se tapojen tekojen parantamista, saavutettujen urheilutulosten parantamista vai mitä?
Onko parannuksenteko on piiskausta aina parempiin, ja parempiin suorituksiin?
No, ei suinkaan. Vaan sitä, kun ihminen elää maailmassa ja ajattelee maailman ihmisen tavoin, hän muuttaa mielensä. Evankeliumin Sana vaikuttaa niin, että hän alkaa ajattelemaan toisin, ja hänelle tulee tahto elääkin toisin kuin on aikaisemmin elänyt. Mielestäni sitä on parannuksenteko. Miten te tämän asian näette?
Mt 3:2: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." (Teidän täytyy muuttaa sydämenne ja mielenne - engl. Phillipsin käännös)
"mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Lk: 13:3
sanotaanhan, että tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Mitä se siis tarkoittaa? Onko se tapojen tekojen parantamista, saavutettujen urheilutulosten parantamista vai mitä?
Onko parannuksenteko on piiskausta aina parempiin, ja parempiin suorituksiin?
No, ei suinkaan. Vaan sitä, kun ihminen elää maailmassa ja ajattelee maailman ihmisen tavoin, hän muuttaa mielensä. Evankeliumin Sana vaikuttaa niin, että hän alkaa ajattelemaan toisin, ja hänelle tulee tahto elääkin toisin kuin on aikaisemmin elänyt. Mielestäni sitä on parannuksenteko. Miten te tämän asian näette?
Mt 3:2: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." (Teidän täytyy muuttaa sydämenne ja mielenne - engl. Phillipsin käännös)
"mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Lk: 13:3
Vastaukset 24
Vanhimmat
no mikä on ettei mode ole vielä tullut nuhtelemaan toistoista ja riidan konekylvöstä ja jostain vielä?
Koska ei ole mitään aihetta siihen. Evita kirjoittaa sääntöjen mukaisesti.
Ai säännöt ovatkin tärkeämmät kuin itse asia, ok !
Minusta parannuksen teko tarkoittaa että elää parempaa elämää kuin ennen, siis esim lopettaa jonkin huonon asian tyyliin varastamisen tai valehtelun tai riitelyn tai liiallisen bilettämisen tai saamattomuuden. Siis voi olla tietty mikä vain muukin mikä häiritsee omaa tai muiden elämää, se voi olla iso tai pieni asia. Oikeastaan ajattelen että syntiä ovat vain jotkut isommat asiat mutta pieniäkin asioita voi korjata vaikka ne ei olekaan syntiä. Mutta siis vastasin tähän oikeastaan siksi kun on yksi asia mikä vaivaa minua, enkä voi kertoa sitä kenellekään enkä tietty voi tähänkään kirjoittaa mutta ajattelin kysyä mitä muut tekisivät vastaavassa tilanteessa kun täällä on vain vieraita ihmisiä eli viime kesänä sattui yksi juttu ihan suunnittelematta siis impulsiivisesti, siinä oli minä ja yksi toinen ihminen ja kukaan muu ei nähnyt sitä, ei se mitään rikollista varsinaisesti ollut mutta ei kyllä ihan laillistakaan varmaan ja minua alkoi jälkeenpäin vaivaamaan se juttu. Siis minä tein jotakin väärää ei se toinen niinkään mutta se yllytti kyllä tekemään, mutta syy oli tietty minun kun jokainen vastaa omista tekemisistään. Tai oli se toinenkin mukana mutta ei se ollut samalla väärä teko. Ja siis pakotin sen vannomaan ettei kerro koskaan kenellekään eikä se muutenkaan kehtaisi kertoa eikä sitä kukaan uskoisikaan varmaan. Siitä on puhuttu ainakin kymmenen kertaa mutta en saa sitä täysin pois mielestäni, siis en mitenkään koko ajan sitä ajattele mutta aina välillä se tulee mieleen. Siis se oli vain yksi kerta ei mikään toistuva asia. En tiedä tajuaako tätä juttua kukaan kun on sekava kirjoitus mutta pointti on että mitä tekisitte jos olisi joku vastaava juttu joka olisi pakko salata mutta se vaivaisi eikä sille enää voisi mitään? Ja toivottavasti tähän ei kukaan vastaa mitään asiatonta kun kirjoitin tämän ihan tosissani.
Minusta parhaiten Se asia tulee selvitettyä pois päiväjärjestyksestä, kun tunnustaa rikkomuksensa,pyytää anteeksi korvaa sen jotenkin sille, ketä vastaan on rikottu, jos sen voi korvata. Silloin sinä siirrät vastuun tapahtumista sille toiselle osapuolelle. Joko hän antaa anteeksi tai ei, mutta ainakin sinä olet tehnyt asiassa voitavasi, pääset syyllisyyden taakasta ja saat armon.
Siis tuli lausevirhe kun kirjoitin niin nopeasti eli siinä oli toinenkin mukana mutta se ei ollut samalla tavalla väärä teko kuin sen minun. Mutta siis jos joku luterilainen voisi kommentoida tai vaikka muutkin kristityt tietty.
Kiitos kun vastaat, se ei ollut siis rikkomus ketään ihmistä vastaan eikä siinä tehty mitään pahaa kenellekään mutta ongelma on että minusta se oli syntiä ja olisi takuulla kaikkien muidenkin mielestä jos joku sen tietäisi. Eikä sitä voi millään korvatakaan. Se oli siis yksi sellainen impulsiivinen teko joka ei kohdistunut keneenkään ihmiseen eikä siinä mitään materiaalistakaan vahinkoa tullut. Vaikea selittää kun en voi kertoa sitä asiaa. Mutta keneltä voin pyytää anteeksi kun se ei kohdistunut keneenkään?
Sinä voit viedä asiasi ristin juurelle. Jeesus on sen sovittanut puolestasi siellä. Sinun ei tarvitse niitä mielessäsi kantaa. Jeesus on ne jo anteeksi antanut. Kaikille katuvaisille kuuluu armo.
Eli olet sitä mieltä että voin lakata ajattelemasta sitä asiaa, tosi hyvä kun joku sanoo noin, kun en ole voinut puhua kenellekään kaverilleni kun kaikki olisivat alkaneet vain kyselemään. Enkä tosiaan tekisi sitä asiaa uudelleen, eikä ollut tarkoitus silloinkaan mutta se vain meni niin.
Kyllä, niinkuin Jeesuskin varmaan sanoisi, " mene, äläkä enää syntiä tee."
En näköjään osaa millään kirjoittaa tuota lausetta oikein, siis se eikä sen. Mutta en tiedä oliko koko kirjoitus aiheen vierestä että keskustelkaa vain rauhassa pääasiasta, en halua sotkea Evitan keskustelua.
Kiitos sinulle kun vastasit, kun näin tämän aiheen niin tuli heti mieleen tuo asia mutta lakkaan nyt ajattelemasta sitä.
Pitäis tietenkin ensin selvittää mitä parannus on. Ei se raamatunjakeita luettelemalla kenellekään selviä asian monimielisyyden ja ristiriitaisuuden takia. Eli aloittajakin voisi selvittää mitä se on käytännössä jokapäiväisessä elämässä. Taitaa tulla denkkapoo?
MIten niin tenkkapoo?
eikös se ole ihmisen suurin etuoikeus palvella JUmalaa ja luopua jumalattomasta elämästä.
niin minulle ainakin kävi kun uudestisynnyin eräänä päivänä, siihen loppui jumalaton elämä.
Olen nähnyt mitä monelle on parannuksen teko ollut. Ahnaus ja pottumaisuus ei ole vähentynyt yhtään mutta toiste tuomitseminen ja luulo että tietää mitä Jumala ajattelee tulee vallitsevaksi.
Näkee sen palstan "kristityistäkin" usein.
En tiedä mitä olet nähnyt mutta ilmeisesti et mitään koska ei ole tapahtunut parannusta. Mieti nyt ihan rauhassa mitä kirjoitit ennen kuin pääsit taas varsinaiseen asiaan eli kristittyjen solvaamiseen
Minkäs liikkeen uskova itse olet? Salakavala puskista ampuva hörhö joka ampuu kaikkea joka ei sinua miellytä .Missäs porukassa olet "parannuksen" itse tehnyt eli millä valtuuksilla puhut?
No ei tietenkään, vaikka saattaahan se Raamatun Sana sattua, tulla kohti, niin kuin sanotaan, ja aloittaa parannuksen teon.
Minusta parannuksen teko on juuri sitä, mitä aloituksessani sanoin. Sydämen ja mielentilan muutosta. Sitä että, ihminen näkee oman sieluntilansa, ja huomaa että koko hänen elämänsuuntansa on väärä. Hän elää maailmassa, maailman himoja ja maailman henkeä noudattaen, erossa Jumalasta ja Hänen vaikutuspiirinsä ulottumattomissa.
Parannuksen teko on sitä että hän kääntyy Jumalan puoleen, ja kuuntelee mitä Hänellä on sanottavaa. Minulle oma elämä alkoi puhuttelemaan ja esittämään kysymyksiä, miksi elän, kuinka tulee elää, mikä on totuus ja elämän tarkoitus. Sieltä nousi sitten jostakin mieleen, kuin joka oli sanonut, " Minä olen tie, totuus, ja elämä". Havanduin, että näitä asioitajan olin pähkäillyt vuosien varrella. Muistan sen hetkenkin, kun istuin linja-autossa matkalla kotiin, näitä pähkäillen. Olin silloin jotain kakskymppinen opiskeleva tytön hupakko. No siitä se lähti, mikä sitten myöhemmin johti uskoontuloon.
Se sai sen aikaan, että huomasin missa kohdin olin elämässäni tehnyt väärin. Sellaiset asiat, joista olin ennen pitänyt tai harrastanut, eivät tunteneetkaan enää tärkeiltä. Ei minulla sellaisia suuria "rikoksia" ollut, mitä ennen pidettiin pahuuden merkkinä, kun juo, tupakoi, ja viettää irstasta elämää Siinä mielessä olinkin jo ns. kunnon kansalainen.
Mutta sisimpääni se alkoi muuttamaan. En ollut tyytyväinen itseeni enkä omaan mielenlaatuuni. Varmaan siinä oli paljonkin parantamisen varaa. Jotkut asiat alkoivat jäämään pois, mitä ennen olin pitänyt tärkeänä. Kuten jotkut harrastukset, tai kiinnostus niihin lopahti. (Olin aikaisemmin urheillut, käynyt tansseissa jne.. ) Aloin enemmän varjelemaan kieltäni, mitä sanoa. Kiroileminen ei enää tuntunutkaan oikealta, ja pahan puhuminen ihmisistä takanapäin. En tiedä, mutta jokin kai sisimmässäni alkoi muuttumaan, vaikka en ollut paljastanutkaan kenellekään uskoontuloani, kun jotkut tulivat kysymään, että oletko tullut uskoon. Kai se sitten näkyi jotenkin uloskin päin.
Mutta ei se parannuksenteko pelkästään silloin tapahtunut, ja ollut kertakaikkinen, kyllä sitä parannusta täytyy tehdä kaiken aikaa. Jatkuvasti huomaa, tai sisin huutaa, että tuonkin asian nyt voisit tehdä toisinkin. Anteeksiantamattomuus itsessäni on viimeaikoina puhutellut. Kai siinä suhteessa pitäisi alkaa tekemään parannusta joidenkin ihmisten suhteen.
Tätä on mielestäni parannuksen teko.
Tiedättekö miten kaljakauppiaille kävisi jos suomen kristitty kansa tekisi parannuksen?
kuka tietää?
taikka mitä virkaa olisi poliisilla, jos kansa tekisi parannuksen?
tietääkö joku?
ai kun unohtu että oliko kysmykseni sääntöjen vastainen ?
onko sääntöjen vastaista tehdä parannus, tietääkö joku?
Parannus on mielen kääntymys, mielenmuutos, kilvoittelupäätös kohti entistä "parempaa" kristittyä. Parannus johtaa tietoisempaan itsetutkisteluun, jotta ei entisiä virheitä tekisi.
Parannus on myös kasteen armoon palaaminen ja irtisanoutuminen entisestä syntielämästä.
Parannus on oman syyllisyytensä tiedostaminen ja siten tietoinen päätös parantaa elämäänsä ja sitä kautta aiheuttaa vähemmän harmia toisillekin.
Näin me luterilaiset parannuksesta/parannuksen teosta yleisesti ajattelemme.
Tuo oli aika hyvin ilmaistu. Aika tavalla samoin ajattelen.
Pienen pieni ongelma on siinä että mitään kasteen armoa ei ole olemassakaan.
Se on lutterin keksintö jota Raamattu ei tunne ja josta Apostolit eivät sanallakaan mainitse.
se, miksi se ei haittaa keskivertojärjellä varustettua luterilaista, se on mysteeri.
mutta kun alimmainen nappi on väärässä reijässä, sitä pitää jotain keksiä ettei sitä leuan alla huomaa.
Itsensä parantelua ilman, että tapahtuu uudestisytymää Jumalan Hengestä sanotaan toisella nimellä farisealaisuudeksi.
siinähän kaikki tapahtuu vain koska se näyttää hyvältä ulospäin ja tuntuu hyvältä äsisäänpäin. ainakin joskus.
Uudestisyntymä, jonka vaikutuksesta uusi elämä tulee esiin luonnostaan, on kokonaan toinen tarina.
mutta näistä ei luterilaisuus koskaan pidä saarnoja eikä penkkiläiset siitä juuri mitäään tiedä.