Uskooko ateisti, että uskovaisen jumala on olemassa?
Uskooko Ateisti
T.A. Teisti
45179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ei tietenkään!
Ateismi nimenomaan tarkoittaa, että ei usko Jumalan tai jumalien olevan olemassa.
Jos uskoo Jumalan olevan todellinen, on jotain muuta kuin ateisti.
Miksi ateistit sitten jatkuvasti kantavat huolta sellaisesta mitä ei ole olemassa?
En kanna huolta Jumalasta.
Kannan kuitenkin huolta siitä, että yhteiskunnallisia päätöksiä ja ihmisten elämänvalintoja ohjaavat usein tämän mielikuvitusolennon kuvitellut vaatimukset.
Aktiivinen ateismi on toimintaa sen puolesta, että tärkeät päätökset tehdään
järkeen ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon pohjautuen, että uskontojen humpuukille viitataan kintaalla.
Kukin saa uskoa mihin haluaa, mutta yhteiskunnan perusteiden tulee olla uskontoneutraalit.
Myös kun uskonnon varjolla poljetaan ihmisoikeuksia ja tehdään muuta pahaa,
katson oikeudekseni avata asiasta sanaisen arkkuni.
Tämä vastaa täydellisesti kysymykseesi:
http://www.youtube.com/watch?v=6v1yCV6t70s
"Myös kun [...] varjolla poljetaan ihmisoikeuksia ja tehdään muuta pahaa,
katson oikeudekseni avata asiasta sanaisen arkkuni. "
Nousetko sinä tarvittaessa myös barrikadeille periaatteitasi puolustamaan?
Mitä tuolla tarkoitat?
Tässähän tätä ollaan, virtuaalibarrikadilla.
Kunnallis- tai eduskuntavaaleissa periaatteeni vaikuttavat ehdokasvalintaani.
Siinä barrikadia minulle.
"Miksi ateistit sitten jatkuvasti kantavat huolta sellaisesta mitä ei ole olemassa?"
Emme me jumalista ole huolissamme, vaan niistä ihmisistä, jotka haluavat pomottaa meitä uskontonsa varjolla/johdosta.
Vaikkei jumalia olekaan, niin uskonnot vaikuttavat keskuudessamme.
Mistä ihmeestä tuo väite edes tulee?
Kun esimerkiksi vanhemmat ovat tappaneet lapsensa, koska nämä uskovat rukouksen toimivan ja vanhempia arvostellaan tästä niin luulevatko jotkut oikeasti, että tässä arvostellaan Jumalaa?
Ei voi uskoa, että maailman uskovat uskoisivat olemassa oleviin jumaliin.
Se on suurta harhaa.
Uskoo heti, kun uskovainen esittelee Jumalan hänelle.
Toistaiseksi on esitelty vain väitteitä olemassaolosta.
Jos uskovainen esittelee Jumalan ateistille, niin mitä ateisti tekee ateismilleen?
Lopettaa vastailemisen typeriin trollikysymyksiin.
Hylkää tietysti.
Olen uskonut Jumalaan.
Kun vähitellen vakuutuin siitä, ettei ole mitään syytä pitää Jumalaa
todellisena, en enää uskonut Jumalaan.
Minusta siis tuli ateisti.
En alkanut noudattamaan mitään ateismi-oppia, sellaista kun ei ole.
Jos joku esittää minulle pätevät todisteet siitä, että Jumala on olemassa, minä siis taas uskon Jumalaan.
Lakkaan olemasta ateisti.
Ei minun ateismilleni mitään tarvitse tehdä.
Niin yksinkertaista se on.
Ateistista tulee silloin teisti. What's the problem there?
"Minusta siis tuli ateisti."
Miten ateistiksi tullaan?
Juurihan selitin.
Kun päädyin johtopäätökseen, ettei Jumalaa ole, olin siis ei- uskova, ei-teisti, siis ateisti.
Tuossa välissä olin epäilijä, agnostikko, en osannut päättää kantaani siihen, onko jonkinlaista jumalaa vai ei.
Vieläkö pitää täsmentää?
Miksi sinä aikoinasi olit uskovainen?
---"Jos uskovainen esittelee Jumalan ateistille, niin mitä ateisti tekee ateismilleen? "
--oinkoink:"Ateistista tulee silloin teisti."
Ateisti siis luoppu ateismista ja hänestä tulee teisti?
Koulun uskonnonopetus tuotti tulosta.
Kuvittelin uskonnon olevan jonkinlainen moraalin edellytys.
Mystiikan viehätys oli myös teini-iässä yksi syy, Johanneksen ilmestys näytti tarjoavan selitystä maailman tapahtumiin.
Silloin kun olit uskovainen, olitko täysin vakuuttunut että uskosi on ainoa oikea tapa ajatella?
En osaa varmasti sanoa.
Tiedostin, että on muita uskontoja, sekä kristinuskosta erilaisia tulkintoja.
Fundamentalistiset suunnat edustivat kyllä aina mielestäni silkkaa tyhmyyttä.
En koskaan kuulunut muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin ev.lut.kirkkoon.
Minulla ei ollut samanmielisten seurakuntaa vahvistamassa uskoani.
Sangen pitkään olin melkoisen agnostinen liberaali luterilainen.
Eikös se olekkin aika yksnikertaista?
Et siis ollutkaan uskovainen. vaan ainoastaan luulit olevasi uskovainen?
Eikö uskovainen ole henkilö, joka uskoo Jumalaan?
Olin kyllä jokseenkin vakuuttunut Jumalan olemassaolosta.
Vai enkö täyttänyt mielestäsi uskovaisen kriteerejä?
Varmaankaan en täyttänyt hellarin uskovaiskriteereitä, koska en kulkenut
heidän kokouksissaan ja julistanut otteneeni Herraa Jeesusta syntieni henkilökohtaiseksi sovittajaksi.
En myöskään ollut vanhoillislestadiolaisten kriteereillä uskovainen, koska en liittynyt rauhanyhdistykseen ja antanut saarnata syntejäni anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
No true Scotsman...
Mietin vaan sitä, että oletko ollut uskovainen vai et. Se ei oikein vieläkään tule selväksi?
Jos uskoin Jumalaan, enkö ollut silloin uskovainen, teisti?
Kun menin naimisiin, veisasimme kirkossa "Soi kunniaksi Luojan",
kiitokseksi Jumalalle aviopuolisosta.
Eikö se ole uskovaisuutta?
"Mietin vaan sitä, että oletko ollut uskovainen vai et. Se ei oikein vieläkään tule selväksi?"
Onko asia vielä epäselvä?
Kerrotko, miten määrittelet, onko joku ihminen uskovainen vai ei?
Silloin kun olit uskovainen, olitko täysin vakuuttunut että uskosi on ainoa oikea tapa ajatella?
-oinkoink:"Ateistista tulee silloin teisti."
sata:"Ateisti siis luoppu ateismista ja hänestä tulee teisti? "
Ateisti ja uskovainen ovat siis vastakohtia sinun mielestäsi?
Enkö jo vastannut kysymykseen?
Sanoit ettet osaa varmasti sanoa. Eikö se tarkoita, ettet ollut täysin vakuuttunut?
""Sanoit ettet osaa varmasti sanoa. Eikö se tarkoita, ettet ollut täysin vakuuttunut? ""
Kalju Pitkätukka:"Onko asia vielä epäselvä?"
Jos sinä uskot että se on epäselvä, niin eikö se silloin ole epäselvä sinun mielessäsi?
Miten sen sitten haluaa katsoa.
Uskova ja ei uskova.
Tarkoitin, että en osaa sanoa, kuinka täydellisen vakuuttunut olin, että uskoni on ainoa oikea tapa ajatella.
Tuosta elämänvaiheestani kun alkaa olla 15v aikaa, sitten aloin liukumaan enemmän ja enemmän agnostikoksi.
Agnostinen ateismi on nyt tapa, jolla ajattelen jumalista.
Onko mielestäsi ehdoton vamuus, siitä, että oma tapa ajatella on ainoa oikea, edellytys sille, että on uskovainen?
Epäselvää on, kuinka vakuuttunut olin 15v sitten, että ajattelutapani on ainoa oikea.
Mutta epäselvää ei ole, ettenkö olisi ollut jokseenkin varma Jumalan olemassaolosta.
Uskoin Jumalaan, rukoilin, usko vaikuttielämänvalintoihini.
Onko sinulke siis vielä epäselvää, olinko minä uskovainen vai en?
En. Ajattelen että uskovainen on jotenkin harhoissaan elävä.
"Uskooko ateisti, että uskovaisen jumala on olemassa? "
Näköjään uskovaisilla ei ole mitään tietoa mitä ateisti tai ateismi tarkoittaa.
Näemmä sekään ei ole selvää, mitä "uskovainen" tarkoittaa.
Tiedän kyllä, että fundamentalistiryhmät tarkoittavat "uskovaisella" oman ryhmänsä jäseniä.
Kotipaikkakunnallani "uskovainen" tarkoittaa vanhoillislestadiolaista.
Kun he puhuvat uskovaisista tai uskovista, he tarkoittavat vanhoillislestadiolaisia.
Tämä kielenkäyttö on tarttunut valtaväestöönkin, ihmiset voivat sanoa:"uskon Jumalaan, mutta en ole uskovainen".
Tai "emme halua häihimme uskovaista pappia".
Syvästi uskovaisia ei- lestadiolaisia tämä kielenkäyttö tietysti loukkaa.
""emme halua häihimme uskovaista pappia""
Ehkä he sitten haluavat ateistisen leipäpapin joka tekee tunnollisesti työnsä eikä sooloile omiansa kuten tulee kännissä, vetelee omia puheitansa, vaatii omia laulujansa laulettavan, häiriköi ja käännyttää häävieraita juhlissa tai tuomitsee juhlijoita.
Ei, he tarkoittavat, etteivät halua lestadiolaista pappia.
Uusi kappalaisemme on henkeä täynnä oleva julistaja, mahtaa kirvellä, kun saa kuulla joka taholta, ettei ole uskovainen...
Nämä ei-lestadiolaiset nuoret papit ne vasta sooloilevatkin, Lestadiolaiset pitäytyvät tiukasti perinteisissä kaavoissa.
Meidät vihki lestadiolainen kirkkoherra, ja minulle se sopi mainiosti.
Olin tuolloin uskovaisimmillani, vaikka lestadiolaisuuteen en vetoa tuntenut.
Onnittelut muuten sinulle että otit lestadiolaisuuteen eron ja sait elämäsi itsellesi.
Ja onnittelen muuten kaikkia uskossa olevia kristittyjäkin jotka ovat ottaneet eron lestadiolaisuudesta sillä se porukka ei ole terveellä pohjalla.
En ollut lestadiolaisuuteen kallellani koskaan.
Tuskinpa olisin mihinkään lahkoon tai vanhoilliseen herätysliikkeesen koskaan mukautunut,
sen verran omituinen otus olen aina ollut.
VL- liike tuli tutuksi yläasteella, kun luokallani ja rinnakkaisluokallaoli muutamia VL-perheiden lapsia.
Nyt kotipaikkakunnallani lasteni koulutovereista nelisen kymmentä prosenttia on vanhoillislestadiolaisista
kodeista.
Satan, valtaosa lestadiolaisista on ihan hyviä ihmisiä, eivät he ole kaikki pedofiilejä ja ahdasmielisiä toisten tuomitsijoita.
Mutta tapa, jolla SRK pitää liikettä talutusnuorassaan mm.ehkäisykysymyksessä ei saa minulta mitään sympatiaa.
Myös uskonnon taipumus jakaa ihmiset meihin ja muihin on ikävä.
Tämä korostuu, kun koulussa on melkein puolet oppilaista VL- perheistä, "uskovaiset" ovat omissa porukoissaan.
Lisäisin tuohon SRK:n syntisäkkiin pedofilian peittelyn ja epäterveen anteeksiantokäytännön,
joka mahdollistaa törkeätkin väärinkäytökset.
Sosiopaatilla olisi liikkeessä hienot mahdollisuudet elää täydellisen hedonistista elämää.
"En ollut lestadiolaisuuteen kallellani koskaan.
Tuskinpa olisin mihinkään lahkoon tai vanhoilliseen herätysliikkeesen koskaan mukautunut,"
Onnittelut sitten sille että sinulla on vahva persoona etkä sortunut hulluuksiin. :D
Kiitos!
En luonnehtisi itseäni vahvaksi, mutta ajatukseni minulla kulkevat mielestäni omia latujaan.
Asuin muutaman vuoden muualla ja tutuksi tulivat vapaiden suuntien fundamentalistit, jotka tosissaan yrittivät käännyttää.
Kreationistiset ja Raamattua selittävät numerologiset hullutukset kuitenkin olivat niin ilmiselvää hämppää, että ei kiitos...
Lestadiolaiset eivät juuri käännyttää yritä, koska liike on melkoisesti sisäänpäinkääntynyt.