Suomineito 2007 päivää

RASALA - MUSTOLA : JÄRVISEN TALON HÄÄKOIVUT

Morsian tulee valmiiksi tällä suoralla! Suora alkaa Rasalan risteyksestä Mustolan sataman kohdalta. Järvisen talo oli tien oikealla puolella. Kristityn vaelluksen viimeinen este sopiikin olla hääpaikka. Tässä sitä vietettiin häitä vuonna 1977 (veijonen.avi) ja ensimmäinen päivä ukkomiehenä heitettiin tikkaa kahta koivua kohden. Koivut ovat hieman kasvaneet 27 vuodessa ja näkyvät vuoden 2004 kuvassa tien suuntaisesti Lappeenrantaan päin. Kaikki on valmista. KARITSAN HÄÄT VOIVAT ALKAA!
Ja niin Karitsan häät alkavatkin noin kolmen vuoden kuluttua tämän kirjoitushetkestä!
Harri Veijonen 25. 10. 2004.


KESKUSTELUA VUODEN 1944 TELOITUKSISTA LAPPEENRANNASSA

Aloittamaani keskusteluun paikallisten asiantuntijoiden vastauksia:

1. Valitettavasti tuomio oli kuolemantuomio. Tällöin päätöstä tekevät henkilöt joutuivat huomioimaan mahdollisen Suomen miehityksen. 1944 Sotatuomioistuin tuomitsi rintamakarkurit kuolemaan, tuomioista olivat kaikki ko. sotatilanteesta tietoiset henkilöt yksimielisiä. Jos Suomi oli miehitetty, vastuulliset mm. Tapanainen ja silloisen lentokentän miehistö, mekaanikot jne. olisivat joutuneet rauhan jälkeen vastuuseen. Tämän takia n. 60 säkillistä oikeudenkäyntipöytäkirjoja poltettiin alueen voimalaitoksessa. Niillä henkilöillä, joilla oli mahdollisuus kieltäytyä teloituksesta, annettiin mahdollisuus siirtyä Immolan ja Taipalsaaren lentokentille. Koska vielä on elossa teloituksiin osallistuneita henkilöitä, ei vielä ole ajankohtaista paljastaa koko totuutta. Voidaan vain todeta, että kysymys oli Suomen kohtalosta ja ratkaisut olivat huippusalaisia, lopullista tietoa tai Tapanaisen osuutta ei tarvitse kenenkään suomalaisen tietää. Salaisuus häipyy lähitulevaisuudessa viimeisten miesten kanssa hautaan ja hyvä niin.

2. Lain mukaan toimittiin, mutta ei mikään sivistysvaltio tapa kansalaisiaan salaa. Jos ihmisiä tuomitaan kuolemaan, päätökset perusteluineen tulee olla jälkipolvien arvioitavina. Kaikki tämä siksi, että niistä voitaisiin oppia jotain.
"Kansat jotka eivät tunne historiaansa, ovat tuomittuja elämään sitä uudestaan" tai jotenkin niin. Jos Huhtiniemen tapaukset selvitettäisiin, motiivina ei varmaan olisi syyllisten etsiminen, vaan yleensä tapahtumien selvittäminen.
Sinällään mielenkiintoista on, että kun Suomesta lähetetään asiantuntijoita etsimään Balkanilta joukkohautoja, niitä ei suurin surminkaan haluta etsiä omalta takapihalta.

3. Salaamisella suojeltiin rangaistuksen toimeenpanijoita, koska oli varmaa, että NL voittaa sodan. Pelättiin kostotoimia ja rintamakarkuruudesta oli rangaistuksena teloitus. Sivistysvaltio oli vaarassa ja se pelastettiin totalitarismilla. 24.10.2004

HV:n kommentti vain tässä:
Voisin aloittaa keskustelun myös siitä, että Wolkoffin talon kellarissa tapettiin punaisia vuonna 1918, joten onko minunkaan aiheellista toivoa noiden vanhojen talojen suojelua tai olemassaoloa/uudelleenrakennusta ahdistuksen ajan jälkeen. Jaakobin ahdistuksen jälkeen ainakin on ylösnoussut ihmisiä, joita tässä kaupungissa oli "itse" murhattu. Eikä mikään asia ole jäänyt salaisuudeksi Herralle! Niin ikäviä kuin maailman muistot voivat ollakin jopa omalta takapihalta, toivon, että tulevaksi vuosituhanneksi tulelta kuitenkin säästyisi edes tämä päiväkirjani.


VEIJOSEN VELJESSARJAA SODASSA JA HAUDASSA

Otto ja Alina Veijasen hauta Korpilahdella. Poikia heillä oli Kalle, Ilmari, Nestor, Eino ja Uuno. Nestor Veijasesta tuli Veijonen 1937 muuton yhteydessä ev. lut. papin virheen ansiosta. Hän, ukkini oli syntynyt Korpilahdella 15. 6. 1896. Veljessarjassa tietääkseni Kalle kuoli punaisena vankileirillä Hangossa 1918 jälkeen. Talvisodan aikaan Ilmari ja Nestor katsottiin jo liian vanhoiksi rintamalle. Nuorimmat veljekset olivat sodassa eli Eino ja Uuno. Eino selvisi elävänä sodasta, mutta suri loppuikänsä sitä, että kuljettaessaan haavoittuneita kenttäsairaalaan ja varsinaiseen sairaalaan, hän ei huomannut veljeään lastissa vaan Uuno jäi huonoon kenttäsairaalaan. Vasta myöhemmin Eino näki Uunon paremmassa sairaalassa, jolloin hänen hengissä pitämisensä ei enää onnistunut. Tietokannat.mil.fi:stä löytyy tuo Uuno Johannes Veijanen, joka oli mm. Osmo Pöystin isoeno ja Harri Veijosen isosetä:
VEIJANEN, UUNO JOHANNES
Tietoja: Naimaton työmies, sotamies JR 28. Syntymäaika 24. 6. 1908. Synnyinkunta Korpilahti. Kuolinaika 9. 12. 1939. Kuolinpaikka Kirvesmäki. Kuolinkunta Metsäpirtti. Hautauskunta Käkisalmi. Menehtymisluokka kaatui, siunattu ja haudattu.


LYIJYNEN, TOIVO ARMAS

Sääty: naimisissa. Autonkuljettaja. Sotamies joukko-osasto 8./JR 25. Syntymäaika 02.02.1916. Synnyinkunta Lappee ja kotikunta Lappeenranta. Kuoli 29. 9. 1942 Suurlahdessa. Kaatui, siunattu ja haudattu.
Kenen kanssa tämä Toivo Lyijynen oli naimisissa? Sen naisen kanssa, joka oli minun anoppini ja kuoli ehkä tarkalleen 3,5 vuotta ennen ylösottoa 28. 4. 2004! Hän sitten avioitui sodasta hengissä selvinneen Toivo Järvisen kanssa, joka sai rintamamiestontin Rasalan risteyksen "kahden koivun" kohdalta rakentaen siihen talonsa. Vielä kun sen yli päästään, niin perillä ollaan! HV 25. 10. 2004






--------------------------------------------------------------------------------


24. 10. 2004


PELASTUT VAI KUOLET, NAINEN?
PELKOLASTA MUSTOLA NÄKYY JO!

Kuva: http://wwnet.fi/users/veijone/pelkola.jpg. Valtatie 13 Pelkolan risteykseen Nuijamaalta Lappeenrantaan päin tultaessa. Mustolan satama alkaa näkyä. Lappeenrantaan tästä on matkaa noin 11 kilometriä, mutta maaliimme vaivaiset 2,5 kilometriä!

Sellainenkin merkillinen piirre näissä teksteissäni on, että en niitä varsinaisesti suunnittele etukäteen vaan niiden kohdallaan olevat yliluonnollisuudet vielä ikäänkuin loksahtavat ihmeellisesti kohdalleen. Olin huomannut, että naislääkäri Piilin surma tapahtui puolivälissä kuudetta ja seitsemättä sulkua. Olin sanonut, että itse asun kuin peilikuvassa sillekin paikalle kuten Kareliassa Eveliinan surmapaikkaan nähden ja Suomineidossa peräpään ykköseen, Turun Tuomiokirkkoon nähden.

Eveliinan surman ajasta olin tunti tunnilta etukäteen varoittanut juuri seitsemän kuukalenterin vuotta ennen "Suomineidon valmistumista". Surmasta Pelkolassa olin varoittanut jo 1990-luvun alussa. Nyt on Sotatuomari Tapanaisesta kertovan uutuuskirjankin avustuksella tullut lisätietoja Tapanaisesta ja talosta.

Tässä Pelkola-kuvan oton kohdalla Saimaan kanavan varressa naislääkäri surmattiin. Tapanaisen talosta ehti ennen paloa lähteä kampaaja Leena, jonka lasten isovanhempien talo tulee vastaan "NYT" paikassa tästä 2,5 km:n päässä. Peilinä puolivälissä ja viimeisenä esteenä on se Järvisen talon kohta. Se on peilinä ikäänkuin TAPA VAI PELASTA NAINEN, kuolet vai pelastut nainen, SINÄ, SUOMINEITO 2007!

Käsittääkseen tasan kolme vuotta ennen kohtaloasi, SUOMINEITO ! Harri Veijonen 24. 10. 2004

http://wwnet.fi/users/veijone/