Kaksimielisille ja omille vitseille kyllä osataan nauraa, mutta jos nainen heittää jotain vitsiä, niin miehen nassu on heti mutrussa. Tämä kokemus minulla, mites muilla on?
Huumorintajuttomat miehet
Calla
13978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
miten tämä liittyy feminismiin?
ehkä sun vitsin on vähän vajaita, tai sitten niitä ei ymmärretä.
Jos mies kertoo vitsin ja nainen ei naura niin nainen on huumorintajuton. Jos nainen kertoo vitsin ja mies ei naura niin nainen on huumorintajuton.
Se on just niin, katsokaa vaikka minun avaukseni tuolla yläpuolella!
Jos nainen kertoo vitsin ja mies ei naura niin nainen on patriarkaatin uhri.
Läheisteni vitseille en naura kuin silloin kun ne ovat todella laadukkaita, sosiaalinen "pakkohörötys" kuuluu enemmän tuikituntemattomien seuraan... Tämän vuoksi usein käy niin että mieheni kertoo jonkin typerän jutun jota en kykene katsomaan naurun arvoiseksi, ja sitten hän alkaa SELITTÄÄ sitä vitsiä koska kuvittelee etten ymmärtänyt sitä. Minun pitäisi jokakerta kommentoida jokainen sanamuunnos että "ai juu kappas, vallia kuivattiin = k..a vaivattiin", tai muuten vaan sanoa ääneen että mikä se oli vitsin juju, tai en ole muka ymmärtänyt.
Tiedän että on olemassa ihmisiä jotka eivät osaa sanamuunnoksia tehdä tai varsinkaan niitä avata, mutta kun mieheni jo tietää että minä osaan, niin minkä helvetin takia jokainen älyttömyys pitäisi ääneen sanoa? Ilmeisesti tässä käy usein vähän niin että kun on tietyn verran älyä, antaa ulospäin vaikutelman että onkin todella vähä-älyinen, kun ei viitsi kaikkea ITSESTÄÄNSELVÄÄ kommentoida...
Itse olen varsinainen pelle kun chattiin pääsen, ja olen tässä vuosien varrella naurattanut ihmisiä monella, milloin ala-arvoisella, milloin näppärällä jutulla. Kenelläkään ei ole ollut mitään ongelmia naiseuteni kanssa (vaikka on sitä pariin kertaan toki epäilty että olenko tosiaan nainen). Tosielämässä en edes yritä vitsailla tuntemattomille. Miehelleni kerron paljonkin aivan yhtä paskoja vitsejä kuin hän minulle, ja hän päästää joskus onton tekonaurun ivatakseen sitä kuinka huono juttu oli. Toisin sanoen: huonot vitsit ovat varattu vain hänelle. Vaiko peräti kaikki vitsit. En tiedä...
Täydellinen tasa-arvo vallitsee sensijaan sarkasmin taholla. Niin minä kuin miehenikin olemme havainneet että sarkasmia eivät ihan kaikki ymmärrä, täysin sukupuolesta riippumatta. Ja kun sitä ei ymmärretä, siitä loukkaannutaan. Yleisintä on kokea sarkastinen ihminen omahyväiseksi, vaikka sarkastinen juttu suuntautuisi kertojaa itseään vastaan! (=itseironiaa)
Sarkasmia taitamattomat myös erehtyvät luulemaan vittuilua sarkasmiksi, ja olettavat olevansa sarkastisia mikäli panevat halvalla jotakuta ihmistä tai ryhmää. Tästä on tälläkin saitilla usein esimerkkejä. Mutta ilkeys on ilkeyttä, eikä siinä ole mukana mitään rakentavaa tai kehotusta katsoa vähän omien ennakkoluulojensa taakse...
Heh, otsikkoni oli vain tarkoitettu vitsiksi, kun muistelin miten täällä on tapana analysoida muiden koko elämänkaari yhden lauseen perusteella.
MInäpä kerron, viime viikolla kirjoitin ohimennen, miten tyttäreni viettää joka aamu ennen kouluunlähtöä tunnin itsensä kohentamiseen. Pelkästään tästä alkoi n. 50 mailin vänkäys siitä, minkälainen isä olen ja miten olemme luoneet kasvatuksellamme tyttäremme pintaliitäjäksi. Aluksi en ollut kuulemma kannustanut häntä ja minun piti miettiä mitä virheitä olen kasvautksessa tehnyt, kun tyttäreni itsetunto on niin alhaalla.
Seuraava virheeni oli kertoa, ett tsot, tsot, aina kun katselen hänen uutta luokkakuvaansa (julkaistaan kerran vuodessa) kerron hänelle, että hän on mielestäni luokkansa kaunein tyttö. Palstan amatööripsykoanalyytiköt tiesivät tyttäreni "heikon itsetunnon" (?) johtuvan juuri siitä. Jossakin vaiheessa hänestä oli tulossa ongelmanuori ja vaikka mitä. Olipa hyvä, että en kertonut hänen tanssivan diskossa ja nauttivan ajoittain siideriä.
No joo, asiaan... ehkäpä te olette molemmat niin riittävän kuivaa seuraa toisillenne, että olette toisenne ansainneet. Teillä on tulevaisuutta.
Ai typeriä sananmuunnoksia... jaa, kokeillaan jotakin oikein latteaa... Ehkäpä surkea töihinottosi johtuu siitä suuresta viskipotustasi?
Se oli hyvä vitsi.
Olihan se vitsi?
Ai sinä olet Calla? Suomi24:ssä ei ole kovin yleistä myöntää suoraan esiintyvänsä useilla nimillä.
Kyllä meillä(kin) nauretaan. Mutta kieltämättä pientä ylimielisyyttä miehestäni löytyy, enkä minäkään taida niitä kaikkein vähimpään tyytyviä naisia olla. Siis noin henkisellä tasolla. Aineellisesta viis.
Luonnevikansa kullakin. Naisilla esiintyvää huumorintajuttomuutta voi todellakin vertailla sen huolen ja murheen määrään (tai hienommin sanottuna välittämisen määrään) mitä he tuntevat läheisiään kohtaan. Eihän koko ihmislajia varmaan olisi olemassakaan, jos koko perhe vaan pelleilisi keskenään vaikka peto on jo ovella.
Leikki sijansa saakoon (ja isäntä sikansa).
Minä esiinnyn aina ja vain omalla nickilläni. Kuka helvetin Calla?!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000005049062
>Heh, otsikkoni oli vain tarkoitettu vitsiksi
Luulin että viittasit tällä siihen että aloitit tämän ketjun... Pardon.
olen tavannut enimmäkseen huumorintajuisia miehiä!
Työskentelin aikanaan ainoana naisena miesten kanssa samassa puljussa ja he olivat maailman parhaita työkavereita - hyvää huumoria puolin ja toisin, mörkki ei olisi siinä hommassa kestänyt. En muista, että pojat olisivat edes mulle kaksimielisiä juttuja heitelleet ja jos heitti minä heitin takaisin ;). Poikien työ oli aika vaarallista toisinaan ja huumori oli tarpeen!
http://www.jounipaakkinen.fi/laakari.html