Tänään on 16. sunnuntai helluntaista. Pyhän nimenä on Jumalan huolenpito. Päivän esittely: Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.
Siltä varalta, että lukijoista joku ei tunne tapaa jolla saarnatekstit valitaan: joka sunnuntaille on annettu kolme päivän aiheeseen sopivaa tekstiä Raamatusta. Ensimmäinen lukukappale on Vanhasta Testamentista, toinen lukukappale on uudesta testamentista mutta ei evankeliumista, ja kolmas teksti on evankeliumista. Yleensä saarnan pohjana on evankeliumiteksti, mutta pappi voi valita saarnatekstiksi myös jommankumman lukukappaleista.
Tänään evankeliumitekstinä on tuttu juttu Martasta ja Mariasta, kun Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa ja Martta valittaa kun Maria ei auta kotitöissä. Itse en ollut tänään saarnavuorossa, mutta Vanhan Testamentin teksti puhutteli minua tänään enemmän. Se kertoo Samuelista, leskiäidistä ja pojasta, joilta meinaa loppua ruoka. Teksti kuuluu näin:
Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
Elialle tuli sitten tämä Herran sana:
”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1. Kun. 17: 1, 8-16)
Mitä ajatuksia päivän aihe ja tekstit herättävät? Varmaan jokaisella on välillä taloudellisia huolia ja itselleni kertomus Eliasta oli tänään siitä näkökulmasta merkittävä. Eiköhän tästä kuitenkin pärjätä ja selvitä, vaikka haasteita ja uhkakuvia riittääkin.
Jeesus Kristus,
sinä olet opettanut,
ettemme voi murehtimisella
lisätä elämämme päiviä.
Vapauta meidät kantamasta turhia taakkoja
ja auta elämään tätä päivää
Jumalan lapsen huolettomuudessa.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Sinikka-pappi
Siltä varalta, että lukijoista joku ei tunne tapaa jolla saarnatekstit valitaan: joka sunnuntaille on annettu kolme päivän aiheeseen sopivaa tekstiä Raamatusta. Ensimmäinen lukukappale on Vanhasta Testamentista, toinen lukukappale on uudesta testamentista mutta ei evankeliumista, ja kolmas teksti on evankeliumista. Yleensä saarnan pohjana on evankeliumiteksti, mutta pappi voi valita saarnatekstiksi myös jommankumman lukukappaleista.
Tänään evankeliumitekstinä on tuttu juttu Martasta ja Mariasta, kun Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa ja Martta valittaa kun Maria ei auta kotitöissä. Itse en ollut tänään saarnavuorossa, mutta Vanhan Testamentin teksti puhutteli minua tänään enemmän. Se kertoo Samuelista, leskiäidistä ja pojasta, joilta meinaa loppua ruoka. Teksti kuuluu näin:
Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
Elialle tuli sitten tämä Herran sana:
”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1. Kun. 17: 1, 8-16)
Mitä ajatuksia päivän aihe ja tekstit herättävät? Varmaan jokaisella on välillä taloudellisia huolia ja itselleni kertomus Eliasta oli tänään siitä näkökulmasta merkittävä. Eiköhän tästä kuitenkin pärjätä ja selvitä, vaikka haasteita ja uhkakuvia riittääkin.
Jeesus Kristus,
sinä olet opettanut,
ettemme voi murehtimisella
lisätä elämämme päiviä.
Vapauta meidät kantamasta turhia taakkoja
ja auta elämään tätä päivää
Jumalan lapsen huolettomuudessa.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Sinikka-pappi
Vastaukset 23
Vanhimmat
Lisää liksaa papille.
Juu ja pappi on oikeessa ruudussa oikeaan aikaan.
Minä taas pohdiskelin tänään Marttaa ja Mariaa. Ja sitä, että nykyajassa touhotetaan kuin Martta, niin paljon ettei ehditä tärkeimpään asiaan ollenkaan keskittymään. Aika onkin kiireinen.
Siitä sitten päädyin siihen, että meillä on itse asiassa niin korkea elintasokin, että ihmisten aika menee lisäksi omaisuuden hankkimiseen ja siitä huolehtimiseen. Seuraavaksi tulikin mieleen, kuin Jeesuksen sanat ovat niin kuolemattomia liiasta omaisuudesta puhuttaessa, kun "koi ja ruoste raiskaa, varkaat varastavat" jne. Lehdissähän onkin aina kaiken maailman lukkojuttuja ja vakuutuksia...ja muita neuvoja omaisuudesta huolehtimiseen.
Miten hektinen nykyaika saadaan hiukan rauhallisemmaksi?
Pitääkö tästä löytää jokin kristillinen pointti?...?
vedän pois kysymykseni..
Pappi voisi vastata kumpi on tärkeämpää
Työn teko
vai
Jumalanpalvelus
Ora et labora!
Molemmat ovat tärkeitä, kristityllekin.
" Pappi voisi vastata kumpi on tärkeämpää
Työn teko vai Jumalanpalvelus "
En ole pappi, mutta vastaan.
Miksi ne sulkisivat toisensa pois ? Jumalaa voi palvella ajatuksissaan työtä tehdessäkin.
Ap:lle " Se kertoo Samuelista, leskiäidistä ja pojasta, joilta meinaa loppua ruoka. "
Jäin vain miettimään,miten tuo Samuel liittyy tuohon leskivaimoon ja poikaan ? Samuelhan oli Elkanan ja Hannan lapsi !
" Kun Elkana oli maannut vaimonsa Hannan kanssa, Herra vastasi Hannan rukoukseen. 20 Hanna tuli raskaaksi ja synnytti aikanaan pojan. Hän antoi pojalleen nimen Samuel sanoen: "Herralta minä häntä pyysin."
"Mitä ajatuksia päivän aihe ja tekstit herättävät? Varmaan jokaisella on välillä taloudellisia huolia "
Varmaan tänäpäivä vielä enenmmän kuin ennen.Jumala piti huolen vanhantestamentin aikaan ja pitää tänäkin päivänä, ei aina niin kuin itse toivoisi, mutta usein olen jälkeenpäin kiitänyt häntä siitä, että en saanut sitä mitä halusin, koska se esim.työpaikka ei olisi ollut minulle sopiva.
" Näin sanoo Herra, Israelin Jumala:
Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Minua siunaa nuo edellä olevatJumalan sanat.
Hän jahtaa kirkollisten juhlapyhien säilyttämistä vanhoilla pakanallisilla paikoillaan.
" Hän jahtaa kirkollisten juhlapyhien säilyttämistä vanhoilla pakanallisilla paikoillaan. "
No jotain hyvää hänessäkin.
Itse ainakin opettelen luottamaan Jumalaan, ja siihen että Hän pitää huolen niin kuin on luvannutkin .
Kiitos, että saan joka hetki jäädä käsiisi.
AMEN
Onko iltakirkko vielä?
Ovelinta on se harhaanjohtava synninhyväksyntä, jota tehdään seurakunnan sisällä.On paljon heitä, jotka ovat luopuneet tottelemasta Jeesusta.
Mäkinen ja Askola etunenässä ovat käyneet Jumalaa vastaan ja eksyttävät ihmiset. Pöyristyttävää.
He edustavat rahavallala ylläpidettävää bileamilaista ja koorahin kapinassa itseasetettuina piispoina ediintyen taistelun etujoukkoa A&O - taistelussa Jumalan asettamaa järjestystä vastaan: 1 Moos.5:1,2.
Täällä ei saa avoimesti keskustella Lutherin antisemitismista muuta kuin kirjaa "Juutalaisista ja heidän valheistaan" puolustaen .Onko Suomen luterilainen kirkko muuttanut entistä kantaansa ja palannut 30-luvulle?
"Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä oli mukana myös valmistelemassa vuonna 1990 annettua Driebergenin julistusta, jossa luterilaiset kirkot ilmaisivat kollektiivisen syyllisyytensä juutalaisvainoihin ja pyysivät niitä anteeksi" Onko yhä voimassa?
Kysyn sinulta koska muutoin kysymys heti poistetaan.
http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/luterilainen-kirkko-irtisanoutunut-lutherin-antisemitismista/
Martan ja Marian tapaus on mielestäni edelleen ajankohtainen. Samoin he lienevät yhdet tunnetuimmat Raamatunhenkilöt eli nämä kaksi erilaista naista ja erilaista roolia ovat puhutelleet läpi vuosisatojen.
Minä en ala arvottamaan näitä siskoksia sen mukaan, kumpi oli oikeassa ja kumpi väärässä. Sitä vastoin arvostan heitä molempia. Työtä tekevä, palveleva ja touhukas Martta sekä Jeesuksen puhetta kuunteleva Maria antavat kaksi eri näkökulmaa todellisuuteen. Tarvitsemme sekä työtä ja arkea, mutta myös hiljentymistä, pysähtymistä ja Jumalan sanan äärellä olemista. Molemmille on paikkansa ja tiettyä rytmiä, arjen ja pyhän vaihtelua me kaikki tarvitsemme.
Tämä voisi olla yksi näkökulma Jumalan huolenpitoon.
Antti-pappi
Oletko Antti uskossa? Mikä on suhteesi Jeesukseen?
Niin ja eikös sellainenkin työnjako käy että: kun Martta ja Maria menevät naimisiin, eli muodostavat parin, he täydentävät toisiaan mainiosti, ja paljon toimivampina perheienä, kuin "Jeesuksen sakkariperhe, jossa hän oli vain perheen äpärälapsi" -kuten muistelen sinun myös kirjoittaneen, ellen erehdy tai unta valveillä näe.
"Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla."
Papit ovat kertoneet tuollaisia satuja, jotta köyhät ihmiset ruokkisivat heitä jopa antaen viimeisen leipäpalasen lapsensa suusta.
Tosiasiassa tuollaisia ihmeellisesti täyttyviä jauhoruukkuja ja öljypulloje ei ole koskaan ollut olemassa.
Vielä nykyjäänkin voi ammattisadunkertoja tienata aivan hyvin.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/paras-palkka-vasta-taivaassa
Vuoden takainen paljastus. Palkat ovat suuria työnteon määrään ja liberalistiseen laatuun. Konservatiiviseen laatuun miespapin palkka on kohtuullinen ja sitä voisi heidän tapauksessaan nostaa.
Itse olen tällaisena velvollisuudentuntoisena "marttana" aina ymmärtänyt myös Raamatun Marttaa. Tärkeintä on tietenkin yrittää sovittaa yhteen arkinen ahertaminen ja henkinen elämä: molempia tarvitaan. Ehkä tuossa kertomuksessa halutaan korostaa luottamuksen merkitystä, sitä että kunpa me ihmiset uskaltaisimme luottaa Jumalan johdatukseen ja armoon niin, että saattaisimme uskoa Hänen antavan meille kaiken mitä todella tarvitsemme.