Uskovan itsemurha-ajatukset

Ja näitä itsariajatuksia on silloin kun ahdistaa/jännittää, ei 24/7.

En ole mikään aisantuntija mielenterveys asiossa, mutta sen voin sinulle vakuuttaa, että jos uskon Jeesukseen ja kerrot vaikkapa rukouksessa hänellekin sinua kohdannaista vaikeuksista, - ne tulevat kuluksi kun ne hänelle kerrot, ja etteivät nämä kokemasi paineet ole suinkaan mikään merkki tai mittari uskosi aitoiudesta. Joskun on niin, havaintojeni mukaan, että ihmisten paineensieto kyky alentuu ja silloin myös kiusaavat ahdistavat ajatuksetkin saattavat näyttäytyä kohtuuttoman tosilta, ja se on varmaa - että niistä paineista huolimatta, olet saanut elämän lahjan, jonka päättämistä ei kannata harkitakaan kiusaavienkaan ajatusten mukasesti. Sinun kannattaa puhua näistäkin sinua tukevan terapeuttisi kanssa, ja luottaa vaikka jo nyt - uskossa - siihen, että ilmeisestä uupumuksestasikin sekä paineensiedon kyvyn alentumisesta voi toipua, ja löytää jälleen tilannetta paranatavan suhteellisuudentajun ja kiusaavienkin ajatusten käsittelimiskyvyn myötä.

Jumala on rakkaus, ja taivaanisä on ilmaissut rakkautensa sinuakin kohtaan - nimeomaan Kristuksesa ja hänen tuntemisensa kautta, - ja tämä voi myös vaputtaa meidät mittailemasta suhdettamme Jumalaan vain itemme kautta, eli Kirstuksen tuntemus voi vapautaa meidät "itsestämme" - antoisaan Kristuskeseiseen elämään - ja jopa siis ikuisen elämänlahjan oikeutukseen: lue 1 Joh.5:9-13.

Koska olet itsekin huomannanut "Uskovainen" että itseriajatukset kohtaavat sinua silloin kun: "ahdistaa tai jännittää" olisiko mahdollista että: näissä rajatuissa tilanteissa, - sinun paineensietokykysi - olisi madaltuneessa tilassa, myös taustalla olevan ja mainitsemasi pitkäaikaisemma masennuksesi surauksena.

Minäpä kerron sinulle eräästä tuttavastani X , jota myös vaivasivat deperession aikana ihan aineenavaihdunnallisistakin syistä pitkässä näköalattomassa tilassaan pakkoajatukset, ja voimakas itsensä hyljätyksi kokemisen visio, jossa hän hoki vuodesta toiseen "tehneensä muka pyhänhengen pilkan" eli synnin jota ei anneta anteeksi. Kun pyysin häntä kertomaan mitä tätä syntiä pelkäävänä hän muka olisi kyennyt sellaisen synnin tekemään, hän ei kyenyt sitä kertomaan tai osoittamaan tehdyksi, - eli kysessä oli uskonnollisperäinen pakko-ajatus ilma mitään sen kummempää järkevästi perusteletavaa syytä - eli piinaava "fiksatio". Yritin puhumalla valaa elämänuskoa tähän ihmiseen ja luottamusta siihen ettei hänen tilanteensa ollut toivoton. Tämä suusanallinen tuki auttoi häntä vain hetkeksi- ikäänkun helpoittaen tilannetta, mutta hän palasi aina takaisin samaan "lempifiksaatioonsa" eikä hän saanut pysyvää apua siis verbaalisen tuen,- suurenkaan tuen osoittamisen määrän kautta - ; joten ohjasin hänet psykiatrille, joka totesi taustalla jo pitkään olleen "aineenvaidunnallisen häiriön", jota nimitetään "kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi" jota verrataan keinulauttaan, ja pidetään melko helpostikin hallintaan otettavana sairautena oikealla hoidolla - ja sain motivoitua tämän "pyhänhengen pilkkaajan" - lääkärin lääkehoidon piiriin. Vaikutus oli lähes uskomaton, ja jopa perinnöllisen sairauden haltuunotta, sillä saatuaan mm. litiumia, eli alkuainetta jota näissä tapauksissa puuttuu ihmisen elimistöstä - mies toipui myös pakkoajatuksistaan. Eli kyseeessä oli vähän vaikkapa sokeritautiin verrattava vastaava fyysinen sairaus joka edellytää loppu elämän aikasta lääkitystä - ellei ihmeparnatumista todella tapahtu - mutta oleellsita on kertomuksessani se, että myös miehen "teologia" ja elmänusko palasi näinkin toimien.

En väitä, että sinun kohtaamasi deperessiopohjainen paineensietokyvyn alentuminen ja sitä ilmentävät ajatukset olisivat yks yhteen tämän esimerkin kanssa, mutta ositin sen jotta ymmärtäisit että: joskus asiota on käsiteltävä vain muinan "kuin uskoa kyseenalaistavina" uskonasiona, eli me olemme hengellisestä puolestamamme myös "psyykkisiä" ja "fyysisiä" olentoja, siitäkin huolimatte että olemme uskovaisia tai uskovia jotka saavat uskossa voimaa toivottomiltakin näyttävissä elämäntilanteissa. Joskus autotkin on vietävä korjaamolle, mutta ei niitä silloin viedä kirkkoihin korjattavaksi, vaan etsitään oikea kohde vaivan mukaan. Joskun myös tarpeellinen lääkeapu on hyväksyttävä topumisen tueksi, ja niin varsinkin silloin jos se terapia ei yksin siihen riitä. Depessio on psyykkinen tila, ja sillä on myös fyysisiä ja aineenvaihdunnallisia vaikutuksia ihmisen kehoon - joka tulee myös ottaa huomoon - . Liikunta säännöllisenä auttaa yleensä kaikkiin vaihohin, - joten oli ihminen missätilanteessa tahansa, jos hän siihen pysyy se tukee kaikkea toipumista, yhdistettynä viakkapa myös terveelliseen ravintoon ja "unihygieeniaan" , eli kohtuulliseen nukkumiseen. Uupuneen ihmisen toipumien on prosessi, aivän samoin kuin vakkkapa ihmisen loppun palaminenkin, - jolla usein on myös moninaisia vaikutuksia - eli elmänrytmi ja tahti on hyvä suhteuttaa omiin todellsiiin voimavaroihin - ja sekin on sellainen vähän alati säätöä vaativa "keinulauta".

Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.

Ja vielä tämä: jos ihmistä piinaavat itsemurha-ajatukset olisi ehdäpä hyvä, - tai jopa tarpeellista ihan vapaaehtoisesti antaa myös lääkärin arvioda - tilantessa joka on aina mielestäni riskialtis. Monilla ihmisillä on joskus erämänsä kriiseissä sellaisia ohimenviä ajatuksia - mutta silloin varsinkin, jos on jo hautonut pitkään tällaisia ajatuksia tai on tempperamentiltaan impulsiivinen ihminen luotettavan- ja osaavan asiantuntijan arvio tilanteesa on vähän niinkuin sellaisen "pelastusliivit" tällaisissa elämäntilanteissa, eikä lääkärissä käyntikään niintä oireita- ja riskejä lisää, - vaan osaavien arvoiden tekeminen parmminkin tukee, ettei jää ainakaan yksin vaikeiden asioden kanssa. Terapeutin pitäsi myös "kuulla sinua tällaisen hätäsi osalta" ja ohjata sinua hakemaan myös lääkärin arvoita tilanteesti.

Rohkaisenkin siunua varmistamaan, että etsit elämäntilanteesi kriisiin tukea joka auttaa sinua saavuttamaan luottavaisen elämänasenteen takaisin ilman risekejä - ja toivon sinun elämääsi kokonaisvaltaista huolenpitoa myös Isältämme, joka on taivaassa ja siunaan sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä - Isän käteen uskoen - Jeesuksen Krisuksen nimessä "Uskovainen", - aamen.

Kokanaisvaltainen ihmisyytesi rakastava huomiominen - ja selvästi myös ilmaistu luottavainen asennoitumisesi, - yhdessä läheistesi tuen kassa ovat hyvä apu toipumisellesi. Sinun ei yhtään tarvitse olla yhtään huolissasi siitä, etteikö Jeesus olisi myös nimeomaan sairastuneiden ihmisten rinnalla kulkija ja ymmärtäjäkin, ja hänelle, jos kelle voit rukouksissasi uskoutua kertoen tilanteestasi, hän on kuuleva oikeamielinen nöyrä auttaja, luokemme lähetettynä. Usko ja puhu hänelle vaikka et häntä näe, ja siten saavutat uskonyhteyden hänen kanssaa - ja sellaista sydänten yhteyttähän kutsutaan myös rukoukseiksi - niin hädässä kuin iloissakin ystävän kanssa kaikki jakaen.

Lisäksi tekstiisi viitaten sanoisin näkemyksenäni sen, että vaikka et ole "kokenutkaan, että vielä olisi mitään tapahtunutkaan", olet mielestäni selvästi jo lähtenyt liikkeelle: ja kohdaten - nämä aluksi vaikeatkin ja hämmentävät kokemukset tunnustaen ne tarpeeksi rakentaa pysäyttävän tilanteen jälkeen uuskiksi. On luonnollista että olet aluksi hämmentynyt ja ihmessäsikin kodatessi jännittämistä ja ahdistustakin tilanteissa jossa et ennen ole sellaista kokenut, mutta usko minua siinä, että: kuka tahansa ihminen voi joskus jopa sairastua, mikä ei ole mikään ikiusen terveuden vastakohta, vaan seuraus monista mahdollisista asiosta ja tekjöistä joita on myös hyvä karttoittaa. Robotitkin menevät joskus rikki saati sitten esim. herkät ihmiset - jotka ovat siksi myös alttita särkymään, ja ihan kaikki voivat joutua kohtaamaan sairastumisenkin, eikä sitä tarvise todellakaan hävetä, edes tässä suorituskeskeisessä maailmassa jossa elämme. Täältäkin on löydyttävä tilaa sairastumiselle ja rauhalliselle toipumiselle, ja jos ei muuten niin se tila on vaan ihan itse itselleen suotava. Jos niin on käy niin tosiasiat on rauhassa kohdattava , sillä oman sairastumisensa kohtaaminen voi nimeomaa avata myös tien vakaammalle pohjalle raketuvan elämän uudelleen rakentamiselle. Se on siis myös viesti, jonka olet jo ymmärtänytkin kirjoittaessasi:

"Kyllä nää asiat tästä pikkuhijaa alkaa järjestymään! " ja näinhän se juuri onkin kun näet tämän sinut pysäyttäneen stopin "hiljaa hyvä tuleen" mahdollisuutena edessäsi, säilyttäen malttisi ja uskosi siihen että: kyllä se elämä kantaa, mikä ilmeeekin jo uutena uskon asteenasi, jolla on hyvä lähteä toipumistietä kulkemaan, eli :) Kiitos Jumalalle, että asiassa on päästy eteenpäin!. :)

Vielä niistä jotka ovaa sairastuneet särkymättömääden tautiin, ja uskovat tai väittävät: ettei uskova voi muka myös sairastua, saattavat itse kuulua korkea riskin ryhmään nimomaan tällaisen "eheyden illusion" ja asenteensa omaavina; ja se on totta että: Jumala lähetti Poikansa myös maailmaan sairaIta parantamaan ja heidän rinnallaan kulkemaan ja jopa "heihin kätkeytyen outonakin" - ja siksi hänen nimesäkin on "Immanuel" eli Jumala Kanssamme.

Uskovainen (?) kysymysmerkin kanssa, jätä se pois ja anna vain tilaa uskollesi, ja anna Jeesuksen Kristuksen asua rohkeasti USKON KAUTTA SYDÄMESSÄSI, - vaikka et häntä näe, ja kiitos siitä että: hän todellakin tekee sen, että hän asuu uskovan sydämessä. Siis tämän sanan mukaista toivoa elämääsi:

"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja riemuitsette sanattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte USKON PÄÄMÄÄRÄN SIELUNNE PELASTUKSEN." (1 Piet.1:8.9.)

Usko on tavallaan suuri hullutus, ja siksi Saarakin nauroi, eli se on: "voimaan voimattomuudessa" - DYNAAMINEN VOIMA voimattomuudessa - mahdollisuus - avautuvana mahdottomiltaikin näyttävissä tilanteissa - se on elämää, jopa itsessään täysin kuoletetissa ihamissä, elämänlupaus toivottomissakin tilanteissakin.

Kun ihmisten oma voima loppuu, ihmisten omat ratkaisut ja mahdollisuuden loppuvat, kuolettuvat kokanaan alkaan Jumalan voima toimia, ja sitä opettaa meille Iisakin syntyminen Jumalan lupausten voimasta, - ja siis koko Aabrahamin ja Saaran elämän ja sen voiman kuolettuminen, jonka tapahdutta vasta Jumala toimi - ja mahdoton tuli mahdolliseksi, eli Hengen ja lupauksen voimassta syntynyt IIsak syntyi.

Siunausta sinulle Uskovainen, ja Herra ON kanssasi, asuu USKON KAUTTA - sydämessäsi; rohkean uskon kautta vaikka emme häntä näe: Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle, - joka on KIRKKAUDEN TOIVO elävänä MEISSÄ: Kol.1:27; - ja se toivo ei saata meitä häpeään, vaan kirkastuneeseen iloon, ja luottamukseen, - ahdistustenkin keskellä - tai vaikka niden läpi.