oli Uralin perhonen.
MUTTA EI LÄHDETÄ TUOMITSEMAAN MARSKIA SIITÄ, ETTÄ HÄN OLI HOMOSEKSUAALi, MUTTA SE ETTÄ HÄN JOHTI SUOMEN HYÖKKÄYSOTAAN VUONNA 1941 OLI RIKOLLINEN TEKO!
MUTTA EI LÄHDETÄ TUOMITSEMAAN MARSKIA SIITÄ, ETTÄ HÄN OLI HOMOSEKSUAALi, MUTTA SE ETTÄ HÄN JOHTI SUOMEN HYÖKKÄYSOTAAN VUONNA 1941 OLI RIKOLLINEN TEKO!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nimimerkki "Vaka Vanhan" = tarkkispoika
joka taas levittelee homojuttujaan niitä asioita vastaan, joita hän inhoaa! Sellaisia ovat mm. seuraavat:
- pohjalaiset
- virolaiset
- karjalaiset evakot
- torjuntavoitot Neuvostoliitosta
- Suomen itsenäisyys
- liittyminen Natoon
- Mannerheim
- Suomen upseerit
Näistä aiheista hän julkaisee trollin tasaisin väliajoin ja levittelee samalla omia homo-fantasioitaan!
Näin juuri.
On todettava,että viimeistään -43 paikkeilla Mannerheim menetti otteen todellisuudesta sodanjohtajana.
Huolimatta saksalaisilta saaduista selvityksistä Puna-armeijan uudesta hyökkäystaktiikasta hän uskoi etulinjan pitävän ainakin kuukauden.
Niinpä hän vaatikin Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkuvaiheessa vastahyökkäystä ja etulinjan takaisinottoa.Vasta rintamakomentajien ankara vastustus käänsi hänen päänsä.
Toinen käsittämätön laiminlyönti on se,ettei Kannakselle luotu syvyyttä puolustukseen.Onhan selvää,ettei massiivista materiaaliin perustuvaa hyökkäystä kertakaikkiaan voi pysäyttää lyhyellä matkalla.
No,Mannerheimillä epäilemättä jäyti "pelko persuksissa" seksuaalisten hurjasteluidensa paljastumisesta.Se teki hänen päätöksenteostaan kaavamaista ja kankeaa.
sotahistorian tutkimuksiin vuodelta 1944. Vaikka Pekka Visurin kirjaan "Rytin ja Mannerheimin vaikett ratkaisut".
Uusi kirja paljastaa marsalkan kirjeet viimeiselle rakastetulleen.
Vanha marsalkka Mannerheim lähetti lempeä täynnä olevia kirjeitä viimeiselle naisystävälleen Gertrud Arco-Valleylle. Niistä kertoo ruotsalainen emeritusprofessori Ulf Olsson uudessa kirjassaan Berättelser om Gertrud "Calle" Wallenberg - Mannerheims sista kärlek (Atlantis).
Olssonin mukaan Mannerheimin ja ruotsalaiseen Wallenbergien mahtisukuun kuuluneen Gertrudin suhde alkoi, kun kreivitär onnistui toimittamaan käyntikorttinsa Mannerheimille, kun tämä vieraili Pariisissa loppuvuonna 1945. Mannerheim oli tuolloin jo tuolloin jo 78-vuotias, kreivitär 50-vuotias.
Tunnen itseni onnekkaaksi ajatuksesta, että kuulun sinulle ja ehkä vielä enemmän siitä, että sinä, rakkaani, kuulut minulle!
Olssonin kirjassa julkaistut kirjeiden otteet kertovat, että Mannerheim kirjoitti vahvan romanttisesti mielitietylleen.
"Kaikki tämä on ollut kuin ihmeellinen uni", hän kuvaa ihmissuhteen ensimmäistä vuotta.
"Rakkaani, älä sure ritariasi tai huolestu hänen hiljaisuuttaan", marsalkka kirjoittaa, kun hän kokee, että yhteydenpitoon on tullut liian pitkä tauko.
Kreivitär käytti myös itse Mannerheimista nimitystä "ritarini", kun kirjoitti omaisilleen kirjeitä, jossa tämä mainittiin. Olssonin mukaan kreivitär oli ylpeä uudesta suhteestaan.
Mannerheim joutui varoittelemaan, että Suomessa asiasta pitäisi olla vaiti. Pariskunnan tutustuessa Mannerheim oli vielä presidentti ja sen jälkeenkin kansakunnan kaapin päällä. 1940-luvulla tällaista vapaamielistä elämää ei olisi ymmärretty ollenkaan.
Ulkomailla pari kyllä liikkui varsin avoimesti yhdessä. Olsson mukaan esimerkiksi Suomen Pariisin suurlähetystössä seurattiin suhteen kehitystä "lähes paniikin vallassa".
Jätettyään presidentinviran alkuvuodesta 1946 Mannerheim oleskeli lähinnä Sveitsissä, mikä helpotti suhteen piilossa pitämistä, varsinkaan kun tuontapaisista ei ollut tapana suurmiehistä vielä lehdissä kirjoitella.
Olssonin mukaan viimeinen Mannerheimin kreivittärelle lähettämä kirje on päivätty 12. tammikuuta 1951, kaksi viikkoa ennen marsalkan kuolemaa. Kreivitär eli vielä yli 30 vuotta. Hän piti aina marsalkan kuvaa yöpöydällään. Kun kreivitär kuoli vuonna 1983, arkkuun asetettiin myös marsalkalle kuuluneet valkoiset käsineet.
Alla otteita kirjasta. Lainaukset kirjeitä kirjasta Berettälsen om Gertrud "Calle" Wallanberg - Mannerheims sista kärlek (Atlantis)
"Kaikki tämä on ollut kuin ihmeellinen uni, aika on kulunut vilahtaen, päivät kuluneet kuin en olisi niitä huomannutkaan. Sydämeni on täysi ja olen onnellinen, että voin laskea sen naisen jalkoihin, jota ajattelen lakkaamatta nyt ja aina."
Marraskuussa 1946.
"Rakkaani, älä sure ritariasi tai huolestu hänen hiljaisuuttaan, vaikka tuntuisikin, että hän on menettänyt muutenkin puutteellisen kirjoitustaitonsa...
Ennen kaikkea lupauksesi soittaa vaikutti siihen, että siirsin myöhemmäksi suruni ja kaipaukseni kertomisen kirjoittamalla. Ajatukseni kohdistuvat lakkaamatta vain sinuun ja ihmeelliseen olemukseesi. Mutta olisi naivia kuvitella, että voisin tavoittaa siitä muuta kuin häivähdyksiä.
Maan ja taivaan välillä oli eniten toivomaani kuulla kuiskauksesi juuri ennen kuin konduktööri puhalsi pilliinsä ja nousin lähtevään junaan. Kesti hetken, ennen kuin sydämeni taas löi normaaliin tahtiin. Voit uskoa, että sydämeni on täynnä kiitollisuutta ja onnea sen jälkeen, kun sanoit: kiitän sinua."
Syyskuussa 1948. Mannerheim muistelee hyvästejään kreivittären kanssa Tukholman rautatieasemalla.
"Sinä kerroit olevasi ystävä, johon voin luottaa. Niin väsynyt elämään kuin olenkin, usko, että minulle on tärkeää, että en enää ole yksin. Huolimatta etäisyydestä ja muita meitä erottavista esteistä tiedän, että jossain maailmassa on sydän joka lyö minulle ja tuntee lämpöä minua kohtaan. On joku, joka on minun ja jakaa elämäni myötä ja vastainkäymisissä kuin kantaisimme samaa taakkaa. Tunnen itseni onnekkaaksi ajatuksesta, että kuulun sinulle ja ehkä vielä enemmän siitä, että sinä, rakkaani, kuulut minulle!"
Huhtikuussa 1950.
Seppo Varjus
Punapäälliköt oli homoja.