Kuinka tunnistaa eksytys

Ateistin puhetta😉

Hyvä jaikalii. Minulle tapahtuneita ihmeitä pilkataan. Kerron tässä viimeisestä 1996 tapahtuneesta ihmeestä, joka sai lääkärit suureen hämmästykseen ja yksi heistä halusi keskutella asiasta kanssani. Hän kysyi lupaa kirjoittaa tiedelehteen tapauksestani ja annoin luvan. Koskaan en ole tuota lehteä käsiini saanut, enkä tiedä onko tapahtunutta koskaan julkaistu missään tiedelehdessä. Varmasti oli kyse jostakin lääketieteellisestä lehdestä, en paremmin tiedä asiasta mitään.

Kaikki alkoi tyttäreni syntymäpäivänä. Tunsin itseni huonovointiseksi, mutta syytää siihen en tiennyt. Kohta kuume nousi korkeaksi, noin 40 asteeseen ja ylikin. Hakeuduin lääkäriin, tai oikeastaa perheeni laittoi minut hakeutumaan ja lähti itse mukaan. Verikokeita otettiin ja olin todella huonossa kunnossa. Jonkin ajan kuluttua lääkäri pyysi huoneeseensa ja alkoi kysellä, että tuleeko minulle herkästi mustelmia ja samalla tutki minua. Kerroin, että en ole sellaista huomannut. Sitten hän ilmoitti, että joudun jäämään sairaalaan.
Jäin ja olin erittäin huonossa kunnossa ja samantien aloitettiin kortisoni hoito. Myöhemmin sain tietää, että epäilys oli ollut akuutista leukemiasta, koska verihiutaleita oli enää 14 jäljellä. Rintalastaani puhkaistiin reikä ja siitä otettiin luuydinkoe, jossa todettiin verihiutaleita syntyvän normaalimäärän, mutta niiden häviävän heti verenkiertoon tullessa.
Parin, tai kolmen päivän päästä erikoislääkäri tutki minua ja sanoi, että kyse ei ole leukemiasta. Hän epäillee aivan muuta sairautta ja kertoi, että verikokeet pitää ottaa heti. Verikoe tulokset osoittivat lääkärin olevan oikeassa ja kortisoni lopetettiin saman tien. Olin todella kipeä ja sairas. Oksensin sappea ja mikään ei auttanut kipuun.
Tyttäreni opiskeli ja tuli tuon kaksi viikkoa ja yhden päivän kestäneen sairauteni aikana joka päivä luokseni. Kerran hän itsui vieressäni lukemassa kokeisiinsa, kun kuulin äänen, joka sanoi: hengitä. Olin lakannut hengittämästä, mutta vierelleäni oli oma lääkärini, joka piti minusta huolta. Lääkäri, jota en nähnyt, vaan tunsin Hänen läsnäolonsa. Ainoa ihminen joka sillä hetkellä oli vierelläni oli tyttäreni ja hän ei ollut huomannut hengityksen loppumista.
Tilanne ajatui lopulta sellaiseksi, että ruumiin lämpötila oli laskenut alhaiseksi, eikä mikään voinut luitani lämmittää. Olin jäässä luita myöden. Samalla tapahtui se, että lääkärit ilmoittivat perheelleni, että heidän tulee valmistua kuolemaani, en kuulemma voi enää selivitä. Saman iltana mienut vietiin teholle ja aamulla seitsemän aikaan soitin kotiin, että olen parantunut. Tapahtui se ihme, josta lääkärit kuulemma puhuivat siellä missä toisensa tapasivat ja jonka takia minulta pyydettiin lupaa kirjoittaa tiedelehteen.
Lääkärit kyselivät minulta mitä oikein tapahtui ja vastasin, että Jumala paransi minut, eikä tuo ollut ensimmäinen kerta. Tuota ennen olin kokenut parantumisihmeet kaksi kertaa. Vuodesta 1996 olen saanut olla terve yhtä yskää lukuunottamatta.

Tiestä kirjoitti:

Hyvä jaikalii. Minulle tapahtuneita ihmeitä pilkataan. Kerron tässä viimeisestä 1996 tapahtuneesta ihmeestä, joka sai lääkärit suureen hämmästykseen ja yksi heistä halusi keskutella asiasta kanssani. Hän kysyi lupaa kirjoittaa tiedelehteen tapauksestani ja annoin luvan. Koskaan en ole tuota lehteä käsiini saanut, enkä tiedä onko tapahtunutta koskaan julkaistu missään tiedelehdessä. Varmasti oli kyse jostakin lääketieteellisestä lehdestä, en paremmin tiedä asiasta mitään.

Kaikki alkoi tyttäreni syntymäpäivänä. Tunsin itseni huonovointiseksi, mutta syytää siihen en tiennyt. Kohta kuume nousi korkeaksi, noin 40 asteeseen ja ylikin. Hakeuduin lääkäriin, tai oikeastaa perheeni laittoi minut hakeutumaan ja lähti itse mukaan. Verikokeita otettiin ja olin todella huonossa kunnossa. Jonkin ajan kuluttua lääkäri pyysi huoneeseensa ja alkoi kysellä, että tuleeko minulle herkästi mustelmia ja samalla tutki minua. Kerroin, että en ole sellaista huomannut. Sitten hän ilmoitti, että joudun jäämään sairaalaan.
Jäin ja olin erittäin huonossa kunnossa ja samantien aloitettiin kortisoni hoito. Myöhemmin sain tietää, että epäilys oli ollut akuutista leukemiasta, koska verihiutaleita oli enää 14 jäljellä. Rintalastaani puhkaistiin reikä ja siitä otettiin luuydinkoe, jossa todettiin verihiutaleita syntyvän normaalimäärän, mutta niiden häviävän heti verenkiertoon tullessa.
Parin, tai kolmen päivän päästä erikoislääkäri tutki minua ja sanoi, että kyse ei ole leukemiasta. Hän epäillee aivan muuta sairautta ja kertoi, että verikokeet pitää ottaa heti. Verikoe tulokset osoittivat lääkärin olevan oikeassa ja kortisoni lopetettiin saman tien. Olin todella kipeä ja sairas. Oksensin sappea ja mikään ei auttanut kipuun.
Tyttäreni opiskeli ja tuli tuon kaksi viikkoa ja yhden päivän kestäneen sairauteni aikana joka päivä luokseni. Kerran hän itsui vieressäni lukemassa kokeisiinsa, kun kuulin äänen, joka sanoi: hengitä. Olin lakannut hengittämästä, mutta vierelleäni oli oma lääkärini, joka piti minusta huolta. Lääkäri, jota en nähnyt, vaan tunsin Hänen läsnäolonsa. Ainoa ihminen joka sillä hetkellä oli vierelläni oli tyttäreni ja hän ei ollut huomannut hengityksen loppumista.
Tilanne ajatui lopulta sellaiseksi, että ruumiin lämpötila oli laskenut alhaiseksi, eikä mikään voinut luitani lämmittää. Olin jäässä luita myöden. Samalla tapahtui se, että lääkärit ilmoittivat perheelleni, että heidän tulee valmistua kuolemaani, en kuulemma voi enää selivitä. Saman iltana mienut vietiin teholle ja aamulla seitsemän aikaan soitin kotiin, että olen parantunut. Tapahtui se ihme, josta lääkärit kuulemma puhuivat siellä missä toisensa tapasivat ja jonka takia minulta pyydettiin lupaa kirjoittaa tiedelehteen.
Lääkärit kyselivät minulta mitä oikein tapahtui ja vastasin, että Jumala paransi minut, eikä tuo ollut ensimmäinen kerta. Tuota ennen olin kokenut parantumisihmeet kaksi kertaa. Vuodesta 1996 olen saanut olla terve yhtä yskää lukuunottamatta.

Eihän tätä palstaa ole toki tarkoitettu lääketieteelliseksi julkaisuksi, mutta koska minua on niin paljon parjattu kerrottuani ihmeistä, kerron hiukan lisää. Oma lääkärini kertoi jossakin vaiheessa sairauttani, että veressäni tapahtuu niin kummallinen prosessi, että soluja on rikkoutunut, hävinnyt, kaaliumit ja kalkit ovat hyvin vähissä ja en kaikkea muista mitä hän sairauteni keskellä kertoi. Sen voin kertoa, että ennen tuota tapahtumaa saatoin ottaa saunakaljat, mutta tuo tapahtuma teki jotakin niin kummallista, että sen jälkeen en ole saattanut maistaa alkoholia. Tai maistoin yhden kerran ja siitä oli tullut minulle täysin vastenmielistä ja ajatuskin alkoholista on tänään yhtä vastenmielinen kuin silloin vuonna 1996.

Tiestä kirjoitti:

Hyvä jaikalii. Minulle tapahtuneita ihmeitä pilkataan. Kerron tässä viimeisestä 1996 tapahtuneesta ihmeestä, joka sai lääkärit suureen hämmästykseen ja yksi heistä halusi keskutella asiasta kanssani. Hän kysyi lupaa kirjoittaa tiedelehteen tapauksestani ja annoin luvan. Koskaan en ole tuota lehteä käsiini saanut, enkä tiedä onko tapahtunutta koskaan julkaistu missään tiedelehdessä. Varmasti oli kyse jostakin lääketieteellisestä lehdestä, en paremmin tiedä asiasta mitään.

Kaikki alkoi tyttäreni syntymäpäivänä. Tunsin itseni huonovointiseksi, mutta syytää siihen en tiennyt. Kohta kuume nousi korkeaksi, noin 40 asteeseen ja ylikin. Hakeuduin lääkäriin, tai oikeastaa perheeni laittoi minut hakeutumaan ja lähti itse mukaan. Verikokeita otettiin ja olin todella huonossa kunnossa. Jonkin ajan kuluttua lääkäri pyysi huoneeseensa ja alkoi kysellä, että tuleeko minulle herkästi mustelmia ja samalla tutki minua. Kerroin, että en ole sellaista huomannut. Sitten hän ilmoitti, että joudun jäämään sairaalaan.
Jäin ja olin erittäin huonossa kunnossa ja samantien aloitettiin kortisoni hoito. Myöhemmin sain tietää, että epäilys oli ollut akuutista leukemiasta, koska verihiutaleita oli enää 14 jäljellä. Rintalastaani puhkaistiin reikä ja siitä otettiin luuydinkoe, jossa todettiin verihiutaleita syntyvän normaalimäärän, mutta niiden häviävän heti verenkiertoon tullessa.
Parin, tai kolmen päivän päästä erikoislääkäri tutki minua ja sanoi, että kyse ei ole leukemiasta. Hän epäillee aivan muuta sairautta ja kertoi, että verikokeet pitää ottaa heti. Verikoe tulokset osoittivat lääkärin olevan oikeassa ja kortisoni lopetettiin saman tien. Olin todella kipeä ja sairas. Oksensin sappea ja mikään ei auttanut kipuun.
Tyttäreni opiskeli ja tuli tuon kaksi viikkoa ja yhden päivän kestäneen sairauteni aikana joka päivä luokseni. Kerran hän itsui vieressäni lukemassa kokeisiinsa, kun kuulin äänen, joka sanoi: hengitä. Olin lakannut hengittämästä, mutta vierelleäni oli oma lääkärini, joka piti minusta huolta. Lääkäri, jota en nähnyt, vaan tunsin Hänen läsnäolonsa. Ainoa ihminen joka sillä hetkellä oli vierelläni oli tyttäreni ja hän ei ollut huomannut hengityksen loppumista.
Tilanne ajatui lopulta sellaiseksi, että ruumiin lämpötila oli laskenut alhaiseksi, eikä mikään voinut luitani lämmittää. Olin jäässä luita myöden. Samalla tapahtui se, että lääkärit ilmoittivat perheelleni, että heidän tulee valmistua kuolemaani, en kuulemma voi enää selivitä. Saman iltana mienut vietiin teholle ja aamulla seitsemän aikaan soitin kotiin, että olen parantunut. Tapahtui se ihme, josta lääkärit kuulemma puhuivat siellä missä toisensa tapasivat ja jonka takia minulta pyydettiin lupaa kirjoittaa tiedelehteen.
Lääkärit kyselivät minulta mitä oikein tapahtui ja vastasin, että Jumala paransi minut, eikä tuo ollut ensimmäinen kerta. Tuota ennen olin kokenut parantumisihmeet kaksi kertaa. Vuodesta 1996 olen saanut olla terve yhtä yskää lukuunottamatta.

Luultavasti mainitsemasi Tiede lehti ei koskaan julkaissut tarinaasi. Lääketiede kun ei kyennyt selittämään Jumalan tekemää ihmettä niin se ei voi kertoa eikä julkaista sellaista mitä ei ymmärrä. Sitäpaitsi lehti on mitä suuremmalla todennäköisyydellä maailmallinen lehti joka ei hyväksy Jumalan olemassaoloa vaan selittää luomisen evoluutioksi. Eivät he tahdo todistaa Jumalasta josta eivät tahdo mitään tietää. Tätä lääkärisi ei ilmeisesti ajatellut kun kysyi sinulta lupaa. Niin minä ajattelen tapahtuneen.

jaikalii kirjoitti:

Luultavasti mainitsemasi Tiede lehti ei koskaan julkaissut tarinaasi. Lääketiede kun ei kyennyt selittämään Jumalan tekemää ihmettä niin se ei voi kertoa eikä julkaista sellaista mitä ei ymmärrä. Sitäpaitsi lehti on mitä suuremmalla todennäköisyydellä maailmallinen lehti joka ei hyväksy Jumalan olemassaoloa vaan selittää luomisen evoluutioksi. Eivät he tahdo todistaa Jumalasta josta eivät tahdo mitään tietää. Tätä lääkärisi ei ilmeisesti ajatellut kun kysyi sinulta lupaa. Niin minä ajattelen tapahtuneen.

Luultavasti noin siinä on käynyt. Tuo lääkäri, joka lupaa kysyi ei ollut oma lääkärini. Hän oli nuori mieslääkäri, joka kutsuttuuan minut toisen lääkärin huoneeseen parannuttuani kertoi, että ei ole edes tämän osaston lääkäri, mutta kertoi käyneensä joka päivä luonani, koska tapaus oli kiinnostanut häntä. Oli kuulemma toiseksi pahin tapaus suuren sairaalaan historian aikana. En tiedä mitä sillä tarkoitti. Hän kertoi myöskin huomanneensa, että pupillini eivät toimineet ja luulleensa minulla olevan kuolemaan johtavan aivopinnetilan. Itse muistan kuinka lääkäreitä alkoi yhtäkkiä olla useita vuoteeni vierelle osoittelemassa lampuillaan silmiini. Se johti tehohoitoon siirtämiseen. Sieltä päästyäni omalle osastolleni joku tuli teholta kyselmään tapauksesta ja kertoi koko tehon olevan hämmennyksissä. Suuri hämmätsyt oli kohdannut niitä hoitajia, jotka saivat monitorien kautta nähdä elintoimintojen palautumisen aamulla ja seitsemän aikaa aamulla soitin kotiini ja kerrtoin ilouutisen.

Tuo nuori mieslääkäri kyseli lupaa kirjoittaa tiedelehteen ja kertoi sairaalan alueella puhuttavan tapauksestani siellä missä kaksi tai useampi lääkäri on paikalla.
Oma lääkärin sen sijaan oli naislääkäri, joka piti paranemista ihmeensä, mutta yksi mutta vielä oli. Hemoglobini oli niin alhaiseksi jäänyt muusta paranemisestani huolimatta, että hän oli päättänyt että huomenissa saan kaksi veripussia tilanteen parantamiseksi. Jos hemoglobiini saadaan nousemaan sataan, niin ei ole mitään estettä enää kotiin pääsylle. Pyysin Jumalalta, että minulle ei laiteittaisi verta pusseista. Aamulla tultiin ottamaan verikoetta. Lääkärini tuli ilmoittamaan, että hemoglobiini oli noussut 101 ja saan lähteä kotiin.
Monta ihmettä ehti tapahtua tuon kahden viikon ja yhden päivän sairastamisen aikana. Tuo nuori mieslääkäri, joka päivittäin kävi luonani oli varmasti Jumalan lähettämä. Pidän myöskin ihmeenä niitä kahta sairaanhoito-oppilasta, jotka olivat saaneet kehoituksen olla luonani päivittäin. He kyselivät vähän väliä tarvitsenko jotakin. He eivät toki kyenneet auttamaan minua pahimpana aikana, mutta silti olivat huoneessani ja läsnä.

Olen kertonut tästä tapauksesta Jeesukselle kunniaksi ja Hänen nimensä kirkastukseksi, koska niin kaikki tapahtuma on sallimuksen kautta tarkoitettukin meneväksi. Jeesus on ihme ja Hänen voimansa on niin suuri, että sitä ei voi käsittää. Yhdessä hetkessä kuolemaan tuomittu nostetaankin täyteen elämään. Sitä ei voi tehdä muut kuin vain Jumala.

Tiestä kirjoitti:

Luultavasti noin siinä on käynyt. Tuo lääkäri, joka lupaa kysyi ei ollut oma lääkärini. Hän oli nuori mieslääkäri, joka kutsuttuuan minut toisen lääkärin huoneeseen parannuttuani kertoi, että ei ole edes tämän osaston lääkäri, mutta kertoi käyneensä joka päivä luonani, koska tapaus oli kiinnostanut häntä. Oli kuulemma toiseksi pahin tapaus suuren sairaalaan historian aikana. En tiedä mitä sillä tarkoitti. Hän kertoi myöskin huomanneensa, että pupillini eivät toimineet ja luulleensa minulla olevan kuolemaan johtavan aivopinnetilan. Itse muistan kuinka lääkäreitä alkoi yhtäkkiä olla useita vuoteeni vierelle osoittelemassa lampuillaan silmiini. Se johti tehohoitoon siirtämiseen. Sieltä päästyäni omalle osastolleni joku tuli teholta kyselmään tapauksesta ja kertoi koko tehon olevan hämmennyksissä. Suuri hämmätsyt oli kohdannut niitä hoitajia, jotka saivat monitorien kautta nähdä elintoimintojen palautumisen aamulla ja seitsemän aikaa aamulla soitin kotiini ja kerrtoin ilouutisen.

Tuo nuori mieslääkäri kyseli lupaa kirjoittaa tiedelehteen ja kertoi sairaalan alueella puhuttavan tapauksestani siellä missä kaksi tai useampi lääkäri on paikalla.
Oma lääkärin sen sijaan oli naislääkäri, joka piti paranemista ihmeensä, mutta yksi mutta vielä oli. Hemoglobini oli niin alhaiseksi jäänyt muusta paranemisestani huolimatta, että hän oli päättänyt että huomenissa saan kaksi veripussia tilanteen parantamiseksi. Jos hemoglobiini saadaan nousemaan sataan, niin ei ole mitään estettä enää kotiin pääsylle. Pyysin Jumalalta, että minulle ei laiteittaisi verta pusseista. Aamulla tultiin ottamaan verikoetta. Lääkärini tuli ilmoittamaan, että hemoglobiini oli noussut 101 ja saan lähteä kotiin.
Monta ihmettä ehti tapahtua tuon kahden viikon ja yhden päivän sairastamisen aikana. Tuo nuori mieslääkäri, joka päivittäin kävi luonani oli varmasti Jumalan lähettämä. Pidän myöskin ihmeenä niitä kahta sairaanhoito-oppilasta, jotka olivat saaneet kehoituksen olla luonani päivittäin. He kyselivät vähän väliä tarvitsenko jotakin. He eivät toki kyenneet auttamaan minua pahimpana aikana, mutta silti olivat huoneessani ja läsnä.

Olen kertonut tästä tapauksesta Jeesukselle kunniaksi ja Hänen nimensä kirkastukseksi, koska niin kaikki tapahtuma on sallimuksen kautta tarkoitettukin meneväksi. Jeesus on ihme ja Hänen voimansa on niin suuri, että sitä ei voi käsittää. Yhdessä hetkessä kuolemaan tuomittu nostetaankin täyteen elämään. Sitä ei voi tehdä muut kuin vain Jumala.

Sinä koit parenemisihmeen. Ja ehkä yksi ihme ihmeen sisällä oli se että ei tapahtunut muuta kuin se ihme. Ei siis mitään huminoita, kolinoita, eikä mitään muutakaan ihmisaisteilla aistittavaa tapahtumaa. Mutta paraneminen oli faktumi. Ja se on ihme. Kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle. Hän elää ja vaikuttaa aktiivisesti kanssamme joka päivä.

jaikalii kirjoitti:

Sinä koit parenemisihmeen. Ja ehkä yksi ihme ihmeen sisällä oli se että ei tapahtunut muuta kuin se ihme. Ei siis mitään huminoita, kolinoita, eikä mitään muutakaan ihmisaisteilla aistittavaa tapahtumaa. Mutta paraneminen oli faktumi. Ja se on ihme. Kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle. Hän elää ja vaikuttaa aktiivisesti kanssamme joka päivä.

Eikä siinä paranemisessa ollut yhtäkään ihmistä läsnä. Itse huomasin parantuneeni, kun huomasin hyvän olon. Kovan ja kivuliaan sairauden jälkeen sain tuntea terveyden. Teholla paranemiseni huomattiin monitorien näytettyä elintoimintojen palautuneen. Ei todella ollut kova äänisiä rukouksia, eikä hiljaisiakaan rukoilijoita läsnä parantuessani ja niin kaikkissa kolmessa ihmeessä on tapahtunut. Paraneminen tulee niin kauniisti ja ihmeellisesti, että sen huomaa vain tulleen. Ei jää pienintäkään epäilystä paranemisihmeen tapahtumisesta. Ei tarvitse miettiä onko terve, sillä terveys on niin varma, että siihen ei jää mitään sijaa epäilylle.

Jumalan voima on valtava ihme.

Tiestä kirjoitti:

Eikä siinä paranemisessa ollut yhtäkään ihmistä läsnä. Itse huomasin parantuneeni, kun huomasin hyvän olon. Kovan ja kivuliaan sairauden jälkeen sain tuntea terveyden. Teholla paranemiseni huomattiin monitorien näytettyä elintoimintojen palautuneen. Ei todella ollut kova äänisiä rukouksia, eikä hiljaisiakaan rukoilijoita läsnä parantuessani ja niin kaikkissa kolmessa ihmeessä on tapahtunut. Paraneminen tulee niin kauniisti ja ihmeellisesti, että sen huomaa vain tulleen. Ei jää pienintäkään epäilystä paranemisihmeen tapahtumisesta. Ei tarvitse miettiä onko terve, sillä terveys on niin varma, että siihen ei jää mitään sijaa epäilylle.

Jumalan voima on valtava ihme.

Minua siunaa Raamatun Sana: Jumala sanoi ja tapahtui niin." Sekä tämä: "Hän käski ja se oli tehty". Jumala kun sanoo, niin se on sitten niin, tuntui miltä tuntui. Miksi minä näin sanon tässä yhteydessä? Ajattelin tässä todistaa eräästä toisesta asiasta joka menee tämän asian vierestä mutta hivelee kuiteski tätä asiaa. Mehän puhumme Jumalasta joka on ihme.

Panen tämän nyt menemään ja jatkan jonkun ajan kuluttua......

jaikalii kirjoitti:

Minua siunaa Raamatun Sana: Jumala sanoi ja tapahtui niin." Sekä tämä: "Hän käski ja se oli tehty". Jumala kun sanoo, niin se on sitten niin, tuntui miltä tuntui. Miksi minä näin sanon tässä yhteydessä? Ajattelin tässä todistaa eräästä toisesta asiasta joka menee tämän asian vierestä mutta hivelee kuiteski tätä asiaa. Mehän puhumme Jumalasta joka on ihme.

Panen tämän nyt menemään ja jatkan jonkun ajan kuluttua......

Tämä on jatkoa edelliseen.

Jos siis luoksemme tulee syntinen syntiensä rasittama ihminen joka pitää itseään niin huonona ihmisenä että Jumala ei varmaankaan huoli häntä. Me voimme uskon varmuudella näyttää Raamatusta Jeesuksen lupaus että Hän ei heitä ketään Hänen luokseen tulevaa ihmistä luotaan. Voimme vakuuttaa Jeesuksen lupaukseen vedoten että hän saa jäädä Jeesuksen luokse kun hän tulee Jeesuksen luokse. Ja me itse uskomme sataprosenttisesti Joh 6:37 Sanan.

jatkuu...

jaikalii kirjoitti:

Tämä on jatkoa edelliseen.

Jos siis luoksemme tulee syntinen syntiensä rasittama ihminen joka pitää itseään niin huonona ihmisenä että Jumala ei varmaankaan huoli häntä. Me voimme uskon varmuudella näyttää Raamatusta Jeesuksen lupaus että Hän ei heitä ketään Hänen luokseen tulevaa ihmistä luotaan. Voimme vakuuttaa Jeesuksen lupaukseen vedoten että hän saa jäädä Jeesuksen luokse kun hän tulee Jeesuksen luokse. Ja me itse uskomme sataprosenttisesti Joh 6:37 Sanan.

jatkuu...

Uskomme siis Joh 6:37 Sanan itsemme ja toisen ihmisen kohdalle että se on justiinsa niin kuin Jeesus Sanoo. Me saamme jäädä Jeesuksen luokse koska Hän lupaa niin. Jokainen ihminen, joka tulee Jeesuksen luokse, saa jäädä Jeesuksen luokse. Ja tämä Sana on varma koska se on Jumalan luova Sana. Luova Jumalan Sana ei ole riippuvainen olosuhteista/olosuhteistamme koska Sana on olosuhteiden/olosuhteidemme/ yläpuolella vallassa ja voimassa. Jumalan Sana toimii ja vaikuttaa meissä jotka uskomme sen ja otamme sen vastaan. Sana tekee sen mitä varten Jumala on sen lähettänyt.

Mutta Jeesus on puhunut ja luvannut paljon muutakin Raamatun lehdillä. Jeesuksen Sana on yläpuolella kaiken olevaisen ja olemattoman. Jeesuksen Sana on Jumalan Sana. Miten me suhtaudumme muihin Jeesuksen antamiin lupauksiin? Tätä olen kysynyt itseltäni ja joskus toisilta uskovilta.

jatkuu.....

jaikalii kirjoitti:

Tämä on jatkoa edelliseen.

Jos siis luoksemme tulee syntinen syntiensä rasittama ihminen joka pitää itseään niin huonona ihmisenä että Jumala ei varmaankaan huoli häntä. Me voimme uskon varmuudella näyttää Raamatusta Jeesuksen lupaus että Hän ei heitä ketään Hänen luokseen tulevaa ihmistä luotaan. Voimme vakuuttaa Jeesuksen lupaukseen vedoten että hän saa jäädä Jeesuksen luokse kun hän tulee Jeesuksen luokse. Ja me itse uskomme sataprosenttisesti Joh 6:37 Sanan.

jatkuu...

Tuo on se ihana lohdullinen Jumalan lupaus meille kaikille. Kaikki saavat tulla Jeesuksen luokse. Jeesus tuli syntisiä ja sairaita varten. Eivät terveet tarvitse Parantajaa. Olkoot ihminen millainen onkin, hänellä on lupa tulla Jeesuksen luokse. Jokainen meistä on käynyt synnin- ja kuolemantietä, mutta niin suuri on armo, että Jumalan ainoa Poika antaa muutoksen. Sitä muutosta ei voi tapahtua, jos ei tule Jeesuksen luokse, istu Hänen jalkojensa juurelle ottamaan Hänestä oppia. Hän tuli meille vanhimmaksi veljeksi ja esikuvaksi. Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.

jaikalii kirjoitti:

Uskomme siis Joh 6:37 Sanan itsemme ja toisen ihmisen kohdalle että se on justiinsa niin kuin Jeesus Sanoo. Me saamme jäädä Jeesuksen luokse koska Hän lupaa niin. Jokainen ihminen, joka tulee Jeesuksen luokse, saa jäädä Jeesuksen luokse. Ja tämä Sana on varma koska se on Jumalan luova Sana. Luova Jumalan Sana ei ole riippuvainen olosuhteista/olosuhteistamme koska Sana on olosuhteiden/olosuhteidemme/ yläpuolella vallassa ja voimassa. Jumalan Sana toimii ja vaikuttaa meissä jotka uskomme sen ja otamme sen vastaan. Sana tekee sen mitä varten Jumala on sen lähettänyt.

Mutta Jeesus on puhunut ja luvannut paljon muutakin Raamatun lehdillä. Jeesuksen Sana on yläpuolella kaiken olevaisen ja olemattoman. Jeesuksen Sana on Jumalan Sana. Miten me suhtaudumme muihin Jeesuksen antamiin lupauksiin? Tätä olen kysynyt itseltäni ja joskus toisilta uskovilta.

jatkuu.....

Miten me siis suhtaudumme esimerkiksi vuorisaarnan Sanoihin ja suoriin lupauksiin?
Jeesuksen opetuksen mukaan Jumala pitää omistaan huolen niin että meiltä ei mitään puutu. Mutta on toinen kysymys uskommeko me Sanan niin kuin Jeesus on sen puhunut vai panemmeko me kysymysmerkkejä Sanan perään (Matt 7:7-12).
Ymmärtääkseni uskovan ei tule murehtia huomisesta päivästä eikä kantaa huolta elatuksestaan. Hän tekee voitavansa elatuksen hankkimiseen ja jos seinä tulee vasaan, hän menee Herran eteen rukouksessa ja vetoaa Matt 6:24-34 ja 7:1-7 Sanoihin. Ja Herra ei voi itseään (Sanaansa) kieltää. Herra vastaa omasta Sanastaan.

jaikalii kirjoitti:

Miten me siis suhtaudumme esimerkiksi vuorisaarnan Sanoihin ja suoriin lupauksiin?
Jeesuksen opetuksen mukaan Jumala pitää omistaan huolen niin että meiltä ei mitään puutu. Mutta on toinen kysymys uskommeko me Sanan niin kuin Jeesus on sen puhunut vai panemmeko me kysymysmerkkejä Sanan perään (Matt 7:7-12).
Ymmärtääkseni uskovan ei tule murehtia huomisesta päivästä eikä kantaa huolta elatuksestaan. Hän tekee voitavansa elatuksen hankkimiseen ja jos seinä tulee vasaan, hän menee Herran eteen rukouksessa ja vetoaa Matt 6:24-34 ja 7:1-7 Sanoihin. Ja Herra ei voi itseään (Sanaansa) kieltää. Herra vastaa omasta Sanastaan.

Tahdon vielä ottaa yhden Jeesuksen Sanan. Hän nuhteli opetuslapsiaan vähästä uskosta, se on; vähästä luottamuksesta Jeesukseen. Olihan Jeesus heidän kanssaan niin ei heillä ollut mitään hätää. Olosuhteet näyttivät kyllä tosi pahalta. Mutta heidän keskellään oli Hän joka on kaikkiriittävä Jumala; "Minä Olen. Hän oli ja on opetuslasten olosuhteiden yläpuolella vallassa ja voimassa.Tätä ymmärrystä Hänestä Jeesus perään kuulutti.

Matt 8:26 "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita? Silloin Hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset IHMETTELIVÄT".

jaikalii kirjoitti:

Tahdon vielä ottaa yhden Jeesuksen Sanan. Hän nuhteli opetuslapsiaan vähästä uskosta, se on; vähästä luottamuksesta Jeesukseen. Olihan Jeesus heidän kanssaan niin ei heillä ollut mitään hätää. Olosuhteet näyttivät kyllä tosi pahalta. Mutta heidän keskellään oli Hän joka on kaikkiriittävä Jumala; "Minä Olen. Hän oli ja on opetuslasten olosuhteiden yläpuolella vallassa ja voimassa.Tätä ymmärrystä Hänestä Jeesus perään kuulutti.

Matt 8:26 "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita? Silloin Hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset IHMETTELIVÄT".

Luuk 21:33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta

Tuon kohta omia ajatuksia ko Sanasta. Se on jatkoa ........

jaikalii kirjoitti:

Luuk 21:33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta

Tuon kohta omia ajatuksia ko Sanasta. Se on jatkoa ........

Tässä lopun aikoja käsittelevässä puheessaan Jeesus varotti juoppoudesta ja elatuksen murheista. Aika erikoista koska juoppous yleensä ymmärretään vakavana syntinä joka erottaa ihmisen Jumalasta. Mutta kun Jeesus varottaa samaan Hengenvetoon myös elatuksen murheista, niin se vaikuttaa erikoiselta. Herää kysymys että mitä Hän tarkoittaa. Onko elatuksesta murehtiminen yhtä vakava synti kuin juoppous?

Ymmärtääkseni näissä molemmissa asioissa on kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan. Jos uskovalla ei ole Pyhän Hengen täyteyttä, hänellä ei ole sellaista läheistä rakkaussuhdetta Jumalaan mitä Jumala toivoo ja tahtoo ja tarkoittaa meillä olevan. Uskova voi eksyä etsimään lohtua ja turvaa alkoholista ja juoppoudesta.

Kun suhde on vajava, ei Jumalan tahtoma rakkaussuhde, uskovan luottamus Jumalaan horjuu. Silloin hänellä on myös elatuksen murheita. En usko että täynnä Pyhää Henkeä elävä uskova murehtii kovinkaan paljon tulevaisuudestaan. Hän on Herran kädessä ja hän kokee yhteyden kaikkiriittävään "Minä Olen" Jumalaan. Silloin uskovalla on kaikki Hänessä. Ja uskova kokee ja ymmärtää sen. Uskovalla on turva Jumalassa. Hän saa tyydytyksen elämälleen Häneltä. Ja tämä on mahdollista Pyhässä Hengessä kokemassa Jumalan rakkaudessa.
https://www.youtube.com/watch?v=2P6y4LH7uXk

jaikalii kirjoitti:

Tässä lopun aikoja käsittelevässä puheessaan Jeesus varotti juoppoudesta ja elatuksen murheista. Aika erikoista koska juoppous yleensä ymmärretään vakavana syntinä joka erottaa ihmisen Jumalasta. Mutta kun Jeesus varottaa samaan Hengenvetoon myös elatuksen murheista, niin se vaikuttaa erikoiselta. Herää kysymys että mitä Hän tarkoittaa. Onko elatuksesta murehtiminen yhtä vakava synti kuin juoppous?

Ymmärtääkseni näissä molemmissa asioissa on kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan. Jos uskovalla ei ole Pyhän Hengen täyteyttä, hänellä ei ole sellaista läheistä rakkaussuhdetta Jumalaan mitä Jumala toivoo ja tahtoo ja tarkoittaa meillä olevan. Uskova voi eksyä etsimään lohtua ja turvaa alkoholista ja juoppoudesta.

Kun suhde on vajava, ei Jumalan tahtoma rakkaussuhde, uskovan luottamus Jumalaan horjuu. Silloin hänellä on myös elatuksen murheita. En usko että täynnä Pyhää Henkeä elävä uskova murehtii kovinkaan paljon tulevaisuudestaan. Hän on Herran kädessä ja hän kokee yhteyden kaikkiriittävään "Minä Olen" Jumalaan. Silloin uskovalla on kaikki Hänessä. Ja uskova kokee ja ymmärtää sen. Uskovalla on turva Jumalassa. Hän saa tyydytyksen elämälleen Häneltä. Ja tämä on mahdollista Pyhässä Hengessä kokemassa Jumalan rakkaudessa.
https://www.youtube.com/watch?v=2P6y4LH7uXk

Jäi pois asia joka piti ottaa esille aivan ensin tuossa edellisessä todistuksessa.
Jeesus sanoi että Hänen Sanansa ei koskaan katoa. Hänen lupauksensa (Sanansa) on siis voimassa aina ja ikuisesti, silloinkin kun taivas ja maa ovat kadonneet. Jumalan Sana on ensimmäinen ja viimeinen Amen!

jaikalii kirjoitti:

Jäi pois asia joka piti ottaa esille aivan ensin tuossa edellisessä todistuksessa.
Jeesus sanoi että Hänen Sanansa ei koskaan katoa. Hänen lupauksensa (Sanansa) on siis voimassa aina ja ikuisesti, silloinkin kun taivas ja maa ovat kadonneet. Jumalan Sana on ensimmäinen ja viimeinen Amen!

Jos nämä vuodatukseni herättävät jonkun mielenkiinnon Jumalan valtasuuruudesta, voit lukea lisää tähän asiaan liittyvää kotisivullani
http://www.jaikal.se/4868313kirjoittanu5

jaikalii kirjoitti:

Jos nämä vuodatukseni herättävät jonkun mielenkiinnon Jumalan valtasuuruudesta, voit lukea lisää tähän asiaan liittyvää kotisivullani
http://www.jaikal.se/4868313kirjoittanu5

Tuli virhe tuohon linkkiin niin laitan linkin kotisivuni aihetta käsittelevään tekstiin uudelleen http://www.jaikal.se/48683135

jaikalii kirjoitti:

Tuli virhe tuohon linkkiin niin laitan linkin kotisivuni aihetta käsittelevään tekstiin uudelleen http://www.jaikal.se/48683135

On turvallista tietää että Jeesuksen luokse saa syntinen tulla.
Jeesuksen luokse saa myös uskova tulla. Sillä Jeesus Kristus
on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta varsinki uskovien Vapahtaja.
Tätä on käsketty opettaa.

https://www.youtube.com/watch?v=xwmoLLv2WAg

Tiestä kirjoitti:

Luultavasti noin siinä on käynyt. Tuo lääkäri, joka lupaa kysyi ei ollut oma lääkärini. Hän oli nuori mieslääkäri, joka kutsuttuuan minut toisen lääkärin huoneeseen parannuttuani kertoi, että ei ole edes tämän osaston lääkäri, mutta kertoi käyneensä joka päivä luonani, koska tapaus oli kiinnostanut häntä. Oli kuulemma toiseksi pahin tapaus suuren sairaalaan historian aikana. En tiedä mitä sillä tarkoitti. Hän kertoi myöskin huomanneensa, että pupillini eivät toimineet ja luulleensa minulla olevan kuolemaan johtavan aivopinnetilan. Itse muistan kuinka lääkäreitä alkoi yhtäkkiä olla useita vuoteeni vierelle osoittelemassa lampuillaan silmiini. Se johti tehohoitoon siirtämiseen. Sieltä päästyäni omalle osastolleni joku tuli teholta kyselmään tapauksesta ja kertoi koko tehon olevan hämmennyksissä. Suuri hämmätsyt oli kohdannut niitä hoitajia, jotka saivat monitorien kautta nähdä elintoimintojen palautumisen aamulla ja seitsemän aikaa aamulla soitin kotiini ja kerrtoin ilouutisen.

Tuo nuori mieslääkäri kyseli lupaa kirjoittaa tiedelehteen ja kertoi sairaalan alueella puhuttavan tapauksestani siellä missä kaksi tai useampi lääkäri on paikalla.
Oma lääkärin sen sijaan oli naislääkäri, joka piti paranemista ihmeensä, mutta yksi mutta vielä oli. Hemoglobini oli niin alhaiseksi jäänyt muusta paranemisestani huolimatta, että hän oli päättänyt että huomenissa saan kaksi veripussia tilanteen parantamiseksi. Jos hemoglobiini saadaan nousemaan sataan, niin ei ole mitään estettä enää kotiin pääsylle. Pyysin Jumalalta, että minulle ei laiteittaisi verta pusseista. Aamulla tultiin ottamaan verikoetta. Lääkärini tuli ilmoittamaan, että hemoglobiini oli noussut 101 ja saan lähteä kotiin.
Monta ihmettä ehti tapahtua tuon kahden viikon ja yhden päivän sairastamisen aikana. Tuo nuori mieslääkäri, joka päivittäin kävi luonani oli varmasti Jumalan lähettämä. Pidän myöskin ihmeenä niitä kahta sairaanhoito-oppilasta, jotka olivat saaneet kehoituksen olla luonani päivittäin. He kyselivät vähän väliä tarvitsenko jotakin. He eivät toki kyenneet auttamaan minua pahimpana aikana, mutta silti olivat huoneessani ja läsnä.

Olen kertonut tästä tapauksesta Jeesukselle kunniaksi ja Hänen nimensä kirkastukseksi, koska niin kaikki tapahtuma on sallimuksen kautta tarkoitettukin meneväksi. Jeesus on ihme ja Hänen voimansa on niin suuri, että sitä ei voi käsittää. Yhdessä hetkessä kuolemaan tuomittu nostetaankin täyteen elämään. Sitä ei voi tehdä muut kuin vain Jumala.

" Olen kertonut tästä tapauksesta Jeesukselle kunniaksi ja Hänen nimensä kirkastukseksi"
Kun olit noin lähellä kuolemaa, miten suhtauduit siihen ? Pelkäsitkö kuolemaa, vai millainen olo oli ?
Itse olen kerran ollut Meilahdessa, kun jalkani turposivat ja henkeä ahdisti ettei voinut ottaa 2cm korkeaa porrasta puuskuttamatta.
Lääkärit epäilivät sydänpussintulehdusta. Mitään lääkitystä en kuitenkaan saanut. Vain lepoa. Lääkarit naureskelivat , että olen heidän "ongelmapotilaansa ".
Turvotus laski sen n. 2vk.aikana ilman mitään lääkitystä.
Huonekaverikseni sain, naisen/tyttären ja kun hänen vanhempansa tulivat katsomaan häntä, he pyysivät minut käytävälle ja sanoivat, miten iloisssaan ovat, kun olet uskova. He olivat rukoilleet, että tytär saisi uskovan huonekaverin. Siinäkö syy, mietin jälkeenpäin.
Toisen keran olin menosssa silloiseen " toronton kokoukseen", olin sen päättänyt, että menen itse paikalle, kun olin kuullut puhuttavan siitä, milloim mitäkin.
Mutta toisin kävi, löysin itseni sairaalasta, jonne jouduin jäätävän kovan kivun takia, niskassani oli patti, ei paise, vaan suurentunut rauhanen.Koko niska oli niin jäykkä, ettei päätä voinut kääntää.
Mikään särkylääke ei pitänyt kipua poissa. Terv.kesk. lääkäri ei antanut antibioottia, vaan rentoutuslääkettä ja kolmiokipulääkettä.
Rentoutuslääke teki veteläksi,kipulääke tehosi vain n. vartin, sitten alkoi ihan sietämäön kipu, huusin tuskasta. Takaisin terv. k. ja lähete yliop.sairaalaan.
Kun pääsin sairaalaan (juuri niiksi päiviksi, milloin olin menossa siihen kokoukseen !) kipu hellitti ja siellä saatu antibiootti kuuri tehosi.
Mutta varmaa syytä sairaudelle , lääkärit eivät osanneet kertoa.
Mutta minä osasin, en saanut mennä torontol.kokoukseen , enkä sen jälkeen halunnut mennä.

opetus.. kirjoitti:

" Olen kertonut tästä tapauksesta Jeesukselle kunniaksi ja Hänen nimensä kirkastukseksi"
Kun olit noin lähellä kuolemaa, miten suhtauduit siihen ? Pelkäsitkö kuolemaa, vai millainen olo oli ?
Itse olen kerran ollut Meilahdessa, kun jalkani turposivat ja henkeä ahdisti ettei voinut ottaa 2cm korkeaa porrasta puuskuttamatta.
Lääkärit epäilivät sydänpussintulehdusta. Mitään lääkitystä en kuitenkaan saanut. Vain lepoa. Lääkarit naureskelivat , että olen heidän "ongelmapotilaansa ".
Turvotus laski sen n. 2vk.aikana ilman mitään lääkitystä.
Huonekaverikseni sain, naisen/tyttären ja kun hänen vanhempansa tulivat katsomaan häntä, he pyysivät minut käytävälle ja sanoivat, miten iloisssaan ovat, kun olet uskova. He olivat rukoilleet, että tytär saisi uskovan huonekaverin. Siinäkö syy, mietin jälkeenpäin.
Toisen keran olin menosssa silloiseen " toronton kokoukseen", olin sen päättänyt, että menen itse paikalle, kun olin kuullut puhuttavan siitä, milloim mitäkin.
Mutta toisin kävi, löysin itseni sairaalasta, jonne jouduin jäätävän kovan kivun takia, niskassani oli patti, ei paise, vaan suurentunut rauhanen.Koko niska oli niin jäykkä, ettei päätä voinut kääntää.
Mikään särkylääke ei pitänyt kipua poissa. Terv.kesk. lääkäri ei antanut antibioottia, vaan rentoutuslääkettä ja kolmiokipulääkettä.
Rentoutuslääke teki veteläksi,kipulääke tehosi vain n. vartin, sitten alkoi ihan sietämäön kipu, huusin tuskasta. Takaisin terv. k. ja lähete yliop.sairaalaan.
Kun pääsin sairaalaan (juuri niiksi päiviksi, milloin olin menossa siihen kokoukseen !) kipu hellitti ja siellä saatu antibiootti kuuri tehosi.
Mutta varmaa syytä sairaudelle , lääkärit eivät osanneet kertoa.
Mutta minä osasin, en saanut mennä torontol.kokoukseen , enkä sen jälkeen halunnut mennä.

En pelännyt kuolemaa. Koettelin itseäni siitä asiasta ja huomasin jälleen kerran sen rauhan, jonka Jeesus lupaa omilleen jättää. Se pysyi. Sisälläni oli kylläkin tieto, että en kuole. Olin silti valmis kuolemaan täältä, jos tuo tieto ei pidäkään paikkaansa. Koettelin tuossa "kuolinvuoteella" myöskin sitä, että voisinko siinä vaiheessa tulla uskoon ja totesin, että minulle se olisi liian myöhäinen vaihe, eli en voisi enää tuossa vaiheessa tulla uskoon.
Se, että en pelännyt kuolemaa on yksin Jeesuksen ansio ja sen, että Hän oli jo ehtinyt minulle näyttää Itsensä Sanana ja Pyhänä Henkenä. Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1983 sisälleni laskettiin tieto, että kuolen pian. Välillä tuo tieto ahdisti ja kummastelin sitä. Se tieto oli niin vahva, että en päässyt siitä järkeilemällä eroon. Vaikka selitin itselleni, että olin kehittänyt sen mielikuvituksessa, se pysyi, mutta ei häirinnyt kuitenkaan normaalia elämääni. Kunnes tapahtui se tosiasia, että kuolin. Kaikki alkoi huhtikuussa 1984 ja päättyi jouluaattona 1984. Tuossa välissä menetin kaiken sen, mitä olin ennen sitä ollut. Jouduin näkemään miten kaikki entinen murtui poissa. Olin kauhuissani ja menettänyt kokonaan itsekunnioitukseni. Psalmi 88.

Jouluaattona 1984 kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Sain kaiken takaisin. Sain itseni takaisin, mutta uutena ja puhtaana. Siitä syntyi valtava ilo. Se ilo joka on tänäänkin kanssani joskaan ei tietenkään niin suurena juhlan tuntuna kuin silloin, kun perheeni ja ystäväni saivat tulla juhlaan mukaan. He eivät voineet olla hämmästelemättä sitä tapahtumaa ja iloitsivat kanssani siitä. Psalmi 30.

"Kuolin vuoteella" sain kiittää siitä, että olin saanut tulla elämään Kristuksen lakiin, Rakkauteen. En ollut tehnyt pahaa itselleni, enkä lähimmäisilleni, vaan olin saanut voiman rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäni. En omasta ansiostani, vaan Jumalan armosta.

Sinäkin olet kokenut kovia ja kaikella tuolla on tarkoituksensa. Jumala todella saattoi estää sinulta sen kokouksen johon olit menossa. Minun kohdallani ei tuollaisista asioista silloin 1996 ollut kyse, koska nyt tänäänkin voin kertoa, että on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, että olen käynyt koskaan jossakin oman seurakuntani ulkopuolisessa kokouksessa. Kuljin nuorena raamattupiirissä ja joskus kävin kirkossa. Sain Jumalalta käskyn jättää raamattupiiri ja saman tien sain tämän seurakunta yhteyden, jossa tänäänkin saan olla. Joskus meidän seurakunnassamme käy vierailevia evankelistoja. En tiedä millä kriteerillä seurakunnan johtajat heitä kutsuvat, mutta ainakin silloin kun olen ollut paikalla, olen saanut iloita yhteisestä uskosta noiden evankelistojen kanssa.

jaikalii kirjoitti:

Miten me siis suhtaudumme esimerkiksi vuorisaarnan Sanoihin ja suoriin lupauksiin?
Jeesuksen opetuksen mukaan Jumala pitää omistaan huolen niin että meiltä ei mitään puutu. Mutta on toinen kysymys uskommeko me Sanan niin kuin Jeesus on sen puhunut vai panemmeko me kysymysmerkkejä Sanan perään (Matt 7:7-12).
Ymmärtääkseni uskovan ei tule murehtia huomisesta päivästä eikä kantaa huolta elatuksestaan. Hän tekee voitavansa elatuksen hankkimiseen ja jos seinä tulee vasaan, hän menee Herran eteen rukouksessa ja vetoaa Matt 6:24-34 ja 7:1-7 Sanoihin. Ja Herra ei voi itseään (Sanaansa) kieltää. Herra vastaa omasta Sanastaan.

Itse muistan miten juuri tuo Sanan opetus, jossa meidän ei tule elää huomisessa sen murhetta kantaen, eikä muistaa eilistä sitä harmitellen, tuli tutuksi ja elämäksi. Se vapautti täysin. Jumalan Sana todella vapauttaa meidät kaikista taakoista, mutta kuten tiedämme se Sana pitää uskoa, jotta vapaus tulee.
Elämässä tulee meillekin monenlaisia vaikeuksia vastaan, mutta niiden vaikeuksien keskellä on se rauha, jonka Jeesus lupaa antaa. Toivo ei saata ketään häpeään ja Jumalan Sana on toivo, ilo, rakkaus ja rauha, jotka ankkuroivat meidät Jeesukseen.

Tiestä kirjoitti:

En pelännyt kuolemaa. Koettelin itseäni siitä asiasta ja huomasin jälleen kerran sen rauhan, jonka Jeesus lupaa omilleen jättää. Se pysyi. Sisälläni oli kylläkin tieto, että en kuole. Olin silti valmis kuolemaan täältä, jos tuo tieto ei pidäkään paikkaansa. Koettelin tuossa "kuolinvuoteella" myöskin sitä, että voisinko siinä vaiheessa tulla uskoon ja totesin, että minulle se olisi liian myöhäinen vaihe, eli en voisi enää tuossa vaiheessa tulla uskoon.
Se, että en pelännyt kuolemaa on yksin Jeesuksen ansio ja sen, että Hän oli jo ehtinyt minulle näyttää Itsensä Sanana ja Pyhänä Henkenä. Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1983 sisälleni laskettiin tieto, että kuolen pian. Välillä tuo tieto ahdisti ja kummastelin sitä. Se tieto oli niin vahva, että en päässyt siitä järkeilemällä eroon. Vaikka selitin itselleni, että olin kehittänyt sen mielikuvituksessa, se pysyi, mutta ei häirinnyt kuitenkaan normaalia elämääni. Kunnes tapahtui se tosiasia, että kuolin. Kaikki alkoi huhtikuussa 1984 ja päättyi jouluaattona 1984. Tuossa välissä menetin kaiken sen, mitä olin ennen sitä ollut. Jouduin näkemään miten kaikki entinen murtui poissa. Olin kauhuissani ja menettänyt kokonaan itsekunnioitukseni. Psalmi 88.

Jouluaattona 1984 kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Sain kaiken takaisin. Sain itseni takaisin, mutta uutena ja puhtaana. Siitä syntyi valtava ilo. Se ilo joka on tänäänkin kanssani joskaan ei tietenkään niin suurena juhlan tuntuna kuin silloin, kun perheeni ja ystäväni saivat tulla juhlaan mukaan. He eivät voineet olla hämmästelemättä sitä tapahtumaa ja iloitsivat kanssani siitä. Psalmi 30.

"Kuolin vuoteella" sain kiittää siitä, että olin saanut tulla elämään Kristuksen lakiin, Rakkauteen. En ollut tehnyt pahaa itselleni, enkä lähimmäisilleni, vaan olin saanut voiman rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäni. En omasta ansiostani, vaan Jumalan armosta.

Sinäkin olet kokenut kovia ja kaikella tuolla on tarkoituksensa. Jumala todella saattoi estää sinulta sen kokouksen johon olit menossa. Minun kohdallani ei tuollaisista asioista silloin 1996 ollut kyse, koska nyt tänäänkin voin kertoa, että on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, että olen käynyt koskaan jossakin oman seurakuntani ulkopuolisessa kokouksessa. Kuljin nuorena raamattupiirissä ja joskus kävin kirkossa. Sain Jumalalta käskyn jättää raamattupiiri ja saman tien sain tämän seurakunta yhteyden, jossa tänäänkin saan olla. Joskus meidän seurakunnassamme käy vierailevia evankelistoja. En tiedä millä kriteerillä seurakunnan johtajat heitä kutsuvat, mutta ainakin silloin kun olen ollut paikalla, olen saanut iloita yhteisestä uskosta noiden evankelistojen kanssa.

" Jumala todella saattoi estää sinulta sen kokouksen johon olit menossa. "
Näin uskon, koska olin vakaasti päättänyt mennä sinne ja minkä yleensä päätän sen teen.Mutta tämän tapauksen jälkeen se ei enää kiinostanut mitenkään.
Toinen tapaus oli se, että pelkäsin kuollakseni nukuttamista. Siitä puhuttiin jo tuonkin operaation yhteydessä, kun se "patti " oli niin iso. Mutta sitten lääkärit luopuivat leikkauksesta, kun se pieneni itsekseen.(antibiootit ).
Meni vuosia näin unta, oli leveä joki, ja katselin kaihoten sen tuolle puolen..( joen rannalla oli auto) Ymmärsin unessa, että oli kyse elämänvirrasta. Mutta siinä samassa minulle sanottiin:
" tämä ei ole kuolemaksi ".En muista kauanko aikaa kului, mutta olin terv.keskuksessa, jonkin asian takia, en muista enää minkä, mutta en tämän.
Mutta lääkäri kiinnitti huomionsa ihan toiseen asiaan, eli myoomaan joka oli ollut mulla jo vuosia. Hän laittoi lähetteen yliop.sairaalaan ja vieläpä kiireellisenä.
Sanoin, että en voi mennä silloin, ja sain muutettua sitä muutaman kk.
Kun menin sairaalaan, en pelännyt yhtään, en nukutusta en mitään. Minulla oli rauha ja varmuus, että kaikki menee hyvin.
Koko leikkaus (joka oli isompi, kuin alunperin luultiin, poistoon meni kohtu ja munasarjat.) sujui tajuttoman hyvin ja paranin täysin.Muistona on vain pitkä arpi vatsassa.
Niin ja se auto, katsoin ulos potilas huoneeni ikkunasta, siellä parkkipaikalla seisoi juuri se sama auto ja se oli sen minut leikanneen kirurgin. Näin tarkka voi Jumalan silmä olla !

Tiestä kirjoitti:

Eihän tätä palstaa ole toki tarkoitettu lääketieteelliseksi julkaisuksi, mutta koska minua on niin paljon parjattu kerrottuani ihmeistä, kerron hiukan lisää. Oma lääkärini kertoi jossakin vaiheessa sairauttani, että veressäni tapahtuu niin kummallinen prosessi, että soluja on rikkoutunut, hävinnyt, kaaliumit ja kalkit ovat hyvin vähissä ja en kaikkea muista mitä hän sairauteni keskellä kertoi. Sen voin kertoa, että ennen tuota tapahtumaa saatoin ottaa saunakaljat, mutta tuo tapahtuma teki jotakin niin kummallista, että sen jälkeen en ole saattanut maistaa alkoholia. Tai maistoin yhden kerran ja siitä oli tullut minulle täysin vastenmielistä ja ajatuskin alkoholista on tänään yhtä vastenmielinen kuin silloin vuonna 1996.

Mikä oli diagnoosi, kun leukemia se ei ollut? Oliko kyseessä verivirus vai mikä?

Voimme tutkia internetistä mikä prosentti saman diagnoosin saaneista paranee.

Hyvä että he löysivät teholla keinot parantaa sinut.

Tiedelehtiin ei kirjoiteta selittämättömiä tapauksia, eikä myöskään lääkäreiden lehtiin.

Ainoastaan uskonnolliset lehdet voivat julkaista selittämättömiä tapauksia ja antaa kunnian jumalalle, ja nekin tekevät niin erittäin harvoin, sillä he varmasti tietävät millaisista skeptikoista heidänkin yleisönsä koostuu.

Jos uskallat kertoa sairauden nimen niin googlettamalla löydämme ne lehdet joissa sinun sairaudestasi on ollut juttua.

Tiestä kirjoitti:

Luultavasti noin siinä on käynyt. Tuo lääkäri, joka lupaa kysyi ei ollut oma lääkärini. Hän oli nuori mieslääkäri, joka kutsuttuuan minut toisen lääkärin huoneeseen parannuttuani kertoi, että ei ole edes tämän osaston lääkäri, mutta kertoi käyneensä joka päivä luonani, koska tapaus oli kiinnostanut häntä. Oli kuulemma toiseksi pahin tapaus suuren sairaalaan historian aikana. En tiedä mitä sillä tarkoitti. Hän kertoi myöskin huomanneensa, että pupillini eivät toimineet ja luulleensa minulla olevan kuolemaan johtavan aivopinnetilan. Itse muistan kuinka lääkäreitä alkoi yhtäkkiä olla useita vuoteeni vierelle osoittelemassa lampuillaan silmiini. Se johti tehohoitoon siirtämiseen. Sieltä päästyäni omalle osastolleni joku tuli teholta kyselmään tapauksesta ja kertoi koko tehon olevan hämmennyksissä. Suuri hämmätsyt oli kohdannut niitä hoitajia, jotka saivat monitorien kautta nähdä elintoimintojen palautumisen aamulla ja seitsemän aikaa aamulla soitin kotiini ja kerrtoin ilouutisen.

Tuo nuori mieslääkäri kyseli lupaa kirjoittaa tiedelehteen ja kertoi sairaalan alueella puhuttavan tapauksestani siellä missä kaksi tai useampi lääkäri on paikalla.
Oma lääkärin sen sijaan oli naislääkäri, joka piti paranemista ihmeensä, mutta yksi mutta vielä oli. Hemoglobini oli niin alhaiseksi jäänyt muusta paranemisestani huolimatta, että hän oli päättänyt että huomenissa saan kaksi veripussia tilanteen parantamiseksi. Jos hemoglobiini saadaan nousemaan sataan, niin ei ole mitään estettä enää kotiin pääsylle. Pyysin Jumalalta, että minulle ei laiteittaisi verta pusseista. Aamulla tultiin ottamaan verikoetta. Lääkärini tuli ilmoittamaan, että hemoglobiini oli noussut 101 ja saan lähteä kotiin.
Monta ihmettä ehti tapahtua tuon kahden viikon ja yhden päivän sairastamisen aikana. Tuo nuori mieslääkäri, joka päivittäin kävi luonani oli varmasti Jumalan lähettämä. Pidän myöskin ihmeenä niitä kahta sairaanhoito-oppilasta, jotka olivat saaneet kehoituksen olla luonani päivittäin. He kyselivät vähän väliä tarvitsenko jotakin. He eivät toki kyenneet auttamaan minua pahimpana aikana, mutta silti olivat huoneessani ja läsnä.

Olen kertonut tästä tapauksesta Jeesukselle kunniaksi ja Hänen nimensä kirkastukseksi, koska niin kaikki tapahtuma on sallimuksen kautta tarkoitettukin meneväksi. Jeesus on ihme ja Hänen voimansa on niin suuri, että sitä ei voi käsittää. Yhdessä hetkessä kuolemaan tuomittu nostetaankin täyteen elämään. Sitä ei voi tehdä muut kuin vain Jumala.

Ei se ollut jumala muuten kuin siten että sinulle on suotu hyvä immuunijärjestelmä mikä selittää tuon hemoglobiinin nousun.

ETkö kiitä edes pikkuisen noita lääkäreitä ja hoitajia?

Kiitos kuuluisi ennen kaikkea sille lääkärille joka antoi käskyn laittaa sinut tehohoitoon.

jaikalii kirjoitti:

On turvallista tietää että Jeesuksen luokse saa syntinen tulla.
Jeesuksen luokse saa myös uskova tulla. Sillä Jeesus Kristus
on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta varsinki uskovien Vapahtaja.
Tätä on käsketty opettaa.

https://www.youtube.com/watch?v=xwmoLLv2WAg

Kuka on käskenyt? Kuuletko harhaääniäkin, jaikal?

Tiestä kirjoitti:

Itse muistan miten juuri tuo Sanan opetus, jossa meidän ei tule elää huomisessa sen murhetta kantaen, eikä muistaa eilistä sitä harmitellen, tuli tutuksi ja elämäksi. Se vapautti täysin. Jumalan Sana todella vapauttaa meidät kaikista taakoista, mutta kuten tiedämme se Sana pitää uskoa, jotta vapaus tulee.
Elämässä tulee meillekin monenlaisia vaikeuksia vastaan, mutta niiden vaikeuksien keskellä on se rauha, jonka Jeesus lupaa antaa. Toivo ei saata ketään häpeään ja Jumalan Sana on toivo, ilo, rakkaus ja rauha, jotka ankkuroivat meidät Jeesukseen.

"Toivo ei saata ketään häpeään"...järjetön lause."Jumalan sana on toivo, ilo, rakkaus ja rauha, jotka ankkuroivat meidät Jeesukseen."

Mä oon saanut palstoilta lukea Lootista. Se harrasti insestiseksiä tytärtensä kanssa. Sekä tyttäret että Loot halusivat seksiä, eihän poloisella olisi kännissä muuten seissytkään. Ja ihme on että seisoi kun oli alkoholin vaikutuksen alainen.

Varsinainen Raamatun ihme.

Sanon yäk koko raamatullenne.

Insestin lisäksi murhia jossa Herra murhaa, lapsia ja miehiä ja raskaana olevat vaimot villetään auki.

Sellaista saa varsinkin veeteestä lukea.

Uuteessa on taas epäuskottavia kertomuksia mm vetten päälä kävelystä.

Hihi..

Raamattu on vitsikirja.

Siltä osin mitä se ei kerro väkivaltaisuuksista.

Sinun moraalin pohjaksi se sopiikin olethan sitä mieltä että jumala lyö sanansa kautta.

Olet samanlainen kuin raamatun massamurhaaja jahve.

Tiestä kirjoitti:

Tuo on se ihana lohdullinen Jumalan lupaus meille kaikille. Kaikki saavat tulla Jeesuksen luokse. Jeesus tuli syntisiä ja sairaita varten. Eivät terveet tarvitse Parantajaa. Olkoot ihminen millainen onkin, hänellä on lupa tulla Jeesuksen luokse. Jokainen meistä on käynyt synnin- ja kuolemantietä, mutta niin suuri on armo, että Jumalan ainoa Poika antaa muutoksen. Sitä muutosta ei voi tapahtua, jos ei tule Jeesuksen luokse, istu Hänen jalkojensa juurelle ottamaan Hänestä oppia. Hän tuli meille vanhimmaksi veljeksi ja esikuvaksi. Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.

Saa tulla joo, jos ei lyö. Samat säännöt jumalille ja ihmisille.

Sinun mielestäsi jumalan sana lyö.

Minuapas ei kukaan saa lyödä. Puhumalla pitää pärjätä.

jaikalii kirjoitti:

Jos nämä vuodatukseni herättävät jonkun mielenkiinnon Jumalan valtasuuruudesta, voit lukea lisää tähän asiaan liittyvää kotisivullani
http://www.jaikal.se/4868313kirjoittanu5

Eipä ketään tunnu kiinnostavan.

1.Moos.15:2"Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti koko hänen omaisuudestaan"Kosketa minua nivusiin"

Oliko siis abraham, tuo jumalan lellikki homo?

Vai onko tuo tarkoitettu vain vitsiksi?

Raamattu onkin vain hauska ihmisten kirjoittama vitsikirja.

UPDATE_10457242 kirjoitti:

Kuka on käskenyt? Kuuletko harhaääniäkin, jaikal?

Jumala Paavalin kautta on käskenyt opettaa uskoville että Hän, Jeesus Kristus, on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta että Hän on VARSINKI uskovien Vapahtaja.

Uskovat ymmärtävät että Jeesus Kristus on uskosta osattomien Vapahtaja. Uskovat ymmärtävät ja uskovat varmuudella että uskosta osaton saa tulla Jeesuksen luokse koska hän itse tahtoo ja että hän saa kaikki synnit anteeksi Jeesukselta. Ja että Jeesus ei heitä ketään pois luotaan. Uskoon tuleva, uusi uskova, saa siis jäädä Jeesuksen luokse. Jeesus vapauttaa synnistä. Tämä on selviö miltei kaikille uskoville, luulisin.

Mutta Raamattu (Jumala Paavalin kautta) todistaa että Jeesus Kristus on myös uskovien Vapahtaja ja VARSINKI uskovien Vapahtaja. Jeesus on siis ennen kaikkea uskovien Vapahtaja. Tämän uskovat monta kertaa unohtavat. Siksi tätä totuutta on käsketty opettaa
ETTEI SE VAIN UNOHTUISI TAI JÄISI TAKA-ALALLE.

1 Tim 4:9 - 11 "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta."

Hebrealaiskirje:12:3 "Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne."

Häntä, Sanaa, tulee ajatella ettemme väsyisi ja menettäisi toivoamme. Mehän kuulemme niitä ääniä, sivuääniä, liian paljon. Siksi on hyvä kuunnella Herraa, lähellä Häntä, Marian ja Johanneksen tavoin.

2.Korinttolaiskirje:3:18 "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."

Herra tulee pitää aina silmiemme edessä. Ja Jeesus on Herra ja Herra on Henki ja Sana ja Jumala. Meidän tulee siis pitää Jumalan Sana silmiemme edessä ja katsella Häntä. Herraa Jeesusta Kristusta, Jumalan Sanaa. Ja Sana (Jumala) vaikuttaa meissä jotka uskomme Sanan ja otamme sen vastaan.

Psalmit:16:1 Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.
16:2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää";
16:3 ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni."
16:4 Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.
16:5 Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.
16:6 Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.
16:7 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.
16:8 Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.
16:9 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.
16:10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.
16:11 Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

jaikalii kirjoitti:

Jumala Paavalin kautta on käskenyt opettaa uskoville että Hän, Jeesus Kristus, on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta että Hän on VARSINKI uskovien Vapahtaja.

Uskovat ymmärtävät että Jeesus Kristus on uskosta osattomien Vapahtaja. Uskovat ymmärtävät ja uskovat varmuudella että uskosta osaton saa tulla Jeesuksen luokse koska hän itse tahtoo ja että hän saa kaikki synnit anteeksi Jeesukselta. Ja että Jeesus ei heitä ketään pois luotaan. Uskoon tuleva, uusi uskova, saa siis jäädä Jeesuksen luokse. Jeesus vapauttaa synnistä. Tämä on selviö miltei kaikille uskoville, luulisin.

Mutta Raamattu (Jumala Paavalin kautta) todistaa että Jeesus Kristus on myös uskovien Vapahtaja ja VARSINKI uskovien Vapahtaja. Jeesus on siis ennen kaikkea uskovien Vapahtaja. Tämän uskovat monta kertaa unohtavat. Siksi tätä totuutta on käsketty opettaa
ETTEI SE VAIN UNOHTUISI TAI JÄISI TAKA-ALALLE.

1 Tim 4:9 - 11 "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta."

Hebrealaiskirje:12:3 "Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne."

Häntä, Sanaa, tulee ajatella ettemme väsyisi ja menettäisi toivoamme. Mehän kuulemme niitä ääniä, sivuääniä, liian paljon. Siksi on hyvä kuunnella Herraa, lähellä Häntä, Marian ja Johanneksen tavoin.

2.Korinttolaiskirje:3:18 "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."

Herra tulee pitää aina silmiemme edessä. Ja Jeesus on Herra ja Herra on Henki ja Sana ja Jumala. Meidän tulee siis pitää Jumalan Sana silmiemme edessä ja katsella Häntä. Herraa Jeesusta Kristusta, Jumalan Sanaa. Ja Sana (Jumala) vaikuttaa meissä jotka uskomme Sanan ja otamme sen vastaan.

Psalmit:16:1 Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.
16:2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää";
16:3 ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni."
16:4 Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.
16:5 Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.
16:6 Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.
16:7 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.
16:8 Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.
16:9 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.
16:10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.
16:11 Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

Luin nettitietosanakirjasta että vain 7 Paavalin kirjeistä on aitoja. Loput on vain pannut tekstit paavalin nimiin eli ne on ns pseudepigrafeja.

Joka tapauksessa ihmisen, ei jumalan käsialaa.

Jeesus kuoli jo. Poissa on.

get over it kirjoitti:

Jeesus kuoli jo. Poissa on.

Poissa on synti ja syyllisyys kun tulee Jeesuksen veren alle puhdistumaan.
Jeesus on noussut kuolleista. Siksi uskovat todistavat elävästä jumalasuhteesta tälläkin palstalla ja seurakunnissa. Koska Jeesus elää ja on meidän keskellämme Pyhässä Hengessä ja Sanassa, uskova saa kokea Jeesuksen apua ja Voimaa.
Kristinusko ei ole teoreettinen uskonto ilman omakohtaisia kokemuksia Jumalasta ja Jumalan kanssa. Sinä voit saada yhteyden Jumalaan.

Tämä on koettavaa todellisuutta https://www.youtube.com/watch?v=cKH-usNeaDs

jaikalii kirjoitti:

Poissa on synti ja syyllisyys kun tulee Jeesuksen veren alle puhdistumaan.
Jeesus on noussut kuolleista. Siksi uskovat todistavat elävästä jumalasuhteesta tälläkin palstalla ja seurakunnissa. Koska Jeesus elää ja on meidän keskellämme Pyhässä Hengessä ja Sanassa, uskova saa kokea Jeesuksen apua ja Voimaa.
Kristinusko ei ole teoreettinen uskonto ilman omakohtaisia kokemuksia Jumalasta ja Jumalan kanssa. Sinä voit saada yhteyden Jumalaan.

Tämä on koettavaa todellisuutta https://www.youtube.com/watch?v=cKH-usNeaDs

Niinhän te todistelette mutta ainoa totuus mikä tulee julki niin on teidän oma luonteenne.

Miksi se jumala teidän pikkuongelmissa painii, miksi ei tee mitään afrikan ja amerikan ebolatapauksille?

Afrikassa on 41% helluntailaisia, mutta eipä tunnu jumala heistä piittavaan koska ebola.

Eksytyksen tuntee hedelmistä. Ne ovat hedelmiä siellä, missä eletään lihassa ja näin Kristuksen laki ei ole tullut voimaan. Mikään liha ei voi pitää Kristuksen lakia, joka on rakkaus.
Uudessa liitossa on uusi ylimäinen Pappi ja Hänen mukanaan tullut lain muutos. Tuo laki on rakkaus ja tuosta Paavalikin kertoi. Hän kertoi, että vaikka hän meneekin ihmisen rinnalle, jolla ei vielä ole lain tuntemista, hän ei itse elä todellisuudessa ilman lakia, vaan elää Kristuksen laissa. Paavali meni kaikkien rinnalle ikään kuin itse olisi heidän kaltaisensa, jotta sai voitettua edes muutaman sielun Jumalalle.

Tiestä kirjoitti:

Eksytyksen tuntee hedelmistä. Ne ovat hedelmiä siellä, missä eletään lihassa ja näin Kristuksen laki ei ole tullut voimaan. Mikään liha ei voi pitää Kristuksen lakia, joka on rakkaus.
Uudessa liitossa on uusi ylimäinen Pappi ja Hänen mukanaan tullut lain muutos. Tuo laki on rakkaus ja tuosta Paavalikin kertoi. Hän kertoi, että vaikka hän meneekin ihmisen rinnalle, jolla ei vielä ole lain tuntemista, hän ei itse elä todellisuudessa ilman lakia, vaan elää Kristuksen laissa. Paavali meni kaikkien rinnalle ikään kuin itse olisi heidän kaltaisensa, jotta sai voitettua edes muutaman sielun Jumalalle.

Ettekste voi jutella ihmisten kanssa ilman taka-ajatuksia?