Vaalisirkus tuli, oli ja meni,

Olaus Petri kertoo: "Luther on puutteitten alainen ihminen niin kuin me muutkin ja voi erehtyä niin kuin mekin. Mutta hän neuvoo meitä pysymään Raamatussa. Jos näemme, että hänen sanansa pitävät yhtä Raamatun kanssa, silloin meidän tulee seurata häntä, muutoin ei. Meillä on mestarina Kristus, häntä meidän tulee kuulla."

Luther sanoi itse: "Pyydän, että ihmiset unohtavat nimeni eivätkä nimitä itseään luterilaisiksi vaan kristityiksi. Mitä Luther on? Oppihan ei ole minun! Minua ei myöskään ole ristiinnaulittu kenenkään puolesta.(1 Kor. 1:13)
Paavali ei halunnut, että kristityt nimittäisivät itseään paavalilaisiksi tai pietarilaisiksi, (1. Kor. 3:4, 21-23; 1:12) vaan heidän tuli kutsua itseään kristityiksi. Miten sitten minä, surkea haiiseva lantakokkare, voisin päätyä siihen, että Kristuksen lapsia nimitettäisiin minun kurjan nimeni mukaan?" Wislöff: Tätä Luther opetti, s. 255

Luepa siis Martti Lutherin kirjoituksia antikristuksesta, niin alat olla oikeilla jäljillä. Hän löysi eläessään tuon vallan ja taisteli sitä vastaan koko lopun elämänsä.

1534-1549 elänyt paavi Paavali III lupasi kutsua koolle kirkolliskokouksen, jossa käsiteltäisiin protestanttisen uskonpuhdistuksen esiin nostamia kysymyksiä. Tätä kokousta varten Martti Luther kokosi uskonpuhdistuksen pääkohdat ns. Schamalkaldenin artiklat. Tuota kokousta ei koskaan pidetty, mutta nuo opinkohdat liitettiin myöhemmin ev.lut. kirkon tunnustuskirjoihin.

Näissä opinkohdissa Luther ottaa kantaa paaviuteen seuraavin sanoin: "Tämä opinkohta osoittaa väkevästi, että paavi on varsinainen antikristus, joka on asettanut ja korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja häntä vastaan. Paavihan ei salli kristittyjen pelastautua ilman hänen valtaansa, mikä ei kuitenkaan ole yhtään mitään, koska Jumala ei ole sitä säätänyt eikä käskenyt. Tämä on juuri pyhää Paavalia lainataksemme "itsensä asettamista Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan".

Vieläkö Luther kirjoittaisi samoin? Onko nyt asiat kääntyneet toisiksi, kun paavi on kulkenut ystävyysmatkoilla ympäri koko maailman ja puhunut Suomen Turussakin rauhan ja kristittyjen ykseyden puolesta?

Päinvastoin jo Lutherin eläessä Trenton kirkolliskokous pohti vuosikausia uskonpuhdistuksen synnyttämää uutta tilannetta, ja vanhurskauttamisoppiinkin otettiin kantaa. Näin alkanutta vastauskonpuhdistusta edelsi vuonna 1540 tapahtunut jesuiittaveljeskunnan perustaminen sekä inkvisiittiolaitoksen ottaminen uudelleen käyttöön v. 1542.

Jesuiittateologit kehittivät kaksi vastakkaista Raamatun ennustuksien tulkintaperiaatetta, joista kumpikin on levinnyt laajasti protestanttien keskuuteen. Luis de Alcazar (1554-1613) esitti, että Ilmestyskirjan ennustukset koskivat vain Johanneksen omaa ja sitä välittömästi seurannutta aikaa. Näin ollen vainot täyttyivät jo ensimmäisten vuosisatojen aikana, ja Ilmestyskirjan peto oli Nero ja Rooman keisarikunta oli suuri Babylon.

Toinen jesuiittateologi Francisco Ribera (1537-1591) loi pohjan ns. futuristiselle tulkinnalle, jota kardinaali Robert Bellarmine (1542-1621) edelleen kehitti. Sen mukaan Ilmestyskirjan ensimmäiset luvut täyttyivät jo Johanneksen omana aikana, mutta muu osa täyttyisi vasta tulevaisuudessa ennen Kristuksen toista tulemusta.

Moelmmissa on sama piirre. Ne torjuvat sen näkemyksen, minkä Lutherin uskonpuhdistuslöydöissä oli kipeintä ja hätkähdyttävintä: että antikristilliset voimat voivat vaikuttaa seurakunnan omassa piirissä ja että kirkko historiallisena laitoksena voi langeta ja muuttua antikristilliseksi.

Totuus on, että huolimatta siitä, että tuo valta on nyt kääntynyt näyttämään hyväntahtoisia kasvoja, se ei ole muuttunut tippaakaan niistä Martti-tohtorin ajoista. Ei myöskään hänen pannaanjulistustaan ole purettu, eikä mitään sen kummemmin oikaistu vääränä kohteluna. Yhden ennustetun anteeksipyynnön olemme tiedoitusvälineistä kuulleet.

Johtopäätös kaikesta on tämä. Meidän on kysyttävä: Mitä Raamattu sanoo? Uskonpuhdistuksen on jatkuttava, jotta evankeliumin hyvä uutinen yksin Kristuksen ansioihin perustuvasta pelastuksesta saavuttaisi kaikki ihmiset. Tarvitsemme yhä uskonpuhdistusta, että ihmiset oppivat erottamaan totuuden ja valheen toisistaan sekä ratkaisemaan Raamatun avulla, mikä kirkollisissa traditioissa on oikeaa tai väärää.