Pitäisikö pappislupauksesta luopua?

Emmehän me tiedä mitä kuoleman jälkeen on, voi vain toivoa, sanoi yksi pappi, toisessa keskustelussa. Näin hukassa papit ovat. Matkalla ollaan jonnekkin ei vain tiedetä minne.
Mitä pappi oikein lupasi antaessaan pappislupauksen ? Johdan harhaan niin paljon kun ehdin..kö ?

Miten on ? nimimerkille;

Kirjoitat paljon asiaa, mutta tuo Rovasti Lehtisen lausunnon siteeraaminen, ei pidä paikkaansa, Lehtinen ei missään ole sanonut, ettei "uskovan tarvitse pyydellä syntejään anteeksi", vaan painotti Raamattuun pitäytyen Jeesuksen opetuksia.

Lehtistä siteerattiin monesti rakkauden lähettilääksi, jota hän olikin, tunsinkin hänet etäisesti.

Tuli mieleeni, oletko mahdollisesti kk- palstalla esiintynyt nim. Ev.lut ?

- ei tarvii vastata.

"Tuli mieleeni, oletko mahdollisesti kk- palstalla esiintynyt nim. Ev.lut ?
- ei tarvii vastata."
Vastaan kyllä. En ole Ev.lut. Eikä teksti ole omani, kuin alussa.
Luin tuon kirjoituksen alla olevasta lehdestä. Se oli niin hyvä, että laitoin sen tänne saadakseni asiasta keskustelua.
"Lukijoilta | Turun Sanomat 30.9.2014 03:31 "

"Lehtinen ei missään ole sanonut, ettei "uskovan tarvitse pyydellä syntejään anteeksi", vaan painotti Raamattuun pitäytyen Jeesuksen opetuksia."
Varmaan näin ! Olen itsekkin kuunnellut Lehtisen puheita.

Muutamia havaintoja avauksesta: "Ymmärtääkseni luterilaisuudessa usko käsitetään luottamukseksi, siis tunteeksi."
Luterilaisuudessa uskoa ei käsitetä tunteeksi, vaan luottamukseksi Jumalan Sanaan myös tunteitamme vastaan. Myös mainitsemasi evankelista Kalevi Lehtinen painotti sitä, että Jumalaan luottava usko on veturi ja tunteet tulevat aina jälkijunassa. Uskossa luotamme Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon myös niinä aikoina, kun elämme vaikeita vaiheita eikä tunteitamme kohottavia välittömiä rukousvastauksia tulekaan ja koemme ahdistusta.

”Vapaakirkoissa ja muun muussa viidesläisyydessä (KRS)”
Vapaakirkko ei kuulu viidesläisyyteen. Suurin viidesläinen liike on Kansanlähetys ja koko viidesläisyyden käynnistäjä ja edelleen vahva tekijä on Suomen Raamattuopisto. Viidesläisyys ei ole opillisesti yhtenäinen liike, vaan sekä Kansanlähetys ja Raamattuopisto ovat opillisesti eri linjoilla lain ja evankeliumin suhteen kuin Kansan Raamattuseura.

”Viidennelle herätysliikkeelle tyypillinen vaatimus henkilökohtaisen uskonratkaisun välttämättömyydestä on kuitenkin ristiriidassa niin uskon syntymistä koskevan Augsburgin tunnustuksen 5. artiklan kuin sidottua ratkaisuvaltaa koskevan 18. artiklan kanssa.”
Herätysliikkeet korostavat todellakin sitä, että meidän on käännyttävä syntisinä ainoan armahtajan, syntiemme sovittajan, Jeesuksen Kristuksen puoleen. Esittämäsi ristiriita on näennäinen ja johtuu lain ja armon sekoittamisesta toisiinsa. Vaatimus uskon ratkaisusta on lain puhuttelua uskosta osattoman omalletunnolle, mutta vaatimus eli laki ei pysty synnyttämään uskoa. Usko on aina Jumalan lahjaa, ja tämän lahjan Taivaallinen Isämme antaa niille, jotka tunnustavat syntinsä ja ottavat vastaan Jeesuksen ristillä tekemän sovituksen. Mainitsemissani liikkeissä katsotaan, että ratkaisuvalta on sidottu ja syntinen ihminen voi ottaa Jeesuksen vastaan vain silloin, kun Pyhä Henki tekee aloitteen ja vaikuttaa. Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

Tilannetta kuvaa ahtaan portin yläpuolelle kuvitellut plakaatit. Portin ulkopuolella näemme tekstin: ”Tee ratkaisu ja ota vastaan Jeesus”. Tultuamme sisäpuolelle katsomme taaksemme ja näemme tekstin: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”.

”Kansan Raamattuseuran opetus onkin lähellä vapaakirkollisuutta, jossa ihminen ja hänen ratkaisunsa on kaiken mitta.”
Näin asia varmasti on. Valtaosin viidesläisyydessä ollaan kuitenkin eri linjoilla.

”Onko väljä kansankirkollisuus sivuuttanut myös Augsburgin tunnustuksen 6. artiklan, joka kehottaa kuuliaisuuteen ja hyviin tekoihin?”
Kirkko on todellakin hyvin väljä, kun siihen kuuluu myös viidesläisyydesetä hyvin erilainen lestadiolaisuus suurimpana liikkeenä. Esittämäsi kysymys on hyvin vakava ja jokaisen uskovan tulee siihen omalta osaltaan vastata. Juudan kirje on hyvin puhutteleva: Juuda haluaisi puhua rakkauden evankeliumista, mutta sisäisen pakon ajamana joutuu ottamaan esille ne, jotka eivät ole Sanalle kuuliaisia vaan elävät räikeässä synnissä. He puhuvat armosta, mutta elämällään kieltävät Herranasa ja Vapahtajansa.
Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.

Ainakin tekstiä tulisi muuttaa koska papit eivät enää noudata rakkauden kaksoiskäskyä eli eivät kunnioita Jumalaa yli kaiken. Eivät itseasiassa välitä enää ollenkaan Jumalan tahdosta. Oma tahto riittää heille ja naispapeille piispojen tahto.

Tekstiä ei tule muuttaa, vaan kirkon on valvottava pappien julistusta ja toimintaa. Seurakuntakuri oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten luterilaisen kirkon opissa mukana, mutta siitä luovuttiin. Raamatussa siitä kuitenkin puhutaan hyvin paljon. Seurakuntakurin toteuttaminen ei ole aivan yksinkertainen asia. Jokainen, myös pappi on syntisyydessään lankeileva ja joskus lankeaminen voi olla ulospäinkin näkyvää. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä parannus, tunnustaa syntinsä ja saada ristin sovituksen perusteella kaikki syntinsä anteeksi. On oltava viisautta, ymmärtämystä ja rakkautta, että voisimme erottaa parannusta tekevät niistä, jotka lopulta vain teeskentelevät uskoaan - Korintissa valtaan ja julistajiksi oli päässyt ihmisiä, joita Jumala ei ollut tehtävään kutsunut.

2.Kor. "Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen."

Kuka valvoisi pappeja ?

Valvominen on julistusta kuulevan seurakunnan tehtävä.
Apt. 17 "Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin."

On surullista, jos maallistuminen menee niin pitkälle, että kaikenlainen epäraamatullinenkin julistus hyväksytään ja suvaitaan.Luterilainen kirkko on hyvin hierarkinen, jossa papit, piispat, arkkipiispa, kirkkohallitus ja kirkolliskokous muodostavat ylöspäin nousevan pyramidin. Ylimmän johdon päätökset käytännössä sitovat alempana olevien omaatuntoa ja ruodusta poikkeamisia ei sallita. Näin on tapahtunut naispappeusasiassa ja myös homoseksuaalien parien siunaamisasiassa. Arkkipiispan tai kirkolliskokouksen päätökset on aina alistettava Raamatun Sanan alle - Jumalan Sanan tulee olla jokaisen uskovan ylin auktoriteetti.

Räikeästikin Raamatun Sanasta poikkeavien pappien edesottamuksista on mennyt valituksia tuomiokapitulille, joka ei käytännössä ole koskaan ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Tämä johtaa siihen, että kirkon lupuminen vain syvenee.

Itse olen monissa yhteyksissä tuonut esille luterilaisen kirkon libaraalisoitumisen enkä häpeä mielipiteitäni ihmisten enkä Jumalan edessä. En ole kirkollinen ja käyn vain hyvin harvoin kirkkojumalanpalveluksissa. Uskovan on mentävä sinne, missä hän saa ravitsevaa Sanan leipää. Vaikka meillä uskovilla ei ole valtaa kirkon tekemiin päätöksiin, niin omalta osaltamme pappien toiminnan oikea ja raamatullinen arvioiminen kuuluu meille. Olemmehan me hengellistä papistoa, osa todellista Kristuksen ruumista.