SAKSAN NATSIAJAN LUMO

Moniko myöntää olevansa hurahtanut Saksan natsiaikaan.

Itse jouduin aikoinaan, kun asiaa käsiteltiin yläasteen historiantunnilla, täysin natsismin ja kaiken siihen liittyvän lumoihin. Nettiä ei tuolloin vielä ollut mutta ahmin kirjastosta kaikki aiheeseen liittyvät kirjat. Luin myös Mein Kampfin. Kiinnostus natsismiin sai minut jopa panostamaan lukiossa saksan kielen opiskeluun, harrastamaan säännöllisesti kuntoilua, sekä "särmäämään" intissä. Usein fantasioin olevani joku SS-mies tms.

Natsismin lumo ei ole haihtunut vieläkään, vaikka olen kohta 30-vuotias mies. Edelleen on pakko katsella esim. TV:stä kaikki aiheeseen liittyvät elokuvat ja dokumentit. Sanottakoon kuitenkin etten missään vaiheessa ole hyväksynyt heidän kauhutekojaan.
101162
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Itse olen noviisi. Se kiinnostaa sikäli, että olen nyt saanut selville, miten paljon valheita meille syötetään tästä asiasta. Ja minä kun en siedä sellaista valehtelua. Minusta se on ihmisten halveksimista. Minkälaisina idiootteina ne oiken pitävät ihmisiä, ihan karjana ilmeisesti?

Aloin kysyä, mikä se okkultismi oli, mitä Aatu harjoitti!! Koska aivan varmasti sillä on ollut suuri vaikutus ihmiskunnan kohtaloihin. Saanut aikaan miljoonien ihmisten teurastuksen. Mikä on sellainen asia ja miten se vaikuttaa asioihin tänään? Tämä oli tavallaan se lähtöasetelma, josta lähdin liikkeelle. Miten syvältä sinä olet penkonut taustatekijöitä? Oletko lukenut vain virallisia tekstejä vai oletko penkonut muualta?

Äänestä

Totta, siinä on jotain käsittämättömän lumoavaa, Natsismi oli jotenkin järjestelmällistä ja tehokasta.Jos jätettäisiin rotukysymykset pois voisin kannattaa kansallissosialismia vieläkin.

Olen ajatellut asian näin:
Saksan lamatilanteen seuruksena kommunismi olisi voinut nousta yhtä hyvällä keulakuvalla samanlaiseen loistoon, mutta siinä ei olisi ollut tulevaisuutta. Taas kuin nsdap olisi ilman joutavaa rotuvihaa nostanut saksan maailman mahtivaltioksi jota se olisi vielä tänä päivänäkin.

Äänestä

Kysymys on psyykkisestä ambivalenssista, joka liittyy ihmismielen kerrokselliseen rakenteeseen. Ihmisen tietoisuus on siten rakennettu, että ns. hyvä on sallittua ja sen hallitseminen helppoa, kun taas ns. paha painetaan pois tietoisuudesta ja yritetään käsittelemättömänä eristää.

Yksi ihan normaalitapa saada torjuttu pahuus hallittavammaksi on käsitellä sitä erilaisissa sinänsä hallituissa yhteyksissä. Tällaisia tapoja ovat vaikkapa historian harrastaminen tai sitten ääripäästä esim. saatananpalvonta.

Kaikissa meissä on rakenteellista primittivistä väkivaltaa, pelkoja ja kauhuja, joten edellytykset sortua siihen mitä natsi-Saksassakin tapahtui ovat aina olemassa. Normaalioloissa kuitenkaan tällaiset primitiiviset yllykkeet eivät muutu määrääviksi. Ambivalenttinen kaksiarvoisuus tekee niistä samaan aikaan houkuttelevia ja torjuttavia, joten eräänlainen koukkuun jääminen tapahtuu helposti.

Joillekin yksilöille sitten koukkuun jääminen on tuhoisaa eli he tulevat riippuvaisiksi yhä isommista annoksista pahuutta.

Kun pahuutta käsitellään tietoisuudessa, useimmiten se saa jonkin hyväksyttävämmän ilmiasun, eli päädytään juuri tuollaisiin ylläolevissa vastauksissakin mainittuihin "ei se nyt niin pahaa olekaan" -tyyppisiin uudellenarviointeihin ja -nimityksiin. On myös tavallista että pahuutta harjoitetaan hyvän nimellä. Historiahan on täynnä esimerkkejä siitä miten ihmiset ovat oikeuttaneet väkivaltaisuutensa vetoamalla jumaliin ja muihin korkeisiin arvoihin.

Kuten sanotaan, tie helvettiin on päällystetty hyvillä tarkoituksilla.

Äänestä
  • Sakemannit olivat tuohon aikaan juuri sen vuoksi raikkaita, että he olivat aika lailla rehellisiä. Maailmasta puhuttiin realistisesti. Heissä ei ole mitään eroa muihin kulttuureihin nähden. USA on aina ollut kidutuksen jättiläinen. Armeija oli Vietnamissa kuin Tshingis kaanin armeija. Jenkit ja useat muut ovat kuitenkin ällöttävän valheellisia. Kaikki verhotaan johonkin uskomattoman naiviin satuun, jota kansalaiset toistvat, vaikka tietävät sen valheelliseksi. Valhe kuitenkin puree esim. tyhmiin naisiin, jotka kauhistelevat sitten esim. Gestapon kidutuksia ja harvemmin kerrottua GPU:n touhua. Muutenkin USA:n armeija on aina kuin akka-armeija. Soltut kuvittelevat olevansa puhtaan hyvän edustajia vastassaan absoluuttinen Paha. Siksi vastustajalle tehdään aina mitä hyvänsä, useimmiten "vapauttajat" murhaavat heidät ja suorittavat massoittain kidutuksia ym. Amerikkalaiset ovat kuin fanaattisia naisia eli he eivät kykene käymään sotaa sääntöjen mukaan eivätkä miehekkäästi, kuten muiden maiden sotilaat. He näyttäisivät ulkoisesti ikään kuin elävän erittäin kaukana totuudesta ja todellisuudesta.

    Äänestä

  • Tällainen aihe sopii hyvin tälle palstalle. Nostan hattua ketjun aloittajalle. Yleensä näitä pimeään viettäviä juttuja ei kovin spontaanisti nosteta päivänvaloon.

    On tervettä kysyä tämmöistä.

    Myös vastaus (Yksinkertainen) on tiiviydessään hyvä. Jtkn tuollaista siinä on oltava.


    Silti ihmetyttää. Miten ihmeessä porukka, jolla on pääkallot otsassa pystyy riehumaan käytännössä koko Euroopassa tuolla tuloksella ? Tai ei oikeastaan ihmetytä. Tiedossa on, että on hyvin helppoa katsoa vierestä kun naapuria viedään.

    Ennemminkin ihmetyttää se helppous, jolla suuri sivistyskansa lähti leikkiin mukaan.

    Mein Kampf on jäänyt minulta 2 kertaa kesken, alkumetreilleen. Sekavasti kirjoitettu.

    Tunnistan kyllä natsismin visuaalisuuden ja näennäisen selkeyden ja johdonmukaisuuden. Olen myös iloinen siitä, että uskon näkeväni sen perimmäisen fiban, joka hommaan on/oli sisäänrakennettu, ja jonka ansiosta se sitten kaatuikin, kuten älyttömät järjestelmät yleensä lopulta kaikki.

    Tärkeintä on, että asioista pystytään puhumaan. Pahojakin asioita voi sen jälkeen yrittää antaa ja saada anteeksi. Turha on väittää, että tällainen aina onnistuisi.

    Oma itse olisi hyvä tuntea viimeistään silloin kun arvelee tuntevansa ihmisluonnon.

    Äänestä

  • Kerettiläinen kirjoitti:

    Tällainen aihe sopii hyvin tälle palstalle. Nostan hattua ketjun aloittajalle. Yleensä näitä pimeään viettäviä juttuja ei kovin spontaanisti nosteta päivänvaloon.

    On tervettä kysyä tämmöistä.

    Myös vastaus (Yksinkertainen) on tiiviydessään hyvä. Jtkn tuollaista siinä on oltava.


    Silti ihmetyttää. Miten ihmeessä porukka, jolla on pääkallot otsassa pystyy riehumaan käytännössä koko Euroopassa tuolla tuloksella ? Tai ei oikeastaan ihmetytä. Tiedossa on, että on hyvin helppoa katsoa vierestä kun naapuria viedään.

    Ennemminkin ihmetyttää se helppous, jolla suuri sivistyskansa lähti leikkiin mukaan.

    Mein Kampf on jäänyt minulta 2 kertaa kesken, alkumetreilleen. Sekavasti kirjoitettu.

    Tunnistan kyllä natsismin visuaalisuuden ja näennäisen selkeyden ja johdonmukaisuuden. Olen myös iloinen siitä, että uskon näkeväni sen perimmäisen fiban, joka hommaan on/oli sisäänrakennettu, ja jonka ansiosta se sitten kaatuikin, kuten älyttömät järjestelmät yleensä lopulta kaikki.

    Tärkeintä on, että asioista pystytään puhumaan. Pahojakin asioita voi sen jälkeen yrittää antaa ja saada anteeksi. Turha on väittää, että tällainen aina onnistuisi.

    Oma itse olisi hyvä tuntea viimeistään silloin kun arvelee tuntevansa ihmisluonnon.

    Eikös vastaus piile Versaillesin rauhansopimuksessa, joka alisti Saksan polvilleen. Saksalaisten päähänpotkinta jatkui, vaikka heidän kanssaan olisi voinut tehdä vaihtoehtoisesti yhteistyötä. Hitler lupasi mitätöidä sopimuksen, mitä en pitäisi hirveänä rikoksena. Heti, kun Saksa otti itsenäisemmän otteen, muu maailma alkoi valmistella sen tuhoamista. Mikä tässä on vähemmän syntistä kuin natsismi? Minusta muu maailma oli tässä pahempi. Hitler on yhdistetty pahaan, koska hän hävisi ja sodan voitti juuri tekopyhä USA. Saksalaiset kokivat muun maailman aivan oikein uhkaavana. Maailmankuva oli tosi karu (aivan oikein). He tajusivat, että heidän on taisteltava sellainen asema itselleen, joka heille kokonsa puolesta kuului. Muu vaihtoehto oli ryömiä muiden jaloissa. Tässä taistelussa saattoi tietysti tuhoutua. Tai pienentyä huomattavasti, kuten sitten kävi. Ilman muuta suurvalta yrittää saada takaisin ainakin entisen asemansa.

    Äänestä

  • Vandaali kirjoitti:

    Eikös vastaus piile Versaillesin rauhansopimuksessa, joka alisti Saksan polvilleen. Saksalaisten päähänpotkinta jatkui, vaikka heidän kanssaan olisi voinut tehdä vaihtoehtoisesti yhteistyötä. Hitler lupasi mitätöidä sopimuksen, mitä en pitäisi hirveänä rikoksena. Heti, kun Saksa otti itsenäisemmän otteen, muu maailma alkoi valmistella sen tuhoamista. Mikä tässä on vähemmän syntistä kuin natsismi? Minusta muu maailma oli tässä pahempi. Hitler on yhdistetty pahaan, koska hän hävisi ja sodan voitti juuri tekopyhä USA. Saksalaiset kokivat muun maailman aivan oikein uhkaavana. Maailmankuva oli tosi karu (aivan oikein). He tajusivat, että heidän on taisteltava sellainen asema itselleen, joka heille kokonsa puolesta kuului. Muu vaihtoehto oli ryömiä muiden jaloissa. Tässä taistelussa saattoi tietysti tuhoutua. Tai pienentyä huomattavasti, kuten sitten kävi. Ilman muuta suurvalta yrittää saada takaisin ainakin entisen asemansa.

    Minä olen myös pitänyt Versailles'n rauhansopimusta epäreiluna Saksaa kohtaan, mutta tietääkseni USA:lla oli varsin vähän tekemistä asian kanssa. Maahan liittyi sotaan vasta Saksan upotettua amerikkalaisia laivoja avoimessa sukellusvenesodassaan. Versailles'n rauhanehdoista eniten vastuussa oli Ranska, ja saksalaiset ajattelivat sotien jälkeisenä aikana paljolti samoin. Nykyajan naurettavaa amerikkalaisvastaisuutta ei pidä mielestäni sekoittaa jokaiseen historian tapahtumaan.

    "Ilman muuta suurvalta yrittää saada takaisin ainakin entisen asemansa."

    Monet, varsinkin britit, ovat sitä mieltä, että EU:n asioiden takkuaminen johtuu juuri Ranskan pyrkimyksestä palauttaa suurvalta-asemansa sen avulla.

    Äänestä

Itse olen ollut pikku nappulasta asti kiinnostunut aiheesta ja tuossa yläasteen aikana perehdyin siihen enemmänkin ja nykyään olenkin kansallissosialisti.

Itsekkin katson mielenkiinnolla aiheeseen liittyvät dokumentit ja leffat, mutta ei kannata niellä kaikkea mitä sanotaan. Sitä samaa holocaust juttua niissäkin syötetään.

Pakko sanoa, etten tajua sinua. Kuvittelet välillä olevasi SS-mies ja muutenkin ihannoit kansallissosialismia, mutta silti pidät sitä sairaana. Jospa perehtyisit aiheeseen enemmän muitten kuin historiankirjojen kannalta.
Aloita vaikka osoitteesta www.kansallissosialismi.com
Sieltä löytyy hyvää tietoa asiasta, eikä se ole mitään juutalaisten syöttämää valhetta ja propagandaa niinkuin muualta saa lukea.

Äänestä

Heh. Et ole ainoa joka on hurahtanut Natsi-Saksaan. Itse olen melkein 18 vuotias tyttö ja olen käsittämättömän kiinnostunut natsisaksan ajasta. Luen todella paljon kirjoja jotka sijoittuvat natsisaksaan, kertovat natsiajan sotilaista tai juutalaisvainoista.

En osaa selittää miksi olen niin kiinnostunut. En TODELLAKAAN puolla heidän tekojaan juutalaisia vastaan, mutta jokin tässä aiheessa kiehtoo. Mahtaako sillä olla jotain tekemistä sen kanssa kuten siskoni minulle kerran sanoi, että "Kaikki hullu kiinnostaa." Kenties.

Natsisaksan tapahtumat ovat kuitenkin niin poikkeavia muusta historiasta jo pelkästään tämän "hulluutensa" tähden että voi olla että se on yksi syy. Olen kyllä muutenkin ollut aina hirveän kiinnostunut sodista ja sotilaista, sotaelokuvista ja-kirjoista, mutta en osaa selittää miksi olen niin hurahtanut natsisaksaan.

Äänestä

Onkos täällä porukkaa jotka käyttää maihareita ja huutaa vähän väliä "mä oon ISÄN MAAN PUALUSTAJA!" =P

Ite en oo joutunu mihinkään "lumoihin"..tiedän vaan jotain Natsi-Saksasta ja sen että koko Kansallissosialistinen aate oli järjetön..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


..... kirjoitti:

Moniko myöntää olevansa hurahtanut Saksan natsiaikaan.

Itse jouduin aikoinaan, kun asiaa käsiteltiin yläasteen historiantunnilla, täysin natsismin ja kaiken siihen liittyvän lumoihin. Nettiä ei tuolloin vielä ollut mutta ahmin kirjastosta kaikki aiheeseen liittyvät kirjat. Luin myös Mein Kampfin. Kiinnostus natsismiin sai minut jopa panostamaan lukiossa saksan kielen opiskeluun, harrastamaan säännöllisesti kuntoilua, sekä "särmäämään" intissä. Usein fantasioin olevani joku SS-mies tms.

Natsismin lumo ei ole haihtunut vieläkään, vaikka olen kohta 30-vuotias mies. Edelleen on pakko katsella esim. TV:stä kaikki aiheeseen liittyvät elokuvat ja dokumentit. Sanottakoon kuitenkin etten missään vaiheessa ole hyväksynyt heidän kauhutekojaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu