Haluaisitko huippujohtajaksi? Ole ystävällinen ja mainitse sukupuolesi.
Minä olen mies enkä tahtoisi. Haluan vapaa-aikaa, joka mahdollistaa maailman uteliaan tutkimisen ja sielunrauhan. Kiireisyys, jatkuva varuillaan olo ja täydellinen henkilökohtaisen reviirin puuttuminen eivät houkuttele.
Minä olen mies enkä tahtoisi. Haluan vapaa-aikaa, joka mahdollistaa maailman uteliaan tutkimisen ja sielunrauhan. Kiireisyys, jatkuva varuillaan olo ja täydellinen henkilökohtaisen reviirin puuttuminen eivät houkuttele.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kertokaahan mielipiteitänne. Kun valitetaan, että naiset eivät pääse korkeille palleille, niin kertokaa, kuinka moni olisi valmis oikeasti ottamaan vastaan korkean pallin.
ja sukupuoli on nainen. Tällähetkellä olen yrittäjänä, joten oman yrityksen (erittäin pienen) johtaja olen, johtaja kuitenkin, mutta voisin sen vaihtaa huippujohtajan virkaan ja palkkoihin, lomat ne on niilläkin, yksityisyrittäjällä ei niinkään.
Kai se huippujohtaja saa palkkaa ja lomaakin, mutta ei niiden vuoksi kukaan jaksa ponnistella riittävästi. Täytyy olla tarve saada aikaan jotain tai ainakin halua valtaan, ennen kuin kannattaa edes haaveilla huippujohtajaksi tulemisesta. Taiteilijat aina sanovat että heillä on "taiteen tekemisen intohimoa", ja jotain sellaista voimaksta draivia pitää huippujohtajallakin olla.
No, sinulta sitten löytyisi kanttia vaikka paiskata tuhat ihmistä kortistoon, jos yrityksen etu niin vaatii.
Minulta tuskin löytyisi, vaikka ymmärtäisinkin asian välttämättömyyden.
Helkutan ikäväähän se olisi, mutta ei se pelkästään yhden miehen/naisen harteilla se päätös olisi.
Satuitko katsomaan aikoinaan tämän kakkosen dokkarin tästä globalisaatiosta, se jos jokin herätti kysymyksiä.
Mutta maailma on kova, ikävä kyllä, siihen pitää sopeutua tai hakea muutosta. Paras keino olisi niinkuin siinä dokkarissa vaikuttaa asioihin silloin, kun on huippujohtajan virassa.
Työtään ei voi pakoilla (irtisanomisiakaan) ja jos kaikki yrityksessä on tehty, mitä tehdä voi ja säästää pitää, jotta yritys pysyy elinkelpoisena, niin eihän siinä muu auttaisi kuin irtisanominen.
Se kuuluu yritysmaailmaan, eikä se ole vältettävissä mitenkään.
Niin, nyt puhuit vain niistä aseman tuomista eduista, ne kyllä varmasti kelpaisivat kaikille. Siitä ei ole epäilystäkään, mutta entä se vastuu ja tulilinjassa oleminen? Miltä tuntuu vastata kansainvälisille omistajille, kun myynti ei mene budjettiin tai kun pitää alkaa saneeraamaan firmasta kolmannes jengistä veke?
Joku kantaa aina viime kädessä vastuun, kun omistajat kysyvät, että miksi luvattua tuottoa osakkeelle ei tullutkaan?
Mutta aika turhaa on kuvitella, etteikö nainen siihen pystyisi.
Ja taas kehotan katsomaan politiikkaan.
Hyvin suuri osa vastuusta siirtyy heidänkin harteilleen.
Vaikka olen myös täysin tyytyväinen nykyiseen työhöni. Palkkaa tietenkin voisi tulla enemmän.
Tästä tulikin mieleeni, että vallan yksi tärkeä elementti on vastuu. Aivan liian usein valtaa pitävä, valtaa havitteleva unohtaa vastuun. On epäoikeudenmukainen, käyttää valtaansa väärin ja pätee omalla valta-asemallaan. Vallasta tulee silloin vallanpitäjää orjuuttava, eikä päinvastoin. Ja jokainen, joka vähänkään yrittää estää vallanpitäjää, vallanpitäjä liiskaa hengettömäksi.
Oikea valta on myös vastuuta, eikä estä uteliasta tutkimusmatkailijaa, eikä oman oman reviirin saavuttamista.
Niin, minulle johtaminen on ensi sijaisesti vastuuta ja toissijaisesti valtaa. Minun vastuullani on ratkaista asioita ja sen tekemiseksi minulla tiettyjä valtuuksia.
No oikeastaan en.
Omat kiinnostuksen kohteeni ovat lähinnä tuolla kehittämisen ja tutkimisen puolella.
Unelmatyö voisi olla tuotekehitysprojekti tai jokin muu vastaava, missä ei tarvitsisi koko ajan tapella aikarajojen ja budjettien kanssa.
Nainen ja Kyllä vaan, voisin työskennellä huippujohtajana. Vastuuta unohtamatta. Vähän outo trendi muuten mielestäni, kun tuntuu, että nykyisin kaikki on hyvin, kunhan ei tarvitse kantaa vastuuta mistään?? Vastuuhan on kullakin jo omasta elämästään ja työpaikoillakin on aina joku, joka kantaa kokonaisvastuun hommien sujumisesta. Miksipä se en voisi olla minäkin?Vastuu ja valta -sehän nyt kamalaa on, jos ne erotetaan. Toisaalta, jos on vastuu, on silloin valtakin pyrkiä tekemään kolosestaan edes hitusen parempi paikka. Kiinostava homma, kovastikin, olis huippujohtajan paikka. Lähtisin.
Valta ja vastuu on hienoja juttuja kun kaikke menee hyvin ja hirveitä painajaisia kun kaikki menee päin helvettiä. Usein olisi paljon helpompi olla rivimiehenä ja murehtia sen päivän tapahtumista kuin kapasiteetin ja tuotannon välisestä tasapainosta tulevan vuoden aikana.
Nimim. kokemusta on
Valta ilman vastuuta = politiikkoa
vastuuta ilman valtaa = keskijohto
tavallinen kansalainen joka haaveilee huippujohtajuudesta. Saisi ajaa limusiinilla ja lentää lentokoneella. Kalenteri täynnä huipputärkeitä kokouksia ja kännykkä soi jatkuvasti. Kiireisenä ja menestyvänä liikemiehenä ja johtana luon ympäristööni jatkuvaa ihailujen huokailua. Ihmiset katsovat perääni kadehtien kun armaanipukuni saa tavallisen juntin TUROpuvun näyttämään lähinnä verkkareilta. Pitkät liikeillalliset hummereineen ja kalliiden viinien kanssa ovat arkipäivää. Viikonloppuisin käyn ajelemassa upouudella Mersu 100tuhatta ABS, DL, TURBO, GL, XI, GLS, avomalli, työsuhdeautollani. Toki olen samanlaisen ostanutkin itselleni mutta miksi sitä kuluttaisin kun firmankin autolla voi ajaa. Elämä on ilman murheita mammonasta ja erittäin auvoista. Olen tärkeä ihminen, kaikki kunnioittavat minua paitsi ne duunarit. Mutta eihän niistä ole väliä. Kaikki ystävänikin ovat menestyjiä. Liimasin juuri mersun takapuskuriin köyhät kyykkyyn tarran.
Mutta nyt pitää lähteä valmistautumaan oikeudenkäyntiin. Kuulemma jotain ihmeellistä verottajan kanssa. Lakimies soitteli, että linnareissu taitaa olla tulossa. Ne pari viimeistä "konkurssia" hieman kummittelevat. No onneksi on rahaa parista viimeisestä "tulipalosta". Paljon parempi kuin konkurssi muuten.
Ehtottomasti huippujohtaja jo syntyessään.
mutta en niinkään "huippu" sellainen.
Tavoitin sen, minkä halusin.
Olen tyytyväinen.
En aivan allekirjoita noita puutteita johtajien elämästä.
miksen haluaisi.
Ketjussa näkyy että ne jotka haluu muttei ole näkee ammatin valoisana ja ne jotka ei haluu, syystä riippumatta, näkevät homman epämiellyttävänä.