Monet Raamattunsa lukeneet muistavat hyvin mieleenpainuvan Profeetta Joonan ja hänen nimeään kantavan Raamatun kirjan.
Mutta kuinka moni muistaa Miksi Joona pakeni Tarsiiseen (luultavimmin Espanjassa), kun Jehovan sana hänelle kuului: "Nouse, mene Niniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja julista sitä vastaan, että heidän pahuutensa on tullut eteeni." (Joona 1:2)
Vartiotornin julkaisuissa on asiasta esitetty mahdollisia syitä: Niissä on mm. esitetty epäilys, että kenties Joona ei luottanut Jehovan tukeen tässä vaativassa tehtävässa. On myös arveltu hänen olleen jossain määrin pelokas ja arka ulkomaisen lähetysalueensa mukanaan tuoman vieraan kielen ja muiden vastaavanlaisten haasteiden vuoksi. Onko asia siten? Mikä oli todellinen syy?
Joonan kirjan 3. luku kertoo, kuinka hän lopulta menee Niniveen ja saarnaa siellä. Hänen sanomansa on todella raju: "Enää neljäkymmentä päivää, ja Ninive hävitetään." (Joona 3:4)
Mutta hänen sanansapa herättävätkin vastakaikua. He pukeutuvat säkkipukuun ja julistavat paaston. Kunnigaskin antaa paastoa koskevia säädöksiä. Mikä on seuraus? "Ja tosi Jumala sai nähdä heidän tekonsa, että he olivat kääntyneet pois pahalta tieltään, ja niin tosi Jumala tunsi mielipahaa sen onnettomuuden vuoksi, jonka hän oli sanonut aiheuttavansa heille, eikä hän aiheuttanut sitä." (Joona 3:10)
Nyt tullaan siihen kohtaan Joonan kirjaa, jossa Joona itse kertoo syyn siihen, että miksi hän pakeni alkujaan Tarsiiseen.
Nimittäin Joona ei suinkaan ilahtunut siitä tiedosta, että Niniveä ei tuhottaisikaan. Päin vastoin. Raamatun kertomus jatkuu nimittäin näin: "Joonalle tämä oli kuitenkin hyvin epämieluista, ja hän suuttui." (Joona 4:1)
Suuttuneena tulisieluinen profeetta ryhtyy rukoilemanaan tosi Jumalaa Jehovaa. Seuraavat jakeet kertovat siitä: 'Niinpä hän rukoili Jehovaa ja sanoi: "Ah, oi Jehova, enkö näin sanonutkin ollessani omassa maassani? Siksi minä ehätin pakenemaan Tarsisiin, sillä tiesin, että sinä olet Jumala, joka on suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja joka tuntee mielipahaa onnettomuuden vuoksi. Ja nyt, oi Jehova, otathan minulta pois sieluni, sillä minun on parempi kuolla kuin elää."' (Joona 4:2-3)
Joonan selitys on hämmästyttävä. Hänhän sanoi paenneensa Tarsiiseen juuri siksi, että alunalkaenkin tiesi Jehovan olevan armollinen! Näetkö mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että Joona oli kansallismielinen, eikä suinkaan halunnut Jumalan kansan pitkäaikaisten vihollisten saavan osakseen Hänen armoaan! Hänellä ei yksinkertaisesti ollut sääliä heitä kohtaan.
Joonan kirjan 4. luvun lisätarkastelu vahvistaa yllämainitun johtopäätöksen oikeaksi.
Nimittäin kyseinen luku kertoo, että rukoiltuaan Jehovaa, profeetta rakensi itselleen lehtimajan ja istuutui alas nähdäkseen mitä kaupungille tapahtuisi.
Jos hän kuitenkin kerran oli saanut tiedon siitä, että Jehova tunsi mielipahaa aikomansa onnettomuuden johdosta ja päätti olla tuhoamatta kaupunkia, koska sen asukkaat katuivat, niin mitä Joonalle enää oli nähtävää? Aivan ilmeisesti hän kuvitteli että kenties Jehova pyörtäisi armahduksensa hänen rukouksensa johdosta!
Lisäksi Joonaa opetettiin siinä hänen istuskellessaan ja katsellessaan vielä pullokurpitsakasvin avulla. Sellaine nousi tuomaan hänelle varjoa auringon paahtavalta helteeltä ja itätuulelta, mutta madon syömänä se jo heti seuraavaksi päiväksi kuihtui ja kiivas profeetta suuttui jälleen perinpohjin. Voimme lukea tästä:
"Mutta aamun sarastaessa seuraavana päivänä tosi Jumala toimitti madon iskemään pullokurpitsakasviin, ja vähitellen se kuihtui. Ja tapahtui, että heti kun aurinko paistoi, Jumala toimitti myös korventavan itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonan päätä, niin että häntä pyörrytti, ja hän pyysi pyytämistään, että hänen sielunsa kuolisi, ja hoki: "Minun on parempi kuolla kuin elää." Ja Jumala sanoi Joonalle: "Oletko suuttunut aiheellisesti pullokurpitsakasvin takia?" Siihen hän sanoi: "Olen suuttunut aiheellisesti, kuolemaan asti." Mutta Jehova sanoi: "Sinä osaltasi säälit pullokurpitsakasvia, jonka hyväksi et uurastanut ja jota et suureksi kasvattanut, joka osoittautui vain yhden yön tuotteeksi ja vain yhden yön tuotteena tuhoutui. Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?" (Joona 4:7-11)
Asia on päivän selvä. Joonalla ei ollut sääliä. Kyseisen kirjan opetus on arvokas kaikille Jehovan todistajille. Meillä on edelleen tehtävänä viedä hyvää uutista Jumalan Valtakunnasta puolueettomasti kaikille ihmisille. Riittääkö meillä sääliä meitä kiihkeästi vihaavia kohtaan? Raamatullinen malli paljastaa että vaarana on sekin, ettei kaikilla ehkä riitäkään.
Mutta kuinka moni muistaa Miksi Joona pakeni Tarsiiseen (luultavimmin Espanjassa), kun Jehovan sana hänelle kuului: "Nouse, mene Niniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja julista sitä vastaan, että heidän pahuutensa on tullut eteeni." (Joona 1:2)
Vartiotornin julkaisuissa on asiasta esitetty mahdollisia syitä: Niissä on mm. esitetty epäilys, että kenties Joona ei luottanut Jehovan tukeen tässä vaativassa tehtävässa. On myös arveltu hänen olleen jossain määrin pelokas ja arka ulkomaisen lähetysalueensa mukanaan tuoman vieraan kielen ja muiden vastaavanlaisten haasteiden vuoksi. Onko asia siten? Mikä oli todellinen syy?
Joonan kirjan 3. luku kertoo, kuinka hän lopulta menee Niniveen ja saarnaa siellä. Hänen sanomansa on todella raju: "Enää neljäkymmentä päivää, ja Ninive hävitetään." (Joona 3:4)
Mutta hänen sanansapa herättävätkin vastakaikua. He pukeutuvat säkkipukuun ja julistavat paaston. Kunnigaskin antaa paastoa koskevia säädöksiä. Mikä on seuraus? "Ja tosi Jumala sai nähdä heidän tekonsa, että he olivat kääntyneet pois pahalta tieltään, ja niin tosi Jumala tunsi mielipahaa sen onnettomuuden vuoksi, jonka hän oli sanonut aiheuttavansa heille, eikä hän aiheuttanut sitä." (Joona 3:10)
Nyt tullaan siihen kohtaan Joonan kirjaa, jossa Joona itse kertoo syyn siihen, että miksi hän pakeni alkujaan Tarsiiseen.
Nimittäin Joona ei suinkaan ilahtunut siitä tiedosta, että Niniveä ei tuhottaisikaan. Päin vastoin. Raamatun kertomus jatkuu nimittäin näin: "Joonalle tämä oli kuitenkin hyvin epämieluista, ja hän suuttui." (Joona 4:1)
Suuttuneena tulisieluinen profeetta ryhtyy rukoilemanaan tosi Jumalaa Jehovaa. Seuraavat jakeet kertovat siitä: 'Niinpä hän rukoili Jehovaa ja sanoi: "Ah, oi Jehova, enkö näin sanonutkin ollessani omassa maassani? Siksi minä ehätin pakenemaan Tarsisiin, sillä tiesin, että sinä olet Jumala, joka on suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja joka tuntee mielipahaa onnettomuuden vuoksi. Ja nyt, oi Jehova, otathan minulta pois sieluni, sillä minun on parempi kuolla kuin elää."' (Joona 4:2-3)
Joonan selitys on hämmästyttävä. Hänhän sanoi paenneensa Tarsiiseen juuri siksi, että alunalkaenkin tiesi Jehovan olevan armollinen! Näetkö mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että Joona oli kansallismielinen, eikä suinkaan halunnut Jumalan kansan pitkäaikaisten vihollisten saavan osakseen Hänen armoaan! Hänellä ei yksinkertaisesti ollut sääliä heitä kohtaan.
Joonan kirjan 4. luvun lisätarkastelu vahvistaa yllämainitun johtopäätöksen oikeaksi.
Nimittäin kyseinen luku kertoo, että rukoiltuaan Jehovaa, profeetta rakensi itselleen lehtimajan ja istuutui alas nähdäkseen mitä kaupungille tapahtuisi.
Jos hän kuitenkin kerran oli saanut tiedon siitä, että Jehova tunsi mielipahaa aikomansa onnettomuuden johdosta ja päätti olla tuhoamatta kaupunkia, koska sen asukkaat katuivat, niin mitä Joonalle enää oli nähtävää? Aivan ilmeisesti hän kuvitteli että kenties Jehova pyörtäisi armahduksensa hänen rukouksensa johdosta!
Lisäksi Joonaa opetettiin siinä hänen istuskellessaan ja katsellessaan vielä pullokurpitsakasvin avulla. Sellaine nousi tuomaan hänelle varjoa auringon paahtavalta helteeltä ja itätuulelta, mutta madon syömänä se jo heti seuraavaksi päiväksi kuihtui ja kiivas profeetta suuttui jälleen perinpohjin. Voimme lukea tästä:
"Mutta aamun sarastaessa seuraavana päivänä tosi Jumala toimitti madon iskemään pullokurpitsakasviin, ja vähitellen se kuihtui. Ja tapahtui, että heti kun aurinko paistoi, Jumala toimitti myös korventavan itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonan päätä, niin että häntä pyörrytti, ja hän pyysi pyytämistään, että hänen sielunsa kuolisi, ja hoki: "Minun on parempi kuolla kuin elää." Ja Jumala sanoi Joonalle: "Oletko suuttunut aiheellisesti pullokurpitsakasvin takia?" Siihen hän sanoi: "Olen suuttunut aiheellisesti, kuolemaan asti." Mutta Jehova sanoi: "Sinä osaltasi säälit pullokurpitsakasvia, jonka hyväksi et uurastanut ja jota et suureksi kasvattanut, joka osoittautui vain yhden yön tuotteeksi ja vain yhden yön tuotteena tuhoutui. Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?" (Joona 4:7-11)
Asia on päivän selvä. Joonalla ei ollut sääliä. Kyseisen kirjan opetus on arvokas kaikille Jehovan todistajille. Meillä on edelleen tehtävänä viedä hyvää uutista Jumalan Valtakunnasta puolueettomasti kaikille ihmisille. Riittääkö meillä sääliä meitä kiihkeästi vihaavia kohtaan? Raamatullinen malli paljastaa että vaarana on sekin, ettei kaikilla ehkä riitäkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>>Riittääkö meillä sääliä meitä kiihkeästi vihaavia kohtaan? Raamatullinen malli paljastaa että vaarana on sekin, ettei kaikilla ehkä riitäkään.
Tämä on hyvä kysymys. Se paljastaa, mitä meillä on sydämessämme. Tulee mieleen erään JT-sukulaiseni sanat: "Ei meidän kannata olla tekemisissä lopun aikana niiden kanssa, jotka kuitenkin kuolevat Harmagedonissa." Siis aivan kuin Joonan tavoin katsoisimme vain sivusta, milloin ja miten nuo "pahat" ihmiset tuhotaan. Minusta tuo asenne ei osoita sääliä ihmisiä kohtaan. Mutta se on tietysti vain minun näkemykseni.
Yksilötasolla tuo samanlainen ajattelu on myös ajankohtainen siinä mielessä, että joillakin on sellainen käsitys, että me Jehovan todistajat olisimme muka jotenkin parempia ihmisiä kuin muut. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta se saa aikaan vääränlaista ylemmyydentunnetta ja säälimättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Suuttuisimmeko mekin Jumalalle, jos hän ei tuhoaisikaan kaikkia niitä "vihollisiamme", jotka meidän mielestämme ansaitsisivat tuhon? Huomasimme Joonan kertomuksesta senkin, että Niniven asukkaat, jotka EIVÄT OLLEET JEHOVAN OMAA KANSAA, katuivat ja pelastuivat. Sitäkin sietää miettiä.
"joillakin on sellainen käsitys"
Miksi murehdit toisten käsityksistä. Lueskelehan omia käsityksiäsi tälläkin palstalla niin ei pitäisi olla mitään sanomista toisten käsityksistä. Kauhistuvan uskoisin!
>>Lueskelehan omia käsityksiäsi tälläkin palstalla
;-) (huomasitko, tuossa oli taas hymiö)
Miksi minä OMIA käsityksiäni lukisin? Tiedän ne muutenkin, olenhan ne itse kirjoittanut. Luen tietysti mielenkiinnolla MUIDEN käsityksiä. Tämä paikka Internetissä, missä juuri nyt olemme, on KESKUSTELUPALSTA. Ja keskusteluhan on sitä, että joku esittää ajatuksen, muut harkitsevat sitä, miettivät omilla aivoillaan (kyllä ne kaikilla on siellä pään sisällä) ja sitten, jos siltä tuntuu, vastaavat. Näin yksinkertaista se on. Jos ei ole ajatuksia, ei synny keskustelua. Ja kiinnostava piirre täällä suomi24-palstalla on se, että täällä ei ole valmiita kysymyksiä, joihin haetaan valmiita vastauksia.
Eivät terveet tarvitse lääkäriä....vaan sairaat.
Ns. "Isä-meidän" rukoukosessa (mallirukous jonka Jeesus esitti) sanotaan, että tapahtukoon Sinun tahtosi (siis Jumalan)...
Monessa asiassa meidän on helppoa yhtyä siihen, mutta annasollakkaan, kun tulee jokin epämieluisa tehtävä/haaste eteen..pitäisikin tapahtua meidän/minun tahtoni... (tai Joonan tahto tässä tapauksessa *hymy*)...itsekkyyttäkö? Säälin puutetta?
sisar -Sambucca-
Todistajilla on yleensä sääliä,järjestöllä ei.
Tämän puolesta puhuu mm. "luopioiden" kutsumanimi ja tapa,jolla uskossa horjahtaneita kohdellaan.
Sääliä ei riitä edes omalle pesälle asti..
Mutta eikö se herra iloinnut eniten siitä lampaasta joka löytyi ja saatiin takaisin,kuin niistä muista lampaista?
PS:Miksi Herra vihaa vuohia ja pitää lampaista=
vuohet ovat kovapäisiä,älykkäitä,rohkeita ja ketteriä,mutta lampaat taas ovat tyhmiä,pelkureita,ja kömpelyksiä.
Kummastakin saadaan samoja tuotteita,eli lihaa ja villaa.
Vuohi tuottaa villaa vähemmän ja se on karkeampaa,mutta toisaalta vuohen maito on herkullista.
Vihaako Herra vuohta siksi,että vuohi ajattelee vai siksi,että vuohi haisee pahalle???
Että luopiot ovat itse valinneet tiensä ja hylänneet totuuden, ei ole kyse horjamisesta, jos tahallaan harjoittaa vääryyttä. Luopio nimen ovat luopiot itse omaksuneet, kuten varjokonventissa vuosi sitten havaitsin, nimittäin heidän paidoissa oli teksti luopio..
Eikö sana ole tässä mielessä käytössä myös heidän keskustelu kanavallaan?
Lampaat ja vuohet vertaavat kahden tyyppisiä ihmsiä. Vuohet tekevät mitä itse haluavat muista piittaamatta, ne ovat vaikeita hallita ja sen takia ilmeisesti vähemmän suosittuja kotieläiminä kuin lampaat Jeesuksen aikoihin.
Toki olemme iloisia jos joku erotettu katuu ja tulee takaisin, tämä koskee myös luopioita, mutta en ole kuullut vielä yhdenkään luopion palanneen takaisin. Tavallisia erotettuja tulee kyllä jatkuvasti takaisin..
Jotkut joukostamme saattavat jopa moittia niitä jotka eivät Joonaan tavoin pakene, vaan käyvät kentällä ahkerasti. "Tukka putkella" kuten jotkut ehkä hiemat pilkallisestin tapaavat sanoa..
Useasti löytyy kuulevia korvia ja kasvua on, joten jatkaamme edelleen uskollisesti Jeesuksen mallin ja käskyn mukaisesti "lampaankaltaisten" ihmisten etsimistä. Monet ovat vastustaneet todistajia ennakkoluuloista johtuen, mutta ovat kuitenkin vähitellen osoittautuneet lampaankaltaisiksi ihmisiksi. Kuten Joonaan kertomuksessakin kävin Niiniveen kapungissa.
Meillä on Jehovan hengen ohjaama järjestö ja seurakunta rakenne. Joka sekä kouluttaa, että tuottaa tehokkaasti Raamatullista kirjallisuutta, joita voimme palveluksesamme käyttää Raamatun lisäksi apuna..
Raamattuun on kirjoitettu Joonaan esimerkki siitä, että me emme saa itse olla ennakkoluuloisia ihmisiä kohtaan, emmkä varsinkaan tuomita heitä. Kaikki valta on niin kuin myös Niiniveen tapaus osoitti, Jumalan kädessä, katuvat hän armahtaa.. Meillä täytyy olla samanlainen asenne..