minusta tuntuu että alan olla aika sekaisin lääkitykseni kanssa. syön sepramia (mielialalääke) 40 mg, opamoxia rauhoittava) 15 mg ja tenoxia (unilääke) 20 mg tällä hetkellä.
olen syönyt muutaman kuukauden mielialalääkettä, rauhoittavia n.kuukauden ja unilääkkeitä vasta hetken. mulla on varmaan jo riippuvuus noihin mielialalääkkeisiin. ainakaan en pysty aloittamaan päivää mitenkään ennen kuin otan lääkkeen i. unta en saa enää ilman tenoxia vaikka olen yrittänytkin, niin uni ei vain tule ilman lääkettä (vaikka käyttänyt vasta hetken)
mitähän pitäisi tehdä? joudunko elämään koko loppu ikäni lääkkeiden varassa? millaisia HYVIÄ vaikutuksia olette kokeneet sepramin käytöstä?
mulla ikään kuin pistelee päätä kun otan rauhoittavan.. onko uni normaalia kun syön unilääkettä? haluan kysyä teiltä neuvoa jotka kokeneet jotakin näistä.. vaikea kysyä psykiatrilta tai lääkäriltä.. :(
olen syönyt muutaman kuukauden mielialalääkettä, rauhoittavia n.kuukauden ja unilääkkeitä vasta hetken. mulla on varmaan jo riippuvuus noihin mielialalääkkeisiin. ainakaan en pysty aloittamaan päivää mitenkään ennen kuin otan lääkkeen i. unta en saa enää ilman tenoxia vaikka olen yrittänytkin, niin uni ei vain tule ilman lääkettä (vaikka käyttänyt vasta hetken)
mitähän pitäisi tehdä? joudunko elämään koko loppu ikäni lääkkeiden varassa? millaisia HYVIÄ vaikutuksia olette kokeneet sepramin käytöstä?
mulla ikään kuin pistelee päätä kun otan rauhoittavan.. onko uni normaalia kun syön unilääkettä? haluan kysyä teiltä neuvoa jotka kokeneet jotakin näistä.. vaikea kysyä psykiatrilta tai lääkäriltä.. :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Psykiatrian uhri:
http://www.cchr.org/failure/eng/page27.Htm
mielialalääkettä.lisänä tarvittaessa rauhoittava-ja nukahduslääke,niillä olen pitäny käyttökynnystä aika korkealla.
olen kyllä huomannu ,että niiden teho laskee jos joutuu monta päivää peräkkäin käyttämään.
mun kohdalla reipas liikunta ja kuntoilu on ehdottomasti asia,joka vähentää niiden tarvetta.olis helppo uskoa niin olevan muillakin.
)=
Älä huoli!
Ei tuossa paljon lääkkeitä vielä ole,mielialalääkkeitä pitää käyttää niin kauan kuin on tarvis.Ainakaan minä en ole mielestäni riippuvainen niistä,käytän kyllä.
Kun tilanteesi selkiintyy voit yrittää jättää rauhoittavat(Opamox) ja unilääkkeet.Sinuna huolehtisin vain siitä että rauhoittavien annostus ei vahingossa nouse korkealle.
Rauhoittavat pitää aina lopettaa hyvin hiljaa ja vähän kerrallaan.
Hyvää vointia!
Kai käyt myöskin terapiassa,lääkitys yksin ei auta.
Miksi asioita on niin vaikeata kysyä psykiatrilta?Hänelle olet asiakas,ja asiakkaan kuuluu saada palvelua,joten otahan kaikki mieltäsi askaruttavat asiat seuraavalla kerralla esiin (kirjoita ne vaikka etukäteen kotona paperille jotta muistat kysyä kaiken).
Lääkityksesi ei muuten ole mikään korkea,ja SSRI-lääke,kuten esim. Sepram,eihän se ala edes tuo esille positiivisia vaikutuksia kuin noin kuukauden kuluttua.
Pidä Tenoxissa ja Opamoxissa välipäiviä jotta toleranssisi ei kasva,esim. viikonloppuisin voisit yrittää nukkua ilman sitä Tenoxia tai vaikkapa puolittaa sen.
Millä diagnoosilla sinulle tämä lääkitys on määrätty?
Itselläni on GAD ja olen saanut apua Sepramista (toki olen kokeillut montaa muutakin lääkettä).
Nyt Sepramia 4 kk käyttäneenä saan iltaisin unenkin paremmin,eli siihenkin se on auttanut,minut on diagnosoitu kroon.unettomaksi (olen käynyt unitutkimuksissa ja ollut hoidossa nimenomaan unihäiriöihin pereh.lääkärin luona).
Jos tarvitsen unilääkettä,otan esim. 10mg Doxalia tai Triptyliä matalan annoksen,aiemmin käytössäni olivat Remeron ja Tolvon (toki eri aikoihin,ovat suurinpiirtein sama lääke,Tolvon on Remen ns. karvahattu-malli).Myös näissä matala annos unettomuutta hoidettaessa,esim.Tolvonissa 10-20mg kun sen terapauttinen annos esim. depressiossa on keskimäärin 60mg.
Uni ei ole lääkkeellä normaalia,mutta,unettomana ainakin itse turvaudun lääkkeeseen silloin kun on pakko.
Oletko kokeillut hypnoterapiaa univaikeuksiin?
Itseäni on se auttanut (ei sitten mitään puoskarihypnologeja,mieluiten hypnoosit. antava psykiatri!).
Paras infon antaja juuri SINUN tapauksessasi on se oma,hoitava psykiatri.
käyn terapiassa kerran viikossa mutta se on vasta aluillaan.. mun on äärimmäisen vaikea avautua psykiatrille.. :( vaikka tiedän et se olis ainoo tapa et se vois auttaa. mut en pysty vastailemaan sen kysymyksiin enkä puhumaan oikein mistään. se johtuu ehkä siitä että koen itseni todella epäonnistujaksi ja häpeän itseäni ja asioita joita mulle on tapahtunut ja mitä seuraa jos kerron joitakin asioita.. en halua mitään seuraamuksia.. niin.. vähän sekava selitys, mutta toivottavasti ymmärrät. :] joo ja syön lääkkeitä siis masennuksen (ja ahdistuksen) sekä paniikkihäiriön hoitoon..
jossakin kristillisessä seurakunnassa juttelemassa jonkun srk-työntekijän kanssa? Siellä voisit kokea jotakin armosta ja että voi antaa itselleenkin kaiken menneen anteeksi ja aloittaa uudestaan.
Monelle ihmiselle on haitaksi jatkuva menneitten penkominen ja uudestaan ja uudestaan kipeitten asioitten läpikäyminen (haavojen avaaminen). Jos pääsisit kokemaan armoa, ei tarvitsisi hävetä enää itseään ja voisit kerrankin tuntea, miten hieno ihminen olet (olipa takana mitä tahansa). Tietty jos takana on rikoksia, ne ei välttämättä jätä rauhaan, jollet selvitä niitä, mutta nekin saa anteeksi.
On siis vaihtoehtoja tuohon avautumiseen eikä kaikkea tarvitse ihmiselle kertoakaan. Luottamus täytyy olla. Paranemista!
vielä ole, itse heräilen parilla 75mg efexorilla, päivän mittaan menee 4-5 noita opamoxeja, illasta sitten yötä vasten risperdalia ja remeronia. että näin ja psykiatri vaan ehdottelee lisää lääkkeitä.. ei perkele.
läheisen kuoleman lääkärin määräämiin psyykelääkkeisiin, joten itse on turvallisuudestaan huolehdittava, jos lääkkeitä alkaa tulla kovin paljon.
Paljon lääkkeitä käyttävän pitäisi päästä johonkin munuais- tai maksatestiin, en tiedä tarkalleen. En tuomitse psyykelääkkeitä totaalisesti, mutta liian herkästi niitä ihmisille työnnetään. Osa saa niistä avun, ja se on OK, mutta osalle ihmisistä olisi muunlaisesta hoidosta enemmän hyötyä.
Itse olen tehnyt pitkän surutyön ja toivon vain, ettei muita kuolisi liialliseen lääkitykseen. Voimia kaikille psyyken ongelmista kärsiville!
vuosittain perusteellisissa labrakokeissa (mm.maksa-ja munuaiskokeet,sekä liuta muita kokeita)
Jokainen voi mennä labraan ja pyytää ottamaan kokeita (lähetteellä saa Kela-korvauksen,ilman lähetettä ei).
Käyn yksityisellä sektorilla.
Ikävää että olet menettänyt läheisesi,lääkäri tuskin on määrännyt kuitenkaan menehtymiseen johtavaa määrää psyykenlääkkeitä läheisellesi.
Ja asiakkaan pitää AINA kertoa hoitavalle lääkärille KAIKKI käyttämänsä lääkkeet,myös ei-reseptilääkkeet!Lääkäri ei ole ajatustenlukija ja jos asiakas on saanut joltain toiselta taholta jo lääkityksen,on lääkärin sitä mahdotonta tietää ellei asiakas sitä lääkärille kerro.
Suicidaaliset tapaukset ovat sitten asia erikseen,siitä ei kaiketi tässä tapauksessa ollut kyse?!
Voimia myös sinulle!
Hienoa, että käyt noissa labrakokeissa! Muuten, monikaan ei edes tiedä, että paljon lääkkeitä käyttävän pitäisi tutkituttaa itseään - on niin suuri luottamus lääkäreihin. Ihmiset eivät tiedä, että lääkkeisiin saattaa kuolla, lääkärinkin määräämiin annoksiin. Tästä asiasta on ollut jonkin verran keskustelua julkisuudessa ihan särkylääkkeittenkin osalta.
Nimenomaan lääkäri oli määrännyt menehtymiseen johtavan lääkemäärän. Mitään muita lääkkeitä ei ollut käytössä, ja omaiseni oli fyysisesti yleensä erittäin terve. Kuoli nuorena aikuisena, eikä ollut itsetuhoinen milloinkaan. Hänellä oli ahdistuneisuutta ja kovien kiusaamiskokemusten aikaansaamaa psyykkistä häiriötä. Hän kuoli teho-osastolla, ja poliisin lausunto kuolemasta oli: Kuolinsyy: psyykelääkkeet (lääkärin määräämät) ja kuolemaa edesauttoi keuhkokuume. Eli keuhkokuumetta ei voitu hoitaa, kun oli munuaismyrkytys.
En syytä lääkäriä, hekin tekevät virheitä, niinkuin itsekin teen, mutta luottamukseni tämän kokemuksen takia psyykehoitoihin ei ole kovin suuri. Toivoisin, että lääkkeitä määrätessä potilaille annettaisiin tietoa terveysriskeistä ja ohjattaisiin noihin labratutkimuksiin, jos lääkkeitä on paljon.
Minä kuiteskin kannan loppuelämäni kokemusta/ tietoa, että lääkkeisiin voi kuolla. En voi tästä tiedostani täysin vaieta, sillä kannan huolta heikompien pärjäämisestä. Samalla kiitän kaikista hyvistä ja vastuunsa tuntevista lääkäreistä ja hoitajista. Moni saa avun ja pääsee kriisivaiheittensa läpi, kun on lämpimiä ja luottamuksellisia potilas-lääkäri -suhteita.
Itsellänikin taitaa olla krooninen unettomuus tai siis nukahtamisvaikeus. Onneksi tähän asti on auttanut hyvin pieni määrä nukahtamislääkettä eikä toleranssi ole muuttunut.
ketjussa on yks oikein hyvä neuvo:kirjoittele päivien mittaan isolle paperille mielessäsi näistä asioista vellovia kysymyksiä ja ota paperi mukaan mennessäsi psykon juttusille,sitten tyrkkäät paperin käteen ja pyydät lukemaan.
kuulostaa helpolta,toivottavasti auttaa.
Sepram on SSRI lääke. Katso myös:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000392&posting=22000000005452265
Ennenkuin luet, niin muista, että vaikutukset ja varsinkin sivuvaikutukset näyttävät olevan erittäin yksilöllisiä. Lista on pitkä. Kaikille ei kaikki sovi, joillakin erittäin huonoja kokemuksia ja päinvastoin, jotkut saavat apua. Mutta kyllä tarkkaan kannattaa opiskella asiaa. Ei ole leikin asia napsia keskushermostolääkkeitä.
Katso myös:
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=terveys&t=6822
Ja sitten tervettä järkeä näitä lukiessa. Nämä ovat tiettyyn mittaan asti ihmisten omia juttuja, ellei selvästi referoida jotain tunnettua laitosta.