Vuoden kohokohta, hirvijahti, alkoi meillä 9.10 parin asteen pakkasessa. Olin varannut jo edellisenä iltana aseen, patruunat ja vaatteet eväitä unohtamatta käden ulottuville että lähtö aamuhämärissä olisi joutuisampaa. Kellon lähestyessä aamulla kahdeksaa laitoin metsästyskamppeet päälle ja rensselit autoon ja eikun menoksi. Metsästysmajalle ajellessa ei näkynyt tiellä jälkiä eikä hirviä jatkuvasta kuikuilusta huolimatta.
Majalla oli jo täysi hyörinä päästessäni sinne vaikka kello ei ollutkaan vielä pykälässä. Pomon tarkastettua pihamaalla aseen, luvat ja patruunat siirryin sisälle kahville ja turisemaan muiden kanssa.
Kaikkien saavuttua paikalle pomo kävi läpi alkurutiinit eli ajoporukan ja ampujien toimintaohjeet. Sitten päästiinkin jo ottamaan lukua ampujista ja arpomaan passipaikkoja. Hatun kiertäessä kohdalleni nostin sieltä numero kolmen, eli tulisin olemaan rannalta päin kolmas passi, edellisvuosien perusteella arvioin numeroni kohtuullisen hyväksi.
Pomon selitettyä metsästysssuunnitelman eli mihin vedetään passilinja ja mistä ajoporukka lähtee ajamaan, valuimme ulos ja aloimme jakautua autoille. Pariin suurimpaan pakettiautoon ahdettu ajoporukka kärrättiin ajolinjalle ja passit siirtyivät 2-4 hengen ryhmissä autoilla passilinjalle. Pomo kiersi vielä autolla koko passiketjun läpi ja varmisti että ampujat tietävät turvasektorit ja omat paikkansa.
Sovittuun aikaan liikkelle lähtenyt ajo oli pettymys. Vähän ennen ajoketjun näkyville saapumista passilinjan yli lensi teeriä mutta muuten riistaa ei näkynyt. Ylempänä ajo kuului vielä etenevän sillä siellä oli ajajilla pitempi matka kulkea. Ajajien tultua passiin asti menin rupattelemaan heidän kanssaan ja odottelemaan siirtymiskäskyä seuraavalle passilinjalle. Siinä haastellessamme passiketjun ylälaidalta kajahtaa laukaus, vähän ajan päästä toinen. Mieltä lämmitti, olihan siellä sentään hirviä, ei ollutkaan turha ajo.
Lopulta tulee pomolta siirtymiskäsky, ajajat jäävät odottelemaan tiellä kun taas passit siirtyvät seuraavalle tornilinjalle parin kilometrin päähän. Autoletka pysähtyy kaadon kohdalla, useimmat ampujat käyvät pikaisesti vilkaisemassa hirveä ja haastattelemassa ampujaa. Hirvet olivat kuulemma juosseet aivan erään asuinrakennuksen vierestä perunamaata pitkin, jolloin talon nurkalla ollut nuori ampuja oli päässyt ampumaan yhtä nelipiikkiä. Oli ampunut kaiken varalta toisen kerran vaikka ensimmäinenkin oli ollut hyvä osuma.
Traktorin jyrinän lähestyessä autoletka purkautuu ampujien lähtiessä jatkamaan passilinjalle ja muutaman ajomiehen jäädessä paikalle siirtämään ruhoa apuna etukuormaimeen.
Pomon ajettua passilinja läpi ja jaettua paikat huomaan istuvani tien laidassa reppujakkaralla suuren kuusikon kohdalla. Tietä pitkin en voi ampua sivuilleni joten ainut turvallinen ampumasuunta on eteeni puiden lomaan. Tarkkailen ympäristöäni ja jään odottamaan ajoporukan lähestymistä.
Auringon lämmittäessä mukavasti alkaa raukaista mutta havahdun, kun puolisen tuntia ajon alkamisesta aivan passiketjun ylälaidasta jyrähtää yksittäinen laukaus. Muutamia kymmeniä minuutteja myöhemmin hieman lähempänä passissa jyrähtää, sitten ammutaankin jo parin passin päässä ja monta kertaa. Nyt ajoketjun ääni alkaa kuulua heikosti ja kohta metsästä kuuluu heikkoja rasahduksia. Siirrän aseen äänettömästi ääntä kohti ja jännitän mitä metsästä tulee näkyville. Lopulta puiden välissä häivähtää liikettä ja noin 50 metrin päässä näkyville tulee kaksi peräkkäin kulkevaa hahmoa. Etumainen on paljon isompi, takimmainen paljon pienempi ja aivan etumaisen hännässä kiinni. Emä kulkee edellä, pysähtyy kuuntelemaan ajoketjun ääniä ja pyörittelee korviaan vaaran huomatakseen. Eläimet kulkevat rauhallisesti eikä varvikon pientä kahinaa lukuun ottamatta muuta ääntä kuulu. Eläimet lähestyvät minua kunnes emä saa vainun ja pysähtyy tuijottamaan noin 40 metrin päähän. Eläimet ovat sivuttain mutta kuinka ollakkaan vasa on puiden ja oksien takana niin että vain sen jalat näkyvät, tähtäilen valmiiksi sinne päin mutta odotan parempaa hollia. Emä tekee päätöksen, sen ryntää juoksuun minusta pois päin vasa tiukasti perässään. Seuraan puiden välistä näkyvää jalkojen vilinää mutten yritä satunnaisesti siellä täällä vilahtavaa vasaa. Ryske ja oksien katkeilu siirtyy kohti kauempana olevaa passia ja kohta sieltä kajahtaakin laukaus, onneksi menivät naapuripassin hollille.
Hetkeä myöhemmin huomaan liikettä vasemmalla puolellani, kaksi suurta hahmoa lähestyy minua peräkkäin. Käännyn tuolillani mahdollisimman äänettömästi vasemmalle ja nostan aseen valmiiksi ampuma-asentoon. Puiden lomasta minua lähestyy rauhallista vauhtia naaras tappisarvi perässään. Piirrätän avotähtäimelläni etummaista ja arvioin ampumamahdollisuuksiani. Eläimet pysähtyvät pariin otteeseen kuuntelemaan ja etenevät kohti tietä ja minua. Päätän yrittää urosta mutta hirvet ovat risukon takana ja lisäksi suuren kiven takana niin, että niistä näkyy vain pää ja vähän selkää. Naaras nousee ensin tielle ja kokonaan näkyville noin 30 metrin päässä, uros jää vielä metsään piiloon. Rauhallisesti naaras menee tien yli ja uros tulee tien laidalle takamuksen jäädessä vielä piiloon. Uros huomaa hahmoni tien laidassa, ja kääntyy katsomaan minua. Valo kimaltelee hyväkuntoisen eläimen turkissa, nelipiikkinen, huomaan ajattelevani. Tähtään rauhallisesti lavan taakse ja puristan liipaisinta. Kivääri herää eloon käsissäni ja jyrähdyksen saattelemana luoti kiitää hirven läpi lävistäen molemmat keuhkot. Uros säpsähtää osumasta ja kääntyy juoksemaan takaisin omia jälkiään naaraan rynnätessä rytinällä vastakkaiseen suuntaan. Laukauksen kaikujen vielä kajahdellessa läheisistä vaaroista lataan aseen ja seuraan uroksen reaktiota osumaan. Sen kulku muuttuu meluisaksi ja hoippuroivaksi jo parinkymmenen metrin päässä ja lopullisesti se kaatuu kolmisenkymmentä metriä juostuaan.
Nelospassi tulee hetken perästä luokseni katsomaan hirveä tieltä käsin vaikka ajo on vielä kesken. Hän kertoo laskeneensa jo 15 laukausta. Hirven liikkumaton musta hahmo näkyy tielle ja kertoessani nelospassille ampumatilanteesta tämän passissa rysähtää. Käännymme katsomaan äänen lähdettä ja naapuripassin kohdalta vilahtaa muutama nopea musta hahmo tien yli. Nelospassi lähtee tarpomaan takaisin passipaikalleen ja minä jään odottelemaan jakkaralleni ajon loppumista.
Ajomiesten saavuttua tielle käyn varmistamassa aseen kanssa että ampumani hirvi on todella kuollut minkä jälkeen käännämme hirven porukalla ja minä joudun suolistamaan sen sillä ajajissa ei ole yhtään suolistustaitoista. Kiire painaa päälle sillä traktorikin mönkii jo kuormain ojossa lähemmä mutta lopulta suolet on pihalla ja hirvi pääsee viimeiselle matkalleen kohti nylkymajaa. Ampujista joku käy vielä taittamassa havun hattuuni kaadon merkiksi. Ajon tulos oli muistaakseni kuusi hirveä, kaksi hutia ja yksi raapaisu eli alkujännitys näkyi hutilointina.
Seuraavan päivän jahti menikin paljon rauhallisemmissa merkeissä. Hirviä oli vähemmän ja ne olivat viisastuneet edellisen päivän kokemuksistaan niin, ettemme saaneet kuin kolme hirveä. Yksi niistä sattui minun kohdalleni kun kuusipiikkinen yritti mennä tien yli aivan haulikkohollilta mutta sortui tiehen kun osuin sitä rankaan. Pomon yrittäessä ajaa tietä pitkin hetken kuluttua jouduimme kiskomaan hirveä sivummalle että auto mahtuisi ohitse.
Kaiken kaikkiaan aloitusviikonloppu sujui hyvin, ehkä jopa liiankin hyvin sillä enää pitäisi ampua pari vasaa joita ei meinaa millään löytää näin sulan maan aikaan, ehkä lumi näyttää jäljet kunhan mennään lähemmä joulua.
Majalla oli jo täysi hyörinä päästessäni sinne vaikka kello ei ollutkaan vielä pykälässä. Pomon tarkastettua pihamaalla aseen, luvat ja patruunat siirryin sisälle kahville ja turisemaan muiden kanssa.
Kaikkien saavuttua paikalle pomo kävi läpi alkurutiinit eli ajoporukan ja ampujien toimintaohjeet. Sitten päästiinkin jo ottamaan lukua ampujista ja arpomaan passipaikkoja. Hatun kiertäessä kohdalleni nostin sieltä numero kolmen, eli tulisin olemaan rannalta päin kolmas passi, edellisvuosien perusteella arvioin numeroni kohtuullisen hyväksi.
Pomon selitettyä metsästysssuunnitelman eli mihin vedetään passilinja ja mistä ajoporukka lähtee ajamaan, valuimme ulos ja aloimme jakautua autoille. Pariin suurimpaan pakettiautoon ahdettu ajoporukka kärrättiin ajolinjalle ja passit siirtyivät 2-4 hengen ryhmissä autoilla passilinjalle. Pomo kiersi vielä autolla koko passiketjun läpi ja varmisti että ampujat tietävät turvasektorit ja omat paikkansa.
Sovittuun aikaan liikkelle lähtenyt ajo oli pettymys. Vähän ennen ajoketjun näkyville saapumista passilinjan yli lensi teeriä mutta muuten riistaa ei näkynyt. Ylempänä ajo kuului vielä etenevän sillä siellä oli ajajilla pitempi matka kulkea. Ajajien tultua passiin asti menin rupattelemaan heidän kanssaan ja odottelemaan siirtymiskäskyä seuraavalle passilinjalle. Siinä haastellessamme passiketjun ylälaidalta kajahtaa laukaus, vähän ajan päästä toinen. Mieltä lämmitti, olihan siellä sentään hirviä, ei ollutkaan turha ajo.
Lopulta tulee pomolta siirtymiskäsky, ajajat jäävät odottelemaan tiellä kun taas passit siirtyvät seuraavalle tornilinjalle parin kilometrin päähän. Autoletka pysähtyy kaadon kohdalla, useimmat ampujat käyvät pikaisesti vilkaisemassa hirveä ja haastattelemassa ampujaa. Hirvet olivat kuulemma juosseet aivan erään asuinrakennuksen vierestä perunamaata pitkin, jolloin talon nurkalla ollut nuori ampuja oli päässyt ampumaan yhtä nelipiikkiä. Oli ampunut kaiken varalta toisen kerran vaikka ensimmäinenkin oli ollut hyvä osuma.
Traktorin jyrinän lähestyessä autoletka purkautuu ampujien lähtiessä jatkamaan passilinjalle ja muutaman ajomiehen jäädessä paikalle siirtämään ruhoa apuna etukuormaimeen.
Pomon ajettua passilinja läpi ja jaettua paikat huomaan istuvani tien laidassa reppujakkaralla suuren kuusikon kohdalla. Tietä pitkin en voi ampua sivuilleni joten ainut turvallinen ampumasuunta on eteeni puiden lomaan. Tarkkailen ympäristöäni ja jään odottamaan ajoporukan lähestymistä.
Auringon lämmittäessä mukavasti alkaa raukaista mutta havahdun, kun puolisen tuntia ajon alkamisesta aivan passiketjun ylälaidasta jyrähtää yksittäinen laukaus. Muutamia kymmeniä minuutteja myöhemmin hieman lähempänä passissa jyrähtää, sitten ammutaankin jo parin passin päässä ja monta kertaa. Nyt ajoketjun ääni alkaa kuulua heikosti ja kohta metsästä kuuluu heikkoja rasahduksia. Siirrän aseen äänettömästi ääntä kohti ja jännitän mitä metsästä tulee näkyville. Lopulta puiden välissä häivähtää liikettä ja noin 50 metrin päässä näkyville tulee kaksi peräkkäin kulkevaa hahmoa. Etumainen on paljon isompi, takimmainen paljon pienempi ja aivan etumaisen hännässä kiinni. Emä kulkee edellä, pysähtyy kuuntelemaan ajoketjun ääniä ja pyörittelee korviaan vaaran huomatakseen. Eläimet kulkevat rauhallisesti eikä varvikon pientä kahinaa lukuun ottamatta muuta ääntä kuulu. Eläimet lähestyvät minua kunnes emä saa vainun ja pysähtyy tuijottamaan noin 40 metrin päähän. Eläimet ovat sivuttain mutta kuinka ollakkaan vasa on puiden ja oksien takana niin että vain sen jalat näkyvät, tähtäilen valmiiksi sinne päin mutta odotan parempaa hollia. Emä tekee päätöksen, sen ryntää juoksuun minusta pois päin vasa tiukasti perässään. Seuraan puiden välistä näkyvää jalkojen vilinää mutten yritä satunnaisesti siellä täällä vilahtavaa vasaa. Ryske ja oksien katkeilu siirtyy kohti kauempana olevaa passia ja kohta sieltä kajahtaakin laukaus, onneksi menivät naapuripassin hollille.
Hetkeä myöhemmin huomaan liikettä vasemmalla puolellani, kaksi suurta hahmoa lähestyy minua peräkkäin. Käännyn tuolillani mahdollisimman äänettömästi vasemmalle ja nostan aseen valmiiksi ampuma-asentoon. Puiden lomasta minua lähestyy rauhallista vauhtia naaras tappisarvi perässään. Piirrätän avotähtäimelläni etummaista ja arvioin ampumamahdollisuuksiani. Eläimet pysähtyvät pariin otteeseen kuuntelemaan ja etenevät kohti tietä ja minua. Päätän yrittää urosta mutta hirvet ovat risukon takana ja lisäksi suuren kiven takana niin, että niistä näkyy vain pää ja vähän selkää. Naaras nousee ensin tielle ja kokonaan näkyville noin 30 metrin päässä, uros jää vielä metsään piiloon. Rauhallisesti naaras menee tien yli ja uros tulee tien laidalle takamuksen jäädessä vielä piiloon. Uros huomaa hahmoni tien laidassa, ja kääntyy katsomaan minua. Valo kimaltelee hyväkuntoisen eläimen turkissa, nelipiikkinen, huomaan ajattelevani. Tähtään rauhallisesti lavan taakse ja puristan liipaisinta. Kivääri herää eloon käsissäni ja jyrähdyksen saattelemana luoti kiitää hirven läpi lävistäen molemmat keuhkot. Uros säpsähtää osumasta ja kääntyy juoksemaan takaisin omia jälkiään naaraan rynnätessä rytinällä vastakkaiseen suuntaan. Laukauksen kaikujen vielä kajahdellessa läheisistä vaaroista lataan aseen ja seuraan uroksen reaktiota osumaan. Sen kulku muuttuu meluisaksi ja hoippuroivaksi jo parinkymmenen metrin päässä ja lopullisesti se kaatuu kolmisenkymmentä metriä juostuaan.
Nelospassi tulee hetken perästä luokseni katsomaan hirveä tieltä käsin vaikka ajo on vielä kesken. Hän kertoo laskeneensa jo 15 laukausta. Hirven liikkumaton musta hahmo näkyy tielle ja kertoessani nelospassille ampumatilanteesta tämän passissa rysähtää. Käännymme katsomaan äänen lähdettä ja naapuripassin kohdalta vilahtaa muutama nopea musta hahmo tien yli. Nelospassi lähtee tarpomaan takaisin passipaikalleen ja minä jään odottelemaan jakkaralleni ajon loppumista.
Ajomiesten saavuttua tielle käyn varmistamassa aseen kanssa että ampumani hirvi on todella kuollut minkä jälkeen käännämme hirven porukalla ja minä joudun suolistamaan sen sillä ajajissa ei ole yhtään suolistustaitoista. Kiire painaa päälle sillä traktorikin mönkii jo kuormain ojossa lähemmä mutta lopulta suolet on pihalla ja hirvi pääsee viimeiselle matkalleen kohti nylkymajaa. Ampujista joku käy vielä taittamassa havun hattuuni kaadon merkiksi. Ajon tulos oli muistaakseni kuusi hirveä, kaksi hutia ja yksi raapaisu eli alkujännitys näkyi hutilointina.
Seuraavan päivän jahti menikin paljon rauhallisemmissa merkeissä. Hirviä oli vähemmän ja ne olivat viisastuneet edellisen päivän kokemuksistaan niin, ettemme saaneet kuin kolme hirveä. Yksi niistä sattui minun kohdalleni kun kuusipiikkinen yritti mennä tien yli aivan haulikkohollilta mutta sortui tiehen kun osuin sitä rankaan. Pomon yrittäessä ajaa tietä pitkin hetken kuluttua jouduimme kiskomaan hirveä sivummalle että auto mahtuisi ohitse.
Kaiken kaikkiaan aloitusviikonloppu sujui hyvin, ehkä jopa liiankin hyvin sillä enää pitäisi ampua pari vasaa joita ei meinaa millään löytää näin sulan maan aikaan, ehkä lumi näyttää jäljet kunhan mennään lähemmä joulua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosi hyvin kirjotettu juttu!! Vaikken metsästyksestä niin kamalasti perustakaan, niin tuli sellainen olo niin ku ite olisin nähny hirvet ja ollu metsässä tonttuvaatteet päällä. Hienoa!! :)
Likelläpä asuinrakennuksia, teilläpäin pyydetään:)
Muuten mukavaa kerrontaa, meilläpäin on kaksi porukkaa, mölyporukka ja koiraporukka.
asuinrakennuksia joudutaan metsästelemään ku asutaan saaressa jossa taloja tasaisesti jokapuolella ja hirvet löytyy usein talojen takametsiköistä. Tuon tarinan nelipiikinkin ammuin 200 metrin päässä pomon talosta.
tuttua juttua. kyllä usein naapurin passissa on parempi paikka ja hupsis.
me saatiin ensinmäisen viikonvaihteen aikana 2 isoa ja 7 vasaa. nyt on ollut kahtena viikonvaihteena tyhjät vedot.
ps. eikös teilläpäin käydä välittömästi varmistamassa onko elukka hengetön, jos se kellahtaa näköetäisyydelle? ja muutenkin varmisteta, että onko saanut laukauksesta siipeensä ja haavakkona rynnii pitkin metsää?
liikkua passipaikalta juuri mihinkään ennen kuin ajoporukka saapuu paikalle. Jos näkee molemmat passit kahta puolta ja hirvi potkiutuu lähellä nii sen saa käydä lopettamassa jo aiemmin. Kännykällä ilmoitetaan heti ammunnan jälkeen pomolle mitä on ammuttu jotta pysyy ajan tasalla, haavakkoa lähdetään jahtaamaan vasta kun ajo on päättynyt.
muttakun tämä ei ole metsästyspalsta, niin en käytäntöä kommentoi enempää.
juttu oli hyvä