Miten siis aloittaa avioero projekti?Mitä tehdään ensin ja missä että saadaan avioero viereille?Yhteistä omaisuutta ei ole,lainat miehen nimissä (ei siis mitään suuria).Yhteisiä lapsia 3.
Miten hoidetaan lasten huoltajuus asiat,onko aina mentävä lastenvalvojalle (tai kenelle?) vaikka asiat pystyttäisiin hoitamaan keskenäänkin?
Onko isä elatusmaksu velvollinen heti kun muutamme eri osoitteisiin vai vasta kun avieroa on haettu?Miten siis asiat hoituu asumuserossa?
Anteeksi tyhmät kysymykseni mutta en todellakaan tiedä :(
Miten hoidetaan lasten huoltajuus asiat,onko aina mentävä lastenvalvojalle (tai kenelle?) vaikka asiat pystyttäisiin hoitamaan keskenäänkin?
Onko isä elatusmaksu velvollinen heti kun muutamme eri osoitteisiin vai vasta kun avieroa on haettu?Miten siis asiat hoituu asumuserossa?
Anteeksi tyhmät kysymykseni mutta en todellakaan tiedä :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
No aivan ensimmäiseksi ... onko ero todella ainoa vaihtoehto, eikö suhteelle olisi jotain tehtävissä ... voitteko molemmat sanoa tosissanne yrittäneenne korjata tilannetta ja elää yhdessä tämän kriisin jälkeen? Vain sinä ja miehesi osaatte tähän vastata... pohdi vielä....
Mutta jos vilpittömästi tilanne umpikujassa, ja avioero on ainoa ratkaisu, niin kerron kohta miten se menee. Tulen kirjoittamaan aika toteavasti, muistakaa että kaikesta voitte keskenänne sopia (pykälistä "poiketen")... esim. osituksesta ja elareista.
Ensiksi haet yksin tai yhdessä miehesi kanssa avioeroa käräjäoikeudesta (helpointa on poiketa paikanpäällä ja täyttää ao. kuponki). Jos haet yksin eroa, miehesi saa tiedon postissa ja palauttaa vastineensa (eli allekirjoituksensa, nykyään muodollisuus). Ellei hän palauta vastinettaan, loppupelissä haastemies tuo asian hänelle tiedoksi – onneksi harvoin menee noin vaikeaksi.
Kun vastine tai yhteinen hakemuksenne on käsitelty, alkaa harkinta-aika (kun siis haettu avioeron ”ykkösvaihetta”), nykyään laki ei tunne ”asumuseroa”. Se kestää 6 kk, minkä jälkeen haetaan tai ollaan hakematta kakkosvaihetta (menettely kuten ykkösessä, sama kaavakekin). Ellei lopullista eroon tuomitsemista haeta 12 kk kuluttua harkinta-ajan alkamisesta, raukeaa koko prosessi.
Kakksovaiheen jättämisen jälkeen tavallisesti pariskunta tuomitaan avioeroon melko nopeasti (paitsi jos taas menee ”haastemiespelleilyksi”). Viimeistään tässä vaiheessa syytä sopia ositus- ja erottelusopimus, lasten huoltajuus ja tapaamiset, sekä elarit. Nämä voidaan sopia myös jo harkinta-ajan alkaessa. Elareita ruvetaan maksamaan kun asia sovittu.
Elarit, tapaamiset sekä huoltajuussopimus syytä vahvistaa joko oikeudessa (erohakemuksen yhteydessä) tai lastenvalvojalla kuten yleensä menetellään, jotta ovat lainvoimaiset. Lastenvalvoja voi vain vahvistaa ja auttaa sopuun pääsemisessä, ei ”määrätä”. Ellei sopua synny, asiat päätetään oikeudessa.
Ositus sitten … ellei teillä ole avioehtoa, ja miehesi keksii vaatia … niin tasingon kautta joudut maksamaan myös hänen nimissään olevaa velkaa. Jos sinun netto-omaisuus on nolla, ja miehesi miinus sata, niin tasingolla ne tasataan, joten maksaisit miehelle 50 ”rahaa”. Sorry.
Tietoa avioerosta ja lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta löytyy:
http://www.oikeus.fi/5897.htm
Sait jo hyviä neuvoja ...
Kommenttina vielä tuosta elatusmaksusta niin olette kumpikin velvollisia elättämään lapsia. Sinun pitää maksaa isälle siitä lähtien kun olette sopineet siitä kumman luo lapset jäävät asumaan. Sopimuksia kannattaa vahvistaa lastenvalvojan luona - joka myös voi antaa neuvotteluapua. Nykyään pyritään siihen että lapset saavat elää sekä isän että äidin kanssa myös eron jälkeen - ja silloinhan ei yleensä edes tarvita elatusmaksua puolin tai toisin.
.. on elatusvelvollinen, siis jos lapset äidillä; isä maksaa, jos lapset isällä; äiti maksaa.
Jos pystytte sopimaan keskenänne lasten asiat, ei välttämättä, ainakaan avoerossa, tartte mennä lastenvalvojan luo. Sossun väki vaatii erilaisia turhia tositteita ja jos sovittu joku summa, pienempi kuin etävanhemman tienestien mukaan laskettu, maksettavaksi, sossun väki riitauttaa asian. Ja sitten alkaa vanhemmat riidellä keskenään, kokemuksen syvä rintaääni on puhunut, ugh...
Tuata noin... kyllähän vanhemmat voivat sopia elareiksi vaikka "minimiä" pienemmän jos niin tahtovat -- kyllä se lastenvalvojalle sopii, PAITSI jos sitten yhteiskunnalta haetaan "minimin" (oliko se 118 e/kk) ja etävanhemman maksaman erotusta, vaikka hän pystyisikin enemmän maksamaan.
Ei avo- tai avioerossakaan pakkoa ole mennä lastenvalvojalle tai muuten sopimukselle vahvistamista hakea ... mutta en keksi miksi sen jättäisi tekemättä. Mutta ellei elatus ja tapaamissopimuksia ole vahvistettu, ja etävanhempi päättääkin olla maksamatta niitä elämänsä jossain vaiheessa ... eikä ole vahvistettua sopimusta minkä perusteella ne voidaan laittaa ulosmittaukseen ... niin voi voi, isomman luokan riitely ja prosessi sitten käsissä. TAI, lähivanhempi saakin päähänsä, että meidän taloudessa tapaamiset päättyvät tähän ... kun vahvistettu tapaamissopimus, voidaan toimiin ryhtyä nopeastikin ja uhkasakot lähivanhemmalle räpsäyttää.
Totta, eivät vahvistetutkaan sopimukset mainitsemiani asioita estää voi jos ihmiset ilkeiksi ryhtyvät ... mutta hieman paremmassa tilanteessa ollaan kuin ellei niitä ole vahvistettu asianmukaisesti.
sovittiin elatusmaksut (isompi kuin vähim. määrä) huomioiden, että mies jätti pyykki- ja tiskikoneet, telkkarin, videot, tietokoneen ja pakastimen meille käyttöön. Hän oli ostanut ne yksin omilla rahoilla, yhteiselomme aikana tosin, minähän olen pitkäaikaistyötön. Kun kävimme lastenvalvojan luona vahvistamassa sopimustamme, he ilmoittivat, että maksu tienestin mukaan, laitteet voi viedä pois jos ei isä muuten maksa. Kysyin mistähän saan rahaa uuteen telkkariin ym, heidän kanta oli, että käytä elareita. Eli tulos plus miinus nolla ja riita meidän välille.
... vaikea uskoa, mutta mikäpä minä olen sanojasi kyseenalaistamaan.
Väärin lastenvalvoja kuitenkin menetteli, hän vahvistaa vanhempien sopimuksen ... ja ellei vahvista, niin saa sen muuallakin vahvistettua (käräjäoikeudessa) ...
Ihan uteliaisuutta, millaista elaria ehdotitte, ja millainen "pakotettiin ottamaan"? Muuten ... kävikö ne sossun tädit tarkastamassa että telkkari oli viety, ja ettet missään nimessä ota vastaan "määrättyä" elaria vähempää exältäsi.
Jotenkin tää nyt vaan on vaikea ymmärtää.
Ehdotimme 300 euroa/kk kahdesta lapsesta,
"tädit" laskivat 550 euroa/kk.
Emme tehneet sopimusta siellä vaan etenemme alkuperäisen sopimuksemme mukaisesti, nyt kun riita on taas sovittu.
Elatusapulain 8§:n 3 mom:
"Elatusavusta tehty sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio."
Eli täytäntöönpanoperustetta elatatusavun perimiseksi ei tarvitse hakea käräjäoikeudesta, mikäli sopimus on vahvistettu viranomaisessa. Ts. elatusapusaamiset voidaan suoraan viedä ulosottoon.
Eli vahvistus kannattaa hakea jos epäilee elatusapusuoritusten tulevan laiminlyödyksi tulevaisuudessa. Täyntöönpanoperusteen jo olemassa ollessa saamisen vieminen ulosottoon ei liene mahdottoman vaikeaa maallikollekkaan. Kanteen nostaminen täytäntöönpanoperusteen saamikseksi vahvistamattoman elatussopimuksen perusteella taas usein vaatinee juristin apua. Eli jos on hiukankaan epävarma, kannattaa sopimus vahvistuttaa, ainakin puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Jos kuitenkin on "varmaa" että suoritukset tulevat ajallaan, ei vahvistusta mielestäni aina kannata hakea, jos vahvistuksen hintana on lapsen/lasten vanhempien välien kiristyminen äärimmilleen. Yhteistyökyky vanhempien välillä on lapsen etu. Jos ongelmia kuitenkin myöhemmin ilmenee, voidaan asiasta prosessata.
Jos yhteistyö ei pelaa erityisen hyvin, kannattaa myös tapaamisoikeuksista sopia samalla tarkkuudella kuin tuomioistuimessa asiasta riidellessä tuomioistuin tuomitsisi (esim. joka toinen viikonloppu, kaikki juhlapäivät vuorovuosin yksilöidysti, kellonajat "noutomarginaaleineen", jne.). Tällaista sopimustahan ei tietysti tarvitse noudattaa lainkaan jos osapuolet pystyvät joustavasti sopimaan asiasta kulloisessakin tilanteessa. Toisen osapuolen ruvetessa hankalaksi toimii tällainen sopimus kuitenkin "backuppina" johon voidaan aina vedota.
Olisipa hauska valaista "tätejä" heidän toimenkuvastaan ja valtuuksista mitä vanhempien sopiman sopimuksen vahvistamiseen tulee. Jos koetan keksiä syitä moiseen -- niin ehkä he arvelivat sinua painostetun, tai olivat "katkeria" miehelle (nyt tuo "sika" pääsee liian helpolla), tai virka muuten mennyt hattuun. Onneksi omalle kohdalleni sattui oikein fiksu lastenvalvoja ... homma oli vartissa ohi ja kaikki vahvistettiin kuten olimme sopineet aikaisemmin.
Varsinaisesti elareitten suuruuteen tai pienuuteen en ota kantaa, koska siihen vaikuttavat tietenkin lastennne menot, ja teidän vanhempien maksukyky (missä suhteessa ne pysytte "kantamaan"). Pääasia että sovussa etenette, kaikesta huolimatta -- ja tosiaan, sopimuksen saa muuallakin vahvistettua.