Jumalalta saatu kutsumus
Puhuin kerran kuudesluokkalaisille Vanhan testamentin profeetasta, Jeremiasta. Oppikirjan sivulla oli kuvasarja, jossa esiteltiin hänen moninaisia kärsimyksiään. Sitten esitin - oikeastaan ihan vahingossa - kysymyksen: kannattiko tällainen elämä? Eihän sellaista olisi pitänyt kysyä, eikä heiltä voinut odottaa vastausta siihen. Mutta yksi käsi nousi. Poika takarivistä vastasi: "Jos asiaa ajattelee ihmisen kannalta, niin ei kannata. Jos sitä ajattelee Jumalan kannalta, niin kannattaa." Silloin tuli melkein tippa silmään ja ajattelin Jeesuksen sanoin: "Sitä ei ole liha eikä veri sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."
Tällä ja ensi viikolla paneudumme Raamattuavaimissa Jeremian sanomaan ja elämään. Samalla joudumme miettimään, mikä elämässä kannattaa ja mikä ei.
Jeremia oli vielä nuori mies, kun Jumala kutsui hänet profeetaksi. Jumala puhui hänelle niin selvästi, että hän tiesi varmasti, kenen kanssa hän oli tekemisissä. Hän kuvaa tätä hetkeä kirjansa alussa: "Minulle tuli tämä Herran sana: '5. Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä pyhitin sinut. Minä asetin sinut kansojen profeetaksi.'"
Tässä on ilmaistuna jotakin, joka on merkittävää myös meille jokaiselle. Elämämme on Jumalan tiedossa, ennen kuin olemme saaneet alkumme äidin kohdussa. Jumala on tiennyt etukäteen, minkälaisia meistä tulee, meidän ulkomuotomme, luonteemme, lahjamme, taustamme. Kaikki on ollut hänen tiedossaan. Hänellä on myös ollut meille elämäntehtävä jo ennen syntymäämme. Jumalalla on elämäämme varten tarkoitus. Hän ei ole meitä siihen edeltä määrännyt, mutta hän on kyllä tiennyt, kuinka se meidän kunkin kohdalla toteutuu.
Jeremia ymmärsi ainakin jollakin tavalla, mitä merkitsi kutsu Jumalan profeetaksi. Hän kauhistui. Hän oli vielä nuori ja lisäksi aivan tuntematon. Hän ei ollut mikään puhuja, eikä kukaan edes uskoisi häntä. Hän ei tahtonut sellaista tehtävää. Hän kirjoittaa: "6. Mutta minä sanoin: 'Voi Herra, Herra! Enhän minä osaa puhua, sillä olen nuori.'" Jumala tiesi hänen ikänsä ja ymmärsi hänen pelkonsa. Ei ollut helppo nuorena miehenä mennä puhumaan ihmisille Jumalan sanoja. Pilkkaa siitä tulisi ja vastustusta. Jumala oli kutsussaan kuitenkin tinkimätön ja samalla rohkaiseva. Hän vastasi Jeremialle: "7.'Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, minne vain sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. 8. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja suojelen sinua, sanoo Herra.'"
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_24.htm#Maanantaina
Puhuin kerran kuudesluokkalaisille Vanhan testamentin profeetasta, Jeremiasta. Oppikirjan sivulla oli kuvasarja, jossa esiteltiin hänen moninaisia kärsimyksiään. Sitten esitin - oikeastaan ihan vahingossa - kysymyksen: kannattiko tällainen elämä? Eihän sellaista olisi pitänyt kysyä, eikä heiltä voinut odottaa vastausta siihen. Mutta yksi käsi nousi. Poika takarivistä vastasi: "Jos asiaa ajattelee ihmisen kannalta, niin ei kannata. Jos sitä ajattelee Jumalan kannalta, niin kannattaa." Silloin tuli melkein tippa silmään ja ajattelin Jeesuksen sanoin: "Sitä ei ole liha eikä veri sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."
Tällä ja ensi viikolla paneudumme Raamattuavaimissa Jeremian sanomaan ja elämään. Samalla joudumme miettimään, mikä elämässä kannattaa ja mikä ei.
Jeremia oli vielä nuori mies, kun Jumala kutsui hänet profeetaksi. Jumala puhui hänelle niin selvästi, että hän tiesi varmasti, kenen kanssa hän oli tekemisissä. Hän kuvaa tätä hetkeä kirjansa alussa: "Minulle tuli tämä Herran sana: '5. Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä pyhitin sinut. Minä asetin sinut kansojen profeetaksi.'"
Tässä on ilmaistuna jotakin, joka on merkittävää myös meille jokaiselle. Elämämme on Jumalan tiedossa, ennen kuin olemme saaneet alkumme äidin kohdussa. Jumala on tiennyt etukäteen, minkälaisia meistä tulee, meidän ulkomuotomme, luonteemme, lahjamme, taustamme. Kaikki on ollut hänen tiedossaan. Hänellä on myös ollut meille elämäntehtävä jo ennen syntymäämme. Jumalalla on elämäämme varten tarkoitus. Hän ei ole meitä siihen edeltä määrännyt, mutta hän on kyllä tiennyt, kuinka se meidän kunkin kohdalla toteutuu.
Jeremia ymmärsi ainakin jollakin tavalla, mitä merkitsi kutsu Jumalan profeetaksi. Hän kauhistui. Hän oli vielä nuori ja lisäksi aivan tuntematon. Hän ei ollut mikään puhuja, eikä kukaan edes uskoisi häntä. Hän ei tahtonut sellaista tehtävää. Hän kirjoittaa: "6. Mutta minä sanoin: 'Voi Herra, Herra! Enhän minä osaa puhua, sillä olen nuori.'" Jumala tiesi hänen ikänsä ja ymmärsi hänen pelkonsa. Ei ollut helppo nuorena miehenä mennä puhumaan ihmisille Jumalan sanoja. Pilkkaa siitä tulisi ja vastustusta. Jumala oli kutsussaan kuitenkin tinkimätön ja samalla rohkaiseva. Hän vastasi Jeremialle: "7.'Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, minne vain sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. 8. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja suojelen sinua, sanoo Herra.'"
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_24.htm#Maanantaina
Vastaukset 9
Vanhimmat
Usein Herra kutsuu tehtäviinsä juuri nuoria. Ehkäpä tässäkin pätee sanonta: "Vanhat koirat eivät opi istumaan." Jeremian kirjasta näkyy myös, että Jeremia oli luonteeltaan arka ja helposti masentuvainen. Jumala tarvitsi juuri sellaisen miehen julistamaan kovaa ja ankaraa sanomaansa. Hän huolehti myös palvelijansa varustamisesta antamaansa tehtävään. Sitä Jeremia kuvaa näin: "9. Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: 'Minä panen sanani sinun suuhusi 10. ja asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.'"
Jumala lupasi antaa Jeremialle sanottavan. Sen suuntaviivat piirrettiin jo kutsumushetkellä hänen mieleensä. Hänen piti repiä maasta ja hajottaa, hävittää ja kukistaa. Eihän kukaan tahtonut kuulla niin kielteistä sanomaa! Mutta Jeremian tuli myös rakentaa ja istuttaa uutta. Neljä kielteistä verbiä, kaksi myönteistä. Niinkö Jumala tahtoo julistettavan myös meidän aikanamme, joka ei ole Jeremian aikaa parempi?
Jeremia sai kutsumuksen, joka kesti hänen elämänsä loppuun asti. Jumalalta saatu kutsumus merkitsee sisäistä tietoisuutta ja vakaumusta: Jumala on minut tähän tehtävään asettanut. Hänelle minä olen vastuussa elämästäni, työstäni ja julistuksestani. Minulla ei ole tästä mitään pääsyä. Kutsumustietoisuus antaa myös voimia jaksaa vastuksista ja vaikeuksista huolimatta, riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat tai tekevät.
Vaikeaa olisi astua Jeremian saappaisiin, mutta vielä vaikeampaa elämästä tulee, jos ihminen ei taivu Jumalan edessä.
Uppiniskainen ihminen ja uppiniskainen kansa. Vaikeasti taivuteltavia. Herralla on konstit uppiniskaisillekin.
https://www.youtube.com/watch?v=MDWitpf50VA
http://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs
Jokainen Herran palvelija maksaa hintaa uskostaan.
Jokainen todellinen Herran palvelija maksaa hintaa uskostaan ja palvelutyöstään.
On paljon ns. Herran palvelijoita, jotka kysyvät korkeimpia palkkoja ja niiden korotuksia. He etsivät etuja ja etumaisimpia paikkoja seurakunnassa. Nimitys täytyy olla seurakunnan johtaja tai vähintään johtava pastori. He työskentelevät johtotiimin kanssa, jonka ovat itse luoneet ja yksittäisestä, vähäarvoisesta he eivät ole kiinnostuneita. Tätä voisi jatkaa kuinka pitkälle.......
Juuri siitä aiheesta Anne Miettinen puhui Pyhän Hengen illassa tänä iltana seiskalla.
Kertoi, että Jumala yleensä valitsee ne, jotka eivät mitään ole ihmisten silmissä, palvelijoikseen. Kouluttaa ennakkoon valitsemaansa tehtävään tuskien tien kautta.
Anne kertoi asioista, joita hänen piti käydä läpi ennen työn alkamista. Ei ollut kivaa. Nyt on nähnyt paljon Jumalan ihmeitä ja saanut todistaa niistä.
Eli hintaa pitää maksaa, eikä niistä kannata valitella.
Juud. 1:25
hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.
Sinun jälkeesi, tietenkin.