Taustat: n. 30v nainen, reilusti ylipainoinen ja aiemmin tupakoiva, syönyt 3 vuotta Bisoprololia rytmihäiriöihin, pieniä rytmihäiriö"kohtauksia" lähes viikottain, palautuu levossa normaaliksi.
Lopetin parisen viikkoa sitten tupakoinnin ja aloin muuttaa elämääni muutenkin. Ensin pienillä kävelylenkeillä ja ruokavalio muutoksilla. Olen kärsinyt mielettömästä stressistä, ahdistuksesta ja osittaisesta masennuksestakin n. kuukauden verran. Aiemmin tällä viikolla lähdin pyöräilemään, kun kohtaus iski...
Syke nousi hetkessä "nauhamaiseksi" ja ajattelinkin et pukkaa taas rytmihäiriökohtausta.. Mut sit alkoi tuntua siltä, niinkuin rintakehän päälle olisi laitettu 20kg paino ja hengittäminen tuntui todella vaikealta. Samalla aloin tuntea huimauksen tunnetta. Nousin pyörän päältä ja mietin mitä tehdä, en voi siihenkään jäädä...
Tajusin, että vanha terveydenhoitajani olisi vain parin sadan metrin päässä, pakko yrittää mennä sinne. Tuntui kuitenkin, että jalat oli muuttunu spagetiksi. Kylmä hiki nousi kasvoille ja hengittäminen vaikeutui yhä entisestään. Pakotin pistämään jalkaa toisen eteen, vaikka tuntui siltä, että voisin jäädä siihen maaten, pistää silmät kiinni ja odottaa, jos joku tulee auttamaan.
Paineen tunne rintakehässä kasvoi ja kipua alkoi tuntua myös selässä ja kyljessä. Tuntui, että taju lähtee ihan just ja tuli todella paha olo. En ehtiny muutaku heittää pyörän pois, ku oksensin ensimmäisen kerran. Yritin juosta vessaan, vaikka tuntui etten näe enää edes kunnolla eikä omat jalat kanna. En ehtiny edes vessaan kun oksensin jo toisen kerran. Viimeisen kerran oksensin vielä sit vessassa kun vihdoin sinne asti pääsin (matkaa oli huimat 20m pyörältä vessaan).
Syke oli epätasainen ja korkea, välillä voimakkaan tuntuinen ja välillä heikon tuntuinen. Kohtaus ei myöskään tuntunut menevän lainkaan ohi. Koko kroppa tärisi ja tuntui että olin hiestä märkänä. Olin tunnin terveydenhoitajalla ja istuessa alkoi pikkuhiljaa hieman rauhoittua.. Heti kuitenkin kun nousin uudelleen, tuntui että kohtaus alkoi alusta uudelleen. Syke nousi samantien taas taivaisiin ja välillä putosi n. 40 tienoille. Kädet jatkoi tärinäänsä ja jalat ei kantanu ku muutaman askeleen, ja sekin näytti varmasti siltä, ku olisin ollu tuhannen promillen kännissä.
Koska kohtaus ei tuntunut menevän parissakaan tunnissa vielä ohi, mut vietiin päivystykseen, josta jouduinkin suoraan ensiavun puolelle. Jälleen alkoi helpottaa kun makasi vaan sängyssä. Sydänfilmissä näkyi lisälyöntejä, joka toinen kuulemma oli lisälyönti ja välillä jätti kokonaan välistä.. En sitte tiedä mitä todellisuudessa tarkotti...
Siinä vaiheessa lääkäri pyrki vain tasoittamaan ja rauhoittamaan sykettä sekä verenpainetta. Verikokeet otettiin, oli kuulemma normaalit, mutten itseasiassa tiedä mitä niistä katsottiin/tutkittiin? :/ Nyt jälkeenpäin mietiskellessä ja lueskellessa, mahtoikohan kyseessä olla lievä sydänkohtaus? Kaikki oireet ainakin sinne viittaisivat. Mutta en taida sitä enää näin jälkikäteen saada mitenkään selville... Jos täällä olis asian ite kokeneita tai asiasta tietäviä, valaiskaa mua kiitos?
Lopetin parisen viikkoa sitten tupakoinnin ja aloin muuttaa elämääni muutenkin. Ensin pienillä kävelylenkeillä ja ruokavalio muutoksilla. Olen kärsinyt mielettömästä stressistä, ahdistuksesta ja osittaisesta masennuksestakin n. kuukauden verran. Aiemmin tällä viikolla lähdin pyöräilemään, kun kohtaus iski...
Syke nousi hetkessä "nauhamaiseksi" ja ajattelinkin et pukkaa taas rytmihäiriökohtausta.. Mut sit alkoi tuntua siltä, niinkuin rintakehän päälle olisi laitettu 20kg paino ja hengittäminen tuntui todella vaikealta. Samalla aloin tuntea huimauksen tunnetta. Nousin pyörän päältä ja mietin mitä tehdä, en voi siihenkään jäädä...
Tajusin, että vanha terveydenhoitajani olisi vain parin sadan metrin päässä, pakko yrittää mennä sinne. Tuntui kuitenkin, että jalat oli muuttunu spagetiksi. Kylmä hiki nousi kasvoille ja hengittäminen vaikeutui yhä entisestään. Pakotin pistämään jalkaa toisen eteen, vaikka tuntui siltä, että voisin jäädä siihen maaten, pistää silmät kiinni ja odottaa, jos joku tulee auttamaan.
Paineen tunne rintakehässä kasvoi ja kipua alkoi tuntua myös selässä ja kyljessä. Tuntui, että taju lähtee ihan just ja tuli todella paha olo. En ehtiny muutaku heittää pyörän pois, ku oksensin ensimmäisen kerran. Yritin juosta vessaan, vaikka tuntui etten näe enää edes kunnolla eikä omat jalat kanna. En ehtiny edes vessaan kun oksensin jo toisen kerran. Viimeisen kerran oksensin vielä sit vessassa kun vihdoin sinne asti pääsin (matkaa oli huimat 20m pyörältä vessaan).
Syke oli epätasainen ja korkea, välillä voimakkaan tuntuinen ja välillä heikon tuntuinen. Kohtaus ei myöskään tuntunut menevän lainkaan ohi. Koko kroppa tärisi ja tuntui että olin hiestä märkänä. Olin tunnin terveydenhoitajalla ja istuessa alkoi pikkuhiljaa hieman rauhoittua.. Heti kuitenkin kun nousin uudelleen, tuntui että kohtaus alkoi alusta uudelleen. Syke nousi samantien taas taivaisiin ja välillä putosi n. 40 tienoille. Kädet jatkoi tärinäänsä ja jalat ei kantanu ku muutaman askeleen, ja sekin näytti varmasti siltä, ku olisin ollu tuhannen promillen kännissä.
Koska kohtaus ei tuntunut menevän parissakaan tunnissa vielä ohi, mut vietiin päivystykseen, josta jouduinkin suoraan ensiavun puolelle. Jälleen alkoi helpottaa kun makasi vaan sängyssä. Sydänfilmissä näkyi lisälyöntejä, joka toinen kuulemma oli lisälyönti ja välillä jätti kokonaan välistä.. En sitte tiedä mitä todellisuudessa tarkotti...
Siinä vaiheessa lääkäri pyrki vain tasoittamaan ja rauhoittamaan sykettä sekä verenpainetta. Verikokeet otettiin, oli kuulemma normaalit, mutten itseasiassa tiedä mitä niistä katsottiin/tutkittiin? :/ Nyt jälkeenpäin mietiskellessä ja lueskellessa, mahtoikohan kyseessä olla lievä sydänkohtaus? Kaikki oireet ainakin sinne viittaisivat. Mutta en taida sitä enää näin jälkikäteen saada mitenkään selville... Jos täällä olis asian ite kokeneita tai asiasta tietäviä, valaiskaa mua kiitos?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulisin, että rytmihäiriötkin voivat aiheuttaa tuon kaltaisia oireita. Sydänkohtauksen aiheuttama hapenpuute näkyy muutoksina sydänfilmissä, ja kaiketikin sinulle olisi tässä tapauksessa kerrottu asiasta ja aloitettu liuotushoito.
Sydäninfarkti aiheuttaa usein pysyviä muutoksia sydänsähkökäyrään, josta voidaan jälkikäteenkin nähdä aiemmin sairastettu infarkti.Verikokeista katsottiin luultavasti ainakin se, ettei sinulla ole rytmihäiriöille altistavia häiriöitä elektrolyyttitasoissa.
Toisaalta nuo oireet ja oireiden alkaminen rasituksessa ovat tyypillisiä
sydänperäisessä rasitusrintakivussa, ja tällöin potilaalle useimmiten määrätään nitroa, jota otetaan ensiavuksi rintakipukohtauksen ilmaantuessa. Saitko itse mitän ohjeita jatkoa varten? Voisi ehkä olla hyvä välttää liian voimakasta rasitusta, ja keskittyä rauhallisempaan liikuntaan, kuten reippaaseen kävelyyn jne., ja kohottaa kuntoa pikku hiljaa.
Todettaakoon nyt kuitenkin, etten missään nimessä ole alan ammattilainen, ja kannattaa varmasti olla yhteydessä omaan terveyskeskukseen tms. Tsemppiä!
Sain vaan Bisoprolol tabletin ja lopulta lähetettiin kotiin, kun oli tuntien saatossa alkanut syke ja paineet tasaantua.. Vielä sairaalasängyssä maatessa syke vaihteli 120 ja 40 välillä, muljahdus rinnassa tuntuu todella ikävältä kun sekunnissa syke putoaa tai nousee noin paljon..
En saanut ohjeita jatkoa varten, tässä odotellaan lähetettä jatkotutkimuksiin. Josko siellä sit jotain selkeis... Ja rasitusta on nyt kyllä vältetty, ei oo kroppa vielä palautunu kohtauksesta. Kaupassa käyntikin meinas olla liian rankka kokemus, hengästyn samantien TODELLA paljon ja kaikki paikat menee hapoille. Olenkin seuraillut kuntoa ja pikkuhiljaa katsellut mitä pystyy aina tekemään...