Kirkon ja Raamatun suhde

Mikäs homokampanja sulla on menossa???

Kysyt todennäköisesti sitä, mikä on luterilaisen seurakunnan ja Raamatun suhde ja sitten myös henkilökohtaisella tasolla: minkä mukaan uskova ojentautuu elämässään. Ensiksi on muistettava, että huomattava osa mm. helluntailaisista kuuluu myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon eli elää ns. kaksoisjäsenyydessä. Suuret kristilliset kirkkokunnat jakaantuvat hyvin helposti eri painotuksiin ja viime aikoina tällainen jakaantuminen on tapahtunut helluntailaisuudessa sen jälkeen, kun Suomeen perustettiin helluntaikirkko - helluntailaisuudessa on havaittavissa ainakin kolme eri, toisistaan poikkeavaa ryhmittymää.

Myös luterilainen kirkko on jakaantunut moniin solukkoihin. Luterilaisuutta ei voida käsitellä yhtenä kokonaisuutena, sillä opilliset painotukset ja seurakuntaelämä ovat hyvin erilaisia eri ryhmissä. Suomen luterilainen kirkko on erittäin laaja verkosto, johon kuuluu kirkollisia, viidesläisiä (Kansanlähetys, Suomen Raamattuopisto, Kansan Raamattuseura), SLEY:n (luterilainen evankeliumiyhdistys) jäseniä, lestadiolaisia, herännäisiä, rukoilevaisia ym. Kuulumisesta katto-organisaatiioon, kirkkoon, ei ole olemassa yhtä ainoaa vastausta.

Mainitset ”tunnettuina kristittyinä” muutamia nimiä, jotka eivät ole tulleet millään lailla tunnetuiksi kristittyinä vaan aivan muista ansioistaan tai tekemisistään. Jokainen, joka ei usko Jeesukseen, puhuu kirkosta pääasiassa vain kirkkolaitoksena eikä näe kirkkoa eikä seurakuntaa Jeesukseen uskovien yhteisönä, Kristuksen yhtenä ruumiina.

Raamatun ja luterilaisen kirkon suhde on selvitetty ja se on kirjattu luterilaisen kirkon tunnustuskirjohin. Niihin tutustuva saa selvän käsityksen siitä, mistä on kysymys. Totuus lienee se, että hyvin harva vaivautuu niihin perehtymään. Jos luterilainen kirkko ei pitäydy omaan tunnustukseensa se on langennut pois omista juuristaan.

Luterilaisesta kirkosta käytetään usein nimitystä kansankirkko ja sen mukaisesti kirkon luonne on suurin piirtein seuraava. Keskiössä on pieni ryhmä Jeesukseen uskovia, Jumalan lapsia. Seuraavassa ”ympyrässä” on etsiviä ja myös uskonnollisia ihmisiä, joilla on jonkinlainen tietoisuus Jumalasta, mutta he eivät tunne Jeesusta Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Seuraavalla kehällä on laaja ryhmä, joka kyseenalaistaa Jumalan, Raamatun Sanan totuuden ja näkee kirkon vain sosiaalisena laitoksena ja yleistä humanistista palvelevan rakkauden sanomaa julistavana instituutiona. Maalliset arvot, kuten suvaitsevaisuus, vapaamielisesti oman mielen mukaan tulkittava Raamattu, armon sisäistäminen ilman sovitusta, anteeksianto ilman parannusta ja käsitys kaikkien ihmisten perimmäisestä hyvyydestä ovat usein pinnalla. Viimeisellä kaarella on sitten kirkkoon kuuluvia, jotka eivät käy kirkossa ja pitävät kirkkoa itselleen täysin tarpeettomana. Kansankirkon luonteen mukaisesti kirkon tulee julistaa evankeliumia kaikille, jotta joku voisi löytää pelastuksen ja päästä keskiöön, Jumalan lapseuteen. Ulommaiselta kehältä voi päästä Jeesuksen lähelle, keskiöön.

Uskovan tulee aina ojentua elämässään Jumalan Sanan mukaan. Sama pätee kaikissa seurakunnissa – monissa vapaissa suunnissa on paljon äärikarismaattisuutta, epäraitista opetusta ja menestysteologiaa, josta on sanouduttava irti, koska se ei ole raamatullista. Jumalan Sana sitoo vain sen omaatuntoa, joka on Jeesuksen oma. Tärkeämpää on mielestäni pohtia, mikä on uskovan ja Raamatun suhde ja vielä tärkeämpää, mikä on sinun suhteesi Jumalan pyhään Sanaan.

Ei nämä ateistit tiedä mistä sitä pilkitään kun eivät ole koskaan kalaa nähneetkään!

Heille vanha lentokenttä sopii oivallisesti pilkkikisoille.