Karjala-keskustelu alkoi täysin tyhjästä NL:n romahduksen jälkeen ja on siitä paljon monipuolistunut
Jopa Venäjän televisio on esittänyt ohjelmia Suomen Karjala-keskustelusta asiallisessa sävyssä
Eli lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon
Uusia näkemyksiä ja alotteita on tulossa Suomessa ja Venäjällä
Jokin ratkaisu avoimeen kysymykseen löydetään ennemmin tai myöhemmin
Jopa Venäjän televisio on esittänyt ohjelmia Suomen Karjala-keskustelusta asiallisessa sävyssä
Eli lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon
Uusia näkemyksiä ja alotteita on tulossa Suomessa ja Venäjällä
Jokin ratkaisu avoimeen kysymykseen löydetään ennemmin tai myöhemmin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän Karjalasta keskusteltiin Suomessa koko sodanjälkeinen aika,mutta hyvin vähän julkisesti
Kirottiin että Stalin ryösti Karjalan Suomelta
mutta ei juuri lehtien mielipidepalstoilla
Minusta nuo venäläiset voisi jo palauttaa Venäjälle, se kun on nykyään turvallinen maa. Siinä ratkeaisi samalla työttömyysongelma. Seppo Lehto voisi lähteä sinne kuvernööriksi.
"Karjala-keskustelu alkoi täysin tyhjästä NL:n romahduksen jälkeen ja on siitä paljon monipuolistunut "
Ei se tyhjästä alkanut, kyllä siitä keskusteltiin tietyissä piireissä ja kaljatuopin ääressä ennen NL:n romahdustakin, mutta julkinen keskustelu puuttui ja varsinkin tiedotusvälineet olivat kuin kusi sukassa. Samalla tavalla palautuksen kannattajatkin saivat rohkeutta vasta kun eivät pitäneet enää Venäjää Neuvostoliiton kaltaisena uhkana.
Mitenkään hirveän nopeaa kehitys ei mielestäni ole ollut kun vertaa sitä muihin kansalaisia "barrikadeille" innostaneisiin tapahtumiin. Homoliitot saivat tiedotusvälineissä enemmän julkisuutta kuin Prokarelian mielenilmaus eduskuntatalon portailla, Korkeasaaren paviaanit saivat muutamassa päivässä 30% siitä nimien määrästä mitä palautusjärjestöt ovat keränneet adressiinsa 10 vuotta.
Itse olen seurannut Karjala-keskustelua aktiivisemmin kymmenkunta vuotta ja edistystä todella on tapahtuut sinä aikana. Palauttajien joukko ei ole missään nimessä yhteinäinen, palautuksen menettelytavoista ja tavoitteista löytyy erillaisia katsantokantoja.
Karjalan liitossa, joka edustaa niitä joille Karjalan menetys tuotti eniten tuskaa, palautusjärjestöjen toimintaa katsotaan vastuuttomaksi riidanhaastamiseksi ja palautusjärjestöt puolestaan syyttävät Karjalan liittoa luovuttamisesta. Karjalan liitto katsoo toimineensa "luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi koko sotien jälkeisen ajan. Liitto ei ole asiassa ole suora toimija, vaan ulkopoliittisen johtoon asiassa yhteyttä pitävä kansalaisjärjestö. " (http://www.karjalanliitto.fi/)
Palautusjärjestöt puolestaan syyttävät Karjalan liittoa luovuttamisesta Karjalan kysymyksessä.
Mitä palautusjärjestöt sitten ovat saaneet aikaan? Ehkäpä paras saavutus on keskustelun virittäminen, joka jatkuu yhä. Jäseniä järjestöillä on muutama sata, aktiiveja heistä muutama kymmenen. Järjestöjä vaivaa mielestäni yhä todellisten toimijoiden puute, puhetta maailmaan kyllä mahtuu, mutta sitten kun pitäisi järjestää jotain konkreettista toimintaa niin kannattajille tuleekin muuta menoa...
Miten toinen osapuoli eli Venäjä suhtautuu Karjala-kysymykseen? Siellä asiaan on alettu heräillä vasta muutaman viime vuoden aikana, juttuja on ollut mm. lehdissä ja suhtautuminen on yleisesti ottaen ollut myönteistä - suomalaisia ymmärretään. Mutta kannatetaanko siellä aluepalautuksia?
Tammikuussa 1999 Viipurissa MTV3:n teettämän laajahkon mielipidetiedustelun mukaan palautusta kannatti 34% ja vastusti 57%, jos asukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden, mutta jos esim. palautus tapahtuisi tyhjänä luvut ovat 17% ja 77%.
Tammikuussa 1998 Venäjällä tehdyn mielipidetiedustelun mukaan 70% venäläisistä vaati nykyisten rajojen säilyttämistä. (HeSa 9.2.98) (luvut lainattu Mauri Rastaalta: http://www.kolumbus.fi/rastas/nyky/kar_pal.html )
Työtä palauttajilla on siis vielä paljon, sitä on vielä paljon ennen kuin palauttajat saavat suomalaisten enemmistökään myötämieliseksi, saati että keskustelu voitaisiin avata toisen osapuolen kanssa. Uusia näkemyksiä ja aloitteita todella kaivataan.
Täällä käytävä henkilöön menevä "haistapaska-keskustelu" on oiva esimerkki epäonnistuneesta tavasta keskustella lisää kannatusta kaipaavasta asiasta. Täällä, kuten monella muulla foorumilla keskustelu on jämähtänyt juupas-eipäs juoksuhautoihin joiden välillä heitellään mieluummin pilkkakirveitä oikeaa asiaa.
Kyllä miehitettyjen alueiden palautuksesta käyty keskustelu menee eteenpäin.
Se on oikeastaan luonnollista, koska alkulähtökohdat ovat olleet tunnetuista syistä huonot.
Kun keskustelua käydään, on tunnettava se tosiasia, että meillä edelleen vaikuttaa NL:n painostuksen aikana asemiinsa noussut vanhoillinen ikäpolvi, jolle ajatus siitä että Venäjä (kommunistinen vai kapitalistinen - ei ole merkitystä) joutuisi "luopumaan " jstkn, on kauhistuttava.
Kukaan ei kuitenkaan pyri pakottamaan Venäjää luopumaan mistään. Moinen ei ole realismia. Sen sijaan oikeuden tapahtuminen olisi merkittävä PR-voitto Venäjälle.
Kun keskustelua käydään, on alituisena vaarana, että se ajautuu henkilökohtaiseen nälvimiseen. Eräät ovat siinä mestareita - jopa piruilevat mielellään.
Vanhoillisten keskustelutaktiikasta nostaisin nyt esille 2 asiaa:
1) Puhutaan jatkuvasti Karjalasta, kun luvutettuja alueita on muitakin. Pienenä, mutta huonosti tunnettuna esimerkkinä Paatsjoen laakso, jonka Suomi pakkoluovutti 1947.
2) Kun eri tahot tekevät mielipidekyselyjä tästä asiasta, nähdään vanhoillisten taholta tämmöisiä rinnastuksia kuin vaikkapa Korkeasaaren paviaanien kannatusluvut. Kyseessä on harkittu propagandistinen rinnastus asioista, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin voitaisiin rinnastaa asia siihen, mitä mieltä ollaan mäkihyppääjän vankeusrangaistuksen pituuden kohtuullisuudesta. Mediassa pinnalliset asiat tulevat ja menevät.
Itse asiassa on parempi, että kysymys miehitettyjen alueitten palautuksesta etenee maltillisesti ja informatiivisesti. Juhlittakoon Helsingin kauppatorilla mielettömästi jääkiekon maailmanmestaruutta - tällaista "barrikadeille nousua" ei pidä ajatellakaan näin vakavassa kysymyksessä kuin miehitettyjen alueitten palautuskysymys on.
Ensin on tehtävä perustyötä Suomessa. Kokeilkaa vaikka minigallupia:
Kysykää tuttaviltanne, milloin Suomi viimeksi pakkoluovutti alueitaan Venäjälle. Kirjatkaa tietävätkö.
Tutkailkaa tätä tietävien prosenttia.
Jos se on pieni, kysykää, kuinka monta sellaista kansaa on, joiden kansalaisista näin pieni prosentti tietäisi miten imperialismi on heidän maataan kohtaan toiminut.
Lopuksi kysykää, millaisia ovat nämä asemissaan toistaiseksi istuvat tahot, jotka haluavat pimittää tietoa (ja vertaavat ehkä teitäkin paviaaneihin).
"Oikeudellisesta näkökulmasta kaksi valtiota voi siirtää rajaa. Näin kävi
vuonna 1947, kun Suomi myi Jäniskosken alueen (176 km2) Neuvostoliitolle
ja raja siirtyi."
http://www.prokarelia.net/fi/?x=reformi&y=3-36
Pitäisikö sinun tuossa Paatsjoki-asiassa alkaa neuvoa Pro Karelia-järjestöä? KareliaForum lienee oikea paikka siihen.
Ei ihme, että sinun lisäksi niin pieni prosentti suomalaisista tietää Paatsjoen oikean historian, kun aluepalautuksia eniten ajava järjestökään ei tiedä miten asia oikeasti on.
Olet aivan oikeassa, asia on huonosti tunnettu.
Juuri sen takia nostankin asiaa esille.
Toisin kuin sinä, minä vastustan imperialistisia voimia. On aivan selvää, että Paatsjoken laakso pakko-otettiin Suomelta 1947, koska Neuvostovenäjä ensin unohti vaatia sitä, ja heräsi vasta huomattuaan, että alueella oli kuntoon pantava voimala.
Tietysti voit linkittää erilaisia "sopimuskopioita" jne. Mikään ei ole ikuista. Eiköhän maailmanhistoriasta löydy muitakin painostuksella aikaansaatuja papereita ?
Pariisin sopimustakin on jo tulkittu uusiksi. YYA:kin raukesi pois.
Mikä olisi mielenkiintoista, olisi kuulla todelliset syyt, miksi vanhoilliset ja äärivasemmisto todella vastustavat aluepalautuksen ajatustakin.
Syyt taitavat vain olla sellaiset, ettei niitä voida julkisesti myöntää.
Turha kai sinulle yhtään mitään mitään on linkittää kun et niitä linkkejä osaa etkä halua käyttää käyttää.
Suomen ja Venäjän Sopimuksessa vuodelta 1992 todetaan, että maidemme väliset suhteet perustuvat YK:n ja ETYJin periaatteille. Sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen.
Venäjän tulkinta: Karjalan palauttaminen ei ole mahdollista
Suomen tulkinta: ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti, so. rajoja voidaan muuttaa rauhanomaisesti neuvotteluteitse.
"Mikä olisi mielenkiintoista, olisi kuulla todelliset syyt, miksi vanhoilliset ja äärivasemmisto todella vastustavat aluepalautuksen ajatustakin. "
Onhan me "vanhoilliset ja äärivasemmisto" yritetty niitä sinulle jankuttaa, mutta et usko mitään niistä koska haluat kuulla jotain soopaa siitä "kuinka ihanaa olisi saada Neuvostoliitto takaisin" tms. -paskaa, mihin olet pakkomielteissäsi päätynyt.
"Syyt taitavat vain olla sellaiset, ettei niitä voida julkisesti myöntää. "
Heitäppäs omaa arviota niistä syistä?
Tai älä heitä, vastustushan johtuu suomettuneisuudesta, Tehtaankadun määräyksistä, vanhojen taistolaisten kaipailusta back to USSR, jne. kyllähän ne Hitler-, eli tapauksessasi Stalin-kortin sisältö tiedetään.
Tuossa taannoin nimim. Nimierkki kehui tarkkailleensa miehitettyjen alueitten palautuskeskustelua 10 vuotta.
Milloin Esson baarissa, milloin hevosmiesten STT:ssä jne. Milloin missäkin.
Voisi kuvitella, että hänestä olisi hioutunut aiheen ammattilainen.
Tai ehkä kulutus onkin paljastamassa sen sisältöpuolen:
Taas tulee "paskaa", "pakkomielteitä", "Hitleriä" ja "Stalinia"....
On se ihme, että joku kasvaa noinkin vanhaksi oppimatta matkalla yhtään kykyä kestää mitään uutta mallinnusta.
Toivottavasti ei sentään nyrkkiä lyö näyttöön. Se olisi kallis TKO. Nimierkin näyttöhän on laitoksen, ts. maksettu meidän veronmaksajien rahoilla.