olen rukoillut lapsesta lähtien.Se kuului elämääni. Tunsin huonoa omaatuntoa jos unohdin iltarukoukseni.
Elämäni vaikeusten keskellä rukoili kai puoli Suomea puolestani jossain välissä.Luotin rukouksen voimaan.Mutta kas ihmettä ei tapahtunut ainakaan minulle niin nöyränä ja vilpittömästi kun sitä pyysinkin. Enää en rukoile. Olen tuhoutunut. Niin surulliseksi kun se minut tekeekin olen ilmeisesti Jumalallekin väliinputoaja. Moni asia uskossa ja rukouksessa on minulle liian korkeaa siitä puuttuu konkreettisuus.Ulosmittaajalle on mahdotonta sanoa odotan ihmettä Jumalalta.
Olen varaton koko palkka menee ex mieheni velkoihin.Lapsilleni olen häpeä.En saa tavata lastenlastani en ole hänen arvoisensa.Eikö tässä ole tarpeeksi niin murto-osa kuin se vaikeuksistani onkaan,ihmeelle ylhäätä? Ilmeisesti ei. Mitä pitää vielä tapahtua? Vai enkö osaa rukoilla oikein?
Lienee kaikki syitä tähän mitä koen. kaikki se mikä minulle on koskaan ollut merkityksellistä on mennyttä. Jää kysymys miksi rukoilisin? Päivässä on 24 tuntia, niistä jokainen on toista raskaampi kantaa.
Elämäni vaikeusten keskellä rukoili kai puoli Suomea puolestani jossain välissä.Luotin rukouksen voimaan.Mutta kas ihmettä ei tapahtunut ainakaan minulle niin nöyränä ja vilpittömästi kun sitä pyysinkin. Enää en rukoile. Olen tuhoutunut. Niin surulliseksi kun se minut tekeekin olen ilmeisesti Jumalallekin väliinputoaja. Moni asia uskossa ja rukouksessa on minulle liian korkeaa siitä puuttuu konkreettisuus.Ulosmittaajalle on mahdotonta sanoa odotan ihmettä Jumalalta.
Olen varaton koko palkka menee ex mieheni velkoihin.Lapsilleni olen häpeä.En saa tavata lastenlastani en ole hänen arvoisensa.Eikö tässä ole tarpeeksi niin murto-osa kuin se vaikeuksistani onkaan,ihmeelle ylhäätä? Ilmeisesti ei. Mitä pitää vielä tapahtua? Vai enkö osaa rukoilla oikein?
Lienee kaikki syitä tähän mitä koen. kaikki se mikä minulle on koskaan ollut merkityksellistä on mennyttä. Jää kysymys miksi rukoilisin? Päivässä on 24 tuntia, niistä jokainen on toista raskaampi kantaa.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Rukoileminen on tyhmää. Rukoukset ei toimi ja mitään jumalaa ei ole.
Olkaa rehellisiä ja lopettakaa uskonnoilla hölmöily. Uskonnot ovat pelkkää BULLSHITTIÄ.
Huolimatta rukousten aiheuttamista pettymyksistä kirjoitat edelleen kuin Jumala olisi olemassa, mutta hän ei välittäisi sinun rukouksistasi.
Eikö mieleesi ole tullut, ettei rukoilemasi Jumala ole edes olemassa? Jos omaksut tuon käsityksen, sinun ei tarvitse ajatella olevasi Jumalalle väliinputoaja, eikä surra ainakaan sitä asiaa. Eikä tuntea katkeruutta, kun Jumala ei auta. Eihän olematon mitään mahda millekään.
Koko tai edes melkein koko palkkasi ei kylläkään pitäisi mennä ex-miehen velkoihin. Eikö ulosotossakin ihmiselle pidä jättää sen verran, että hän tulee toimeen? Oletko kysynyt neuvoa oikeusaputoimistosta? Vähävaraisena voisit ehkä saada maksutonta apua.
Kysyt, miksi rukoilisit. Mielestäni siihen ei ole mitään syytä. En itse rukoile koskaan, en pode huonoa omatuntoa iltarukouksen puutteesta, en odota mihinkään ongelmiin mitään jumalaista apua. Ja elämässäni on paljon ilonaiheita.
Kuten kentaurivalistaja tuossa juuri sanoi, niin ratkaisun avain ongelmiisi on juuri se, että lakkaat odottamasta jotakin jumalallista väliintuloa ja alat miettiä, mitä sinun itsesi tulee tehdä.
Sen sijaan, että tuhlaat aikaasi kysymyksiin kuten "Miksi rukoilisin?" niin voit keskittää voimavarasi täysin ratkaisujen hakemiseen. Voit olla täysin varma siitä, että oma aktiivisuutesi ongelmien ratkaisemisesksi on ainoa tapa saada tilanne hallintaan.
Seurakunnassani kysyttiin minulta rukousaihetta. Sanoin, että polvi on ollut kuukausia niin kipeä, että kohta olen rullatuolissa tai leikkauksessa (ei varaa ainakaan lähiaikoina). Vaikka uskon rukouksen saavan Jumalan tekemään ihmeitä, en uskonut sitä omalle kohdalleni. Polveni parani kolmen viikon aikana ilman selitystä (ollut täysin kivuton jo viikkoja). Tietysti hämmästyin ja olin kiitollinen. Vaimoni on itseäni huonommassa kunnossa, eikä ole saanut apua moniin ongelmiinsa. Nyt uskon, että hän saa avun tavalla, minkä Jumala valitsee ja on hänelle parhaaksi. On vain ajan kysymys. Meitä kasvatetaan kärsivällisyyteen koettelemuksissa, jotka lopulta vahvistavat uskoa.
Tärkeintä on aina ensin etsiä Jumalan valtakuntaa. Kyllä taivaallinen Isämme pitää meistä huolta. Meille ei ole annettu lupausta välttyä kärsimyksiltä ja ahdistukselta...ne olivat jopa Paavalin "kerskauksena".
Ok, totuus on kuitenkin toinen. Olen tehnyt kaiken voitavani ollut kaikkialla apua saamatta. Jos annoin kuvan,että istun kädet ristissä ihmettä odottaen se on väärä. Jää vain epätoivo!
Hei väsynyt kaikkeen
Myötätuntoa sinulle, elämässäsi on ollut vastoinkäymisiä enemmän kuin kylliksi ja tuo ajatus, että jokainen tunti on toista raskaampi kantaa on kyllä kovin lohduton. Olet kuitenkin kirjoittanut tänne rukous-palstalle. Ehkä et ole sittenkään hukannut lapsenuskoasi, vaikka elämä on kovin sinua koetellut. Kirjoitat, että kaikki se, mikä on ollut sinulle merkityksellistä, on mennyttä. Onko kuitenkin jotain hyvää vielä jäljellä? Et saa tavata lapsenlastasi, se on hyvin surullista. Mutta onko mahdollista, että asiat muuttuvat?
Älä menetä toivoasi. Toivon elämällesi siunausta ja jos sopii, niin rukoilen puolestasi.
Terveisin Päivi-pappi Hämeestä
Miten sinun rukouksesi auttaisi sen enempää kuin kaikkeen väsyneen rukous?
Oletko koulutuksesi ansiosta taitavampi rukoilija, jota Jumala kuulee paremmin?
Ainakin minä muistan nähneeni jossakin seurakunnan tapahtumakalenterissa, olisikohan ollut joku esirukoilijakoulutus nimikkeellä, taikka jonkin sen suuntaisen tapahtuman. Mahtaakohan siitä kurssista saada jonkin virallisen diplomin? Olisi tietysti myös mielenkiintoista nähdä millainen loppukoe suoritetaan ja mikä läpäisyprosentti mahtaa olla ;)
Konkreettinen apu vahvistaisi uskoa enemmän kuin kaunis puhe?
Heippa
Mä uskon, että Jumala kuulee ja on kuullut väsyneen rukouksen enkä kuvittele olevani yhtään parempi rukoilija. Mutta silloin kun ihminen itse on niin väsynyt, että ei jaksa rukoilla, on hyvä jos joku toinen jaksaa. Tämä on sitä, että voimme kantaa toistemme taakkoja.
Rukoilemista voi myös oppia. Siitä kertoo myös se, että järjestetään koulutusta. Vaikka usein kyllä elämä itse parhaiten opettaa ihmistä rukoilemaan. Diplomeja tuskin jaetaan ;)
Terv Päivi-pappi Hämeestä
Koulutettu rukoilija saa varmaankin paremman vastausprosentin kuin kouluttamaton, eikö totta?
Jollei saa, niin mitä mieltä kyseisessä koulutuksessa on?
kentaurivalistaja,
Ei se koulutettu rukoilija sen parempaa vastausprosenttia saa tai parempia vastauksia. Noissa rukouskoulutuksissa on kyse mahdollisuudesta paneutua yhteen uskonelämän tärkeään asiaan. Voi syventää omaa hengellistä elämää ja löytyy rukouksesta uusia ulottuvuuksia. Joissain tilaisuuksissa on tarjolla esirukouspalvelua, ja myös näihin tehtäviin voidaan rukouskoulutuksessa ihmisiä opastaa.
Aija-pappi
Arvatenkin esirukouksen pyytäjää ilahduttaa, jos hän tietää, että hänen puolestaan rukoilee opastettu esirukoilija eikä mikään pelkkä amatööri. Vaikka, kuten itse sanoit, koulutetun rukoilijan tulokset eivät ole sen parempia kuin muidenkaan.
Moni uskovainen pitää myös tärkeänä, että kasteen tai ehtoollisen toimittaa pappi eikä kuka tahansa maallikko.
Ajatteletko, että esimerkiksi papin tarjoamassa ehtoollisessa vaikuttavat sen hyvää tekevät yliluonnolliset elementit enemmän kuin jos ihminen syö omin nokkinensa mutta hurskain aatoksin leivänpalan ja nauttii viinitilkan?
Lainaan Aamen&Öylättiä:
"Ehtoollisen ydin on yliluonnollinen, eikä sitä voi järjellä ymmärtää.
Ehtoollisessa on siis kyse läsnäolevan Jumalan kohtaamisesta."
Kouluttamattomat saa eniten rukousvastauksia ja kokevat eniten ihmeitä.
Olin päättänyt olla enää vastaamatta mutta Ehkä pitää kuitenkin vielä todeta olen ollut kaikkialla. Etsinyt apua ja ratkaisumahdollisuuksia Kaikkialta, kuitenkin on aina vastaus eieiei!!!! Minulla ei todellakaan ole enää pienintä toivoa paremmasta. En suinkaan odota ns.aiemmin mainittua jumalallista väliintuloa. En odota ihmettä. En odota enää mitään. Toivoa ei Enää ole. Tämä on totuus elämän kovuudesta ja harmaudesta.
Mitä sinä sitten ajattelet nyt tehdä. Istutko vain passiivisena ja odotat kuolemaa niin kuin se Elia kinsteripensaan juurella. Mitä sinä tuolla luovuttamisella oikein tarkoitat?
tuskin, on vain pakko alistua siihen,ettei mikään enää paremmaksi muutu.Tämä kokonaisuus on totta kai niin paljon suurempi en voi kertoa sitä, liian yksityistä sorry. Ihmettelen vain kuinka siis sen mukaan mitä olen lukenut rukouksessa anotut asiat monille toteutuvat??Monille ? Vaan ei minulle.
Pitkään uskossa olleena ja jo tätä ajallista elämääkin kokeneena, alan ymmärtää ja nähdä elämäni kokonaisuutena. Jospa sinun elämässäsi on nyt koetuksen aallonpohja saavutettu: alemmaksi ei voi enää pudota ja nyt on vain mahdollisuus ylöspäin.
On myös aikoja ja tilanteita, että ei jaksa enää rukoilla ja silloin on esirukoilijoiden kädet, jotka kannattelevat.
Ehkä sinun on nyt vain elettävä päivä kerrallaan ja alettava järjestellä asioita uudelleen. Ihmisellä on lupa olla väsynyt.
Olen aivan varma, että kyllä se aurinko alkaa paistamaan risukasaan.
Pappikohan se poisti yhden viestin?
Aikoinaan minäkin olin myös masentunut ja kylmässä. Mutta Jumala muutti kaiken. Ymmärsin että mix on aina se merkki että ihminen rukoilee nyrkkit pystyssä ja vaati Jumalalta vastauxen. Kyllä hävetti...
Hei nimimerki, väsynyt kaikkeen
Elät raskaita vaiheita ja mietit rukoilemista, sen hyötyä tai turhuutta. Olet saanut monenlaisia kommentteja sekä rukoilemisen puolesta, että sitä vastaan. Miksi rukoilisit... Itsesi takia. Siksi, että rukous on puhetta Jumalan kanssa. Rukoileminen vaikuttaa rukoilijaan. Muutosta tapahtuu, ei välttämättä nopeasti, mutta tapahtuu kuitenkin. Voit löytää toivon siemenen. Se on jo iso asia tilanteessasi, jossa sanot ettet enää jaksa vaan olet väsynyt kaikkeen. Elämällä on varmasti sinullekin vielä hyvää tarjottavana.
Voimia sinulle,
Pirkko-pappi
hyvä pirkko-pappi, kyllähän minä sen minkä sanot tiedän. Taivaassa ei ole aikaa mutta me elämme ajassa. Olen rukoillut konkreettista ihmettä kuukausia. Mitään hyvää ihmistä ,auttajaa ei Jumala ole tielleni lähettänyt.Aikani on loppu lopullisesti. Jää vain mielettömyys ja maailman kovuus. Kiiitos kaikille ...
Älä välitä näistä itte täytyy -jutuista. Kun jaksaa olla pitkämielinen saa rukousvastauksenkin. Koettu on. Harjoittele kiitosta.
Kiitos sanoistasi lohduttivat jotenkin, vaikeaa on!
Muistan sinua usein rukouksissani. Jos et tällä hetkellä jaksa uskoa Jumalaan ja hänen apuunsa, niin toivottavasti saat kuitenkin lohtua meiltä anonyymiystäviltä, että muistamme sinua.
Mulla tulee mieleen, että jos vielä jaksaisit rukoilla esim. tänään illalla, vaikka ootkin väsynyt tilanteeseesi. Sanot vaikka että: "Rakas Taivaan Isä, tule elämääni ja auta minua. En jaksa enää enkä pärjää yksin."
Kyllä Jeesus kuulee rukoukset ja auttaa ajallaan. Aina asiat ei mene niin kuin itse haluaa, mutta silti ne järjestyvät ja Jumala ohjaa elämää. Ja myöhemmin kun katsoo aikaa taaksepäin, huomaa usein, että kaikki meni ihan kuin pitikin. :)
Voimia sinulle ja siunausta :)
Uusi aamu, raskaampi taakka.Jumala nyt on kiire! raamattu sanoo, sitä mitä te Poikani Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä minulta pyydätte sen tulette saamaan.Onko kaikki vain tarua? Koko elämäni olen muita auttanut epäitsekkäästi.Nyt on umpikuja seinä, kaiken loppu. Missä on ihme, pieni ihme minulle?
Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.
Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet. 1 Joh. kirje 14 - 15
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ... hän on ”elämän leipä” ja .... sanansa pysyvät meissä (Joh 15:7) ja me pysymme hänen sanassaan.
Tämäpä se ongelma on, että emme kukaan ihminen pysy Jumalan Sanassa ja osaa rukoilla Jumalan tahdon mukaan.
Tähän ansaan kompastuvat menestysteologit; rukoilevat Jumalalta itselleen hienoja autoja, rikkauksia, mainetta, mutta edon ensimmäinen kohta unohtuu - Jumalan tahto ja Sana eivät pysy ensimmäisellä sijalla heidän elämässään.
Aikoinani kun olin osakkaana mieheni yrityksessä, olin uskossa ja mielestäni jopa erittäin harras ja annoin kyllä aika paljon Jumalan valtakunnan työhön (enemmän kuin nyt, kun oli mistä antaa), mutta motiivini eivät olleet puhtaat (nyt jälkeenpäin kun tarkastelen). Annoin liiastani ja tuosta noin vain ja ainakin alituisesti oli haaveeni jäädä nuorena eläkkeelle, saada omaisuutta ja elää sitten mukavasti seniorina... tietenkin Herraakin palvellen. Luoja tietää olisinko edes uskossa, mikäli menestys olisi jatkunut ja elämä jatkunut ennallaan. Ainakin se elämänkoulu jonka olen joutunut parin vuosikymmenen aikana käydä, olisi jäänyt käymättä.
Tietenkään omaa koettelemusta ei voi verrata toisen kokemaan ja olemme ihmisinäkin niin erilaisia, mutta olen kyllä ollut kyselemässä, missä sinä Herra olet. Silloin tuntui, että ne hetket jolloin elämässä olin kokenut Jumalan siunausta, olivat kokonaan kuin dementian varjossa, en muistanut niitä.
Jospa tämä on pysähdys, kun kerroit että olet muita epäitsekkäästi auttanut? Raamattu antaa meille neuvon: rakasta Herraan yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Lähimmäistä ei tarvitse rakastaa yhtään enempää eikä vähempää kuin mitä rakastaa itseään. Jumala tuntee että ihmisen ja tietää ettei ihminen aidosti pysty muuhun. Lähimmäistään voi rakastaa vain sillä mitalla kuin rakastaa itseään. Kaikki muu on läheisriippuvuutta, syö omia henkisiä ja fyysisiä resursseja ja seurauksena on burn out. Ja liiallisessa toisen "auttamisessa" on usein taustalla alitajuinen tarve, etten jää yksin, minua ei unohdettaisi, pidän itseni heille tärkeänä ja päden elämässäni. Sitten kun jää yksin, kokee, ei mitään kiitosta, minun jätettiin, en ole minkään arvoinen...No siinä paljastuu se auttamisen motiivi - eihän se olutkaan ihan niin pyyteetöntä kuin olin sitä luulevina.
Et ole varmaan siinä tilassa että pystyt nyt näin näitä asioita ajattelmaan, mutta se aika voi vielä tulla. Kerron tässä kaikessa ihan omasta itsestäni. Silloin 20 - 15 vuotta sitten ei ollut edes tätä nettiä vaan purin tuntojani päiväkirjoihin ja tekstiä tuli kymmeniä ruutuvihkoja.
Olen aivn, 100 prosenttisen varma, että elämäsi on tarkoin Jumalan kämmenellä.
Voimahalit päivälles!
Voihan aloitukseni tulkita noinkin.Käsittääkseni olen toiminut täysin pyyteettömästi auttaessani?! Kuitenkin uskoni Jumalan olemassaoloon hiipuu. Tiedän olevani mitätön kurja monien joukossa mutta minullakin on vain yksi elämä ja se ei Enää ole elämisen arvoinen. Pyysin monia esirukoilijoita eri palstoilla rukoilemaan puolestani. Ihmettä en ole kokenut. En edes pientä aavistusta parempaan. Jos nyt huutaisin tuskaani en enää kykene lopettamaan. Tämä tästä. Maailmassa auttaa vain yksi Asia raha.
Kun ihminen on tilanteessa, missä olet nyt, niin raha on se asia, jolla asioita saisi heti ratkaisevasti muutokseen. Asiaa ei voi mitenkään muuten sanoa. Turha minun on tässä sanoa, että monimiljonääri enoni teki itsemurhan, vain sen takia kun ei löytänyt enää elämälleen mitään tarkoitusta jäädessään 60-kymppisenä eläkkeelle. Hänen ongelmia ja masennusta ei pystynyt raha ratkaisemaan. Sinulla on täysin erilainen ongelma.
Ehkä on tällä hetkellä jopa perempi, että et kiinnitä ajatuksia pohtimiseen Jumalan olemassa olosta. Silloin kun itse oli istuin haaleassa pannuhuoneessa, ajattelin ja huusin ylöspäin ja sanoin, että jos minulla olisi Suuri pyssy niin ampuisin Jumala sinut alas, luot heikon ihmisen ja kun hän sekoittaa typeryyttään elämänsä kortit, niin jätät täysin oman onnensa nojaan. Olin kuin karhu rautahäkissä, kaukana salolla. Tiesin että on taho, joka näkee, mutta ei auta vaan katselee alas ylhäältä.
Oli vielä hyvä "luullakseni uskollinen ystävä", mutta hänkin käänsi selkänsä ja alkoi puhumaan kaikkea sontaa asioistani.
Ehkä olin läheisilleni niin vaikea ja toivoton tapaus, että he olivat avuttomia ja mieluummin ottivat etäisyyttä.
Tekisi mieli kysyä, että onko sinulla ruokaa. Kyllä sosiaalipuolella antavat jotain apua ja myös seurakunnat voivat antaa apua. Tietenkin vastaan vain miten sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu.
Jaksan toivoa ja uskoa, että asiasi järjestyvät. Jälleen voimahalit.
Hyvä Kaikkeen väsynyt. Tunnistan kertomuksestasi osan elämäntarinaani. Tiedän, itse sen kokeneena, miten raskas tuo vaihe on, kun auttaa ja palvelee muita ihmisiä pyyteettömästi, ja sitten kun tarvitsisi itse apua, kaikki kääntävät selkänsä. Se on jotenkin niin.. sitä tuntee itsensä, ja kaiken mitä on muiden hyväksi tehnyt, niin..merkityksettömäksi. Mutta loppujen lopuksi, minut herätti se, että oivalsin, että jos odotan ihmislitä jotain parempaa kuin selän kääntämistä, tai ivallista suhtautumista, asenteeni ei siinä tapauksessa olekaan todellisuudessa pyyteetön, vaan odotan ihmisiltä kiitosta, kenties kehumista tai korvausta tai vastapalvelusta. Pyyteetön tarkoittaa sitä, että osoitan Jumalan Hyvyyttä ihmisiä kohtaan, vaikka saisin heiltä vain pelkkää ivaa ja lokaa niskaani. vasta sitten ihminen on vapaa, kun hän ei ole riippuvainen ihmisten kiitoksista tai kehuista. Minulla on ollut raskasta elämässäni, mutta Jumala on antanut minulle uskon, joka ei riipu mistään olosuhteista eikä tilanteista eikä edes tunteistani, vaan Hänestä. Ja Hän antoi minulle Voimansa, siksi pystyn rakastamaan ja palvelemaan ihmisiä, pyyteettömästi, ja katkeroitumatta, vaikka saisinkin osakseni vain pilkkaa ja ivaa. Lisäksi Herra puhui minulle yöllä: " Voi heitä, jotka ovat jo palkkansa saaneet" Niin se on, niitten osa on lohduton jotka ovat saaneet jo palkkansa, ihmisten kiitoksen. Mutta Autuas on oleva niiden osa, jotka saavat kiitoksen itse Jumalalta. Kun Hänen Voimansa tukee ja vahvistaa meitä, emme väsy koskaan rakastamaan pyyteettömästi, sillä Hänen Voimansa on Loppumaton. Mitä enemmän me tuhlaamme ja jaamme Lahjaksi Häneltä saamaamme Lahjaa, sitä enemmän saamme lisää annettavaa, kunnes lopulta lähes hukumme Hänen Hyvyyteensä. "Lahjaksi olette saaneet, Lahjaksi antakaa." Tärkeintä on että emme anna omaamme(eihän meillä mitään annettavaa olekaan itsestämme), vaan siitä, mitä olemme saaneet Jumalalta. Tässä on ns willakoiran ydin, eli koko asian pointti: Älä edes yritä antaa mitään itsestäsi, vaan anna sitä, mitä Jumalalta annettavaksi saat, niin et ole koskaan oleva toivoton. Olivatpa olosuhteesi mitkä hyvänsä, tai tunteesi mitkä tahansa. Jumalan Rakkaus olkoon ainoa VOIMANLÄHTEESI. Jumalan Rakkauden Voima täyttäköön sydämesi
Mielenkiintoinen vastaus.Monta sanomaasi olen kuullut aiemmin En ilmeisesti ole vain osannut toteuttaa. Valitettavasti kuten jo aiemmin sanoin en voi kertoa kuin sen minkä olen jo kertonut. En tiedä missä on Jumalan voima? vai onko se kenties siinä, että ainakin vielä yritän päivästä toiseen? En suinkaan pyöri itsesäälissä .Häpeän sitä, että katkeruus tahtoo voittaa. Jos ja jos niin minulle voi kirjoittaa seuraavaan [email protected].
Ei armoa ainakaan minulle. Kuinka elämä voi muuttuu tälläiseksi?? Maailman totuus on todellakin : olet sitä mitä sinulla on. En käsitiä myöskään hyväntekeväisyys järjestöjä Miksi he auttavat vain kolmannen maailman kurjia? Meile väliinputoajille jää vain rukous yksinpuhelu Jumalan kanssa mikä sekään ei toimi. Ei toivoa, eikä mitään muutakaan.
Se on juuri ihmisen tehtävä pitää kiinni Jumalan lupauksista. Heti jos näen tilaisuuden auttaa jotakuta, käytän sitä.
Aha? Millaista apua mahtanet tarkoittaa?
Ole huoleti, sinä joka huolestui ettei rukouksia kuulla. Et ole ainoa, sillä kenenkään muunkaan rukouksia ei kuulla.
Syy on siinä ettei mitään jumalaa ole olemassa. Uskonnot ovat pelkkää huijausta.
"Syy on siinä ettei mitään jumalaa ole olemassa. "
Sinä ajattelet noin, mutta et sinäkään voi tietää, onko todella noin.
"Uskonnot on pelkkää hujausta."
Jos ei itse usko eikä ymmärrä uskonnoista yhtään mitään, niin ihmettelen, miksi silti tulee uskonnollisaiheislle palstoille tuota samaa asiaa jatkuvasti hokemaan, kun on paljon muitakin keskustelupalstoja.
Mikä muu syy estäisi rukouksia vaikuttamasta kuin Jumalan olemattomuus?
"Mikä muu syys estäisi rukouksia vaikuttaamsta kuin Jumalan olemattomuus."
Jos rukoilee ruokarukouksen ja iltarukouksen, niin miten niiden pitäisi sinun mielestäsi vaikuttaa?
Nimimerkki Väsynyt kaikkeen ei varmastikaan puhunut ruoka- ja iltarukouksista kertoessaan, ettei rukouksista ollut apua.
Älä kiemurtele vaan vastaa, mikä muu syy esti hänen tarkoittamiaan rukouksia vaikuttamasta kuin Jumalan olemattomuus.
Vastaan itse aloittajana, niin en suinkaan puhunut kyseisistä rukouksista. En tiedä enää mithin uskon? Omaan mahdollisuuteen voittaa vaikeudet en Ainakaan. Kuitenkin tiedän, että on olemassa voima, mikä saattaa saada ihmiset auttamaan. Valitettavasti en tunne sellaisia ihmisiä. Mielessni on vain lause mikä ihmiselle inhimillisellä tasolla on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.en tiedä minulla ei ole konkreettista kokemusta. Tarvitsen apua ja pian. Elämä ei ole elämisen arvoista.
"Älä kiemurtele vaann vastaa, mikä mikä muu syy estää hänen tarkoittamiaan rukouksia vaikuttamasta kuin Jumalan olemattomuus."
Minä en kiemurtele. Itse rukoilen iltarukouksen. Sen jälkeen käyn rauhallisin mielin nukkumaan. Murrosikäisenä järkeilin itseni uskomattomaksi, mutta kun se ei ajan myötä tuntuunut oikealta ratkaisulta minulle, niin annoin itselleni luvan taas uskoa. Jos joku ei usko Jumalan olemassaoloon, niin ei sitten usko.
Vastaan nyt kiemurtelematta.
Rukousten vaikuttamattomuuteen voi olla muitakin syitä kuin Jumalan olemattomuus.
Jollei Jumala ole kaikkivaltias, hän ei kykene toteuttamaan kaikkia rukouspyyntöjä.
Jollei Jumala ole hyvä, hän ei halua toteuttaa niitä rukouksissa pyydettyjä asioita, jotka olisivat rukoilijalle hyväksi.
Tuossa oli pari syytä.
Enhän enää kiemurrellut?
Pyydän teitä jotka tätä palstaa lukevat rukoilemaan puolestani. Vaikeudet ovat kasvaneet mielettömyyteen yli ymmärrykseni. Minua ei pelasta kuin Jumalan ihme ,
Kyllä muistamme sinua. Älä, rakas ystävä, menetä toivoa. Usein apu tulee yllättäen ja kuin viime tipassa.
Niin meni viimeinen pienen pieni toivon höyhen. Kaiketi ei uskovat ovat oikeassa rukous ei auta.
.....joku sanoi melko nokkelasti ,Jos on koko ajan huoli huomisesta ei ehdi taivaallista ajatella. Minulla on huoli, nälkä, yksinäisyys ja pelko. Tukehdun tähän
Raamatussa on satoja lohdullisia lupauksia ja myös vetoomuksia: älä pelkää, Ps 23, Herra on minun paimeneni, ....mutta me ihmiset kyllä pelkäämme. Kuitenkin meille on annettu nuo rohkaisut. Jumala tietää, että elämässämme tullee hetkiä, jolloin olemme tilanteessa, jolloin meitä varten on tallennettu noita lupauksia.
Herra tietää, että ihminen pelkää. Ei hän meitä silti jätä.
Katsokaa aloitusotsikko, se on todellisuus. Olen nyt koditon, kadulla.
Herra on idiootti julmuri. Heitä Hänet niskalenkillä Taivaasta kostoksi
ja pelastu murheen,apatian ikeestä.
Hyvästi,rukous,maailma ja sen kurjuus. Olen tieni valinnut. Loppuun ssakkara näin rukouksia ei kuultu.
Rukousta ei kuule kukaan!
Tälläkin hetkellä kristittyjä viruu tuhansia pakolaisleireissä, kylmissä teltoissa, vakiloissa uskonsa tähden ja myös elää kodittomina. On myös katto pään päällä, mutta sairaus tekee neljän seinän vangin, kipu ainoana seuranaan. Ja siitä huolimatta, nämä henkilöt uskovat ja jotenkin hyväksyvät sen, että kokemuksella on jokin kasvattava tai tulevaan valmistava tehtävä heidän elämässään. Kyllä he rukoilevat ja heidän puolesta rukoillaan, mutta Herra ei näe tarpeellisesti vastata ihmisen tahdon mukaan heidän toivomuksiinsa.
Elän tai kuolen, olen Herran.