Ei-radikaalit feministit ovat naisia, joita kiusaa jokin asia. Yleensä kyseessä on subjektiivinen kokemus. Häntä häiritsee esim. vaikka mitä miehet saattavat ajatella hänestä. Hän laskeskelee mielessään miesten taka-ajatuksia ja tekee pitkälle meneviä johtopäätöksiä huomioistaan. Yleensä näiltä naisilta puuttuu täydellisesti kyky asettua miehen asemaan, vaan miehet nähdään aina jonkinlaisten omien subjektiivisten mielikuvituslasien läpi.
"Pojat kiusaa"
Nämä naiset haluavat palata aikaan, jolloin oli aina joku joka näihin subjektiivisiin tuntemuksiin reagoi. Esim. kun pojat eivät halunneet leikkiin mukaan tyttöä, joka pilasi kaiken tunkemalla omaa maustettaan poikien leikin joukkoon, sai helposti jonkun tarhatädin soimaamaan poikia ja lopulta pakolla kaikki leikkivät leikkiä joka oli pilalla.
Tytöt ovat voineet käyttää tätä "pojat kiusaa" veruketta eri tavoin aina aikuisuuden porteille saakka, mutta sen jälkeen tätiauktoriteetit loppuvat. Feministit tahtovat tuoda tätiauktoriteetit myös aikuisten elämään, jotta nämä naiset voisivat lopun ikänsä rangaista miehiä, silloin kun ärsyttää tai silloin kun haluaa vain miehet tottelemaan itseään.
Hei täti painu vĩttuun!
Me emme tarvitse tätejä edes tarhoihin tai kouluihin. On selvästi nähtävissä, että tällainen valta ei ainakaan tee hyvää naisille. Itsenäisten tasa-arvoisten naisten sijaan heistä kasvaa itsekkäitä pomottelevia narsisteja, jotka koittavat manipuloimalla auktoriteettejä pakottaa asiat mieleisekseen.
Koko feministien tapa lähestyä tasa-arvo kysymyksiä lähtee tätiauktoriteettien pystyttämisestä. Siksi feministit keskittyvät pääasiassa saamaan tätejä johtaviin asemiin, sillä olisihan se hienoa, kun voisi taas kannella jollekin kun "pojat kiusaa".
Nämä feministit eivät ole radikaaleja, eivätkä halua tappaa puolta ihmiskunnasta, mutta nämä feministit eivät silti aja tasa-arvoa tai kunnioita vapautta, vaan haluavat itselleen täyden valla määritellä ympäristöään omien subjektiivisten kokemusten kautta.
Eräs tuntemani opettajanainen, jonka kanssa aikoinaan chattailin tuntui rakentavan kovin harhaista mielikuvaa minusta. Ja kun sitten naisen kiukutteluun kyllästyin, hän tietysti syytti kaikesta minua. Kaikesta paistoi, että olin nyt se inhottava poika joka kiusaa, vaikka tosiasiassa hänen luonteensa oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Voin vain kuvitella kuinka tämä lastentarhan opettaja mahtaa kohdella poikia työssään, koska miehet olivat hänelle selkeästi tuntemanton kokonaisuus täynä mystiikkaa ja fantasioita.
Näiden naisten lisäksi on vielä tietyti aidon tasa-arvon feministit, mutta kannattaa ymmärtää että ero näiden kaikkien välillä on häilyvä. Feministeissä on paljon mielenterveysongelmaisia ja persoonallisuushäiriöisiä ja siten saattaa ihan olla päivästä kiinni kuka mitäkin on.
"Pojat kiusaa"
Nämä naiset haluavat palata aikaan, jolloin oli aina joku joka näihin subjektiivisiin tuntemuksiin reagoi. Esim. kun pojat eivät halunneet leikkiin mukaan tyttöä, joka pilasi kaiken tunkemalla omaa maustettaan poikien leikin joukkoon, sai helposti jonkun tarhatädin soimaamaan poikia ja lopulta pakolla kaikki leikkivät leikkiä joka oli pilalla.
Tytöt ovat voineet käyttää tätä "pojat kiusaa" veruketta eri tavoin aina aikuisuuden porteille saakka, mutta sen jälkeen tätiauktoriteetit loppuvat. Feministit tahtovat tuoda tätiauktoriteetit myös aikuisten elämään, jotta nämä naiset voisivat lopun ikänsä rangaista miehiä, silloin kun ärsyttää tai silloin kun haluaa vain miehet tottelemaan itseään.
Hei täti painu vĩttuun!
Me emme tarvitse tätejä edes tarhoihin tai kouluihin. On selvästi nähtävissä, että tällainen valta ei ainakaan tee hyvää naisille. Itsenäisten tasa-arvoisten naisten sijaan heistä kasvaa itsekkäitä pomottelevia narsisteja, jotka koittavat manipuloimalla auktoriteettejä pakottaa asiat mieleisekseen.
Koko feministien tapa lähestyä tasa-arvo kysymyksiä lähtee tätiauktoriteettien pystyttämisestä. Siksi feministit keskittyvät pääasiassa saamaan tätejä johtaviin asemiin, sillä olisihan se hienoa, kun voisi taas kannella jollekin kun "pojat kiusaa".
Nämä feministit eivät ole radikaaleja, eivätkä halua tappaa puolta ihmiskunnasta, mutta nämä feministit eivät silti aja tasa-arvoa tai kunnioita vapautta, vaan haluavat itselleen täyden valla määritellä ympäristöään omien subjektiivisten kokemusten kautta.
Eräs tuntemani opettajanainen, jonka kanssa aikoinaan chattailin tuntui rakentavan kovin harhaista mielikuvaa minusta. Ja kun sitten naisen kiukutteluun kyllästyin, hän tietysti syytti kaikesta minua. Kaikesta paistoi, että olin nyt se inhottava poika joka kiusaa, vaikka tosiasiassa hänen luonteensa oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Voin vain kuvitella kuinka tämä lastentarhan opettaja mahtaa kohdella poikia työssään, koska miehet olivat hänelle selkeästi tuntemanton kokonaisuus täynä mystiikkaa ja fantasioita.
Näiden naisten lisäksi on vielä tietyti aidon tasa-arvon feministit, mutta kannattaa ymmärtää että ero näiden kaikkien välillä on häilyvä. Feministeissä on paljon mielenterveysongelmaisia ja persoonallisuushäiriöisiä ja siten saattaa ihan olla päivästä kiinni kuka mitäkin on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.