" Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta töitä nyky-yhteiskuntaan sopeutumattomien ihmisten - nuorten ja aikuisten kanssa. Olen käynyt tapaamassa ihmisiä vankiloissa, lastensuojelulaitoksissa, mielisairaalassa, kadulla, kodeissa ja kouluissa. Kokemukseni perusteella olen täysin vakuuttunut siitä, että Krishnamurtin toteamus on täysin paikkaansa pitävä.
Tähän yhteiskuntaan sopeutumattomat ihmiset, eli niin kutsutut syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt ovat muita herkempiä ihmisiä. He kyllä ovat sopeutumattomia yksilöitä. Mutta herää kysymys; sopeutumattomia mihin?
He ovat sopeutumattomia tämän rakkaudettoman yhteiskunnan rakkaudettomiksi jäseniksi.
Myös minä itse koen olevani sopeutumaton yksilö. Koko elämäni ajan minua on syyllistetty siitä, etten osaa toimia riittävän itsekkäästi. Vanhempani ovat epätoivoisesti opettaneet minua pitämään puoleni. Ihmiselämässä täytyy osata etuilla. Ihmiselämässä täytyy osata olla ahne. Ihmiselämässä täytyy oppia tekemään voittoa toisen kustannuksella. Toisin sanoen on opittava toimimaan rakkaudettomasti - muuten et pärjää.
Myös koulussa minua syyllistettiin siitä, etten lähtenyt mukaan armottomaan kilpailuun. Nyky-yhteiskunnassa lapsen tulee näet jo varhain oppia, ettei hän selviä elämästä ilman armotonta kilpailua. Kanssaihminen on sinulle kilpakumppani. Taistelu numeroista, opiskelupaikoista ja työpaikoista on kovaa. Myös kyynärpäätaktiikka on täysin hyväksyttävää. On opittava näkemään ne ihmiset, joista voi hyötyä, ja toisaalta hylättävä ne, joista hyötyä ei ole. Koululaiset opetetaan siihen, että auktoriteetin nuoleskelu on palkittavaa. Toisaalta auktoriteetin vastustaminen on rangaistavaa. Näin lapsia valmistellaan nyky-yhteiskunnan jäseniksi.
Se, joka ei sopeudu tähän hullunmyllyyn, on psykiatrien mielestä lääkityksen tarpeessa.
Minusta sopeutumattomuus on ennemminkin merkki terveydestä kuin sairaudesta.
Koska yhteiskuntamme on ilmeisen sairas, terveimmät yksilöt alkavat oireilla ensimmäisenä. Mielestäni yhteiskuntaan kohdistuva angsti on merkki yksilön terveydestä.
Enemmän siis tulisi olla huolestunut heistä, jotka eivät oireile kuin heistä, jotka oireilevat."
0Äänestä
pettynytkansalainen
Oon täysin samaa mieltä. Huohh..kaikki osaamiseni menee hukkaan.
0Äänestä
taiteilija..
pettynytkansalainen kirjoitti:
Oon täysin samaa mieltä. Huohh..kaikki osaamiseni menee hukkaan.
Niinpä.
Itselläni kuntouttajat ja muut kehuvat aina ensimmäisillä kotikäynneillä taulujani ja piirrustuksiani, saviesineitä, itse tekemiäni huonekaluja, kaulassani olevaa itsetehtyä hopeaketjua... jne. Mutta kouluille eivät taitoni kelvanneet, kun en varmaan osannut kehua itseäni tarpeeksi hakutehtävissä. Taitoni on tekemisessä, ei puhumisessa. Siksi en mihinkään ikinä pääse tässä myymispuheiden yhteiskunnassa.
0Äänestä
yksihölmä
Kirjoituksesi oli lohdullinen. En ole koskaan nauttinut kilpailemisesta, en ole ymmärtänyt, että kanssa ihmisestä pitäisi jotenkin hyötyä. En ole ymmärtänyt, että kyynärpäät ovat nuijimista varten. Kiusaajalle kotona opetettiin kääntämään toinenkin poski (typerykset) eli olen kokenut itseni tyhmäksi ja arvottomaksi.
0Äänestä
mielisairaat
Kyllä se on ny toisin päin, sairaat ei sopeudu sairaaseen yhteiskuntaan! Ole sinäkin terve jo tänään!
0Äänestä
fs75uw
Marko Hamilo:
Älkää säätäkö päätänne- häiriö on todellisuudessa
0Äänestä
Hohottaja
Voihan sitä halutessaan säveltää vaikka millaisia selityksiä sille, ettei pärjää.
Menneinä aikoina tuollaiseen pohdiskeluun ei ollut aikaa. Sitä joko pärjättiin sillä mitä oli, tai sitten ei pärjätty ja kuoltiin pois. Nyky-yhteiskunta on kaikenmaailman luusereille todella leppoisa.
0Äänestä
voipäivää78
Esim. sinullako?
0Äänestä
tietäjä
mitä nämä "menneet ajat" ovat mistä puhut? sinun lapsuutesiko?
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan".Krishnamurti
http://sani-valoakohti.blogspot.fi/2010/12/terveet-eivat-sopeudu-sairaaseen.html
"
Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta töitä nyky-yhteiskuntaan sopeutumattomien ihmisten - nuorten ja aikuisten kanssa. Olen käynyt tapaamassa ihmisiä vankiloissa, lastensuojelulaitoksissa, mielisairaalassa, kadulla, kodeissa ja kouluissa. Kokemukseni perusteella olen täysin vakuuttunut siitä, että Krishnamurtin toteamus on täysin paikkaansa pitävä.
Tähän yhteiskuntaan sopeutumattomat ihmiset, eli niin kutsutut syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt ovat muita herkempiä ihmisiä. He kyllä ovat sopeutumattomia yksilöitä. Mutta herää kysymys; sopeutumattomia mihin?
He ovat sopeutumattomia tämän rakkaudettoman yhteiskunnan rakkaudettomiksi jäseniksi.
Myös minä itse koen olevani sopeutumaton yksilö. Koko elämäni ajan minua on syyllistetty siitä, etten osaa toimia riittävän itsekkäästi. Vanhempani ovat epätoivoisesti opettaneet minua pitämään puoleni. Ihmiselämässä täytyy osata etuilla. Ihmiselämässä täytyy osata olla ahne. Ihmiselämässä täytyy oppia tekemään voittoa toisen kustannuksella. Toisin sanoen on opittava toimimaan rakkaudettomasti - muuten et pärjää.
Myös koulussa minua syyllistettiin siitä, etten lähtenyt mukaan armottomaan kilpailuun. Nyky-yhteiskunnassa lapsen tulee näet jo varhain oppia, ettei hän selviä elämästä ilman armotonta kilpailua. Kanssaihminen on sinulle kilpakumppani. Taistelu numeroista, opiskelupaikoista ja työpaikoista on kovaa. Myös kyynärpäätaktiikka on täysin hyväksyttävää. On opittava näkemään ne ihmiset, joista voi hyötyä, ja toisaalta hylättävä ne, joista hyötyä ei ole. Koululaiset opetetaan siihen, että auktoriteetin nuoleskelu on palkittavaa. Toisaalta auktoriteetin vastustaminen on rangaistavaa. Näin lapsia valmistellaan nyky-yhteiskunnan jäseniksi.
Se, joka ei sopeudu tähän hullunmyllyyn, on psykiatrien mielestä lääkityksen tarpeessa.
Minusta sopeutumattomuus on ennemminkin merkki terveydestä kuin sairaudesta.
Koska yhteiskuntamme on ilmeisen sairas, terveimmät yksilöt alkavat oireilla ensimmäisenä. Mielestäni yhteiskuntaan kohdistuva angsti on merkki yksilön terveydestä.
Enemmän siis tulisi olla huolestunut heistä, jotka eivät oireile kuin heistä, jotka oireilevat."
Oon täysin samaa mieltä. Huohh..kaikki osaamiseni menee hukkaan.
Niinpä.
Itselläni kuntouttajat ja muut kehuvat aina ensimmäisillä kotikäynneillä taulujani ja piirrustuksiani, saviesineitä, itse tekemiäni huonekaluja, kaulassani olevaa itsetehtyä hopeaketjua... jne. Mutta kouluille eivät taitoni kelvanneet, kun en varmaan osannut kehua itseäni tarpeeksi hakutehtävissä. Taitoni on tekemisessä, ei puhumisessa. Siksi en mihinkään ikinä pääse tässä myymispuheiden yhteiskunnassa.
Kirjoituksesi oli lohdullinen. En ole koskaan nauttinut kilpailemisesta, en ole ymmärtänyt, että kanssa ihmisestä pitäisi jotenkin hyötyä. En ole ymmärtänyt, että kyynärpäät ovat nuijimista varten. Kiusaajalle kotona opetettiin kääntämään toinenkin poski (typerykset) eli olen kokenut itseni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Kyllä se on ny toisin päin, sairaat ei sopeudu sairaaseen yhteiskuntaan! Ole sinäkin terve jo tänään!
Marko Hamilo:
Älkää säätäkö päätänne- häiriö on todellisuudessa
Voihan sitä halutessaan säveltää vaikka millaisia selityksiä sille, ettei pärjää.
Menneinä aikoina tuollaiseen pohdiskeluun ei ollut aikaa. Sitä joko pärjättiin sillä mitä oli, tai sitten ei pärjätty ja kuoltiin pois. Nyky-yhteiskunta on kaikenmaailman luusereille todella leppoisa.
Esim. sinullako?
mitä nämä "menneet ajat" ovat mistä puhut? sinun lapsuutesiko?