Kummallinen ilmiö on mennelillään ihmisten keskuudessa. Joku on aina apua tarvitseva ja sitä vailla. Häntä pyritään auttamaan, mutta jos tapahtuukin sellaista, että ei ole aina resursseja auttaa, niin saattaa käydä niin, että tuo autettava alkaa puhumaan jopa pahaa auttajastaan.
En yhtään ihmettele sitä, kun Jeesus sanoi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja antakaa kuolleiden haudata kuolleensa. Noin Jeesus laittoi uskon Jumalaan etusijalle. Ei ihmisten avuntarvetta ja heidän mielyttämisekseen jonkin tekemistä.
Niinkin saattaa käydä, että joku apua tarvitseva saattaa pitkän aikaa ottaa apua vastaan ja pyytää jopa sitä, mutta jos auttaja alkaa neuvomaan häntä irti avuttomuudesta, niin tuo autettava alkaa vihamaan auttajaansa.
En yhtään ihmettele sitä, kun Jeesus sanoi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja antakaa kuolleiden haudata kuolleensa. Noin Jeesus laittoi uskon Jumalaan etusijalle. Ei ihmisten avuntarvetta ja heidän mielyttämisekseen jonkin tekemistä.
Niinkin saattaa käydä, että joku apua tarvitseva saattaa pitkän aikaa ottaa apua vastaan ja pyytää jopa sitä, mutta jos auttaja alkaa neuvomaan häntä irti avuttomuudesta, niin tuo autettava alkaa vihamaan auttajaansa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se on surullinen ilmiö kun jotkut laittavat uskon etusijalle. Se näkyy esimerkiksi silloin kun tapahtuu suuria katastrofeja ja miljoonat ihmiset sanoo "rukoilemme heidän puolesta". Tämä tarkoittaa suomeksi "en tee mitään heidän puolesta".
Rukoilija saa kuitenkin sellaisen tunteen, että olisi tehnyt jotain uhrien hyväksi, vaikka hän todellisuudessa vain puhui itsekseen.
Tällainen illuusio siitä, että on auttanut, vaikka ei ole tehnyt mitään uhrien hyväksi, on todella surullista.
Kyllä jokainen uskovainen auttaa, mutta nyt tein aloitteen ihmisistä, jotka alkavat syyttää auttajaa, jos tällä ei ole kykyä auttaa heidän vaatimallaan tavalla.
Esim. itse autan ihmisiä aineellisesti. En laita keräyksiin rahaa enää, vaan autan henkiökohtaisesti autettavia. En ole silti oikeita keräyksiäkään vastaan.
Itselläni ei ole paljonkaan huonoja kokemuksia avun tarvitsijoista. Tiedän niitä kuitenkin olevan ihmisillä.
En ole tietenkään pelastunut tyystin noilta kokemuksilta. On tapahtunut jopa niin, että koska en kyennyt auttamaan erästä ihmistä sellaisessa vaatimuksessa, johon olisi tarvittu muitakin mukaan, tuo ihminen alkoi vihata, vainota ja puhua pahaa.
Autan mielelläni apua tarvitsevia, mutta sitä en voi tehdä yli omien kykyjeni.
" miljoonat ihmiset sanoo "rukoilemme heidän puolesta". Tämä tarkoittaa suomeksi "en tee mitään heidän puolesta".
Päinvastoin, ateistina et sitä ymmärrrä, mutta juuri NÄMÄ IHMISET tekevät enemmän kuin yksi näkyvästi auttava.
Annat itsestäsi tyhmän kuvan, kun haukut asiaa mitä ET YMMÄRRÄ.
Jep, tarjosin työpaikkaa yhdelle tutulle, kun se sitä etsi, kun se olisi saanut sen niin alkoi ennen näkemätön vitt..lu. Ihme apinoita, ei enää ikinä tuollasille.
En minäkään menisi töihin henkilölle joka kutsuu minua apinaksi (vaikka apinoitahan me kaikki olla, biologisessa mielessä).
Tuollaisia on. He vaativat apua, ottavat vastaan, mutta jos jokin ei miellytä alkavatkin tekemään tuota, mitä sinäkin olet kokenut.
Tuo, josta kerroin oli ihminen, jota kylläkään en ollut aikaisemmin auttanut, ainakaan aineellisesti. Nyt hänen avunpyyntönsä kohdistui sellaiseen asiaan, että siitä olisi syntynyt riski, jota porukkamme ei uskaltanut ottaa. Sen takia tuo ihminen lopetti ystävyyden. Kääntyi meitä vastaan. On todella ikävä, että jos ei parhaasta tahdostaankaan kykene auttamaan veljeä, tämä tekeekin itsestään vieraan. Ei halua olla enää veli.
Voin sanoa, että painu hevon ....
Voit sanoa niinkin.
Näin käyn varsin läheisriippuvuussuhteessa: toinen höösää ja pönkittää sillä heikkoa itsetuntoaan tai yrittää sitoa avunkohteen itseensä, esim. läheisriippuvuus - narsismiparisuhteessa, toinen alkaa vaikka kynnysmatoksi, luopuu varoistaan jotta ei jää yksin. Samoin vanhempi voi liiallisella holhoamisella aiheuttaa sen, ettei jälkikasvu pääse itsenäistymään. Se alistuva ja höösäämistä saava osapuoli alkaa vihamaan itseään, pitää luuserina ja vihaa myös tätä ylihuolehtivaa.
Kerran eräs leipäjonossa oleva oli vihainen kun se ilmaisruoka oli saanut hänet lihomaan: makkaroita, vaaleata leipää ... ja kaiken lisäksi oli jäänyt enemmän varaa litkiä kaljaa ja ostaa tupakkaa.
Mä kyllä sanoin, että kuule, ihan omilla varpaillasi olet tallustellut ruokajonoon ja teet elämässäsi päätöksiä ja valintoja. Älä aina ulkoista ongelmiasi vaan kohtaa itsesi.
Kyllä siitä syntyy aikamoinen yhteys, kun narsisti ja läheisriippuvainen kohtaavat toisensa.
Heittäkää pihalle kylmästi kiittäjättömät valittajat. Niskaperseote ei riko mintään käytössääntöä.
Eipä noita tarvi heitää, kun itse lähteävät julistamaan kuinka huonoja ja pahoja ihmisä ovat tuollaiset auttajat, jotka eivät auta. Ylettävät lonkeronsa joka paikkaan ja kulkevat perässä pahoine puheineen.
" Niinkin saattaa käydä, että joku apua tarvitseva saattaa pitkän aikaa ottaa apua vastaan ja pyytää jopa sitä, mutta jos auttaja alkaa neuvomaan häntä irti avuttomuudesta, niin tuo autettava alkaa vihamaan auttajaansa"
Ehkä hän halusikin olla aina vaan avuntarvitsija, ei sen antaja. Jeesuskinhan kysyi sairaalta:
Tahdotko tulla terveeksi ?
Mitä odotamme toinen toisiltamme? Onko ennalta luotuja odotusarvoja? Tuleeko lähimmäisemme vastata odottamallamme reaktiolla?
Jokainen on mieluummin avunantaja kuin avuntarvitsija.