vaikka maineeni tällä palstalla on se että en arvosta kenenkään kokemuksia, niin ei se niin ole.
Haluaisin tietää kokemuksiani Jumalasta niin ettei se ole sidottuna uskontoon ja oppiin. Oletko kokenut mitään yliluonnollista?
Itsellä oli kokemus Pyhästä Hengestä että se oli sellainen rauhan tunne. Onko kenelläkään ollut samanlaista?
Mitä Pyhä Henki mielestänne on?
Nykyisin en koe sellaista kun ei ole sidosta jumalaan tai sen uskomiseen.
Haluaisin kyllä uskoa. Kertokaa jotain joka herättäisi uskoni!
Haluaisin tietää kokemuksiani Jumalasta niin ettei se ole sidottuna uskontoon ja oppiin. Oletko kokenut mitään yliluonnollista?
Itsellä oli kokemus Pyhästä Hengestä että se oli sellainen rauhan tunne. Onko kenelläkään ollut samanlaista?
Mitä Pyhä Henki mielestänne on?
Nykyisin en koe sellaista kun ei ole sidosta jumalaan tai sen uskomiseen.
Haluaisin kyllä uskoa. Kertokaa jotain joka herättäisi uskoni!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ainakin Mohikaani on palstalla opettanut että uskoon voi tulla koska vain päättää tulla uskoon.
Onko sinulle jotenkin tärkeää se että juuri minä tulen uskoon,vai käsitinkö väärin?
Ihan hyvällä Sari,
ei tämä pyöri sinun ympärilläsi!
Tuntuu kuin ihan etsisit jotain,
joka sinnuu loukkaa.
Terv.hoit.termin mukaan,tällainen sopisi
rajatila persoonallisuuteen.
Haluat että sinnuu satutetaan........
Siksi koska sinua on joskus,tai läheisiäsi
kohdeltu väärin.
Ja satutettu.
Sory,mutta tältä se vaikuttaa.......hali kuitenkin.
Minä itsekkin toimin hoitajana. Olen koulutettu mielenterveyshoitotyöhön. Toimin erään moottoripyöräonnettomuudessa halvaantuneen henkilökohtaisena avustajana. Hän on vaihtanut nimensä.
En tiedä arvioida itseäni miten mielenterveydeltäni olen itse terve. En etsi mitään mikään minua loukkaa, enkä halua että minua satutetaan.
Työkykyinen olen.
Voi, leahimn, loukkaantua ja satuttaa itsensä myös työssä! Tarpeeksi kun näkee kuolemaa ja kärsimystä kyllä se vaikuttaa.
Vai eikö sinuun?
Etkö itse myötäkärsi niiden kanssa joiden hoitaja olet?
Minun myötätuntoni on satuttanut minua.
Uskoon voi tulla niin kauan kuin ovi on auki. Mutta kun se sulkeutuu, kukaan ei enää voi tulla uskoon.
Joh 10:9 "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen."
Ovi on ovi. Ei sano mulle ton enempää toi kohta. Sory vaan.
Kukaan ei todellisesti sisimmässään, halua joutua satutetuksi, vai mitä luulet?
Peeäs. Onko tiiminne lääkäri tietoinen siitä että olet pyrkimässä hänen housuihin diagnoosin tekijäksi, vaikka olet VAIN sairaanhoitaja, ET lääkäri?
Ovi tarkoittaa sitä että sen kautta mennään toiseen huoneeseen.
Jos olosi on huono ja sinä uskot että toisessa huoneessa on parempaa, siistimpää, lämpimämpää, kauniinpaa ja mielenkiintoisempaa, sinä astut ovesta toiseen olotilaan, toiseen huoneeseen. Tai sinä jäät siihen missä olet. Silloin toinen huone ei anna sinulle sitä mitä siellä on.
Jeesus on Ovi elämään ja autuuteen. Ole hyvä ja astu sisään. Minä en sitä saa aikaiseksi että sinä astut sisään Jeesus ovesta. Sen saa aikaan Jumalan Sana ja Pyhä Henki yhteistyössä. Sinulla on jo Sana. Sinulla on siis Tieto. Ja Ovi on edessäsi. Älä jää passiivisena katselemaan
Ilmeisesti leahimn haluaa tuoda esiin ihmistyypin, rajatilapersoonallisuushäiriöön sairastuneen, esimerkiksi ihmisestä joka tahtoo tulla loukatuksi?
Ymmärrän sinua, lightining Star, se tuntuu tavalliselle ihmiselle vieraalta ajatukselta.
Minä en ymmärrä. En näe mitään toista huonetta. Anteeksi vain, ilmeisesti tarkoituksesi oli että näen sen.
Kyllä se tärkeätäkin on vaikka taisit käsittää väärin.
Minä tahdoin vain varoittaa Mohikaanin opetuksista ja opista koska se ei kaikinosin ole helluntailaisuutta ja pääkohdin se on ...lahkolaisuutta.
ps. näen että etsit totuutta jota et ole helluntailaisista löytänyt, en minäkään.
Se että puhut rohkeasti he vihaavat sinua.
Et ole milloinkaan kerskunut mistään ja me tiedämme kuinka helluntailaisten kokouksissa puhutaan kuka kerskuu räiskyvämmin. (Hurmahenget)
Minäkin uskon että ovi on vielä auki, mutta tulee aika jolloin ovet suljetaan ja he eivät pelastu vaikka kuinka huutaisivat. Se on oleva hirmuinen aika.
Diagnooseja voidaan tehdä ja ihminen voi jopa käyttäytyä niiden mukaan, mitä kriteerejä niiden luojat ovat käyttäytymiseen antaneet.
Mutta sisimmältään, jokainen tarvitsee ymmärtämystä, rakkautta, kärsivällisyyttä.... ja sitä loppuviimein kaikki meistä kaipaavat.
Käyttäytyminen on vain ikäänkuin kerros, joka peittää sen sisimmän ytimen.,, joka tulisi saada tulla terveeksi ja parannetuksi Kristuksessa.
Sinä et näekään sitä toista huonetta mikäli sinä olet kaukana Ovesta.
Ovi on kyllä auki mutta olet liian kaukana Ovesta. Astu lähemmäksi Ovea.
Matteuksen evankeliumi:
11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Rauhan tunteet saa kemikaaleilla tai meditaatiolla.
Ei se mitään yliluonnollista ole.
Siitä on kauan, vuosikymmeniä. Minähän olen jo 40 vuotta. Mutta en harrastanut tuolloin meditaatiota ja olin absolutisti, en käyttänyt mitään aineita päihtymystarkoituksessa.
Tarkoitin vaan sitä, että rauhan tunteen tuntemisessa ei ole mitään yliluonnollista.
Nimmari böö...miksi böö? Olet ehkä oikeilla jäljillä sillä kokemukset loppuivat samalla kuin usko.
Kuka Pyhä Henki on ? Hän on Jumala.
"Tunteet" tulee ja menee, mutta
Rauha jonka Jumala antaa : Room.5:1.".Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo..."
Jumalan antama rauha joka lisääntyy :2.Piet.1:2." Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta..."
Se tuntui yliluonnolliselta rauhalta, onko siihen mitään selitystä? Onko kellään ollut mitään vastaavaa, esimerkiksi sinulla?
No mie vastaan sulle nyt mitä tänä päivänä koin, ihan tuossa äskettäin.
Viime aikoina olen tuntenut, miksi tiennytkin etten ole jotenkin Jumalassa, eli Jeesus on ollut etäämpänä. Tuli siis hätä, polvistuin ja rukoilin, välillä luin raamattua.
Oli tosi vaikeeta päästä Herra kanssa yhteyteen, mutta lupailin tehdä tosissani parannusta. Anoin Jeesusta että Hän ilmaisisi että on sydämmessäni. Viimein pyydeltyä Jumalalta anteeksi, koin että olen uskossa ja viimein taisteluiden jälkeen sain uskon että syntini ovat anteeksi saadut. Nyt tunnen rauhan sisälläni.
Nää ovat sellaisia ettei niitä voi oikein tuoda kirjoittamalla niinkuin sen itse kokee siellä omassa syömmessään.
tomis:..Oli tosi vaikeeta päästä Herra kanssa yhteyteen, mutta lupailin tehdä tosissani parannusta. ...
Se ei auta jos lupailee parannella itseänsä jostain synneistä. Pahis tuo kyllä lisää syntejä ja taas pitäisi parannusta tehdä.
Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme ja siihen minä uskon ja mietin päivittäin jos nyt kuolisin...pääsisin pian paratiisiin mutta emme saa unohtaa että Jumalalle kelpaa vain uusi luomus Jeesuksessa Kristuksessa. Henki auttaa heikkoudessamme.henki puhdistaa ja uudistaa leevin pojat ja kittilän miehenkin.
"Nyt tunnen rauhan sisälläni."
Niin. Jotain erikoista siinä on.
Tomis polvistui, puhutteli Jeesusta, pyysi syntejä anteeksi ja vahvistuksen siitä että Herra on hänessä. Ja hän sai mitä pyysi.
Niin yksinkertaista se on.
Ihminen, syntinenkin sellainen, voi koska tahansa polvistua ja tulla Herran eteen rukouksessa. Jeesus kun on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta varsinkin uskovien Vapahtaja. Tätä Paavali vieläpä käski opettaa. Uskovakin siis saa tulla. Herran eteen tullaan sydämen tasolla. Sitten kun huulet puhuvat sitä mitä sydämessä on, mitä sydän tahtoo, ja se on Jumalan tahdon kanssa yhtäpitävää, uskova saa vastauksen.
Sarisusanna kysyi aloituksessa Pyhästä hengestä. Itse olen saanut helluntaiseurakunnan ympyröissä eläneenä vääränlaisen kasvatuksen Pyhästä Hengestä. Pyhän Hengen sanottiin olevan silloin läsnä, kun suurella äänellä rukoiltiin kielillä "kaikkiyhteenääneen". Olin tarkkailijana ja kenenkään kasvoilla ja olemuksessa ei Pyhän Hengen läsnäolo näkynyt millään tavalla. Näin mielipuolisuuden ja joskus jopa pelkäsin näitä "Pyhän Hengen virrassa" olevia helluntaiuskovia.
Pyhä Henki on käsittääkseni jotakin muuta, kuin tuota karismaattista elämöintiä, jota helluntaiseurakunnissa edelleenkin harjoitetaan. Pyhän Hengen läsnäolossa myös ulkopuolisen tarkkailijan pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi ja levolliseksi. Nykyään useat helluntaiuskovatkin valittavat sitä, että näissä karismaattisissa sessioissa ei tunne Pyhää Henkeä, vaan suorastaan pahat henget ovat vaikuttamassa.
Mazdels. Kertomuksesi saa minut entistä epäluuloisemmaksi hellarien uskoa kohtaan.
Lisäksi se saa epäilemään omaa uskoani joka perustui rauhan tuntemukseen.
Loppujen lopuksi voin vain sanoa että kuvittelin rauhan, ja kuvittelin kaiken.
Ehkä kuvittelit, ehkä et? Mutta mitä rauhalla, jonka pohja on pettävä?
Ei sinulta sarisusanna vaadita täällä uskoa, en ainakaan minä vaadi, toivottavasti ei kukaan muukaan. Olet vapaa uskoa tai olla uskomatta. Eihän se muiden uskon tule olla siinä, mitä toinen uskoo tai on uskomatta, usko on henkilökohtaista.
Se rauha oli minun kokemukseni Jumalasta. Ehkä on niin kuin sanot se ei ollut mitään.
En sanonut niin, etteikö se ollut mitään... sanoin... ehkä kuvittelit, ehkä et? Mutta mitä rauhalla, jonka pohja on pettävä?
;)
Niin. Mutta mitä voi ajatella muitten rauhasta ja kokemuksista?YHTÄ LAILLLA ne on voineet olla vain sielullisia kokemuksia.
Mitä jää uskolle?
Eihän sitä pidä jäädä katsomaan muiden ihmisten tuntemuksia ja miettimään onko ne oikeita vai ei, miten sinä voisit sen ulkoapäin määrittää, kun et voi tietää.
Usko on uskomista... ottaa uskossa vastaan Sana, joka on annettu Kristuksessa Jeesuksessa.
Minulle se on uskoa, ei uskonto. Toki usko muuttuu myös tiedostamiseksi, sen pohja tulee varmaksi ja pettämättömäksi, mutta sen synnyttää Sanan antama kasvu. Minulle tämä on henkilökohtainen sisimmän usko, jossa koen Jumalan antaneen kaiken sen, mitä on luvannutkin Sanansa kautta.
Tulee siis uskoa mitä Sana sanoo ja ottaa henkilökohtaisesti vastaan lupaukset ja elää Sanan antamassa kasvussa.
(tämä sen mukaan miten uskon, sinun ei tarvitse vieläkään uskoa, minä en ole pakottamassa sinua mihinkään).
Minä en usko, lightnig star. Mutta se mitä olen lukenut niin sinun uskosi, lähimmäisten rakkaudesta, on toisaalta palvelemassa yhteistä hyvää.
Vastaan kun on niin asiallinen aloitus. Olen kokenut ihan konkreettisesti yliluonnollista silloin teininä sekoillessani pimeyden jutuissa. Se havahdutti ja jopa järkytti. Ymmärsin että henkimaailma on todellinen, vaikka olin uskonut Jumalan olemassaoloon jo aikaisemmin.
Enkeleitä ja näkyjä en ole nähnyt. En edes enneunia näe. Kuitenkin Jumalan johdatus on ja kulkee punaisena lankana elämässäni. Ei mitenkään asioita voi selitellä sattumilla.
Tuo levollisuus, syvä rauha ja ilo on minullakin Pyhän Hengen aikaansaamia ja monesti konkreettinen apu Jumalalta.
Kerron esimerkin. Jouduin ekstemporeen tulkiksi erääseen tilaisuuteen tulkkaamaan saarnaa. Tietenkin tehtävä tuntui haastavalta, koska en ollut tavannut aikaisemmin tulkattavaani: ja pelkäsin mitä murretta hän mahtaa puhua ja en ole aikoihin aktiivisesti harrastanut venäjää ja tulkannut saarnoja. No kun tilaisuus oli järjestetty ja sovittu tulkki oli estynyt, niin oli oikeastaan pakko suostua. Tilaisuus oli vielä noin sadan kilometrin päässä kotoa.
Oli se ihmeellinen tilanne: en kokenut jännitystä pätkääkään, en rnää lähtiessä en paikalla, enkä itse tilanteessa. Valtava lepo ja rauha ja sanat pulppusivat kuin itsestään. Yleensä olisi itselleni luonnollista jännittää tuollaisessa tilanteessa. Näin Henki auttaa ja toimii elämässäni.
Hellari. Kiitos tunnustuksesta. Sanon myös palstaa seuranneena sen että minusta on ihailtavaa että elät siveys-ym.säännökseksien mukaan. Todella ihailen sitä.
Ja varmaan on se Pyhän Hengen vaikutus, ettei minulle tuota vaikeuksia elää noiden säännösten mukaan. En edes kaipaa maallista elämisen tapaa ja varmaan ikäkin on siinä hyvänä tukena.
Tärkeää on sielun harmonia ja sopusointu.