harkittu lapsettomuus
***
11397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vasta nyt kuuskymppisenä ole herännyt siihen, kuinka hienoa on kun mulla ja vaimolla on 2 tytärtä. Ja heillä 3 poikaa (neljäs tulossa toukokuussa). Mulle se tarkoittaa JATKUVUUTTA, eli sitte kun minulta tippuu ns. lusikka nurkkaan, niin ketju jatkuu! Se on tärkeintä!
Samaa mieltä. En ihan tarkaan tiedä, mitä lapset minulle merkitsee, mutta hirmuisesti iloa (ja myös murhettakin) on heistä ollut ja luultavasti tulee olemaan.
Pikkuhiljaa vaaka rupeaa kallistumaan minun huolehtimisen vähentymisestä heidän puolelle, toki toivon voivani auttaa kovasti lasten lasten kanssa jos sellaisia tulee.
Ihanaa miten avoimesti voitte sivuuttaa toisten ihmisten ajatukset. Nämä teidän kommentit oli hyvin asiallista keskustelua vapaaehtoisesti lapsettomilta.
Haluttiin keskustelua vapaaehtoisesti lapsettomille ja kaksi ensimmäistä kommenttia länkyttää lasten iloista. Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Itse olen lapseton ja aion sellaisena pysyä. Koskaan ei ole ollut minkäänlaista hinkua lapsia saada eikä kyllä liiemmin edes osallistua toimintaan, joka voisi niihin johtaa. Jahka se maaginen 30 ikävuotta tulee täyteen, hankin sterilaation. Minulla ei kertakaikkiaan ole hoiva- tai lisääntymisviettiä, eikä periytyviä sairauksia muutenkaan olisi reilua laittaa eteenpäin. Lisätään soppaan vielä ilmastoahdistus ja muu paha. En tee yhtä saastuttajaa lisää, enkä toisaalta yhtä kärsijää.
Täällä saa kyllä kommentoida ihan mitä haluaa, kukaan ei pysty mitään rajoja asettamaan.
Itse ihmettelen vapaaehtoisesti lapsettomien jatkuvaa tarvetta puolustella ja selitellä, mikseivät halua lapsia; ketä ihmettä se edes kiinnostaa.
Lasten haluaminen tai saaminen ei todellakaan edellytä erityistä hoiva- tai lisääntymisviettiä vaan useimmiten kyseessä on elämän sisältö tai jopa tarkoitus. Ainakin itsellä lapset ovat olleet suurin rikkaus elämässä,. Ja kyllä olen elänyt myös sen sinkku ja uraohjus elämän matkustamisineen ja "vapauksineen".
Ilmastomuutoskortti onkin suht uusi tässä "Miksi en halua lapsia/ en siedä lapsia" keskusteluun.
Aloitus halusi kyllä keskustelun ihan muualle kuin tänne.
Mietin, että onko sinun suvaitsemattomuus osa tuota lapsettomuutta. Enemmän minä ja minun asiani ja kukaan ei saisi sotkea minun kuvioita.
Mieleesi koskaan mahtunut sellainen ajatus, että joillakin meistä voi olla jokin muu sisältö tai tarkoitus elämässään kuin lapset?
Selityksiä löytyy yleensä koska lisääntyneet niitä vänkäävät. "Milloin niitä lapsia tulee? Ai et halua? Mikset muka? No haluat kuitenkin, ovathan ne niin ihania, elämän tarkoitus!"
Sinäkin syyllistyit samaan jankutukseen.
Ilmastonmuutoskorttia on heitelty kymmenisen vuotta.
Ja seuraavalle kommentoijalle, mikä perusoikeus sinulla on määrätä siitä, mitä minä teen kehollani? Olisi törkeä loukkaus pakottaa ihminen synnyttämään, puhumattakaan että syntynyt lapsi olisi monisairas joten siinä ei edes olisi mitään järkeä. Suvaitsematon olet sinä kun et kykene hyväksymään kuin yhden tavan elää.
Mikä tässä ongelmana? Ei niin mikään. Tiedän monta harkitusti lapsetonta. Lapset eivät sovi heidän kuvioihin. Se on ihan yhtä ok kuin se, että nautin yhä jo aikuisista lapsistani = lapset ja lasten lapsetkin sopivat minun kuvioihin. Jokainen päättää itse asioistaan. Hyvä että sellaiseen on Suomessa mahdollisuus.
Minua ei ole puuhailu lasten parissa koskaan kiinnostanut ja nyt tässä iässä vielä kammottavampi ajatus olisi jos tuupattaisiin lapsenlapsia hoidettavaksi. En jaksa yhtään kadehtia isovanhempia joillekka tuodaan lauma lapsenlapsia viikonlopuksi "iloksi". Se mikä on toisten ilo niin olisi toisten kauhu. Monilla on kuvitelmat että lapsettomalla on jotenkin vajaa elämä tai kärsii siitä ettei niitä räkänokkia ole koko ajan paimennettavana.
Saan suunnattomasti iloa kun ei tarvitse passata, vahtia ja en voisi sietää sitä kijumista, porua tai kovaa naurun räkätystä. Vähiten kiinnostavinta siivota niiden sotkuja. En ala omaishoitajaksi vanhemmillenikaan että jos ei pärjää niin sitten palvelukoteihin menevät. Ainoastaan alkaisin puolisolleni omaishoitajaksi kun samassa taloudessa asutaan mutta ei kenelläkään ole velvollisuus vanhempiensa hoitajiksi alkaa.
Johan on erikoista kuvailua ihmiseltä, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta.
Oma käsitykseni lapsettomien "vajaasta elämästä" perustuu heidän omiin tuntemuksiinsa kuten yksinäisyys, tarpeettomuuden tunne jne. kun työstä tai vapaudesta (oletetusta) ei saakaan vuosikausiksi sisältöä elämään. Ystäviä on mutta heillä on ne lapset.
Lapset sotkevat. ovat passattavana, kiljuvat ja nauraa räkättävät aivan siinä missä aikuisetkin. Ei ole vain lasten etuoikeus.
Olemme mieheni kanssa sopineet että siinä vaiheessa jos/kun toiselle joutuisi vaippaa vaihtamaan, toisen sotkuja siivoamaan, tai toista pitää ruveta vahtimaan (siis jos muistisairaus iskee) sairas puoliso tyrkätään hoitokotiin ja sen jälkeen vietetään samaa vapaata, iloista elämää kuin nyt näin vajaa 50 vuotiaana, mutta sitten sitä vietetään yksin tai jonkun terveemmän kanssa.