"En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.
Aamupalaveri toimituksessa äityi pohtimaan pk-seudulla viime kuukausina rehottanutta jengiväkivaltaa.
Selityksiä ja syyllisiä löytyi niin paljon, että pääkirjoituspalstan 1 607 merkkiä väliyönteineen olisi täyttynyt kymmeneen – jollei sataan kertaan.
Siksi ryhdyimme kaipaamaan Lahtista ja kysymme, vastaatko näihin kysymyksiin jo nyt kyllä:
Onko rappusi alaovi aina lukossa?
Joudutko raahaamaan polkupyöräsi parvekkeelle? Lukitsetko auton ovet aina, kun piipahdat kioskille?
Suojaatko kännykkäsi ja lompakkosi taskuvarkailta julkisissa kulkuvälineissä?
Saatatko lapset kouluun muiden syiden kuin pahojen kadunylitysten ja risteysten takia?
Entä, miten on, vieläkö voit vastata näihin väitteisiin kyllä: Junnut saavat mennä yksin tai kavereiden kanssa futisharkkoihin myös syyspimeällä.
Lapset saavat mennä ostarille ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Vauvaa sopii nukuttaa vaunuissa ulkona niin omassa pihassa kuin kahvilan ikkunan alla.
Monissa muissa maissa vastaukset ovat olleet aikoja sitten erilaisia kuin meillä. Tullaankin kysymykseen, milloin meiltä on riistetty vapaus?
Pikku hiljaa tämä kaikki on tapahtunut, huomaamattamme. Osa kansalaisistamme varttuu suoraan maailmaan, jossa pitää olla koko ajan vähän varuillaan. Ja jos hyväuskoisuuttaan luottaa toiseen, saa kanssaihmisiltään hölmön maineen ja muuttuu itse epäluotettavaksi.
Monet ”rajat” ovat kaatuneet ja ”vapaudet” ovat lisääntyneet, mutta samalla ihmisen oma pelivara on armotta kaventunut. Häämöttäisikö hetki, jolloin käännymme yhdessä takaisin vapauteen"?
http://www.lansivayla.fi/blogi/243152-pikku-hiljaa-olemme-menettaneet-vapautemme
Aamupalaveri toimituksessa äityi pohtimaan pk-seudulla viime kuukausina rehottanutta jengiväkivaltaa.
Selityksiä ja syyllisiä löytyi niin paljon, että pääkirjoituspalstan 1 607 merkkiä väliyönteineen olisi täyttynyt kymmeneen – jollei sataan kertaan.
Siksi ryhdyimme kaipaamaan Lahtista ja kysymme, vastaatko näihin kysymyksiin jo nyt kyllä:
Onko rappusi alaovi aina lukossa?
Joudutko raahaamaan polkupyöräsi parvekkeelle? Lukitsetko auton ovet aina, kun piipahdat kioskille?
Suojaatko kännykkäsi ja lompakkosi taskuvarkailta julkisissa kulkuvälineissä?
Saatatko lapset kouluun muiden syiden kuin pahojen kadunylitysten ja risteysten takia?
Entä, miten on, vieläkö voit vastata näihin väitteisiin kyllä: Junnut saavat mennä yksin tai kavereiden kanssa futisharkkoihin myös syyspimeällä.
Lapset saavat mennä ostarille ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Vauvaa sopii nukuttaa vaunuissa ulkona niin omassa pihassa kuin kahvilan ikkunan alla.
Monissa muissa maissa vastaukset ovat olleet aikoja sitten erilaisia kuin meillä. Tullaankin kysymykseen, milloin meiltä on riistetty vapaus?
Pikku hiljaa tämä kaikki on tapahtunut, huomaamattamme. Osa kansalaisistamme varttuu suoraan maailmaan, jossa pitää olla koko ajan vähän varuillaan. Ja jos hyväuskoisuuttaan luottaa toiseen, saa kanssaihmisiltään hölmön maineen ja muuttuu itse epäluotettavaksi.
Monet ”rajat” ovat kaatuneet ja ”vapaudet” ovat lisääntyneet, mutta samalla ihmisen oma pelivara on armotta kaventunut. Häämöttäisikö hetki, jolloin käännymme yhdessä takaisin vapauteen"?
http://www.lansivayla.fi/blogi/243152-pikku-hiljaa-olemme-menettaneet-vapautemme
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja kaiken tämän muutoksen takana on tuo kulttuurien rikkaus.
Monikulttuurisuus on meille tuonnut varovaisuuden arkielämään. Mikään ei ole niinkuin ennen.