Miehet ja naiset ovat jonkin verran ainakin erilaisia johtajina. Nainen on pehmeä, empaattinen, tarkka, velvollisuudentuntoinen. Mies on voimakastahtoinen, kilpaileva, haluton kompromisseihin. Nämä ovat nyt tällaisia yleistyksiä, joista löytyy poikkeamia suuntaan ja toiseen, joten älkää nyt takertuko tähän jaotelmaani, vaan mietitään yhdessä johtajuuden ominaisuuksia ja sitä, millaisen johtajan alaisuudessa olisi helppo työskennellä.
Kummat parempia johtajina?
Minna
13593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pakkohan noihin yleistyksiin on tarttua, koska ne nyt vain eivät pidä paikkaansa ja ovat vain ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia, sukupuolesta riippumatta. Molemmista sukupuolesta löytyy varmasti hyviä ja huonoja johtajia.
Johtajan on ennenkaikkea oltava sitä mitä joukkonsa haluaa olevan. Pienellä etäisyydellä tosin. On oppikirjan määritelmiä, mitä hyvän johtajan tulisi olla. Asian tuntemus alaansa sosiaalisilla taidoilla usein riittää tekemään johtajasta hyvän. Tosin autoritäärinen johtajakin voi olla hyvä ja tehokas mutta tuskin pidetty.
Tunnen muutaman naisjohtajan. Yksi on todella hyvä , yksi todella huono ja loput ovat ihan ok ;). Miesjohtajilla on kyvyt ihan samassa suhteessa.
Hyväksi johtajaksi tullaan harvoin pelkästään johtamalla.
Jaa, ai sinä olet kuullut tuollaisia määritelmiä. Luulen, että niitä viljelevät naistenlehtien toimittajat, eivät juuri muut. Noh, minä olen kuullut puolesani, että nainen on epävarma, päättämätön, riskejä kaihtava, ei tiimi-henkinen, ja miehet puolestaan nopeita päättäjiä, visionäristejä, tiimipelureita... kaiken maailman juttuja. Siis että miehet ovat parempia, mutta onko niin...?
Ne ovat parhaita johtajia, jotka täyttävät omistajien heille asettamat tavoitteet parhaiten. Pääsääntöisesti tehtävä on tehdä rekkakuoramallinen rahaa. Jos pitäisi johtaa joukkoja taistelussa, niin silloin arvioitaisiin johtajien hyvyys taistelun lopputuloksen perusteella, vai mitä? Toki hävinneelle voin antaa tyylipisteitä vaikka pehmeyden ja empaattisuuden suhteen, mutta jos sota hävitään, niin ei kyseistä kenraalia välttämättä kaapinpäälle nosteta. Aina vain parempi tulos on, jos voittaa ylivoimaisen vastustajan. Eli johtajan hyvyys arvioidaan viime kädessä tuloksen kannalta.
Minut saa helposti suuttumaan väittämällä noita kliseitä naisista johtajana. Minulla oli kerran viisi vuotta pomona nainen ja firman johtoryhmä muodostui kahdesta naisesta ja minusta. Täytyy sanoa, että sen enempää ei voi ihmiä kohdella väärin kuin nämä kaksi tekivät. Heidän kyvyttömättömyytensä ja ammattitaidottomuutensa oli vertaansa vailla. Ihmisiä ja asiakkaita lähti jatkuvana virtana. Näiden johtajien ego oli niin suuri, että mielummin antoivat asioiden mennä pieleen kuin myönsivät olevansa väärässä. Meiltä jäi saavuttamatta muutama suuri tili pelkästään heidän arvovaltakysymyksiensä takia. Äh, en nyt ala tämän enempää selittelemään vanhoja juttuja, joku voisi vielä tunnistaa minut. Minä olin kuitenkin ainoa, joka kuunteli ja ymmärisi jengiä, koska olin ainoa johtoryhmässä joka oli tehnyt aikoinani samaa duunia kuin he.
He kääntyivät molemmat minua vastaan, mutta eivät voineet antaa kenkää, koska minä edustin firmaan osaamista ja jengin tuki oli minun takanani. Jossakin vaiheessa kun oli kunnellut tarpeeksi ihmisten empatiaa "miten sä kestät niitä kahta hirviötä" en itseasiassa enää kehdannut olla siellä ja aloin suunnittelemaan lähtöä.
Minun mukaani lähti sieltä tiimin verran ihmisiä ja toinen mokoma muualle kaupunkiin samalla oven avauksella. Kilpailukieltoni kesti vuoden ja sen jälkeen sain vuoden sisällä firman vanhoista asiakkaista kuusi tiliä mukaani (kaikki 50 Suomen suurimman mainostajan joukossa).
Omien kokemusteni ja kuulemieni mukaan nainen on johtajana pahimmillaan pehemipi kuin mies. Hän ajattelee selviävänsä ainoastaan toimimalla kuin mies ja valikoi miesten tavasta toimia vain ne huonoimmat ominaisuudet.
Minä en usko (eikä moni muukaan) että naisten ja miesten välillä olisi merkittävää eroa. Joka tapauksessa yksilöiden väliset erot ovat ziljoona kertaa suurempia kuin sukupuolten väliset erot. Nainen tai mies voi huutaa ja kirota pää punaisena. Tönohjaaminen, kannustaminen ja kiittäminen eivät ole sukupuolisidonnainen asia. Jotkut toimivat enemmän analyyttisesti, jotkut taas intuitiivisesti. Loppupelissä kyse on kuitenkin siitä, että luottaako ja úskooko jengi tiennäyttäjään vai lähteekö se kulkemaan omia polkujaan. Johtaja tietää minne ja miten pitää mennä ja näyttää sen kartastaan ja saa muut haluamaan sinne. Asiaa ei voi ennustaa sukupuolen perusteella.
Parhaita johtajia ovat he, jotka täyttävät asetetut tavoitteet. Tästä olen ihan samaa mieltä. Kun luin tekstiäsi, tuli mieleeni kysymys, että miksiköhän et maininnut tasapulisuuden vuoksi yhtään esimerkkiä huonoista miesjohtajista tai johtamisominaisuuksista, kun kuitenkin naisista tuli nämä kummatkin puolet esiin, esimerkein jopa. "..miehet ovat parempia, mutta onko niin...?) Mielenkiintoinen lähtöasetelma kuitenkin sinulla näyttää olevan.
Jotenka ihan muotoseikkojen vuoksi laitan oman VERSIONI, että mielestäni naiset ovat parempia johtajia, koska vat kykeneväisempiä kompromisseihin, mutta onko niin...?
Lopputuloksena tosiaan on se, ettei johtajan sukupuolella ole mitään väliä, kunhan hän osaa toteuttaa hänelle asetettuja tavoitteita. Ja pyrkiessään tavoitteisiin on tasapuolinen ja oikeudenmukainen kanssaihmisilleen.
Hyvä että huomasit vinoutuman! Mukailin nimittäin alusatjan tyyliä, jossa hän lateli nais- ja miesjohtajien ominaisuuksia suhteellisen yksipuolisesti.
Siispä, hyvä, että sinäkin huomasit miten puolueettomasti täällä on feministeillä asioita esittää. tosin nyt naiset johtavat 2-1, joten minun lienee paikallaan tasoittaa tilanne sanomalla, että "kyllähän sitä löytyy joitakin hyviä naisjohtajia, mutta naisen luontaiset lahjakkuuden ovat kyllä åparemminkin kodinhoidon puolella"
Onko meillä nyt hyvä olla?
ovat peräti erilaisia sinulla ja muilla kirjoittajilla.
Muut arvioivat johtajaa ilmeisesti vain alaisen näkökulmasta.
Sinä ilmeisesti johtajuuden asettajan näkövinkkelistä.
Mitä siitä voisi päätellä?
En usko tarkastelusuunnan johtuvan kuitenkaan enemmän sukupuolesta, kuin asemasta tai työskentelemisestä esim. julkishallinnon alaisuudessa.
Monikohan näistä arvioitsijasta ilmoitti olevansa kiinnostunut huippujohtajuudesta?
Ihmettelen jos työhönottohaastattelussa kysyttäisiin hyvän johtajan määritelmää, mitähän mahdollinen työnantaja päätelisi näistä vastauksista.
Kaikilla on varmaan omia kokemuksia, minulla lähinnä naispomoista, mutta pahimmat pomot olivat kylläkin kaksi mieshenkilöä (olen tämän jutun kertonut aiemminkin)he palkkasivat samaan aikaan minut ja erään nuoremman miehen, mutta jo alkupalkkana antoivat hänelle markan (vain) enemmän tuntiliksaa, muutenkin heillä ei mielestäni ollut johtajien aineksia, tässä firmassa viihdyinkin jopa pari kuukautta.
Paras johtaja (nainen) oli taas eräässä toisessa toimistohommassa, jossa hän oli kannustava ja silti asiallinen ja päättävä, häntä todellakin arvostin paljon.
Mutta kuten sanoin, ei tämä mielestäni ole sukupuolikysymys, näkeehän sen jokainen politiikastakin, että naiset pärjäävät aivan yhtä hyvin kuin miehet. Tasa-arvokysymys on kylläkin se, mikseivät naiset pääse yhtä usein ja helposti johtajan virkoihin.
"Tasa-arvokysymys on kylläkin se, mikseivät naiset pääse yhtä usein ja helposti johtajan virkoihin"
Hoh-hoijaa (huokaus) ja miksi lapset määrätään avioerossa aina äidille? (huokaus)
Monta kertaa olen vastannut, vastaan vielä kerran.
Jos isät olisivat ensisijaisia kasvattajia ja lapsista huolehtijoita perheessä äidin käydessä töissä, niin etkö uskoisi tilanteen muuttuvan? Huoh huoh vaan.
Niin sosiaalitoimi yrittää silti lapsia äidille. Perustellen, että kun ovat niin pieniä. Vaikka isä heitä on kotona hoitanut.
on eri juttu, mutta jos sen jälkeen isä on ollut lasten pääsääntöinen hoitaja, niin enpähän vaan usko, että sosiaalitoimistotkaan automaattisesti määräisivät äitiä lasten huoltajaksi.
Jos näin kuitenkin olisi, niin ehkäpä asiaan auttaisi se, että sosiaalitoimistoihin pitäisi hakeutua enemmän miehiä, jotka ymmärtäisivät asiat myös isän näkökulmasta?
Politiikassa ei ole kysymys pätevyydestä. Naiset käyttävät enemmän tunnetta kuin järkeä omaa ehdokasta äänestäessään. Hyvä esimerkki on kun lapsikaappaajan suojelija äänestettiin kunnanvaltuustoon. Politiikan arvostus on alhaisempi kuin koskaan. Syynä on naisten lisääntyminen politiikassa. Lakeja säädetetään eduskunnassa ilman järjen hivenentäkään. Esimerkkinä seksinostokielto. Kateus ja mustasukkaisuus estää naista ajattelemasta tätä asiaa järjellä. Laki halutaan runnoa läpi, jotta kenenkään lihavan suomalaisen pirttihirmun ei tarvitsisi tuntea kateutta ja mustasukkaisuutta. Samalla kun prostituoitujen asema heikkenee huomattavasti.
Ihailevatko sairaanhoitajattaret ylihoitajatarta ja tämän johtamisyyliä?
korjaus edelliseen