Raamatun tekstien eräs ongelma on se kun esim. ihmisellä on ns. kaksi minää. Ego ja se todellinen itse. Ego pelkää, todellinen itse on rakkaus. Väärinkäsityksiä silloin syntyy kun puhutaan itsensä rakastamisesta, omasta tahdosta ja monessa muussakin yhteydessä. Sillä ne ovat aivan päinvastaisia riippuen aina kumman itsen kautta niitä tulkitaan.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sekä yksi perkele, saatana ja yksi kappale taivaita sekä yksi helvetti.
Joista yhdestäkään ei ole mitää havaintoa.
Väärinkäsityksiähän tuosta helposti tulee.
Onko sinulla kaksisuuntainen mieli (= maanis-depressiininen luonne). Kannattaisi ehkä vaihtaa muutama sana psykiatrin kanssa.
En tunne sinua. Voin olla täysin hakoteillä.
Aikaisempi keskustelumme taisi jo olla lähellä näitä aiheita, mutta minua kiinnostaa onko mielessäsi jokin erityinen kohta Raamatusta, jossa kirjoittamasi ajatus näkyisi selkeänä?
En tiedä onko ongelma Raamatun teksteissä.
Pikemminkin mielestäni ongelma on tulkinnassa. Ihminen on aikoja sitten vieraantunut ymmärtämästä myyttien vertauskuvia.
Näin todellakin on, että tekstien sisältö kääntyy päälaelleen, verrattuna siihen miten kirkko niitä selittää, kun niitä tarkastellaan sisäiseltä tasolta.
Kirkon oppi on kuitenkin perustettu ulkoiselle tasolle, joten yhteisymmärrys on mahdoton saavuttaa, koska se romuttaisi uskontunnustuksen ja muut keskeiset dogmit.
Minulle herää tuosta muutama kysymys vaikka et ehkä tarkoitakaan sisäisen tason tulkinnalla ihan sitä mihin ajattelen sen johtavan, kysyn kuitenkin.
Olisiko syytä "tulkita" Raamattua sisäiseltä tasolta ja omista lähtökohdista? Mikä siihen olisi silloin syynä? Tarkoittaako se sitä, että ensin on päätetty mitä Raamatusta pitää löytyä ja sitten sopivalla "tulkinnalla" löydetään se sieltä? Onko se silloin enää Raamatun ilmoitus? Miksi Jeesuksen suuhun pitäisi laittaa itselle mieluiset sanat vaikka pienellä vääristelyllä vain sanoisimmeko "sopivalla tulkinnalla"? Mitä arvoa koko Raamatun ilmoituksella olisi, jos ensin päätetään mitä sen on sisällettävä ja vasta sitten luetaan se?
>>Olisiko syytä "tulkita" Raamattua sisäiseltä tasolta ja omista lähtökohdista? Mikä siihen olisi silloin syynä? Tarkoittaako se sitä, että ensin on päätetty mitä Raamatusta pitää löytyä ja sitten sopivalla "tulkinnalla" löydetään se sieltä?
Kun Paavali on vangittuna Roomassa ja kirjoittaa kirjeen Timoteukselle, niin siinä hän sanoo mm. ” Vain Luukas on täällä kanssani. Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua. Tykikoksen olen lähettänyt Efesokseen. Tuo mukanasi myös viittani, jonka jätin Troakseen Karpoksen luo, sekä kirjat, ennen kaikkea pergamenttikääröt.”
Onko tässä jotain mytologiaa? Tai onko mytologiaa siinä, kun Jeesus on Jerusalemissa ja menee temppeliin jossa lukee tekstin ja pitää saarnan Vanhan Testamentin teksteistä niitä selittäen:
” Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: - Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen."”
Onko näissä kohdissa jotain mytologista, vai missä kohdassa mytologiaa on?
Kristinuskoisissa kirkkokunnissa on kaikissa sama uskontunnustus, uskon kohde on sama Jeesus. Se, että erilaisissa kirkkokunnissa painotus on enemmän hartauden harjoittamisessa tai ylistyslauluissa tai jossain muussa ei mielestäni kerro erimielisyydestä. Tietenkin monenlaisia erimielisyyksiä on siellä missä on ihmisiä, mutta kristittyjen kesken uskon perusasiat on varsin selkeät.
Jos kertoisit jonkin Raamatun kohdan, joka on mytologiaa, niin voisimme jatkaa tarkastelemalla sitä lähemmin.
Miksi Jeesus ei sano sanojensa olevan "vain pintatarinaa" eräänlaista "tarujen kerrontaa" vaan päin vastoin "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään."
Ensiksi on syytä sanoa, että en halua puuttua kristinuskon oppiin. Se on tietyllä tavalla määritelty, enkä ole sitä kumoamassa.
Raamattu ei ole kristiuskon tai juutalaisuuden "omaisuutta". Näillä uskonnoilla ei ole sen tulkintaan yksinoikeutta. Raamattu on ollut ensin ja uskonnot ovat tulleet myöhemmin. Raamattu on minun mielestäni kansaneepos siinä kuin Antiikin tarinat tai kotoinen Kalevalakin. No, ehkä nyt osaa UT:tia lukuunottamatta.
Mutta asiaan. Raamatussa ei tietenkään jokainen sana ole vertauskuvaa. Kuitenkin jokseenkin kaikki "tähdellinen" sanoma. VT:ssa kenties vain juutalaisen uskonnon säädökset näin äkkiä ajatellen jäävät ainakin vertauskuvallisuuden ulkopuolelle.
Vertauskuvaa ovat mm. Abraham, Iisak, Jaakob, Kain, Abel jne. He eivät mielestäni ole historiallisia henkilöitä enempää, kuin Väinämöinen suomalaisille.
Edelleen VT:ssä myyttejä ovat esim. luomiskertomus, vedenpaisumuskertomus, Joona valaskalan vatsassa, Israelin kansan pako Egyptistä luvattuun maahan vain muutamia mainitakseni.
Ut:ssa mielestäni evankeliumit ovat vertaukuvia ja hienoja tarinoita ovatkin.
Mielestäni on suuri virhe ajatella, että evankeliumit olisivat Jeesuksen elämänkertakuvauksia. Jos Jeesus on totta myös historiallisesti (tästä kiistellään), ei hän kuitenkaan ole se Jeesus, joka on kuvattu evankeliumeissa, vaan miehestä ja naisesta syntynyt ihminen.
Muuhun UT:iin en tässä ota enempää kantaa. Kuitenkin luulen, että Paavalin kirjeissä lomittuu kuvakieli (mytologia) ja historia.
Muuten, tämäntapaisesta raamatuntulkinnasta olen nähnyt yhden kirjankin. Siinä Irma Korte (toivottavasti muistin nimen oikein) tulkitsee vertauskuvallisesti VT:ia. Siitä ainakin selviää jutun juoni. Kirjastoista varmaan löydät, jos kiinnostaa.