Kerrotaan että Talvi ja Jatkosodan suomalaismenestys perustui vastahyökkäyksiin. Miten voi hyökätä hyökkäävää ylivoimaista vihollista vastaan, eikö se ole itsemurha?
Hyökkäys on paras puolustus?
En ymmärrä
19299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuossa tilanteessa suurta rohkeutta sekä ylimmältä että kenttäjohdolta eli kykyä ottaa valtava riski.
Onnistuessaankin hyökkäykset vaativat taitoa johtajilta ja sitkeyttä ynnä uhrivalmiutta joukoilta. Vastustaja toimi usein taitamattomasti.
Silti hyökkäykset vaativat valtavasti verta ja tulivat kalliiksi.
Vastahyökkäys vaatii etenkin ryhmän ja joukkueen johtajilta paljon. Jos/kun he lähtevät miehet kyllä seuraavat perässä. Ja jos juututaan niin heidän pitää saada miehet liikkeelle omalla esimerkillä.
Tolvajärven hyökkäys tehtiin joulukuussa -39, koska suomalaisilla ei ollut tarpeeksi joukkoja kunnon puolustuslinjan muodostamiseen. Edellinen komentaja sai potkut liian passiivisuuden vuoksi. Hyökkäys tehtiin vihollisen selusta- ja huoltoyhteyksiä kohti.
Hyökkääjä oli pääsyt syvälle ja uhkasi saartaa IV AK:n ja luhistaa suomalaisten puolustuksen.
Hyökkäys suoritettiin rintamasta, mikä johti myös omiin suuriin tappioihin. Vastustaja taisteli paremmin kuin Suomussalmella ja Raatteessa.
Suomalaiset koukkasivat, hyökkäsivät sivustoihin ja sieltä selustaan. Nyrkkeilyssä vasen koukku on vähän sama asia. Ei lyödä vasenta suoraa vastustajan puolustukseen vaan mennään askel lähemmäksi ja täräytetään vastustajaa vasemmalla koukulla korvaan. Se tekee gutaa tärykalvolle ja tasapainoaistille.
Stalin moitti Suomen armeijaa Talvisodassa siitä ettei se kykene minkäänlaiseen hyökkäyssotaan ja ei varmaan kertaakaan epäonnistuttu torjumaan suomalaisten vastahyökkäykset.
Et vissiin ole koskaan kuullut Raatteen taisteluista?
"ei varmaan kertaakaan epäonnistuttu torjumaan suomalaisten vastahyökkäykset."
Heti tulee mieleen Raatteen tie mutta olihan niitä muitakin.
Suomi ei käynyt Raatteessa hyökkäyssotaa. Taisi on vihollisen hyökkäys. Vai olenko väärässä?
Vastahyökkäys Raatteen tiellä tehtiin. Siitä on tullut sanontakin, "romua on kuin Raatteen tiellä".
Se meni oikeastaan niin, että kun Raatteentiellä suomalasilla ei ollut raskasta aseistusta kuin nimeksi, niin ne vetätyivät teiltä metsiin ja antoivat venäläisten mennä ohi, sen jälkeen tie lyötiin poikki.
Kauempana sisämaassa oli sitten uusia joukkoja jotka pysäyttivät etenemisen ja nämä metsiin jääneet joukot löivät kolonnan kahtia.
Puna-armeijasta tuli taistelukyvytön, se oli marssiryhmityksessä, eli aseet ja ammukset oli eri kohdissa kolonnaa, polttoaineet oli ihan perällä, joten keulilla kulkevat panssarit jne... ei vähän ajan päästä kulkeneet mihinkään kun ei ollut polttoainetta.
Pakkanen teki valtaosan työstä, ne ei pystyneet lämmitteleen nuotioilla, kun suomalaiset väijyivät metsissä ja ampuivat jos joku yritti nuotion valoon.
Suomalaisia linjassa vaihdeltiin koko ajan, miehillä oli teltat ja nuotiot taustalla ja ne pääsi aina välillä syömään, kuivittamaan vaatteita ja nukkumaan.
Tämä oli ns. motti-taistelu ei varsinainen vastahyökkäys.
Tämä "sanon vaan" on varsinainen virtuoosi.
"Kauempana sisämaassa oli sitten uusia joukkoja jotka pysäyttivät etenemisen ja nämä metsiin jääneet joukot löivät kolonnan kahtia."
Ihan pötyä
Raatteen tiellä 44. Divisioona pääsi etenemään suomalaisten keskittyessä tuhoamaan Suomussalmelle edennyttä vihollista.
Sen jälkeen hyökättiin järvien kautta sivustaan edeten ja 44. D motteihin pätkien.
"Puna-armeijasta tuli taistelukyvytön, se oli marssiryhmityksessä, eli aseet ja ammukset oli eri kohdissa kolonnaa, polttoaineet oli ihan perällä, joten keulilla kulkevat panssarit jne... ei vähän ajan päästä kulkeneet mihinkään kun ei ollut polttoainetta."
Höpöhöpö. Hyökkääjä taisteli sitkeästi, mutta se kyettiin lyömään osa kerrallaan.
Tästä "sanon vaan"-hepusta pitäisi antaa samanlainen varoitus kuin huttilasta kumppaneineen. Tämä tosin ei niinkään valehtele tarkoituksella, vaan ihan tyhmyyttään.
Harald Öhquistin komentama 2. armeijakunta teki talvisodassa 23.12.1939 Summan alueella vastahyökkäyksen joka ei tuottanut sotilaallisesti mitään tulosta. 8 tunnin operaatiossa kaatui ja katosi n.550 sotilasta, enemmän kuin siihenastisen sodan aikana yhteensä. Tämän johdosta tapaus tunnetaan nimellä "hölmön tölmäys".
Mielestäni joulun -39 vastahyökkäys Kannaksella oli sodan loppuosan kannalta tärkeä. Nl joutui jatkossa pelkäämään uusia sivustahyökkäyksiä ja se hyödynsi läpimurtojaan hitaasti ja varmistellen.
"Harald Öhquistin komentama 2. armeijakunta teki talvisodassa 23.12.1939 Summan alueella vastahyökkäyksen joka ei tuottanut sotilaallisesti mitään tulosta."
Ko. hyökkäys oli laajempi kuin Summan alue ja käsitti lähes koko II AK:n rintamalinjan.
Alkuperäinen hyökkäysajatus (aktiivinen sodankäynti) oli II AK:n ja Harald Öhquistin. Airo ei pitänyt hyökkäyssuunnitelmasta, koska se oli hänen mielestään liian laaja käytettävissä oleviin joukkoihin nähden ja se aluksi hylättiin. PM antoi kuitenkin myöhemmin luvan hyökkäyksen suorittamiseen, oletuksena rajoitettu hyökkäys.
Öhquistin mukaan uusi annettu hyökkäysaikataulu oli kuitenkin liian tiukka, jolloin kaikki joukot eivät ehtineet ajoissa ryhmitysalueilleen.
Monet asiat menivät pieleen.
Kaikki joukot eivät ehtineet ajoissa ryhmitysalueilleen ja myöhästyivät lähdöstä.
Viestivälineet eivät aina toimineet eikä saatu sitä vähääkään tulitukea mikä olisi ollut mahdollista.
Joukoilla ei ollut panssarintorjuntatykkejä mukana johtuen vaikeasta maastosta (metsää ja vitalikkoa), jalkaväki ei kyennyt kuljettamaan niitä mukanaan. Puna-armeija oli oppinut suojaamaan suuremmat tukikohtansa ympäröimällä ne panssareilla ja raivaamalla sadan metrin aukon sen ympärille. Näin suomalaiset polttopullo- ja kasapanosmiehet eivät pystyneet tuhomaan suojaavia panssareita.
Vihollinen näki tähystyspalloista osan hyökkäävistä joukoista siellä missä ei ollut kunnon metsää vaan risukkoa, Karhulan-Marjapellonmäen alue.
Jälkeenpäin on arvioitu, että vihollinen oli hyökkäysaikeissa ja joutui muuttamaan ryhmitystään puolustukseen. Näin seuraava hyökkäys siirtyi myöhemmäksi ja vihollinen tuli varovaisemmaksi.
Täytyy myös muistaa, että 23.12.39 NL:lla ei ollut hyökkäysrintamassa niin vahvat voimat kuin esim. kuukautta myöhemmin, joten hyökkäyksellä oli pienet mahdollisuudet onnistua hiukan paremmin kuin sitten tapahtui.
Siis vastahyökkäys 23 12. 1939 oli todellinen hölmön tölväys.
Olen lukenut toisenlaisen syyn hyökkäykselle. Alkuperäinen ajatus suojajoukoista ja sen tehtävästä oli se, että ryssää pidätellään niin, että liikekannallepano ja armeijan ryhmittyminen ehditään tehdä. Kun YH:n ansiosta nämä oli jo pääosin tehdä, niin Marski katsoin suojajoukkojen perääntyvän liian nopeasti, hänen mielestään sen olisi pitänyt viivyttää ryssää pontevammin. Österman pitäytyi kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmasta, jolloin marski suuttui ja hänen ja kahden Ö:n kriisi kokouksessa Marski vaati menetettyjen alueiden takaisinvaltausta.
Marski vaati vastahyökkäystä ja se suunniteltiin hätäisesti ja kun Ö:t tottelivat annettua käskyä niin kokemattomuuden vuoksi se meni pieleen syistä jotka kerroitkin. Airo ei muistaakseni vastustanut ajatusta sinänsä, mutta laski ettei aiottu aikataulu voi toteutua ja vastusti siksi asiaa, valmisteluaikaa olisi pitänyt olla enemmän.
Tämä tapahtuma oli yksi syy siihen että Mannerheimin ja Östermannin välit tulehtuivat ja Ö syrjäytyi AK:n johdosta ja johti myöhemmin hänen siirtoonsa kotirintamalle.
Öhqistin ja marskin välit tuhtuivat myös, mutta kun Öhqvist oli hyvä komentaja joskin myös itsepäinen marskin käskyihin nähden niin Mannerheimilla ei ollut varaa siirtää häntä kotirintamalle.
Kaiken kaikkiaan siis varsinainen hölmöjen tölmäys, alkaen Mannerheimista.
Vastahyökkäys on puolustustaktiikka, jonka tärkeimpiä elementtejä on nopeus, voima ja usein yllätyksellisyys. Vastahyökkäyksellä pyritään pysäyttämään vastustajan eteneminen ja samalla kääntää taistelun osapuolia siten, että omat joukot toimivat hyökääjinä ja vihollinen asettuu puolustuskannalle. Tällä toimenpiteellä saavutetaan aloitekyky. Onnistuneella vastahyökkäyksellä saadaan vihollisen joukot perääntymään ja omat joukot etenemään
Vastahyökkäys tehdään sivustoille tai sivustojen kautta, sillä sekoitetaan vastapuolen hyökkäysryhmitystä.
Mutta ei se onnistu ilman kunnon tykistöä, näissä torjuntavoitoissa oli suomalaisilla tykistön tuliylivoima aina lopussa.