En tienny mihin tää oikeen pitäis laittaa, ni kirjotan sit tänne.
Eli, mä haluaisin tietää, kärsinkö mahollisesti paniikkihäiriöstä.
Mulle tulee ain välillä sellanen olo, et sydän lyö nopeemmin, saattaa tulla paha olo ja on tosi vaikee keskittyy. Tällasii tulee varsinkin kun tiedossa on esim. Esiintymistä, tai jotain muuta jännittävää.
Sit aina joskus, kun joku asia ärsyttää tai suututtaa mua tosi paljon, mut pitää puristaa kädet nyrkkiin, etten vaan löis mitää, ja saatan huutaa tai paiskoo ovii. Yleensä sit rauhotun jos meen vaikka ulos. Haluaisin vaan tietää, mistä tää johtuu...
Eli, mä haluaisin tietää, kärsinkö mahollisesti paniikkihäiriöstä.
Mulle tulee ain välillä sellanen olo, et sydän lyö nopeemmin, saattaa tulla paha olo ja on tosi vaikee keskittyy. Tällasii tulee varsinkin kun tiedossa on esim. Esiintymistä, tai jotain muuta jännittävää.
Sit aina joskus, kun joku asia ärsyttää tai suututtaa mua tosi paljon, mut pitää puristaa kädet nyrkkiin, etten vaan löis mitää, ja saatan huutaa tai paiskoo ovii. Yleensä sit rauhotun jos meen vaikka ulos. Haluaisin vaan tietää, mistä tää johtuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni alkoi pari kuukautta sitten tulemaan paniikkikohtauksia, nopea syke, nopea hengitys, tärinä, palelu, vatsa menee sekaisin, jotenkin epätodellinen olo sitä ennen eli huomaan ilman mitään oireita että nyt on jotain vialla ja sitten jo tuleekin oireita. Ihmettelin että miksei jo kouluaikoina ollut paniikkikohtauksia kun jännitin esiintymisiä niin paljon. Omalla kohdallani paniikkikohtaukset laukaisee niskajumi joten säännöllinen hierojalla käynti on vienyt paniikkikohtaukset pois, hermostuneisuuskohtauksia on välillä. Tutullani paniikkikohtaukset tulivat raivokohtauksina, loppuivat lääkekuurin jälkeen.
Paniikkihäiriöön ei kuulu raivokohtaukset
Noi oireet kyllä kulostaa jonkinlaisilta paniikki- ja jännitysoireilta, varsinkin jos ne liittyy nimenomaan esiintymiseen ja sosiaalisiin tilanteisiin. Paniikkihäiriöstä puhutaan silloin, kun paniikki ja jännitys rajoittavat selvästi elämää niin, että ihminen rupeaa välttelemään tiettyjä sosiaalisia tilanteita (esim. ei uskalla mennä kouluun, jos on tiedossa esitelmä tms., välttelee julkisia kulkuneuvoja, kaupassa käyntiä jne.).
Lievempioireinen esiintymisjännitys on kuitenkin normaalia, vaikkakin tosi inhottavaa. Mulla on myös ollut samantapaisia oireita, ja sain melko paljon apua YTHS:n Jännittäjän oppaasta (ihan googlettamalla löytyy tai: www.yths.fi/filebank/2316-Jannittajaopas-2013.pdf). Se on tehty erityisesti opiskelijoille, mutta sopii kyllä muillekin, eli kannattaa kokeilla, jos siitä ois jotain hyötyä.
"Paniikkihäiriöön ei kuulu raivokohtaukset."
Ei niin, mutta tiettyjen rajojen sisällä normaaliin ihmiselämään kylläkin, varsinkin lapsuus- ja nuoruusiässä. Erityisesti teini-iässä elämä tuntuu usein hankalalta ja tunteet heittelee helposti laidasta laitaan. Aloittaja ei kertonut ikäänsä, mutta veikkaan, että on aika nuori vielä.
Mun mielestä noi ap:n kertomat vihanpurkaukset on vielä ihan tervettä suuttumusta; eli kykenee kuitenkin hillitsemään itseään ja rauhoittumaan vaikka paikalta poistumalla. Sitten kun on vähän rauhoittunut, niin kannattaa yrittää jotenkin järkevästi keskustella suuttumuksen aiheesta. Sen sijaan tavaroiden ja paikkojen hajottaminen ja fyysinen väkivalta muita kohtaan ei mun mielestä olis enää tervettä käyttäytymistä.
Mielestäni paniikkihäiriö on viimekädessä pakoreaktio. Elimistösi antaa voimakkaan,
mutta usein täysin turhan ylireaktion. Ylihengität täriset.hikoilet ahdistut.haluat pois tilanteesta.pelkäät kuolevasi.pelkäät pyörtyväsi. Tämä voi olla tietenkin seurausta jostain esim.aiemmin koetusta traumasta. Vihan tunteet eivät liity paniikkihäiriöön,
sillä hetkellä et vihaa vaan haluat paeta ja pelastua.Asia kannattaa tutkia perusteellisesti sinun kohdallasi.