Turha väittää, ettei ulkonäöllä olisi mitään väliä. Nimittäin sillä on, ja paljonkin. Olen kauan ollut väsynyt itseeni ja ulkonäkööni, ihmisiin. Ennen olin ruma, ja ehkä olen sitä vieläkin...en tiedä varmasti, en tiedä miten muut minut näkevät. Kuitenkin usein kuulen kommentteja selkäni takana, positiivisia vai ei; en tiedä.
Muututtuani "muotitietoisemmaksi" olen järkyttynyt miten pinnallista kaikki on, miten pinnallisia kaikki ihmiset ovat. Sanotaan silti aina, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä, se sisin on tärkein. MUTTA mutta, kuka haluaisi tutustua haisevaan, rumaan, ja rasvaiseen ihmiseen?vastaus: ei kukaan, never. Eli ulkonäöllä ON väliä. Ja jos jonkun ulkonäkö (asia, johon itse et loppujen lopuksi voi paljoakaan vaikuttaa)ei ole mitenkään hyvä, ei kukaan tod.näkösesti tähän tutustu. Näin ollen, kukaan ei koskaan saa tietää henkilön sisäistä ajatusmaailmaa. ja ulkonäköönkin vaikuttaa rahallisuus erittäin paljon. Koska asiat ovat näin, en enää koskaan halua olla tavallinen tai ruma, pakko olla jotain erikoista ja ainutlaatuista...jos joku matkii tyyliäni, on koko elämäni tuhottu ja katkeroidun.
Koska asiat ovat näin, olen päättänyt etten ikinä "palvo" hyvännäköisiä ihmisiä...ja koska ei kiinnosta rumat, en koskaan etsi ystävää. En voisi sietää olevani jotain miestä rumempi... Ja jotta ei nyt menisi aivan aiheen vierestä, saanen ihmetellä mikä on uskovaisten kanta asiaan? Entä mitä sanoo Raamattu?
Muututtuani "muotitietoisemmaksi" olen järkyttynyt miten pinnallista kaikki on, miten pinnallisia kaikki ihmiset ovat. Sanotaan silti aina, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä, se sisin on tärkein. MUTTA mutta, kuka haluaisi tutustua haisevaan, rumaan, ja rasvaiseen ihmiseen?vastaus: ei kukaan, never. Eli ulkonäöllä ON väliä. Ja jos jonkun ulkonäkö (asia, johon itse et loppujen lopuksi voi paljoakaan vaikuttaa)ei ole mitenkään hyvä, ei kukaan tod.näkösesti tähän tutustu. Näin ollen, kukaan ei koskaan saa tietää henkilön sisäistä ajatusmaailmaa. ja ulkonäköönkin vaikuttaa rahallisuus erittäin paljon. Koska asiat ovat näin, en enää koskaan halua olla tavallinen tai ruma, pakko olla jotain erikoista ja ainutlaatuista...jos joku matkii tyyliäni, on koko elämäni tuhottu ja katkeroidun.
Koska asiat ovat näin, olen päättänyt etten ikinä "palvo" hyvännäköisiä ihmisiä...ja koska ei kiinnosta rumat, en koskaan etsi ystävää. En voisi sietää olevani jotain miestä rumempi... Ja jotta ei nyt menisi aivan aiheen vierestä, saanen ihmetellä mikä on uskovaisten kanta asiaan? Entä mitä sanoo Raamattu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siitä on jo kauan aikaa. Olin 15 vuotias poikanen ja Metsähallituksessa metsänleimaistöissä ja majailin eräällä savottakämpäle, jossa oli kymmeniä metsätyömiehiä. Yksi näistä miehistä oli jo iäkkäämpi ja todella ruma mies, sellainen, josta vanha kansa sanoi, että "puukirveellä veistetty", oikein romuluinen ja kiersin kaukaa aina tämän romuluisen kaverin.
Eräänä syyskuisena ilmtana samalla savottakämpällä oli Maaseututyöväenliiton kokous ja tässä kokouksessa istuin kämpän pitkän pöydän päässä ja nyt tämä rumilus tuli ja istui aivan viereeni. Ensimäinen rektioni oli, että pomppaan paikaltani ja menen muualle, mutta jäin kuitenkin paikalleni ja seurasin syrjäsilmällä tätä rumilusta. Sitten huomasin että tällä rumiluksella oli terveen punaiset huulet, josta päättelin: "No mutta. Hyvänen aika. Tämän rumiluksen suonissahan virtaa lämmin veri" ja tapahtui, että tämän havainnon jälkeen minä pidin tästä rumiluksesta.
Nyt opetus tässä kokemuksessa on se, että jokaisella ihmisllä on joku sisäinen tai ulkoinen myönteinen tekijä, jonka huomattuamme voimme pitää tästä ihmisestä olkoon hän muutoin miten ruma tahansa; ja uskoisin tällaisia myönteisiä tekijöitä löytyvän myös sinusta kunhan toiset ne hoksaavat. Luota siis itseesi ja usko tulevaisuuteen niin kaikki muuttuu ajan myötä.
...sokeiden koulutuskeskuksessa tms. sokeiden
ihmisten kokoontumispaikoilla ja keskustella ja
huomioida miten nämä ihmiset kommunikoivat
toisten ihmisten kanssa ja solmivat ystävyysuhteita... !?!
He osaavat "katsoa" ihmisen sisimpään aivan eri tavalla kuin näkevät ja median kyllästämät
muotivouhotuksien perässä loikkivat pinnalliset ihmiset !?!
Harva ihminen nyt on suoraan sanoen ruma.
Kyllä se luonteestakin kertoo jotain jos haisee
paskalta tai nauhoittaa kaikki enkelin kosketukset
videolle..
Sori jos itse olet pinnallinen. Mutta olet
vain tyhmä nähdäksesi kokonaiskuvan. Luusereita
riittää.
sinä haiset paskalle.
mä oon miettinyt tota samaa asiaa kun sä. miten ihmiset on noin pinnallisia.en silti väitä ettenkö katsoisi aamulla peiliin kun lähen kouluun,mut en kyllä herää kuudelta aamulla laittaan hiuksii ja käy joka välitunti vessassa meikkaamassa.mulla on tosi monia kavereita kyllä,jotka tekevät näin...mut,silti ne on mun kavereita,sitä oon monesti miettiny et miks ne on mun kavereita,ku en kato joka sekuntti peiliin.
mut,ne on..joten sekin osoittaa et ei ne nyt niin hirveitä kavereita oo.onhan tietty sellasia,jotka ei tee mitään muuta kun miettii miltä näyttää ja etsii seuransa niin et ois mahdollisimman "parasta" ja "tasokasta" seuraa.
niiden kaveri mä en ees haluis olla.
Hhhmmm....tiedän kyllä että ulkonäkö viestii loppujen lopuksi ihmisestä itsestään aika paljon, mutta kaikilla ei ole varaa pukeutua hyvin vaikka haluaisikin. Ja tottakai paskalle haisevat ovat yököttäviä ja se kertoo heistä paljon, mutta... tasan yhtä paljon /tai hieman vähemmän inhoan alkoholin ja tupakan hajua. Nih.
ppsst. Mikä loppujen lopuksi on ulkonäön todellinen merkitys??? Mä en ainakaan rupea ketään mielistelemään esim. siinä toivossa et sais vaikka formulatähden mieheks.Ei, ei tuu kesää.
Itselläni on samantapaisia kokemuksia yläasteajoilta. Olinkohan ysillä vai kasilla, kun seiskalle tuli yksi poika jonka aina välillä syystä tai toisesta huomasin. Pidin poikaa ensin hieman typerän näköisenä ja sitten jopa rumana.
No annas olla kun eräänä päivänä minulta kysyttiin, että onko pikkuveljeni samassa koulussa. Ihmettelin miten niin, ei minulla ole pikkuveljeä. He sanoivat että olemme täysin samannäköisiä, ja tietenkin kyseessä oli tämä sama poika jota olin pitänyt rumana. Järkytys oli melkoinen ja viimeisetkin itsetunnon rippeet olivat mennyttä. Huomattavaa kuitenkin on, että kukaan muu ei sanonut että minä tai tuo poika olisimme rumia, vain samannäköisiä.
Ensinnäkin, nimimerkistäsi(kin) päätellen olet vielä nuori. Totta kai oma keho vaivaa jokaista nuorta. Samasta syystä muotivaatteet, meikit, kuntoiluvillitykset ynnä muut ovat niin suosittuja. Mutta oman kokemuksen pohjalta voin vannoa ja vakuuttaa, että kun lakkaat pitämästä itseäsi rumana, tämä "rumuus" ei haittaa. Aina kun mieleesi tulee, että voi kun minä olen ruma tms., lopeta se ajatus. Sinä olet ainutlaatuinen sinä, sinä et voisi olla muunnäköinen kuin olet. Tärkeintä on aina se mitä itse itsestäsi ajattelet, ja minkälainen olet sisimmässäsi, vaikka se kuulostaakin pelkältä kliseeltä.
Voi myös ajatella vaikka niin, että ne ystävät keitä sinulla on/tulee olemaan, ovat todellisia ystäviä, eikä pintakiiltoa tavoittelevia murnuja.
Totta kai kauniit & komeat ihmiset huomataan helpommin, sehän on selvää. Mutta mitä ihminen tekee sellaisella huomiolla? Sellaiset ihmiset jotka huomaavat *vain* ulkokuoren eivät voisi ikinä tullakaan todella toimeen sinun kanssasi (ainakaan helpolla). Sitä paitsi on totta, että sisäinen kauneus alkaa hohtaa ulospäin enemmin tai myöhemmin.
Olen vähän ylipainoinen. Olen aina painanut pikkaisen liikaa. Yläaste- ja lukioaikoina otin siitä kauheat pultit ja pidin itseäni niin kauhean näköisenä että oli pakko verhota itseni farkkuihin ja college- tai flanellipaitaan (...kyllä, olen kotoisin maalta, vaikka en kyllä sielläkään enää pitäisi flanellia). Ulkonäöstä nyt ei liiemmin tullut kehuja kummaltakaan sukupuolelta. Johtuiko se lievästä ylipainostani? EI TODELLAKAAN! Se johtui huonosta itsetunnosta. Uuden asuinympäristön ja kaveripiirin myötä tuli itsevarmuus. Tajusin että myös L-kokoisista vaatteita löytyy myötaileviä ja vähän avokaulaisia vaatteita. Ja kehujakin alkoi kuulua. Mikään ei kaunista niin paljon kuin hyvä itsetunto, suora ryhti ja aurinkoinen olemus.
Mitä nyt tulee krintinuskoon niin ainakin ulkonäön suhteen se on suvaitsevainen tyyliin 'kaikki ovat kauniita, jne jne'.