Tänään minulle tapahtui jotain uskomatonta.
Olen käynyt nyt viitisen kertaa sellaisella nuorille järjestettävällä Alfa-kurssilla. Olen aina uskonut Jumalaan, mutta vasta nyt olen kokenut lähentyväni Jumalaa ja Jeesusta kunnolla. Tänään meillä oli taas tunti ja kaikki meni normaaliin tapaan, syötiin ja kuunneltiin juttua päivän aiheesta.
Sitten pastori käski kaikkia sulkemaan silmänsä ja hän alkoi rukoilla. "Jumala me pyydetään sulta, että Pyhä Henki tulee meihin. Tule Pyhä Henki meihin... ( ja jotain ihmeellistä vieraankuuloista kuiskausta...)
Rukoilin ja ajattelin, että olisi hienoa jos se tulisi minuunkin, koska olen aina toivonut sitä.
Ensin ei tapahtunut mitään,mutta sitten suoraansanottuna PAMAHTI! FIIUUUUUMMM...!!
Koko keho täyttyi jollakin mahtavalla ja silmäluomiini heijastui valoa, ihan kuin joku olisi heilutellut taskulamppua silmieni edessä. Vaikka en konkreettisesti nähnyt vartaloani niin tuntui kuin koko kehosta olisi heijastunut valoa.
Silmäluomeni värisivät hallitsemattomasti ja kaikki sisuskalut tuntuivat heittävän kärrynpyörää. Koko tunne oli niin voimakas, että sitä voisi varmaan verrata sähkötuolissa istumiseen. Sydämeni alkoi jyskyttää varmaan 150 kertaa/min, hyvä ettei pompannut rinnasta! Tuntui kuin olisin pyörtynyt, en enää jaksanut pidätellä päätäni vaan lysähdin kumaraan pää rentona.
Kokemuksesta kesti vähän aikaa toketa, ja kun sain silmäni auki, ei voinut itkua pidätellä. Kysyin hetken päästä vieressä istuvalta oliko sille tapahtunut mitään. Kertoi myöhemmin että oli vähän tuntenut.
Kävin vessassa rauhoittelemassa itseäni, mutta sitten alkoi holtiton tärinä. Tärisin pari minuuttia ja tulin takaisin "kerhohuoneeseen". Kerroin kokemuksestani myös pastorille ja kysyin oliko kenellekään muulle tapahtunut samaa kuin minulle. Ei kuulemma ollut. Ihmettelin suuresti sillä voima tuntui täyttävän koko huoneen kun se tuli. Ajattelin että olen vain yksi monista kenelle se tapahtui.
No jokatapauksessa pastori jutteli kanssani, rukoili puolestani ja julisti syntini vielä anteeksi. Myös silloin koin pienemmän Pyhän Hengen tunteen.
Kun palasin kerhohuoneeseen oli ryhmäkeskustelut käynnissä. Istuin erään toisen pojan viereen, joka oli tullut hiljattain uskoon ja hän kuiskasi korvaani sanat: "Se mitä näin, luulen että se tuli susta.
Hetken päästä hän kertoi nähneensä näyn jossa pieni tyttö on kallionjyrkänteen alla. Vieressä on hissi, mutta tyttö ei halua käyttää sitä vaan kiipeää Jumalaan luottaen kallionjyrkännettä ylös.
Kaunista... :)
Tulihan tarina, mutta minun oli pakko jakaa se teidän kanssanne! Rukoilkaa ja ottakaa Pyhä Henki vastaan niin se tulee kyllä! =)
Kertokaa ihmeessä mitä tiedätte Pyhästä Hengestä tai jos teille on sattunut mitään vastaavaa. Kommentoikaa muutenkin ihan vapaasti :)
Olen käynyt nyt viitisen kertaa sellaisella nuorille järjestettävällä Alfa-kurssilla. Olen aina uskonut Jumalaan, mutta vasta nyt olen kokenut lähentyväni Jumalaa ja Jeesusta kunnolla. Tänään meillä oli taas tunti ja kaikki meni normaaliin tapaan, syötiin ja kuunneltiin juttua päivän aiheesta.
Sitten pastori käski kaikkia sulkemaan silmänsä ja hän alkoi rukoilla. "Jumala me pyydetään sulta, että Pyhä Henki tulee meihin. Tule Pyhä Henki meihin... ( ja jotain ihmeellistä vieraankuuloista kuiskausta...)
Rukoilin ja ajattelin, että olisi hienoa jos se tulisi minuunkin, koska olen aina toivonut sitä.
Ensin ei tapahtunut mitään,mutta sitten suoraansanottuna PAMAHTI! FIIUUUUUMMM...!!
Koko keho täyttyi jollakin mahtavalla ja silmäluomiini heijastui valoa, ihan kuin joku olisi heilutellut taskulamppua silmieni edessä. Vaikka en konkreettisesti nähnyt vartaloani niin tuntui kuin koko kehosta olisi heijastunut valoa.
Silmäluomeni värisivät hallitsemattomasti ja kaikki sisuskalut tuntuivat heittävän kärrynpyörää. Koko tunne oli niin voimakas, että sitä voisi varmaan verrata sähkötuolissa istumiseen. Sydämeni alkoi jyskyttää varmaan 150 kertaa/min, hyvä ettei pompannut rinnasta! Tuntui kuin olisin pyörtynyt, en enää jaksanut pidätellä päätäni vaan lysähdin kumaraan pää rentona.
Kokemuksesta kesti vähän aikaa toketa, ja kun sain silmäni auki, ei voinut itkua pidätellä. Kysyin hetken päästä vieressä istuvalta oliko sille tapahtunut mitään. Kertoi myöhemmin että oli vähän tuntenut.
Kävin vessassa rauhoittelemassa itseäni, mutta sitten alkoi holtiton tärinä. Tärisin pari minuuttia ja tulin takaisin "kerhohuoneeseen". Kerroin kokemuksestani myös pastorille ja kysyin oliko kenellekään muulle tapahtunut samaa kuin minulle. Ei kuulemma ollut. Ihmettelin suuresti sillä voima tuntui täyttävän koko huoneen kun se tuli. Ajattelin että olen vain yksi monista kenelle se tapahtui.
No jokatapauksessa pastori jutteli kanssani, rukoili puolestani ja julisti syntini vielä anteeksi. Myös silloin koin pienemmän Pyhän Hengen tunteen.
Kun palasin kerhohuoneeseen oli ryhmäkeskustelut käynnissä. Istuin erään toisen pojan viereen, joka oli tullut hiljattain uskoon ja hän kuiskasi korvaani sanat: "Se mitä näin, luulen että se tuli susta.
Hetken päästä hän kertoi nähneensä näyn jossa pieni tyttö on kallionjyrkänteen alla. Vieressä on hissi, mutta tyttö ei halua käyttää sitä vaan kiipeää Jumalaan luottaen kallionjyrkännettä ylös.
Kaunista... :)
Tulihan tarina, mutta minun oli pakko jakaa se teidän kanssanne! Rukoilkaa ja ottakaa Pyhä Henki vastaan niin se tulee kyllä! =)
Kertokaa ihmeessä mitä tiedätte Pyhästä Hengestä tai jos teille on sattunut mitään vastaavaa. Kommentoikaa muutenkin ihan vapaasti :)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kiitos sinulle tuodessasi valoa tänne!
Kiva kuulla!
Kaikkea hyvää ja muista että Jumala rakastaa sinua :)
Olet krooninen valehtelija.
Mirka ei ole ainoastaan patologinen valehtelija
vaan hän on myös sotaisa vihan kyllästämä toveri.
istumiselta vaikutti? heh.
anteeksi vain, onnellinen tyttö-86, mutta olikohan tuo nyt hiukan trollia?
tuo esitys minustakin vaikutti, jo se kohta, että kun pastori rukoili, niin kuului jotain vieraankuuloista kuiskausta, puhumattakaan senjälkeisistä tapahtumista.
Luin, että jokaiseen Alfa-iltaan kuuluu yhteinen ateria, luento jostakin kristinuskon keskeisestä kysymyksestä ja rento ryhmäkeskustelu, jossa kurssilaiet saavat vapaasti kysellä ja esittää mielipiteitään. Kurssimuoto on kehitetty Englannissa anglikaanisen kirkon piirissä. Eivät tuollaiset sähkötuolikokemukset vaikuta Alfa-iltaan kuuluvilta.
Siis kenestä Mirkasta puhutte? Oon näillä palstoilla just ekaa kertaa, en nyt pysy oikein kärryillä...?
Sori nyt vaan niin hirveästi jos kuulosti liioittelulta, mutta halusin kuvailla kokemukseni niin tarkkaan kuin mahdollista. Ja vannon Jumalan kautta, että joka ikinen sana minkä olen tänne kirjoittanut on täyttä totta.
He jotka uskovat, uskovat samalla Isään ja siihen että tällaista tapahtuu.
Luulin, että saan jakaa ilosanoman täällä teidän kesken, mutta saan osakseni vain epäilyjä?
Kai se on niin sitten aina.
Se on totta, että ALfaan kuuluu juuri yhdessäolo, ruokailu ja rento jutustelu ryhmissä. Niin kuuluukin, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ensimmäistä kertaa minun ollessa paikalla pastori rukoili Pyhää Henkeä, ja kuulosti todellakin siltä että hän kuiskasi vierasperäisellä kielellä. Ja mitäs ihmeellistä siinäkin on? Se voi olla hepreaa tai sitten se oli suomenkieltä. Miksi siitä pitää tehdä nyt iso juttu?
Pointtini on vain se että mitä olen tänne kertonut on totta. Ymmärrän että olette saaneet osaksenne tänne palstalle varmaankin niin paljon valheita, että teidän on vaikea enää luottaa mihinkään.
tuskinpa tyttö vm-86, olisi kovinkaan onnellinen sähkötuoli-kokemuksen jälkeen!
kävin itse alfa-kurssin viime keväänä ja olin nimenomaan vastaamassa ruokapuolesta, vaikka osallistuin ihan mielenkiinnosta keskustelu-osioonkin.
kaikkien seurakuntiun alfa-kurssit ovat jokseenkin täsmälleen samanlaisia ja perustuvat englantilaisen anglikaani-papin nicky gumbelin kirjaan "hyvä kysymys-käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon".
alfa-iltojen idea on se, että joku vetäjistä alustaa kirjan antamien otsikoiden mukaan ja sen jälkeen keskustellaan porukalla aiheesta.
aiheina eivät muuten ole kasteet ja muut yleisimmät kiistanaiheet, vaan yksinkertaisesti usko.
suosittelen, jos alfa-kurssia järjestetään lähelläsi!
on mahdollista, että joku täyttyy Pyhällä Hengellä juuri alfa kurssilla, onhan yksi keskustelunaihekin Pyhä Henki monine kasvoineen.
ja on tietysti mahdollista, että kyseinen tyttönen on kokenut sen ihan oikeasti ja yritti kuvailla meille tälliään (aikamoinen tällihän se usein on!).
mene ja tiedä. täällä kun on kaikensorttista trollaajaa liikkeellä, niin trollausta tulee ensin epäilleeksi ko. kaltaisen selostuksen jälkeen.
Mirka on nimmari eräälle joka monien nimmarien kanssa keskustelee täällä itsensä kanssa. Keskimäärin ilman aihetta...
Sinun aiheesi kuuluu tälle plastalle ja ärsyttää palstanarkkareita joiden viesti on aina alhaalta tahi jostain muualt kuin korvainvälistä.
Mitä kerroit, kuuluu henkilökohtaiseen uskoon ja Elämään Kristuksen kanssa. Voimakas kokemus ei kuitenkaan ole uskon päämäärä, vaan se on sielujen pelastus. Kohde on Kristus, jota Pyhä Henki aina kirkastaa. Jos kohteena on jokin muu, ei ole kyse Pyhän Hengen toiminnasta.
Raamattu sanoo että uskovan on aina koeteltava henget. Aina. Koetinvälineenä on Jumalan Sana. Pastori voi olla Jumalan välikappaleena, mutta myös harhaanjohtajana. Tämän vuoksi varmistamisen vastuu on yksilön.
Jatka!
Tiesitkö että kokemukseesi löytyy ihan luonnollinen vastaus ja se ei liity millään tavalla mihinkään yliluonnolliseen, eikä jumalaan (mikä lie onkin).
Tutkippas mistä tämä johtui. Pienenä vinkkinä että se löytyy korviesi välistä.
Ajattelen siis olen.
Sama se miten sen ottaa mutta jos sen tuntee niin se on totta. Se on sellainen asia jota ei ateistit koskaan tule kokemaan.
Kuvauksesi perusteella päättelen, että koit orgasmin. Tai sanotaan nyt, että koit psyykkisen orgasmin.
Tätähän tapahtuu "kaatajakokouksissa" solkenaan. Psyykeä voi kiihottaa siinä kuin ruumistakin ja kun riittävästi kiihotetaan tapahtuu laukeaminen.
Eikä tällaiseen psyykkiseen kiihotukseen välttämättä tarvita edes uskontoa, vaikka se lieneekin yleisintä juuri markkukoivistojen ja kumppaneiden järjestämissä tilaisuuksissa.
Onhan tiedossa myös, ettei menneinä vuosina ole aivan harvinaista ollut, että karismaattisen saarnamiehen seuroissa on päädytty riittävän psyykkisen kiihotuksen jälkeen aivan oikeisiinkin seksiorgioihin.
No, tietenkin on mahdollista, että trollailit vain lämpimiksesi.
Taisi olla tytön ensimmäinen orgasmi.
Mä kyllä tiedän mikä se on, älkää nyt hyvät ihmiset luulko että oon joku silmälasipäinen neitsyt nörtti. Että pysyttäis vaan asiallisuuksissa.
Ihminen voi kokea myös sielullista hurmosta, josta Raamattu varoittaa.
1. Kun. 18:29
Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!
Pienenä varoituksen sanana; Paha henki voi täyttää ihmisen aivan samoin kuin Pyhä Henkikin.
Ja todisteena voi esittää ja käyttää muutamaa
ammattivalehtelijaa ja sodan lietsojaa, jotka tälläkin palstalla pyörivät kuin herhiläiset.
He kirjoittavat kaikkea päätöntä ja päällistä tekstiä sekä vähemmän totta ja vielä vähemmän totta sisältävää sepustelua. Varsinkin uskovista ihmisistä, joita nämä räpeltäjät eivät edes tunne alkuunkaan, ja uskonoista, joita he eivät tunne ollenkaan, eivät sisäpuolelta, eivätkä ulkopuolelta katsottuna.
Joten tarkkana kannattaa olla, kun tälle palstalle omia kokemuksiaan tuo sanojen muodossa
, jotka voivat olla kenen vaan kirjoittamaa informaatiota jostakin, joka ei ainakaan ole totta tässä maailmassa. Siis varoen ja kieli keskellä suuta ja pään valvoessa sormia voi vain kirjoittaa tälle palstalle.
Mutta asiasta toiseen, tarina oli hauska opetus.
Ja kovin hurma henkinen, suorastaan hurmosta.
Eli, ei vakuuta vanhenpaa ja kokeneenpaa.
Ensinrakkaus ...ei vakuuta vanhenpaa ja kokeneenpaa?
Ilmeisesti et osaa lukea tätä mediaa, joten annan sinulle anteeksi taitamattomuutesi reppana.
Uskollinen ja Totinen: "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi."
Ymmärsin sen, että täällä pyörii paljon sellaisia ihmisiä jotka kirjoittavat päättömiä valheita tietämättä oikeasti näistä asioista yhtään mitään.
Mutta mitä tarkoittaa tämä kommenttisi?:
"Joten tarkkana kannattaa olla, kun tälle palstalle omia kokemuksiaan tuo sanojen muodossa
, jotka voivat olla kenen vaan kirjoittamaa informaatiota jostakin, joka ei ainakaan ole totta tässä maailmassa. Siis varoen ja kieli keskellä suuta ja pään valvoessa sormia voi vain kirjoittaa tälle palstalle."
Eli ei kannatakaan kertoa kaikkea mitä on kerrottavana?
Miksi en kertoisi? Vaikka nämä asiat ovat minulle henkilökohtaisista arvokkaimpia niin minulla ei ole syytä hävetä niitä, päinvastoin! Jotenkin naiivisti kuvittelin, että jos kertoisin kaikki kokemuksestamni yksityiskohtia myöten, ei tällaista epäilyksen määrää tulisi.
Tämä voi kuulostaa ikävältä, mutta jos minulla on kerrottavaa, kerron sen mitään salailematta, eikä minua haittaa vaikka joku yrittäisi lietsoa ja yrittää uskotella minulle, että kokemani asiat eivät olisi totta. Pääasia on se että uskon siihen itse. Se on tietenkin mahtavaa että jotkut ihanat Jumalan lapset uskovat kertomukseeni :)
Kuten jo sanoin, se on ymmärrettävää että jotkut täällä kirjoittavista henkilöistä keskittyvät epäilemiseen, koska he eivät ole kokeneet samaa.
Sanat eivät vahingoita siis, turha edes yrittää. Iloitkaa siis puolestani ja uskokaa Herraan :)
Periaatteessa ja käytännössä se on aivan sama, sen sanan suhteen, mitä te nurkan takaa isoja ja pieniä kiviä nakkailevat jorisette aikanne kuluksi ja itsellenne vahingoksi. Koittakaa jo kasvaa isoksi ihmisiksi itseksenne ja kiireen vilkkaan, sillä aika on rajallista meille kaikille ja joskus se päätepysäkki tulee eteen
vaikka kuinka yrittäisi uskotella itselleen, että ei se minun pysäkkini vielä ole edessä.
Ja mitä hylkäämiseen tulee tässä virtuaali maailmassa, minne jotkut kirjoittajat näköjään vajoaa kuin uppotukki tai lahoava rämeellä kituava näre, niin älkää upotko liian syvälle,
sillä upottava räme se tämäkin vain on.
Eli, älä/älkää hyljätkö todellista elämää, koska elettäväksi se on luotu meille kaikille.
Ja opetelkaa rakastamaan lähimmäisiä myös teoissa
eikä vain puheiden tasolla, niin kuin nyt teidän useimman kohdalla tuntuu olevan, eihän Kristuskaan itselleen elänyt ja rakastanut itseään ylikaiken.
Olen huomannut tässä tosiaikaisessa elämässä yhden hienon mekanismin, joka koskee ihmisten rehellisyyttä ja avoimuutta, ja se on tämä; ne ihmiset joille joku asia tai kokemus on hyvin tärkeä henkilökohtaisella tasolla, eivät huutele siitä julkisesti sanallakaan tai pidä itseään suurenpaa melua asiasta joka tarkoittaa oikeasti jotakin joka on paljon enemmän kuin syötäväksi oletettu päivällinen.
eikä meidän vanahojen täytyisi ymmärtää tässäkin tapauksessa nuorelle tyypillistä rehellistä avoimuutta?
jos joku kertoo täällä kokemuksia lsd-matkoistaan, tuskin olet yhtä innokkaasti laittamassa hänen suutaan supulle.
mikä tekee Pyhän Hengen toiminnasta niin henkilökohtaisen, että siitä ei saisi puhua ääneen?
No jotta tota noin, vai niin! Että minä estäisin.
Tarinassani oleva kohta:
"Silmäluomeni värisivät hallitsemattomasti ja kaikki sisuskalut tuntuivat heittävän kärrynpyörää. Koko tunne oli niin voimakas, että sitä voisi varmaan verrata sähkötuolissa istumiseen. Sydämeni alkoi jyskyttää varmaan 150 kertaa/min, hyvä ettei pompannut rinnasta! Tuntui kuin olisin pyörtynyt, en enää jaksanut pidätellä päätäni vaan lysähdin kumaraan pää rentona."
Yritin tässä siis KUVAILLA miltä kokemus tuntui. Yritin sähkötuoli-kuvauksellani painottaa miten voimakas kokemus oli! Koko kehossani kihelmöi ja tuntui kuin suuri voima velloisi sisälläni, päästä varpaisiin. Lukijoille tuli varmaankin sellainen mielikuva, että hytkyisin jossakin oikeassa sähkötuolissa että tukka kärähtää :)
Se ei siis pidä paikkaansa, mutta se pitää että tapahtuma oli voimakas.
kaipa tuo täytyy uskoa, mitä olet kertonu, eikä se nyt omien kokemuksien jälkeen niin vaikeaa olekaan, ei sen puoleen.
taisipa kokemuksesi olla siis varsinainen hihhuli-kokemus, jonkalaista jokainen mielestään sivistynyt ja suvaitseva uskova koettaa vältellä viimeiseen asti ja jota itseään kunnioittava ateisti ei halua ymmärtää alkuunkaan! :-)))
vaan tulipahan tuo asia (PH täyttymisen kokeminen)nyt kerrottua juurta jaksain kaikille niille, jotka sitä ovat täälläkin kyselleet.
kaikki eivät jostakin syystä koe tuota tapahtumaa läheskään yhtä voimallisesti eli Jumalan Henki voi koskettaa myös "hiljaisen tuulen hyminällä".
Muistaakseni joskus keväällä oli paljon juttua rippikoululeiristä, jossa yöllinen hartaustilaisuus kävi muutamien leiriläisten hermoille.
Olin silloin sitä mieltä että turha dramatisoida pieniä säikähdyksiä, kyllä terveet nuoret ihmiset sellaiset kestävät. Päinvastoin, olisi pitänyt yrittää toistaa yön tapahtumat mahdollisimman tarkasti, tosin pätevien psykologien läsnäollessa ja tarkkailun alaisena.
Sama juttu Tyttö-86'n suhteen. Miksi epäillä tai vielä pahempi, pyrkiä salailemaan ? Jos tyttö on herkkä medio(?) uskonnollisten elämysten suhteen, pitäisi tilanne hyödyntää mahdollisuuksien mukaan.
Homma uusiksi, parin puolueettoman mutta todistettavasti pätevän psykologin tarkkaillessa tapahtumaa. Jos onnistuu, voisi myös yrittää EKG'n ottamista ja ja mahdollisesti kemiallisten muutosten rekisteröimistä verikokein.
Kokeiden mahdollinen epäonnistuminen ei tietenkään todista mitään, uskonasiat ovat uskonasioita, mutta onnistuminen johtaisi tiedon lisääntymiseen. Kenelläkään ei varmaankaan voi olla mitään sitä vastaan ?
enemppee kun sika hoppeelusikasta...!"
ai että medio? :-))) elä naarata, hyvä mies, ennee!
tyttö -86 hurjista sanakäänteistä huolimatta minun arvioni mukaan kysmyksessä ei ollut minkäänlainen yltiö-karismaattinen tapahtuma, vaan aivan "tavanomainen kokemus Pyhän Hengen kasteesta".
jos olisit ennättänyt psykologi-seurueen kanssa paikalle ajoissa, on paljon mahdollista, että viisarit olisivat liikahtaneet puoleen ja toiseen. sydänkäyräthän heittivät jo tytön oman kertomuksen mukaan volttia, joten mitäpä siihen koneita enää tarvitsisi?
en ole ollenkaan sitä vastaan, että kyseiseen tilaan joutunutta tutkittaisiin, mutta haluan korostaa, että me emme voi käskyttää Jumalaa toimimaan tyyliin "nyt sitten 5 minuutin päästä tutkimusryhmän saavuttua alat pikkuhiljaa tärisyttelemään koekaniinia". siinä liikutaan jo vaarallisilla vesilla ja psykologia voidaan totisesti tarvita apuun.
katselin kerran ihmeissäni TVstä, kun rukoilija-evankelista pirkko jalovaara esitti erään d-ohjelman juontajan pyynnöstä Pyhän Hengen toimintaa alkamalla kaataa studiossa olleita.
sen vielä haluaisin varmistaa, että täytyykö "pätevän psykologin" olla ateisti? seurakunnissahan on paljonkin uskovia psykologeja ynnä muita vastaavia "tarkkailijan ammatin omaavia".
>>..mutta haluan korostaa, että me emme voi käskyttää Jumalaa toimimaan tyyliin "nyt sitten 5 minuutin päästä tutkimusryhmän saavuttua alat pikkuhiljaa tärisyttelemään koekaniinia". >>
Ka sitähän minnää, jotta suannoon nuita asijoita syinätä ammattimiehettii, amatöörilöihen tojistamisista kun ei taho tulla tolokkuu.
Ja toinnii, eihän niitä jumalii tai muitaa henkiolentoja käskemmään pysty van mite lienöö kieltämisen kansa ? Jos ne tykkevää tärryytellä jottaa tyttöö alfa-kokouksissa, niin haitannoonko nuita jottii aivokäyrämittarit ?
tää oli hyvä: "amatöörilöihen tojistamisistakun ei taho tulla tolokkuu"!
mitäpä tuo Jumala todellakaan pahaa tykännöön aivokäyrämittareista ja mistäpä sen tietää, vaikka mittareiden viisari värähtääkin, Jumalan tekemäthän ne aivotkin ovat ja tietoisessa tilassahan tuo tyttö tuntui olevan, ei minkäänlaisessa henkiolennon manaamassa transsi-tilassa.
et varmaankaan laita paljon arvoa minunkaan tojistamiselle, mutta sanonpa kuitenkin, että
henkiolennoista ja muista jumalista en mene takuuseen, mutta se Jumala, jonka minä tunnen, ei tärisyttele minua vasten tahtoani.
"Jumalan tekemäthän ne aivotkin ovat ja tietoisessa tilassahan tuo tyttö tuntui olevan, ei minkäänlaisessa henkiolennon manaamassa transsi-tilassa."
Se on totta, että olin koko ajan tietoisessa tilassa ja ymmärsin kaiken mitä minulle tapahtui. Miksiköhän nämä jutut ovat menneet siihen suuntaan, että kyseinen henki olisi saattanut olla muka joku muu kuin Pyhä Henki?? Se ei ollut mikään "henkiolento" vaan Jumalan kolmas persoona, olen siitä aivan varma... :)
Miksi joku muu henki olisi yhtäkkiä hyökännyt minuun juuri silloin kun Pastori rukoili Pyhän Hengen tulevan meihin...?? Ja rukoilin sitä vielä itse.
Kyllä sen jo järkikin sanoo että kyse ei ollut mistään kummituksista tai pahoista voimista.
koeta ymmärtää setä farfaria, joka ei ymmärrä uskonasioista "enemppee kuin sika hoppeelusikasta". Jumalan pilkkaaja hän ei kuitenkaan ole ja muunmuassa siksi hänen kanssaan onkin mukava sanailla näistä uskonasioista.
sanot "kyllä sen järkikin sanoo, että kyse ei ollut mistään kummituksista tai pahoista voimista".
asia on kuulehan juuri päinvastoin, että järkeilemällä ei näistä uskonasoista pääse perille. ongelmia ja väärinymmärryksiä tulee puolin ja toisin, valitettavasti.
siunausta sinulle!
Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, OnnellinenTyttö-86!
Apostolit ovat maininneet "pyhästä pelosta ja vavistuksesta", (esim.Filipp.2:12), joten se on ihan oikeata eikä mitään pelottavaa tai hävettävää. Minäkin olen sitä kokenut, sanokoot ihmiset siitä mitä tahansa ja minua miksi tahansa! (1.Jh.2:27).
Hei,
on todella hienoa, että sait kokea Pyhän Hengen noin voimallisesti. Olen myös itse kokenut samantapaista, erittäin voimakasta Pyhän Hengen vaikutusta. Sitä voi verrata vaikkapa sähkövirtaan, jonka tuntee jokaisessa solussa.
Jeesus lupasi uskovilleen "elävän veden virrat" ;
Joh 7:38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Joh 7:39 Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.
Siunausta sinulle!!!
Olet varmaan erehtynyt. Ilmiö on mitä todennäköisemmin oman mielesi synnyttämä ja nyt kuvittelet, että jokin ulkopuolinen entiteetti laukaisi sen, koska et mitään muuta selitystä löydä.
Painotan nyt, että oma mieleni ei mitenkään voisi synnyttää tuollaista reaktiota, ei silloin eikä koskaan muutenkaan.
Reaktio tuli niin yllättäen,niin äkkinäisesti, että kehon olisi mahdotonta reagoida niin, vielä ilman mitään syytä. Ei minulla ole mitään syytä huijata itseäni ns. "troillalemalla" niin kuin joku täällä jo mainitsi. Jotkut ihmiset saattavat ehkä uskotella itselleen jotain ihmeellistä tapahtuneen, vaikka ilmiöt olisivatkin oman mielen synnyttämiä.
En mahda sille mitään jos et usko.
Tämä kuvailemasi tapahtuma on varmasti sinulle kokemuksena totta.
Kuitenkaan et voi tietää, miten se tapahtui. Ihmisen aivot ovat vekkulit epelit, eivätkä ne toimi läheskään kaikissa tilanteissa tahdon alaisesti. Niihin vaikuttavat sellaiset asiat, joita, et itse edes tiedosta.
Kuvauksesi kokemastasi muistuttaa kuitenkin tavallistakin tavallisempaa hurmoskokemusta, joita on esiintynyt kaikkina aikoina välillä vähemmän, välillä runsaammin.
Ainakin luterilainen kirkko kristillisistä piireistä suhtautuu näihin hurmosilmiöihin terveellä pidättyvyydellä, eikä ole julistanut, että tuollaisissa olisi kysymys pyhästä hengestä, tavallisesta psyykkisestä ilmiöstä vain.
"Ainakin luterilainen kirkko kristillisistä piireistä suhtautuu näihin hurmosilmiöihin terveellä pidättyvyydellä, eikä ole julistanut, että tuollaisissa olisi kysymys pyhästä hengestä, tavallisesta psyykkisestä ilmiöstä vain."
Kommenttisi on perustelematon. Ei voi tietää mistään, tiedätkö OIKEASTI näistä "luterilaisen kirkon kristillisistä piireistä" ja mitä niillä on asiaan sanomista. Olen kyllä itsekin evankelis-luterilainen, mutta en ole asiasta kuullut.
Ja mitä sillä on väliä, uskooko juttuni koko luterilainen kirkko vai pelkkä pastori, jonka kanssa asian jaoin (joka kyllä uskoi).
En voi koskaan täysin todistaa, että se oli juuri se Pyhä Henki joka minuun tuli, ei sitä voi kukaan varmasti tietääkään. Sen kuitenkin tiedän itse, että näin tapahtui ja piste. Asiasta voi väitellä ikuisuuksia eikä silti varmaa lopputulosta voida saada.
Ilmiötä voi toki yrittää selittää tieteellisin keinoin, mutta tiede ja usko on voitava erottaa toisistaan. Näin on opetettu jo ala-asteella!